Kylläpä tuntuu oudolta olla täällä ilman fillaria. Tämä on nyt 4. kerta kun oon Prachuapissa. Eka kerta oli just ennen covidia 2019 loppuvuodesta, kun ajelin Bangkokista Singaporeen. Tämä kaupunki ei ole merkittävästi muuttunut 6 vuoden aikana. Ehkä hieman enemmän ulkomaalaisia, mutta nekin taitaa suurimmaksi osaksi olla pitkäaikaisia asukkeja. Tykkään kyllä tästä paikasta kovasti, vaikka paljon hienompiakin paikkoja Thaimaasta löytyy, mutta ehkä just se, että täällä on vielä sellaisia viboja, mitä Thaimaassa oli aistittavissa yli 30 vuotta sitten. Tänne on kyllä rakennettu jonkin verran lisää hotelleja, mutta suurin osa matkaajista on Thaimaalaisia, jotka tulee varmaan jopa Bangkokista asti tänne varsinkin viikonloppuisin. Täällä on edelleen viikonloppuisin isot torisysteemit tossa rantakadulla. Pääasiassa safkaa on myynnissä, mutta kyllä siinä muutakin myytiin. Varmaan reilun kilometrin matkalta katu on varattu torimyyntiin. Porukka hakee sieltä safkat ja menee sit istumaan rantabaariin tai ihan aallonmurtajalle ja siinä vietetään iltaa. Ihan kiva meininki oli eilenkin. Kävin perjantaina testaamassa tuon paikallisen erikoisuuden, eli parhaan piitsin, joka sijaitsee kaupungissa sijaitsevan ilmavoimien tukikohdan sisällä. Ennen sinne pääsi turistitkin sisään, kirjoittamalla vieraskirjaan nimen. Nyt portilla oli iso kyltti, että kauttakulku ei ole sallittu. En ihmettele yhtään, koska Thaimaahan on sodassa Kambodzan kanssa. Siinä hetken aikaa ihmettelin ja kävin sit juttelemassa portilla olevien sotilaspoliisien kanssa. Kysyin, että vieläkö Ao Manao piitsille pääsee ja yllättäin vastaus olikin, että kyllä vaan. Kerrotiin, että älä ota kuvia ja tarkastettiin repun sisältö ja toivotettiin tervetulleeksi. Olin vielä kävellen liikkeellä, ja kävelin käytönnössä joko tukikohdan läpi. Se piitsi on tukikohdan eteläreunalla. Kävimpä sit eka kertaa tällä reissulla meressä uimassa ja oikein leppoisa päivä oli muutenkin. Tässä rannikolla tuuleskelee ihan mukavasti, mutta kyllä päivällä ihan kunnolla lämmintä riittää. Huomenna jatkan matkaa junalla Ban Krutiin. Sinne ei oo kuin joku 70 kilsaa. Mä en muistaakseni ole koskaan ollut yötä siinä kylässä. Se on hieman liian lähellä Prachuapia, joten oon aina jatkanut matkaa. Se on kyllä todella kiva pikku kylä, joten kiva katsella sitäkin hieman lähemmin 3 päivän ajan. 25 päivä sit junalla takaisin Hua Hiniin ja selviää, onks mun fillari yhtään paremmassa kunnossa, kuin keskiviikkona, kun sen jätin korjaamolle. Mä oon syönyt kalmareita (squid) täällä ihan urakalla. Ne on ihan hiton hyviä ja niitä ei varmaan mistään päin maailmaa tai ainakaan Thaimaata saa niin halvalla kuin täältä. Just tinttasin 3 grillattua kalmaria tosi hyvällä chili dippisoossilla tossa rantakadulla. Eipä täältä mitään sen kummempia, yleensä tähän aikaan on ajettu Aasiassa kaamoslenkki, mutta jospa tässä ehtii vielä ajamaan tän reissun aikana. Huomenna olis reilu tunnin matka. Mun hotla on noin 100 m päässä rannasta ja taispa siellä olla uima-allaskin. On muuten suht erikoinen toi junalippujen ostoprosessi täällä Thaimaassa. Samaan junaan liput tulee myyntiin eri aikaan, riippuen mistä asemalta siihen nouset kyytiin. Hinnoittelukin tuntuu olevan todella dynaaminen koska tuntuu siltä, että mitä lyhyemmän matkan matkustat, sitä enemmän maksat. Taas hyvä syy, miksi kannattaa liikkua fillarilla...
Eipä muuta kuin oikein rauhallista joulua kaikille, näihin kuviin ja tunnelmiin.
 |
| Hua Hinin vanha rautatieasema |
 |
| Tässä uudenpi versio, joka on melko äskettäin avattu |
 |
| Prachuapin rantakatu illalla laskuveden aikaan. Päivällä kun tuulee kunnolla, allot lyö tuon murtajan yli. |
 |
| Toi laituri on tosi kiva, paikalliset kalastaa siinä. |
 |
| Grillattu kalmari maistuu |
 |
| Kivan näköinen auringonnousu tänä aamuna |
 |
| Aurinko ei oo kuin minuutin,pari punainen kunnes muuttuu taas keltaiseksi |
