sekavia tarinoita maailmalta: Monte Grappan etappi taputeltu, ei kun eteenpäin

26.5.2025 Eilen pääsi taas kokemaan todellista suurta urheilujuhlaa, lajissa joka on Suomessa paljon harrastettu mutta kilpailuna ei kiinnosta yleisöä, kyseessä tietysti maantiepyöräily. Täällähän se on elämää suurempi asia varsinkin kun kyseessä on Giro Italy. 2017 kun edellisen kerran olin seuraamassa kisoja, minulle hahmottui tapahtuman merkitys. Majoittuessani seuraavan päivän etapin lähelle hotlaan, sain vastaanotossa pläjäyksen historiaa, milloin etappi oli edellisen kerran ajettu niillä huudeilla. Sain erikoiskohtelua, kun olin fillarilla saapunut heidän kaupunkiinsa seuraamaan kisaa. Koko alue eli ja hengitti tapahtumaa. Vkl aikana kun lueskelin uutisia myös Ruotsin suunnalta, missä pelataan lätkän MM turnausta. Monissa artikkeleissa mainittiin, että katsomot eivät olleet täynnä, ja hengettömyys oli käsin kosketeltavissa. Siinä olisi tutkijalle aihetta tutkittavaksi, mikä saa täällä kymmenet tuhannet ihmiset liikkelle ja reitin varrelle osallistumaan tapahtumaan nimeltä Giro Italy toki sama pätee Tour de Franceen ja Vuoelta Espanjaan. Ne joilla jalka vielä nousi kepeämmin vaelsivat useita kilometrejä kävellen tai ajamalla fillarilla sopivaan kohtaan jyrkkää Monte Grappan nousua päästäkseen osaksi tapahtumaa. Itse ajelin kilsan korkeuteen paikkaan missä edellisenä päivänä oli ollut eka huoltopiste. Siinä olikin vallan mainio paikka seurata kisaa. Tuhansittain fillaristeja jatkoi vielä korkeammalle kohti Monte Grappan huippua kannustamaan kisaajia. Ihan huipulle reitti ei mennyt vaan se kääntyi alaspäin vajaa kilsa ennen huippua. Kisan kokonaistilanteen seuraaminen vuoristossa oli mahdotonta. Porukkaa oli niin paljon, että nettiyhteydet oli ainakin roaming toiminnolla ihan kyykyssä. Kisaajien lähestyminen ei kuitenkaan tullut yllätyksenä, niin paljon siinä oli kaikenlaista etuautoa sekä moottoripyöriä ja viimeistään silloin kun kuvaava helikopteri oli hyvin lähellä, tiesi, että kärkikuskit lähestyvät. Kisaajat olivat meidän katsomon ohittaessaan kiivenneet noin 800m vertikaalia, mutta ajajajoukko oli kyllä hajonnut 4-5 pienempään ryhmään. Käytännössä kun kisaajien jälkeen tuli ns peräauto joka kertoi, että kaikki kilpailijat ovat ohittaneet kyseisen paikan sai lähteä fillarilla ajamaan alamäkeen. Sisäinti olikin mitä mainioin, melkoista haipakkaa lasketeltiin alas ja ehdin matkamökkiini katsomaan kun kisaajat laskivat Grappalta alas samaa reittiä, mitä mekin laskettiin edellisenä päivänä kun oli Monte Grappa Cycling Day.

Niin alkaa tämäkin päivä kääntyä illaksi ja maa on vaihtunut tuon aamun alustuksen jälkeen Sloveniaan. Ajelin reilut 300 kilsaa pääasiassa motaria ja päädyin tänne vuorten helmaan Camp Podgrad Vransko

Iltapäivällä kun tulin tänne oli todella paahteinen keli ja senhän tietää mitä siitä yleensä seuraa; oikein reipas ukkosmyräkkä. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, mutta onneks ei sentään rakeita. Rakeet tuhoaa matkamökin ihan lunastuskuntoon. Gardajärvellä tais olla toissa kesänä ihan hillitön raekuuro. Yleisimmin niitä kai esiintyy siellä elokuussa ja niin se tais olla silloinkin. Siinä tuhoutui kymmeniä autoja korjauskelvottomaksi. Muutaman auton niistä näinkin viime keväänä Gardalla, siinä ei juuri ehjää kohtaa ollut. Ensin hajoaa kattoikkunat sekä tuulilasi ja sen jälkeen on vettä sisällä kuin akvaariossa...

Olen merkkaillut huomiselle karttaan kiintopisteet Unkariin Zalakarosin kylään. Siellä pitäisi olla kylpylöitä ihan kivasti, joten huomenna sinne. Latailen loppuun kuvia Giron tunnelmista.