Balkanilla ei mitään uutta

Jäljellä olevat kuukaudet vähenevät kovaa kyytiä, tässä pitää jo aloittaa henkinen valmistautuminen Suomeen paluun suhteen. 5 kuukauden päästä olen jo kotimatkalla ja luultavimmin alpeilla skimbaamassa. Huh, pitää tosiaan alkaa kääntää ajatuksia stadin suunnalle pikkuhiljaa. Tosin loppuaika on pehmeää laskua, vajaan 3 viikon päästä afrikka odottaa eutyöläistä, sen jälkeen vuorossa aasia muutamaan otteeseen. Tänään juttelin yhden meidän paikallistyöntekijän kanssa. Hänellä oli sellaista tietoa, että ensi talvesta on tulossa todella kova. Tänään täällä oli 30 astetta lämmintä ja sellaisena kelin pitäis jatkua ainakin tämä viikko. Eipä tuo kylmä talvi juuri haittaa, sen verran reilusti tuota lomaa.

Viikonloppuna vietettiin mun tupareita ja lauantaina oli suomalais kontingentin tapaaminen Pristinassa. Oli kiva nähdä vanhoja ja uusiakin kavereita. Aika pieneksi tää meidän porukka on kyllä kuivunut vuodesta 2010, kun itse aloitin täällä.  Nyt on juhlat juhlittu ja voikin sit keskittyä treenaamiseen muutaman viikon. No keskiviikkona kyllä järjestetään duunissa grillibileet, kun ranskalaistiimi lähtee missiolta ja uusia kundeja on tullut yksikköön aika paljon. Ihan kiva, kun on yksikössä kuhinaa. Ei vaan jaksais taas aloittaa tutustumaan uusiin kavereihin, kun tietää, että kohta pakkaa kamat ja aika lähteä. Meidän yksiköstä lähtee helmikuussa noin kolmasosa vahvuudesta. Saadaan varmaan hyvät läksiäiset aikaan. Noh, ensin pitää kouluttaa uudet kaverit sisään yksikköön, ennenkuin suunnitellaan mitään läksiäisiä.

Balkanilla ei siis mitään ihmeellistä, mutta vielä on kesää jäljellä.

Mukavaa syksyn jatketta sinne Suomeen

eutyöläinen

Balkanin Berliini - jaettu kaupunki, vai onko sittenkään?

Blogini on keskittynyt viime kuukausina enimmäkseen säätiedotuksiin ja Balkanin matkaraportteihin.Tänään on kuitenkin aika kirjoittaa muutama lause asiaakin.
Tästä mun asunnolta on noin 400 m matkaa sillalle, joka johtaa Ibar joen yli Pohjois Mitrovicaan. Siinä sillan kupeessa seisoessa tietää olevansa yhdessä Balkanin "hot spoteista". Joen eteläpuolella liehuvat Albanian liput (miksiköhän, vaikka ollaan itsenäisessä Kosovossa) ja pohjoispuolella liehuu Serbian liput (miksiköhän, vaikka ollaan edelleen itsenäisessä Kosovossa)? Tämän asian ymmärtäminen auttaa hahmottamaan hitusen tämän alueen tilannetta. Jonkin verran pitää tutustua historiaan, että voi ymmärtää nykyhetkeä. Näin kai joku fiksu kaveri aikoinaan totesi ja on kyllä ihan oikeassa. Ehkä en ole vielä tutustunut riittävästi historiaan, kun ihan kokonaisuudessaan tilanne ei ole minulle selvinnyt. Mutta aloitetaan helpommin ymmärrettävästä yhtälöstä. Siis pohjoispuolelle ensin. Ibarin pohjoispuolen asukkaista selvä enemmistö, lähes kaikki ovat Kosovon Serbejä.

Viereinen kuva on Ibarjoen pohjoispuolelta, sillalta jossa on kahinoitu tasaiseen tahtiin.Sillalla oli aikoinaan näkyvät vahdit, jotka seurasivat pohjoispuolelle tulijoita, ettei siellä vaan ollut heidän mielestään alueelle kuulumattomia joukossa. Serbit ovat organisoineet asiat niin, että sillan kupeeseen saadaan tänä päivänäkin nopeasti kerättyä väenpaljous. Kun pohjoisessa palosireenit soivat, on viimeistään aika poistua paikalta.

Oikeanpuoleinen kuva taas Ibarin eteläpuolelta.Kuvassa Kosovon vapautusarmeijan taistelija. Kaikki nämä taistelijat on kuvattu Albanian lipun kanssa.
Jostain syystä en ole vielä ymmärtänyt tuota Kosovon Albaanien vahvaa sidosta Albaniaan. Tokihan siinä on muutakin kuin kielisidos, mutta silti se ihmetyttää. Kun sunnuntaisin näkee paljon hääseurueita, niin autoissa liehuvat Albanian liput, eivät Kosovon.
Paljon on siis vielä opittavaa tästä alueesta, ennenkuin tuokin asia selkeytyy. Lähes 4 vuotta täällä ei ole asiaa kirkastanut, ehkä päinvastoin. Nyt kun Kosovon on itsenäinen valtio, luulisi, että joka puolella liehuu Kosovon liput, mutta näin ei kuitenkaan ole.
Jollain tasolla yhteisymmärrystä löytyy Ibarin molemmilla puolilla. Allaolevat kuvat eivät uskoakseni kuvasta kansan suurien rivien mielipidettä, vaan niiden jotka kyseisen vetoomuksen toteutuessa siitä hyötyisivät eniten. Se on varmaa, että se ei ole normaali työtätekevä kansa vaan ihan muut tahot.

Ibarin pohjoispuolen näkemys asiasta.

 Sitten Ibarin eteläpuolella asuvien näkemys.

Tavallaan tuo on oivallinen osoitus demokratian toteutumisen edistymisestä täällä. Ilmaisuvapaus on siis olemassa, ainakin tiettyyn rajaan asti.


Mutta kuten huomaatte, siis te, jotka jaksoitte lukea tekstin tänne asti, eikä vaan katsella kuvia. Tekstini ei tuonut mitään selkoa mihinkään asioihin. Paitsi, että Ibar on joki, joka jakaa kaupungin ja pohjoispuolella asuu kosovon-serbejä ja eteläpuolella k-albaaneja. Kaikki muu onkin jo sitten sekavaa tarinaa kuten tässä blogissa kuuluukin.

Loppuun kuitenkin vielä kevennys. Monet kollegoistani ovat ärsyyntyneitä jätteiden määrästä ja siitä, ettei täällä kierrätetä mitään. Viime viikolla tämän asia tuli todistettua valheeksi, kun omin silmin havaitsimme jätteiden kierrätystä. Alla oleva kuva siitä vielä todisteena. Siihen olen kyllä ihan tyytyväinen, että maito tänne tuodaan Sloveniasta..

          Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille - eutyömies.

Herra Presidentti...

Kaikenlaista puhetta ja briiffiä on tullut pidettyä vuosien varrella, mutta toistaiseksi koskaan en ole aloittanut puhettani otsikon mukaisesti. Tänään briiffaus oli suunnattu presidentti Ahtisaarelle, joten aloitus oli myös sen mukainen. Ahtisaari on täällä vierailulla liittyen Kosovon valvottuun itsenäisyyteen ja hän halusi tavata suomalaisia asiantuntijoita täällä Kosovossa.
Oli oikein mielenkiintoinen tilaisuus, briiffaukseni jälkeen Ahtisaari esitti mulle useita kysymyksiä, kun tapani mukaan hieman kritisoin ja provosoin asioita. Ainakin se oli osoitus, että hän oli hereillä ja kuunteli. Minäkin pääsin esittämään hänelle vastakysymyksen, joka on askarruttanut täällä mieltäni 2,5 vuotta. Se liittyin Kosovon itsenäisyysprosessiin ja maan rajojen piirtämiseen. Mielestäni raja täällä pohjoisessa on väärässä paikassa ja sainkin kysymykseeni vastauksen.
Oli erittäin mielenkiintoinen puolitoista tuntinen. Kun paukuttelin pöytään pohjoisen alueen ongelmia, hän kysyi myös niihin ratkaisumalleja. Jonkinlaista ratkaisua asiaan kyllä tarjosin, vaikka ongelmiin ei ole mitään helppoja ratkaisuja olemassa.

Tuntematta Ahtisaarta mitenkään ennalta, hän teki erittäin suuren vaikutuksen. Valtava karisma ja näkemys asioista - hän on kiistatta Nobelinsa ansainnut.
Me suomalaiset voimme olla hänestä todella ylpeitä.

eutyömies kosovon lapista

Kotini Kosovon lapissa...

Kuukausikin on ehtinyt vaihtua edellisen päivityksen jälkeen, mutta vihdoin asiat asettuvat paikoilleen. Saikut on lomat on pidetty, kävimpä Suomen lapissakin ihmettelemässä maailman menoa. Olkapää ei ole edelleenkään kunnossa, mutta on se huomattavasti paremmassa kuosissa, kuin ennen lomaa. Kai toi kuntoutuminen kestää joitain kuukausia.
Nyt eka vkl täällä Kosovon lapissa, eli Mitrovicassa. Eilen sain vihdoin nettiyhteydetkin toimimaan, joten nyt perus jutut toimii, tai siis toimii niinkuin ne toimii täällä. Nyt ei tule vettä, mutta nyt onkin se "joka toinen päivä" jolloin vedet on poikki klo 18-06.
Päivällä käytiin lähistön vuorilla patikoimassa ruotsalaisen kollegan kanssa. Mentiin ihan fiilispohjalla,kun alueesta ei ole sen kummempia karttoja eikä tietenkään mitään merkattuja reittejä. Kunhan seurailtiin isoimpia tien tapaisia, metsässä kun voi olla vielä miinoja.
Pari päivää kun oon patsastellut uudessa kotikaupungissani, olen varsin tyytyväinen näkemääni. Täällä on huomattavasti puhtaampi ilma kuin Pristinassa. Kaupunki kun on uusi tuttavuus, niin kiva taas käveleskellä ympäriinsä ja katsella paikkoja. Harmi vaaan kun tuonne Ibar joen pohjoispuolelle, serbialueelle ei voi mennä kuin duunitehtävissä.
Kelit jatkuu edelleen mukavan kesäisinä. Lämmintä on passelisti noin 30 astetta, joten aamuisin on kiva juoda kahvia partsilla ennen duuniin lähtöä. Yöt on kyllä viilenneet, eilen illalla istuttiin kaverin kans terdellä puoleen yöhän ja silloin meinas tulla kylmä sortseissa ja t-paidassa. Muuten täällä ei sen kummempaa, duunissa ihan normihommaa. Välillä jotain pahiksien kiinniottoja ja kopteritreeniä. Ens viikolla joutuu vielä järjesteleen toimistoa ja varastoja kondikseen muuton jäljiltä.
Päivitän diaesityksen uudesta kotikaupungistani tohon oheen.
Oikein mukavaa syyskuuta kaikille.

eutyömies

Tänään...

...minun piti kirjoittaa ensimmäisiä tunnelmia siitä miltä elämä Mitrovicassa vaikuttaa. Sunnuntaina siirsin viimeiset kamani Pristinasta uuteen kotiin. Ajelin sinne hyvissä ajoin, että ehdin hieman järjestelemään kamojani. Kävin jopa kävelemässä kaupungilla kameran kanssa, jotta voin julkaista ekat kuvat uudesta kotikaupungistani. Istuin su iltana omalla partsilla ja ihastelin uutta näkymää ja otinpa siinä ensimmäisen punkkulasillisenkin. Illalla meni aikaisin nukkumaan, huomatakseni yöllä, että sähköt katkesivat noin 03 aikaan ja aamu seiskalta ne oli takaisin, jolloin vedet katkesivat. Taitaa olla ihan perussettiä sekin.

Nyt kuitenkin päivittelen tätä blogia Ohridilla. Eilen kävin Pristinassa esittelemässä ortopedille tuota vasenta olkapäätä. Se on ollut aika huonossa kuosissa noiden muuttohommien jäljiltä. Sieltä tuli tyly tuomio; vasen käsi kantositeeseen ja 10 päivää saikkua. Vasemalle kädelle täydellinen lepo saikun ajaksi ja sit vielä jotain veteen sekotettavaa hotapulveria pari kertaa päivässä. Äijä oli kyllä sitä mieltä, että olis syytä noudattaa ohjeita, mikäli mielii vielä joskus treenaavansa olkapäillä yhtään mitään.
Sen jälkeen ajelin Pristinan ja Mitron väliä. Yritin vaihtaa stadin lentonikin aikaisemmaksi, mutta nyt on sesonki, joten se olis maksanut 700 egee. Pidin sit aikaisemman lentosuunnitelman ja päätin tulla kuntoutumaan tänne Ohridille. Tämä on oikeastaan hyvä paikka siihen tarkoitukseen. Kai tuo punaviinikin hieman voitelee tuota olkapäätä..

Mitrovican kuvatkin jäi toisen kameran sisälle, joten ehkä päivitän jotain kuvia tältä kuntoutusjaksolta..
Nyt pitää lähteä suihkuun ja sit syömään taimenkeittoa järven rannalle.

saikkulainen

Ai niin, täällä on vielä lähes 30 astetta lämmintä, mikä tietty on ihan jees, koska "ei lämmin luita riko..."

Milloin on liian kuuma..

Onko se silloin, kun klo 18 aikaan mittari näyttää sisälämpötilaksi 32 ja ulkolämpötilaksi 53 astetta? Täytyy myöntää, vaikka kesämies olenkin, niin liika on liikaa. Duunipäivän jälkeen on melkoisen "welldone" olo. Onneks lähipäiville on luvattu viilenevää ja viikonloppuna pitäis olla jo alle 30 astetta.

Virallisesti me muutettiin tänään konttori Mitrovicaan. Homma meni melkolailla mun odotusten mukaan, eli vielä perjantaina sanottiin, että missään nimessä vielä ei saa muuttaa. Eilen illalla sit ilmoitettiin, että tänään on siirrettävä kaikki kamat mitroon. Jokainen joka on joskus muuttanut, tietää kuinka helppoa se on. Sit kun pitää muuttaa 30 hengen yksikkö kaikkine kamoineen, niin ei se ihan sormia napsuttelemalla onnistu.
Me ollaan kyll ihan hyvällä mallilla ja huomenna kaikki meidän kamat on muutettu. Olen jo ajanut pari kertaa omia kamojakin uuteen kämppään siinä samalla. Viikonloppuna sit musta tulee mitrovicalainen. Ihan mukavalta se kämppä vaikutti, tosin hieman oudolta tuntuu muuttaa kerrostaloon, kun reilut 2 vuotta asunut omakotitalossa. Eiköhän siellä kuitenkin viihdy ton reilut 6 kk mitä reissua on jäljellä

Muuten kaikki on kyllä ihan jees, mutta olkapää on hirmu huonossa kuosissa. Ei oo vissiin ihan normaalia, että rattia kääntäessä olkapäähän vihloo kuin puukolla lyötäis. Viileitä kelejä siitä ei voi moittia, kai se sit menee jo huonon kondiksen ja iän piikkiin... Pitää varmaan käydä lekurilla, jos ne keksis mikä sitä vaivaa.
Ei nyt oo edes mitään uusia kuvia, joten mennään tuolla Syyria teemalla vielä hetki. Käyn kävelemässä uudessa kotikaupungissani viimeistään ens viikon alussa ja napsin muutaman kuvan teidän riemuksi.

Oikein lupsakkaa viikkoa sinne.

hikoileva kesis

Elokuinen pikkulauantai

Kello on 18.30, lämpötila ulkona 43 ja sisällä 28 eli kaikki hyvin..
Kesä on edennyt jo pitkälle, eikös tässä kuussa ala jo koulutkin Suomessa ja lomat pääsääntöisesti lusittu.

Täällä tämä mission surkea koordinointi jaksaa vieläkin yllättää 2,5 vuoden jälkeen. Me on pakattu kamat ja ollaan valmiina muuttamaan uuteen leiriin. Viime viikolla saatiin sorvattua vihdoin muuttopäivät, milloin kaikki tapahtuu. Rekat tulee huomis aamuna ja aletaan roudaan kamoja eteenpäin. Tänään siihen ei kuitenkaan tullut mitään vahvistusta. Sitten kun asiaa tiedusteltiin isommilta pomoilta, niin ilmoitettiin, että huomenna ei muuteta. Klo 17.27 kuitenkin tuli meili, että huomis aamusta muutetaan. Meillähän työaika päättyy klo 17.30, eli asiasta informoitiin siis hyvissä ajoin. Meillä on 3 pakua valmiiks pakattuna toimiston kamoja, ollut jo itseasiassa lähes viikon. Nyt sit muutetaankin ensin punttisalin kamat.. Tohon koko muuttoon liittyy niin paljon kaikkea säätöä, että ei aina tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Noh, katsotaan kuinka homma huomenna rullaa.

Hyvä juttu on se, kun kävin viime viikon keskiviikkona Mitrovicassa. Tarkoitus oli silloin tehdä soppari katsomastani kämpästä. Sain kuitenkin soiton yhdeltä kaverilta, että siellä olis parempikin kämppä tarjolla.
Ehdin sit vilkaiseen sitä kämppää ja se oli todellakin huomattavasti parempi. Ens viikolla varmaan jossain vaiheessa muutan kamojani sit uuteeen kämppään. Tietty sillä edellytyksellä, että meidän konttori on jo siirtynyt myös sinne.

Pitää hieman pohdiskella tuota syksyn afrikan reissuakin. Toi Uganda ei tällä hetkellä ole Ebolan vuoksi valtavan houkutteleva kohde. Täytyy käydä Turkish Airwaysin konttorilla kyselemässä, voisko lipun vaihtaa Nairobiin. Paluulento mulla on muutenkin Nairobista. Siellä ei ole käsittääkseni muuta ongelmaa kuin tulla ryöstetyksi, mutta sen kanssa kyllä tulee toimeen.
Muutenpa täällä ei sen kummempia. Pitää lähteä katseleen telpistä suomalaisten voittokulkua Lontoon kisoissa...

eutyömies