35 - 1

Viimeinen täys duuniviikko on pulkassa ja viimeinen kuukausikin kuluu kovaa kyytiä. 35 kk reissussa on vierähtänyt. Nyt alkaa olla se aika kun voi alkaa muisteleen mitä täällä on tehty sinä aikana. En nyt kuitenkaan ajatellut alkaa tekeen mitään loppuyhteenvetoa ainakaan vielä, tiedä sit teenkö sitä koskaan. Se ainakin vaatii hieman tajunnan laajentajaa ensin.
Tänään on kuitenkin juhlimisen paikka. Meillä on isot läksiäiset, meidän yksiköstä lähtee muutaman viikon sisällä 9 kaveria. Pidetään yhdessä isot bileet, sinne tulee varmaan 100 henkeä. Meillä on harjoitustalo, johon on rakennettu suht hieno baari ja bileet on siellä. Mulla alkaa muutenkin hommat olla ihan hyvällä mallilla. Sain tehtyä loppuraportin ja pomo teki henkilöarvioinnin siihen. 1-6 asteikolla, femma napsahti, joten ilmeisesti jotain on tehty oikeinkin. Ens viikolla tulee mun seuraaja, joten hetki aikaa veivata handoveria sen kanssa. Perjantaina suuntaan Banskoon hiihtämään reiluks viikoks. Tai voi olla, että puolessa välissä viikkoa ajelen Borovetsiin. Siellä en ole käynytkään 12 vuoteen.

Talvesta täällä Kosovossa ei ole tietoakaan. Koko viikon ollut todella lämmintä. Parhaina päivinä reilut 10 astetta ja aurinko paistoi. Huikea ero siihen mitä viime talvena oli. Silloin oli lunta ihan tolkuttomasti ja parin kuukauden ajan pakkasta 15-20 astetta. Toisaalta ihan hyvä näin. Vuorilla kuitenkin on lunta ihan mukavasti, joten skimbaamaankin pääsee.

Täällä ei tämän kummempia, talviset kuvatkin piti etsiä arkistosta, kun lunta täällä ei ole näkyvissä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, kippis !

Eutyöläinen - vielä hetken aikaa.

Lomat taas lusittu..

Taas vaihteeksi istuskelen Bangkokin kentän loungessa. Tää paikka alkaa tulla jo tutuksi. Geetee muki kädessä, ihan vaan jälkipitona, ettei malaria pääse salakavalasti iskemään.

Oli kyll kiva olla reissussa, olis voinut olla pidempäänkin, mutta toisaalta taas kiva palata Kosovoon ja pistään toi missio omalta osalta pakettiin. Pakko alkaa heti maanantaina inventoimaan noi kamat, mitä mun nimissä on. Siinä menee varmaan pari päivää. Loppuarviointikin pitää tehdä, siinä menee kans varmaan päivä. Muistais vaan mitä kaikkea sitä on kolmen vuoden aikana tehnyt..
Parin viikon päästä sit Banskoon hiihtämään. Balkanilla on todella lämmintä. Kosovossa pitäis olla huomenna 10 astetta lämmintä ja aurinkoista. Toivottavasti Banskossa vaan riittää lunta.
Huh, mä oon syönyt niin paljon seafoodia, että ihan ähky. Reppu on taas täynnä erilaisia currytahnoja ja muita safkajuttuja. Pitää yrittää kelkkoa ne himaan stadiin jollain konstilla.

Eipä täältä sen kummempia, pistäkää villahousut jalkaan siellä stadissa. Siellä on näköjään kunnon talvikelit.
Mä jatkan tätä malariantorjuntaprojektia, kippis.

eutyöläinen - vielä kuukauden

Näillä mennään..

Kokeillaampa päivittää blogia, jos vaikka sais siirrettyä muutaman kuvankin tänne.

Just sopivan energinen olo, kun heräsin ajoissa ja kävin piitsillä juoksemassa. Kyllä, ihan oikein luit, kävin juoksemassa... Kävin siellä myös eilen ja eilen juoksu kulki kuntotasoon nähden ihan hyvin. Tänään taas se normitilanne, eli ei päässyt mihinkään. No ohitin mä yhden ukon, tosin se oli syntynyt jo joskus isojen sotien välissä ja olisko sillä ollit joku kävelykeppikin, mut ohi pääsin.

Pikkuhiljaa hahmottunut tämä saari ja meininki. Se tuli selväks, että täällä on suht paljon venäläisiä. Kysymys kuuluukin, missä niitä ei nykyisin vielä olis. Toinen huomattava juttu on valtava ilmankostus. Tää on ihan kuin viidakossa asuis. Säätila muuttuu todella nopsaan, täysin pilvettömästä taivaasta kohtuulliseen sadekuuroon. Nyt vielä pitäis olla kuivinta aikaa täällä. Ei täällä nyt sada haitaks asti, mutta kosteusprosentti on kyllä kova. Vaatteet kostuu vaatekaapissa. Ilmastointia kun pitää päällä, niin hieman kuivuu tää huoneilma. Tossa kun on ollut muutama todella aurinkoinen päivä, niin onhan se hiekka valkoista. Se vaalenee vasta kuivuessaan. Tossa aamulenkillä muistelin reissuja valkohiekkaisille piitseille. Kyllä edelleen kaikkein valkoisimmat hiekat oli 20 vuotta sitten Thaimaan Phi Phi saaren Long Beachilla. Siellä ei kyllä pystynyt liikkumaan ilman laseja, sen verran häikäisi. Toki varmuudella tilanne sielläkin on muuttunut. Täälläkin ylikuormitus on tuonut paikoitellen hieman levää rannalle.Mut kyll tää ihan kelpo paikka on, ehkä maineensa vuoksi vaan jonkin verran ylihinnoiteltu.

Mä yritän ladata muutaman kuvan sielä tohon kupeeseen ja sit lähden potkimaan hiekkaa ja huljuttelemaan varpaitani meriveteen.

kesis

Boracay

Kun on hankalaa, niin on hankalaa.

Meinaspa tyssätä mun Filippiinien reissu heti alkuunsa. Menin checkaamaan lennolle sisään, niin kaveri rupes kyseleen, et kuin kauan oon Filippiineillä. No sanoin, et maks pari viikkoa. No sit kyseltiin paluu lentolippua nähtäväksi. No eihän mulla tietty ollut paluulentoa kun en tiennyt kuinka pitkään siellä olen. No paluulipun puute merkkas sitä, että se on ”no go”. Kaveri vaan totes, että jos haluat koneeseen, niin kannattais yrittää hankkia paluulippu niinkuin nyt. Onneks olin ajoissa kentällä. Oli edes teoreettiset mahkut tehdä jotain.Airasian lipputiski oli siinä suht lähellä. Muistelin, että niillä on lentoja johonkin suuntaan Filippiineille. No sinne sit kyseleen. Se virkailia oli aika pihalla, mutta sen verran sain selville, että ne lentää jostain Manilan pohjoispuolelta johonkin päin. No nyt se johonkin oli niin, että sain bookattua paluulennon ilmeisesti Clarkin kentältä Kuala Lumpurin kautta Phuketiin. Noh ei ihan halvimmasta päästä reititys, mutta ei kauheesti ollut neuvotteluvaraa. Sit takaisin tiskille ja sit se kaveri rupes kiukutteleen, kun mulla on niin lyhyeksi aikaa myönnetty passi. Tottahan se on, mutta se oli voimassa vaadittavat 7 kk reissulta paluun jälkeen. Sille hörökorvalle piti sit pitää pikku luento siitä, miksi UM myöntää meille niin lyhyitä passeja. Joku isompikin viskaali sitä passia ihmetteli, mutta kun sanoin, että olen EU nimisessä yhtiössä duunissa, sit sit ne rauhottui.

Saapuminen Cebuun, missä mulla oli koneen vaihto oli kyllä mieleenpainuva. No lentokelikin oli aika kova, mutta ei se ollut mitään verrattuna meininkiin täällä passintarkastuksessa. Tsiisus, en oo koskaan ollut tuollaisessa ryysiksessä. Ihmiset ahdettiin todella kuin karja aitaukseen lahtaamista varten. Happea oli sen verran nihkeästi tuloaulassa, että jengiä pyörtyili ja oksenteli ihan yhtenäään.Pyörtyneet kannettiin takaisin hieman kauemmas, missä saivat ottaa happea ja aloittaa jonotuksen uudelleen. Siinä oli kerrassaan reilu meininki ja hyvä fiilis. Japanilaiset ei yleensä ääntään korota, mutta muutama vanhempi herrasmies totes jotain aika kovalla äänenpainolla, kun homma ei oikein toiminut.

Kaikesta huolimatta perillä ollaan. Loppumatka Cebun jälkeen kyllä skulas hienosti. Mä en oikein vielä osaa sanoa, miten tätä paikkaa arviois. Eilinen päivä meni puolivaloilla reissaamisen vuoksi valvotun yön jälkeen.

Netti täällä on niin hidas, että kuvia ei ainakaan tule. Ei noi hiekat nyt niin valkoisia ole, kuin noissa kuvissa on. Hyviä ne kyllä on, sitä ei auta kiistää. Vesi on kristallin kirkasta, hieman viileämpää kuin Phuketissa. Mä tässä sulattelen tätä paikkaa ja kommentoin sit jossain vaiheessa. Sain lennot järkättyä Clarkiin, mistä mulla on sit jatkot Phuketiin. Jossain siinä Clarkin lähellä in Pinatubon tulivuori, täytyy selvitellä olisko se sillä etäisyydellä, että siellä vois käydä ihmettelemässä. Vaikka tällä hetkellä aurinko paistaa taas täpöllä, niin voi lohduttaa lukijakuntaani, että oli täälläkin sadekuuro päivällä...

Mukavaa viikonloppua, kesis

Bangkok vuonna 2012

Huh, meinas ihan puistattaa, kun katseli noita blogin kaamoskuvia. Pakko vaihtaa ne hieman ajankohtaisempiin. Tähän voi todeta, että täällä sitä taas ollaan. Jos pitäis varmasti sanoa, montako kertaa olen täällä käynyt, niin siihen ei kyllä pystyis. Jollain lailla voisin vielä hahmottaa ne aasiaan suuntautuneet reissut, mutta montako kertaa olen ollut Bangkokissa, niin sitä ei kyllä tiedä kukaan. Osa varmaan voidaan laittaa sekavien reissujen/tarinoiden piikkiin, osa varmaan alkavan dementian.. Ehkä todellinen syy on kuitenkin se, että Bangkok on ollut mulle 20 vuotta sellainen aasian base camp, mihin lennetään ja sieltä sit jatketaan johonkin, palataan takaisin ja taas jatketaan johonkin. Paikka soveltuu edelleen erittäin hyvin tuohon tehtävään. Epäilisin, että suurin osa matkailijoista, jotka ovat täällä käyneet, eivät pidä kaupungista ja heillä on siihen erittäin hyvät syynsä. Mulle Bangkok on jo varmaan toka reissusta lähtien antanut fiiliksen, et ihan kuin kotiinsa tulis, kun tänne saapuu. En minäkään täällä jaksa olla viikkoa, mutta tänne on hyvä tulla järjestelemään jatkoreissuj, kaikki nimittäin järjestyy. Tulin juuri syömästä ja mietitn kuinka oikeassa olenkaan ollut, kun olen suositellut Thaimaata sillä teemalla, että jos ei muuta, niin tänne kannattaa tulla vaikka syömään. Itse nautin edelleen eniten siitä, kun edelleen täältä löytää kaduilta perinteisiä katukeittiöitä. Niissä on maut aidoimmillaan ja sinne voi astella sisään ihan millaisena tahansa. Suitsutin jo muistaakseni Phuketin reissulla sitä suht uutta ruokatoria, joka on Patongilla. Vastaavanlaisia hieman pienemmässä mittakaavassa on täälläkin muutamissa paikoissa. Ne on kyllä todellisia helmiä.

Noi fisut vaan on taivaallisen hyviä, kuten lähes kaikki muukin safka mitä sieltä saa.
Sit se koko systeemi sinällään, täydellinen perhebusiness. Se joka osaa parhaiten enkkua, seisoo eturivissä ja ohjaa asiakkaat sisään. Hänen takanaan häärää pari kokkia, muutama kokin apulainen ja jokunen tarjoilija.
Me joskus parannettiin duunikaverin kanssa maailmaa ja suunniteltiin, et perustetaan ravintola Thaimaahan. Ehkä joku tuollainen kattaus olis aika hyvä. Tuopille vaan terveisiä, ajatus itää edelleen mielessä.
Sen meidän ravintolan ei kyllä pitänyt tuottaa voittoa vaan hyvää ruokaa ja mieltä. Pöytiä piti muistaakseni olla maksimissaan kaksi, ettei tuu keittiössä liian kiire... Niin ja kokit ei todellakaan ole duunissa ihan selvistä päin.
Noh, täällä ei sen kummempia, yritän tänään treffata mun Kosovon entisen duunikaverin, ehkä siinä olut tai kaks menee..
Noista kuvista vielä sen verran, Eka on ilotulituskuva Bangkokista, toinen; Bangkokin ikoni tuk tuk ja kolmas kuva mun hotlan altaalta. Siinä on kivoja loosseja missä voi pötkötellä ja lueskella. Tänään jo kuin puolet Nykäsen Arielista.

Oikein mahtavaa uutta vuotta kaikille.

kesis

Joulurauhaa

Vuorossa on jo 4. jouluaatto Kosovossa, jokohan se olis viimeinen lajissaan. En kuitenkaan valita, se mikä täällä on erittäin hyvää, niin materialistinen jouluhössötys ei täällä juurikaan näy.
Tänään kun kävelin aamulla duuniin, matkan varrella olevilla raksatyömailla oli täys meininki päällä. Puolen päivän aikaan, kun meidät vapautettiin duunista, Mitrovicassa oli ihan arkinen aherrus käynnissä. Toki tämä on muslimienemmistöinen maa, mutta siitä huolimatta. Täällä kuitenkin ihannoidaan amerikkaa joka asiassa, mutta onneksi ei kuitenkaan joulun suhteen.

Eilen olin reipas ja duunailin lammaspataa. Kokkailu kesti 6 tuntia ja siitä tuli todella hyvää. Jossain vaiheessa tänä iltana lykkään sen uuniin lämpenemään ja nautiskelen sitä hyvän makedonialaisen punkun kera.

Vuoka oli niin täynnä lammasta, että sinne ei juurikaan mahtunut perunoita sekaan, joten tein lisukkeeksi porkkana, kukkakaali, parsakaali, pinaattimuhennosta asiaankuuluvin tuunauksin. Ei mitään kauniin näköistä, mutta todella hyvää ja vois olla jopa terveellistä..

Eilen kävin aamusta ostamassa vihanneksia. Täällä on hieman nihkeasti talvella tuoretta kamaa tarjolla. Valkosipulia ei meinannnut löytyä mistään. Tossa kylän reunassa on sellainen vihannestori. Siellä oli pyhänäkin muutama kauppias ja yhdella oli aivan loistavan näköisiä valkosipuleita. Mä sit otin niitä kourallisen ja annoin myyjäukolle. Hän pisti ne pussiin, mutta ei suostunut ottamaan rahaa ollenkaan. No mä ajattelin, että ei tällainen peli vetele ja aloin työntää puoliväkisin sille jotain kolikoita. Niiden kavereiden tienestit ei muutenkaan ole monta euroa päivässä ja äijällä oli kylän parhaat tuotteet myynnissä. Huomasin kuitenkin hyvin pian, että raha ei kelpaa ja tyrkyttäminen johtaa riitaan. Sit vaan nöyrä kiitos ja käsi sydämmelle kiitollisuuden merkiksi. Sit menin pikku leipomoon ostamaan pitaleitää. Ei sellaista mitä Suomessa myydään vacuumpakattuna, vaan tuoretta, jossa on väriäkin kunnolla pinnassa. Se leipomon myymälä on käytännössä pikkuinen ikkuna yhden talon seinässä. Nuori tyttö myyjänä, ostin pari leipää ja sit siinä oli hyvän näköisiä croissanteja myös ikkunassa. Kysyin mitä niissä on sisällä enkä saanut ymmärettävää vastausta. Lopputulema oli kuitenkin, että myyjä pisti croissantin samaan muovipussiin ja kertoi, että se on lahja häneltä. Himaan kävellessä mietiskelin mikä näitä ihmisiä riivaa. He ovat äärimmäisen köyhiä fyysisesti, mutta ovatko he sitä kuitenkaan henkisesti. Ne kaksi lahjaa jotka sain olivat tämä joulun parhaimmat lahjat. Ehkä vien huomenna lautasellisen lammaskeittoa sille valkosipulikauppiaalle, annetaan hyvän kiertää.
Vaihdan nuo niin mahtavat jellonan kuvat ajankohtaisempaan teemaan. Tuossa on sarja jouluna lapissa otettuja kuvia. Jokainen on otettu jouluaattona, vuosina 2005, 2006 ja 2008.

Niiden myötä toivotan rauhallista joulua kaikille.

Pekka

Vielä ehtii olla kilttinä..

Muistutuksena niille, jotka epäröivät omaa kiltteyttään, vielä on muutama päivä aikaa skarpata.

Mitrovicassa ei mitään uutta. Paitsi, että meidän orastava talvi tyssähti alle viikossa. Nyt lunta ei ole enään kuin vuorilla ja ens viikon ennusteet lupailee yli 10 asteen lämpötiloja. Toisaalta en moiti ollenkaan, koska jo muutamassa päivässä tuli taas selväksi, että täällä ei kukaan osaa liikkua lumella. Ei sitten autolla eikä kävellen. Kun ei ole lunta, niin elämä on vaan helpompaa. Toisaalta olin jo asennoitunut tulevaan hiihtokauteen, joten toivottavasti sitä lunta riittää tuolla vuorilla.

Tänään olis just 2 kk missiota jäljellä, 34 kk siis takana. Suht vikkelään tuo aika on mennyt. Tosin loman jälkeiset viikot oli suht pitkiä. Osaltaan siihen vaikuttaa tämä helvetinmoinen flunssa mitä tällä hetkellä sairastelen. Hyvä juttu on siinä, että ei tarvii lomalla sairastaa. Rommiteellä olen yrittänyt lääkitä itseäni, aika heikoin tuloksin. Toisaalta tällä lääkityksellä sairastelu on mukavampaa.

Tänään aloitin jo lähtövalmistelut. Kävin vaihtamassa talvirenkaan Audiin. Nyt se on valmiina hyökkäämään ensin Bulgariaan skimbareissulle helmikuun alussa ja sit alppien kautta stadia kohti 2 kk päästä.
Pristinasta lähtiessä ajoin lihakaupan ohi ja tuli mieleen, että se on ainoa lammasta myyvä lihakauppa. Oli pakko pysähtyä ja hakea 3 kg jönttä lammasta. Tänä jouluna listalla on siis lammaspataa.

Tasan viikon kuluttua vaihdan rooliani eutyöläisestä kesämieheksi. Ens lauantaina klo 15 laskeudun Bangkokiin. Muutaman kaverin kanssa tiedossa uuden vuoden bileet. Tapaan siellä yhden jenkin kenen kanssa oli Kosovossa duunissa tarkkailuyksikössä. Samoin siellä on yks tuttu rajamies ihmettelemässä.
Lomaa olis 23 päivää, joten johonkin sit jatkan siitä. Jostain ajatuksiin nousi Boracay, Filippiineillä oon kyllä käynyt, mutta en siellä. Jos ei muuta niin siellä pitäis olla jonkinlaiset piitsit.

Jokainen voi tietty tehdä kuvasta omat arviot, onko hyvät piitsit... Ehkä tuo on vaan käytävä katsomassa.

Hyvää joulua ja mahtavaa uutta vuotta kaikille.

Tuleva kesis