sekavia tarinoita maailmalta: Phnom Penh

2.2.2025 Phnom Penh

No niin, nyt ollaan Kambotzassa. Olen ehtinyt muutaman päivän makustella, miltä tämä Phnom Penh nykyisellään vaikuttaa. En nyt vielä ryhdy tätä suitsuttamaan kovin, mutta en myöskään lähde sitä ensimmäistä kiveä heittämään. Onhan tämä muuttunut taas paljon 7 vuoden aikana, mitä edellisestä vierailusta on vierähtänyt. Jätetään tarkempi arviointi myöhempään. Sunnuntaina ajelin aamusta rajalle ja muodollisuudet oli nopeat, eikä kukaan kysellyt lahjuksia millään tiskillä. Se oli hieman yllättävääkin, toki e-viisumi Kambodzaan auttoi tilanteessa. Rahanvaihtoa siellä ei ollut missään, eikä paikalliset taksisuharitkaan tieneet, missä rahaa olis voinut vaihtaa. Siinä sit lähdin ajelemaan ja pohdin mistä sais paikallista valuuttaa. Dollaritkin täällä kävis ja mulla olikin niitä, mutta ainoastaan pari satasen seteliä. Niillä ei olis ollut mitään mahdollisuutta ostaa ruokaa tai juomista eikä myöskään maksella jotain 10 taalan majoitusta. Muutaman tunnin ajamisen jälkeen tein päätöksen, että seuraavassa kaupungissa selvittelen, pääsiskö siitä bussilla Phnom Penhiin. Hieman kaupungin ulkopuolella katumaasturi ajeli mun vierelle ja kuski huuteli jotain. Pysähdyin selvittämään mikä homman nimi on ja hän kyseli, olenko menossa Phnom Penhiin ja tarjosi kyytiä. Eipä mitään, tungettiin fillari Lexuksen tavaratilaan ja matka jatkui. Eihän se tietty mitään hyväntekeväisyyttä ollut, mutta maksusta päästiin sopimukseen. Se oli kyllä monella tapaa todella hyvä onnekas liike. Täällä on ensinnäkin todella kuuma, iltapäivällä jonkin verran yli 40 astetta. Muutama tunti siitä kun pääsin hotelliin, alkoikin kunnon vatsatauti. Ei tarvinut reiluun vuorokauteen miettiä, mitä sitä tekis. Nyt kaikki on kondiksessa ja ruoka maistuu. Eilen kävin aamulla ja illalla istuskelemassa rannalla tuossa kohtaa, missä Tonle Sap ja Mekong joki yhtyy. Tonle Sap joki laskee samannimisestä järvestä tuolta Siem Riepin suunnalta. Monsuunin aikaan kun Mekong tulvii, niin Tonle Sap virtaakin toiseen suuntaan ja kuljettaa Mekongin vettä järvelle. Joen rannalla on oikein kiva istuskella paitsi, että täällä joku on keksinyt ruokkia puluja siinä rantabulevardilla ja siinähän sitten on ihan hitoikseen noita puluja. Eilen istuskelin siinä vielä auringon laskun aikaan ja heti kun aurinko laski, niin pulut katosi kuin käskystä. Kai niillä tuli nukkumaanmenoaika vastaan.

Mä nyt keräilen täällä voimia sunnuntaihin asti. Silloin pitäis hypätä satulaan. Suunta Koh Kong tuolla rannikolla Thaimaan rajan lähellä. Siitä tulee varsin haasteellinen kahden päivän legi. Molemmat päivät lähes 150 kilsaa. Eka päivän joutuu ajamaan varmaan maan vilkkainta tietä pitkin joka vie Sihanoukvilleen. Siinä ei oo oikein majoitusta matkalla. Kävin kyselemässä eilen bussifirmaltakin, että ottaako ne fillaria kyytiin, mutta ei onnistu. Täytyy toivoa, että sunnuntaina ei olis ihan kaikkein vilkkain liikenne. Olen edellisen kerran ajanut tuon legin joulukuussa 2018 ja siihen aikaan on viileämpää kuin nyt, mut sunnuntaina tuo selviää, kuinka fillari kulkee. Ajatuksena olis ajella Thaimaahan Rayongin suunnalle ja pähkäillä sit siellä, mitä loppureissusta vielä tekee.

Eilen Youtuben algoritmit tarjos mulle dokumenttia, A haven from the civil war, Cambodia’s Hotel Le Phnom | War Hotels. Hotel Le Phnom Oli hyvä reilu 20 minsan setti Kambodzan sisällissodasta ulkomaalaisten reportterien silmin nähtynä. Autenttista kuvaa ja reportterien haastatteluita, ketkä oli täällä silloin. Vahva suositus.

Loppuun kuitenkin hieman tuoreempaa kuvamateriaalia.