Chiang Mai

Ihan kuin olis kotiinsa tullut... Nyt kyllä toimi Thaimaan rautateiden logostiikka kuin se kuuluisa junan vessa. Rahtiasemalla fillari kirjattin kuljetukseen, 3 egen arvosta bahteja tiskiin ja homma valmis. Äijät vielä tarjosi golf autollaan kyydin kilsan päässä olevalle asemalle. Juna oli hieman etuajassa perillä ja fillari oli jo nosteltu tavaravaunusta kun ehdin sinne. Asemalla huomasin, että en ollutkaan siirtänyt garminille suunnittelemaani ajoreittiä, mutta hyvin tämä hotla löytyi vanhasta muistista. Sain majoituksen samaan hotlaan missä oon ollut aika useasti, 17€ yö. Todella siisti paikka ja aamiainen ihan huippu. Aamulla vielä toimii herätyspalvelut, kun viereisellä tontilla majailevat kukot ilmoittavat, milloin on syytä heräillä.

Eilen kävin heti aamupalan jälkeen ajamassa pikku lenkin Ping joen varrella. Leppoisa reilu 80 kilsaa, mahtavaa kun aamulla on niin viileää (+22) ja iltaisin täällä on myös viileää. Kovasti oli vielä parin viikon takaisten tulvien jälkiä joella näkyvissä. Ping joki tulvi todella rajusti, täällä kaupungilla oli paikoitellen kaduilla vettä 1,5m. Thaikut on kyllä luonteeltaan sellaisia, että ei jäädä katastrofien jälkeen tumput suorana odottelemaan, että joku korjaa vahingot, vaan jokainen kynnelle kykenevä tarttuu lapioon ja jäljet korjataan. Sama tapahtui aikanaan tsunamin jälkeen. Joen länsipuolella oli tie remontissa ja raapaistu asfaltit pois monen kilsan matkalta. Ens talvena on entistäkin paremmassa kunnossa toi Pingin maisemareitti.

Tänään kävin sit testaamassa, kuinka tukossa suonet on, ja tuuttasin ilman taukoja pari tuntia fillarilla Doi Suthep kukkalan päälle. Kilsan verran vertikaalia nousua, ilmeisesti siellä jonkin verran veri kiertää, kun ylös asti pääsi. Jaloissa kyllä tuntuu, että jotain olis tehty, varmaan syytä tehostaa palautumista palautusjuomilla tänään.

Oon jo ehtinyt muutamaan otteeseen testaamaan mun viime talven lemppari ravintolan Miss Ju asustelin siinä naapurissa vuosi sitten ja safkat on onneks edelleen yhtä hyviä kuin ennenkin. Pitää käydä lähipäivinä testaamassa tuo mun vakkari intialainen ravintola, onko siellä taso säilynyt. 

Täytyy jossain vaiheessa hieman suunnitella mitä sitä tekis seuraavat 30 päivää. Kuukauden päästä pitää poistua Thaimaasta. Ajatuksena olis lähteä tästä pohjoiseen, ajella ns kultaisen kolmion alueen kautta (Thai, Laos ja Myanmarin raja) Thaimaan puolella ja pienellä koukkauksella sitten Vientianeen. Siitä tulis noin 1100 kilsaa. Pohjois Thaimaassa olis hienoja paikkoja kuten Chiang Rai, Phrae, ja muuta muukin kylä. Viimeinen 500 kilsaa on kyllä ihan siirtymäreittiä. Jos pyrkis jouluksi Vientianeen. Muistaakseni 2008 olin myös jouluaaton Vientianessa.

Sen verran tuli jano, että oli pakko kipaista naapuriin lähikauppaan tässä välillä. Täällähän on viinakieltoaika klo 14-17, mutta nuo pikkukaupat on hyvin joustavia aikataulujen suhteen. Mikä lie tuonkin määräyksen takana, estääkö se sit duunareita aloittamasta juopottelun työaikana vai mikä lie. Huoltoasemilla ei saa myydä alkoholia ollenkaan eikä Bangkokin uudella rautatieasemalla. Se on kyllä järkyttävän koikoinen hehtaarihalli. Mä vielä vilkaisen.löytyiskö mitään julkaisemisen arvoisia kuvia tähän paikkaan.

Kuvassa noin kolmasosa Bangkokin uudesta asemasta

Erittäin hyvää Panang curry kanaa sieltä sai

Aamulla ei ravintolavaunussa ollut ruuhkaa. Ikkunat auki ajeltiin, mitenhän onnistuis Kolarin junassa marraskuussa

Ravintolavaunu ja istumapaikkavaunut

Vain 2 makuuvaunua, ilmastointi löytyi, lippu maksoi noin 20€

Thaimaan Lappi kun lähestyy, niin maisema muuttuu vuoristoisemmaksi

Eka lounas Miss Jun ravintolassa. Papaya salaatti ja red curry chicken. Tuollaista kastiketta en oo löytänyt mistään muualta maailmassa. Pitää yrittää kopioda se.

Iltapalaksi vielä ruokatorilta suht tymäkkää Sai Oua makkaraa. Kuvan vasemmassa reunassa.

Kyllä Ping joessa edelleen vettä riittää

Joki oli haukannut osan tietäkin mukaansa

Tämän päivän pyöräilyreitti kiipesi Bhubing Palacen portille reilun 1300m korkeuteen

Palumatkalla ainoa paikka mistä on näkymä Chiang Maihin

Khao Soi keitto, ehkä arvaattekin missä...

Bangkok on niin nähty...

Kolmen päivän stoppi Bangkokissa olis kohta pulkassa. Tänään sunnuntaina 24.11.2024 taas kamat fillarilaukkuihin ja eteenpäin. Ei nyt mennyt toi eka junamatka ihan niinkuin Strömsössä. Ajelin hyvissä ajoin Hat Yain asemalle, sillä ajatuksella, että saa hommat nopeasti hoidettua. Siellä selvisikin, että siinä mun junassa ei ole tavaravaunua ollenkaan. Bangkokissa kun reilut kolme viikkoa sitten ostin junaliput, nimenomaan sanoin, että sellainen juna, mihin saan fillarin mukaan. No eihän se näin mennyt. Rahtitoimistossa oli erittäin osaava nainen duunissa ja puhui vielä erinomaista enkkua, mikä täällä on todella harvinaista. Hän totesi heti, että ei hätää, fillari saadaan erillisenä rahtina Bangkokiin hieman myöhemmin. Fillarin piti saapua torstaiina klo 14 aikaan. Lompsin sit pari kilsaa tuohon Bangkokin uudelle asemalle, joka on todella suuri ja huonosti organisoitu. Löysin asemalta henkilön joka osasi sanoa, mistä rahtitoimisto löytyis. Toimistossa virkailija totesi, että juna on myöhässä ja fillari tulee muutenkin eri paikkaan. Kehoitti skannaamaan qr koodin ja suunnistamaan siihen toimistoon. Lompisin sinne ja siellä todettiin heti, että ei tule Hat Yain rahti tänne vaan toiseen toimistoon. Tarjosivat mulle kuitenkin kyydin sinne toiseen toimistoon. No yllätys, se oli just se toimisto, missä aluksi kävin. Aikansa siinä ajeltiin toimistojen välillä ja kyllä sit todettiin, että kyllä se tulee siihen toimistoon, mihin ekana menin. Fillari tulikin perille aikanaan ihan kondiksessa. Tänään taas pitäis ajella siihen toiseen toimistoon, sieltä kun lähtee Chiang Main rahti. Niiden pomo kyllä puhui selkeää enkkua, joten siinä ei varmaan isoja yllätyksiä ole odotettavissa. Se ei vielä ole tiedossa, että onko mun Chiang Main junassa tavaravaunua, että fillarin sais siihen mukaan. Junakin lähtee vasta 22.30 joten pitkä päivä tiedossa. Tosi kiva kyllä lähteä Chiang Maihin. Mulla on viikoksi majoitus hotlassa missä oon yöpynyt muutamia kertoja aikaisemminkin. Sain tosi hyvän diilin sinne kun varailin pari kuukautta sitten. Viime talvena oleskelin Chiang Main huudeilla reilun kuukauden. Se reissu tosin sitten päättyi erilaisissa merkeissä. Täytyy siellä vähän pähkäillä missä vaiheessa taas lähden jatkamaan matkaa. 60 vrk mä saan oleskella Thaimaassa saapumisleimalla.

Majoituin täällä Bangkokissa eka kertaa ton uuden rautatieaseman lähistölle. Chatuchakin valtava viikonlopun markkina-alue on tässä mun hotlan kupeessa. Sinne mulla nyt ei oo mitään asiaa, mutta siinä on myös pari puistoa, joissa oon käveleskellyt parina aamuna. Todella hienoja paikkoja, toinen oli vielä hieman keskeneräinen, mutta toinen oli vimpan päälle hienosti hoidettu. Oli todella rauhallinen ja hiljainen puisto, vaikka sen ympärillä oli vilkkaita valtateitä ja BTS eli Skytrain menee siitä myös vierestä.

Perjantaina kävin illalla muutamalla oluella. Kävin ensin päivällä pyörähtämässä Sukhumvitin alueella, mutta illaksi tulin takaisin kotikulmille kun tuossa naapurissa on baari missä oli livemusaa. Se olikin täynnä 20-25 vuotiaita thaikkuja, eli todella hyvin sovin jengiin mukaan. Istuskelin baaritiskillä, kun muuallakaan tilaa ei ollut. Baarimikko alkoi sit kyselemään, että miten olen tähän baariin eksynyt. Se verran se kaveri tempoi itsekin jumaa, että piti opettaa sanomaan kippis. 

Kohta pitäis pakkailla kamat ja muutaman tunnin päästä luovuttaa huone. Sitä ennen lataan kuvia tuolta Chatuchak puistosta. Suomessa näyttäis olevat lunta, joten hieman aurinkoisia kuvia tuomaan valoa kaamokseen.

Skytrain rata kulkee vilkaan tien yläpuolella ja on just puiston ulkopuolella

Siinä on puutarhureilla duunia pitää noi jiirissä. Leikattuja pensaita oli puistossa paljon

Nämä oravat on luonnossa älyttömän arkoja. Puistossa ne oli tottuneet ihmisiin ja ilmeisesti saivat niiltä ruokaa, joten tuokin tuli poseeraamaan kuviin.

Long live the King

Songhla

16.11.2024 Songhla. Sawasdee khap täältä Songhlasta. Fillari on ollut muutaman päivän hotellin aulassa parkissa ja olen ihmetellyt kaupunkia kävellen. Johan tuo fillari ehtikin matkata Garminin mukaan 1025km kahden viikon aikana. Huomenna ajelen noin kolmenkympin siirtymän Hat Yain rautatieasemalle ja siitä sit yöjunalla Bangkokiin. Olen ajellut tämän reitin Songhlaan pari kertaa aikaisemmin. Ei siinä mitään ihmeempia yllätyksiä tullut, ehkä sää tarjosi suurimmat yllätykset. Alkumatkan sateiset päivät oli jotain uuttaa, toisaalta myös aurinkoisten iltapäivien todella kovat lämpötilat. Toisaalta kun lämmöt nousi yli 40 asteeseen vasta klo 13 aikoihin, aikaisella startilla päivän etappi oli jo ajettu siinä vaiheessa. Kaikenkaikkiaan mukavaa rentoa ajamista, hienoja maisemia, hyvät palvelut tarjolla fillaristille. Vahva suositus tällaiselle matkustustavalle, mikäli vaan aikaa on. Rautatie mikä kulkee tuon rannikon suuntaisesti antaa tietty lisämahdollisuuksia, jos ei halua ajaa koko pätkää, niin fillari vaan junaan ja puksuttelee sillä osan matkaa.

Tämä Songhla on kyllä kiva pienehkö kaupunki, minkä moni reissaaja skippaa kokonaan. Hat Yai on liikenteellinen keskus tuossa naapurissa lentokenttineen ja rautatieasemineen. Songhla on selvästi profiloitunut päiväkohteeksi varmaan osittain myös heikohkon majoituskapasiteetin vuoksi. Täällä on kova tahtotila päästä UNESCOn suojelukohteeksi ja uskoisin sen olevan mahdollista. Hyvin paljon samoja elementtejä kuin mitä Penangin George Townilla on olemassa. Jos siihen listalle päätyy, se tietty muuttaa paikan luonteen täysin, koska turistien määrät moninkertaistuu välittömästi. Nythän lähes kaikki turistit täällä on thaimaalaisia tai malesialaisia. Parin päivän aikana oon nähnyt yhden pariskunnan, jotka eivät olleet näiltä huudeilta. Lauantai iltasella istuskelin tuossa viereisessä satamassa nauttimassa muutamia palautusjuomia. Jossain vaiheessa iltaa yks baari pomo tuli ihan kyselemään, että miten olen tänne eksynyt. Kerroin ajelleeni fillarilla, niin se aiheutti kovasti ihmettelyä. Tossa kun kirjauduin hotelliin muutama päivä sitten. Kyselin respasta, että voinko jättää fillarin hotellin eteen katoksen alle ja se oli ok. Tyhjentelin fillaria ja siihen tuli joku viskaali puku päällä ihmettelemään. Totesi että ei pyörää voi siihen jättää, se pitää siirtää sisälle hotellin aulaan suojaan. Noh, siinä se on sitten nojaillut lähestulkoon vastaanottotiskiin muutaman päivän ajan. 

Jos jotain parannettavaa tästä paikasta hakis, niin ruokakulttuuri on omaan makuuni hieman liian kiinalais-malesialainen. Toki ymmärrän hyvin, että paikallinen väestö varmaan haluaa syödä juuri sellaista ruokaa, mutta esim peri thaimaalaisen punaisen curry kanan löytäminen on ollut mahdotonta. Edellisellä reissulla löysin hyvän ravintolan, missä söin aika monesti. Eilen se vaan oli kiinni, kun etsiskelin currykanaa. Tämäkin ongelma kyllä korjaantuu viimeistään viikon päästä, kun olen Chiang Maissa, siellä on kattaus kohillaan. Seuraavana on kuitenkin vuorossa Bangkok, missä vietän torstain ja sunnuntain välisen yön, siis One Night in Bangkok... biisi, joka on aina muodissa. Ei niin yllättävää, että biisin tekijöinä jotain sellaisia hemmoja kuin Benny Andersson ja Björn Ulvaeus. Jos joku juniori ihmettelee, mikä toi on, niin biisi on tehty 1984.

Eiköhän tässä taas tullut riittävän sekavia tarinoita, loppuun muutamia kuvia. Mulla onkin aika paljon jo ladattu kuvia edelliseltä reissulta, pistetään nyt hieman erilaisia kuvia. Tuolta löytyy edellisen reissun kuvia Songhla kuvia 2023

Tummia pilviä taivaalla, mutta Buddha loistaa

Ahkeruuskahvit ja porkkanakakku Songhlassa, eka tonni ajettu

Kalastusaluksia Songhlajärvellä

Kiva baari tuossa satamassa. Joutuivat avaamaan sen tuntia normaalia aikaisemmin, kun janoinen  turisti halusi olutta.

Samila Beach, aika ryysis oli sunnuntaina

   Taustalla mun hotla, etualalla 16. pääministerin syntymäpaikka.

Skootterityttö sopi hyvin kuvan teemaan

Jossain toisaalla, myös presidentti lentää kurkien kanssa

Royal Enfield kuskit lähteneet cruisailemaan

Ei täällä sentään kaikki aja sähköautoilla

Eilen aamulla kävin varmistamassa, että aurinko nousee. Kyllä näin tapahtui klo 06.10