sekavia tarinoita maailmalta: Da Nang

10.1.2025 Da Nang

11.1.2025 Istustkelen 10€ hotellin sängyllä ja katselen ikkunasta miljoonan euron näkymää alle sadan metrin päähän rannalle, mihin 4-5 metriset aallot pauhaavat. Mennään kuitenkin hieman ajassa takaisin, niin tiedätte miten tänne on tultu.

9.1.2025 Huen sääennusteet pitivätkin paikkansa ja vettä satoi käytännössä lähes koko päivän. Ennuste seuraavalle eli ajopäivälle tänne Da Nangiin oli samanlainen. Sateessa ei sinällään ole mitään ihmeellistä kyllä se pyörä liikkuu silloinkin. Siirtymä Da Nangiin pitää kuitenkin sisällään yhden nousun puoleen kilsaan ja lasku on varsin jyrkkä. Aasiassa kaikissa jyrkissä nousuissa tien pinta on huonompi kuin tasaisella. Pahin juttu on, että siellä on asfaltilla öljyä ja muita nesteitä kuorma-autoista. Siihen kun lisätään märkä tienpinta, niin hankaluudet lisääntyy. Kurvissa fillarin etu tai takarengas helposti lähtee alta, mikäli tie on märkä ja varsinkin jos tiellä on öljyä. Jos rengas lähtee alta, se tietää aina kylkiliukua asfaltilla. Riskien minimoimiseksi suunnitelin siirtyväni reitin junalla. Lompsin sateessa Huen historialliselle rautatieasemalle. Olin ostamassa lippua, kun kysyin, että saanhan fillarin mukaan junaan. Vietnam Railways mainostaa sivuillaan isosti, että voit ottaa fillarin tai prätkän mukaan junareissulle. Totuus oli kuitenkin toisenlainen. Se ei tullut kyseeseen ja sainkin ohjeeksi mennä bussilla. Huen eteläinen bussiasema olisi sopivasti seuraavan päivän ajoreitin varrella, niin jätin päätökset myöhempään. Aamulla lähdin ajamaan eikä just silloin satanut, kun ohitin bussiaseman, joten päätin jatkaa matkaa. Puoli tuntia myöhemmin vettä jo satoikin ja sai vetää saderotsia päälle. Sadekuuro jäi kuitenkin suht lyhyeksi ja matka jatkui kosteissa mutta ei enään niin sateisissa merkeissä. Tuuli mereltä oli kyllä todella kova, vielä kovempi mitä tänä aamuna. Varsinkin muutamilla pidemmillä silloilla sai kantata sivutuuleen ihan huolella, että fillari pysyi pystyssä. Loppujen lopuksi ajamisessa ei ollut sen isompia haasteita. Pari uutta tunnelia reitille oli tullut ja niihin ei fillarilla ollut asiaa. Se aiheutti hieman kiertoteiden käyttöä. Isompi mäkikin meni mukavasti ylös ja alas. Mäen päällä on sodan aikaisia puolustusasemia, mutta solan päällä oli todella viileää ja aikamoinen turistihässäkkä, joten käänsin keulan alamäkeen. 11 vuotta sitten huhtikuussa samalla paikalla ei ollut kuin muutama paikallinen prätkällään ja pari kahvilanpitäjää. Mun hotla on ihan ytimessä ja rannalla. Da Nang on suht iso kaupunki 1,3 miljoonaa asukasta. Yllättävän helppo tänne oli kuitenkin ajella. Olihan tuossa kaupungissa liikennettä, mutta kyllä sieltä oma tila löytyi. Edellisellä reissulla en pysähtynyt täällä ollenkaan. En nyt usko, että tästä tulee mikään suosikkipaikkani, mutta kiistatta tuo pauhaava meri on kyllä maaginen. Mulla on nyt 4 yön majoitus, pitää hieman tutkia kalenteria ja pähkäillä miten matka tästä etenee. Parin kuukauden päästä tämä reissu on paketissa ja ihmettelen jo kevään tuloa Tiksissä. Katselen lähipäivinä nuo Huen kuvat läpi ja teen niistä oman jutun. Nyt vaan muutama kuva ajopäivältä.