sekavia tarinoita maailmalta: Good Morning Vietnam

5.1.2025 Dong Ha 6.1.2025 Hue

Robin Williamsin hengessä tervetuloa Vietnamiin. Ajopäivistä sen verran, että rajanylitys meni melko kohtuudella. Hieman sapetti katsella sitä Laosin rajapoliisin rahankeruuta mutta positiivisena oli minua palvellut naispuolinen rajapoliisi, joka palautti passin väliin laitetun setelin mun edellä olleelle paikalliselle matkailijalle. Viereiselle luukulle vietiin kerrallaan peukalohangallinen passeja joiden välissä oli riittävästi rahaa. Virkailija vaan lämi leimoja ja joku kuli kävi hakemassa nipun passeja pois. Minua palvellut nainen ihmetteli Vietnamin viisumin puuttumista passistani ja kerroin, että Suomen passilla saa oleskella 45 vrk ilman viisumia. Pikku keskustelun jälkeen kollegansa kanssa hyväksyivät väittämäni. Vietnamin puolella kaikki oli hyvin organisoitu. Virkailija puhui riittävästi enkkua, mutta hänkään ei ollut ilmeisesti asioinut suomalaisten kanssa koska viisumin puute aiheutti ihmettelyä. Kerroin hänellekin, etten tarvitse sitä ja hän tarkasti jostain listasta ja hymyili, että näinhän tuo on. Vajaa 2 egee meni leimaveroa johonkin, mutta se tehtiin avoimesti ilman mitään kähmintää ja maksoin sen mukisematta. Koko homma kesti noin 40 minsaa, mikä oli oikein hyvä suoritus. Jäin vaan ajaessani miettimään, kuinka vaikeaa sen naispoliisin on olla duunissa tuollaisessa paikassa kun muut kerää rahaa ja hän ei. Ehkä se hänen vieressään istunut kollega oli samoilla arvoilla varustettu, toivottavasti. Tietty valitettavaa on, että niitä arvoja ei voi syödä toisin kuin kollegat jotka vetää kunnon fyrkat ja ajelee kunnon autoilla...

Suuntasin rajan jälkeen jenkkien Vietnamin sodan aikaiseen Khe Sanin tukikohtaan. Pääsin kyllä tukikohdan aitauksen ulkopuolelle ja ajattelin paikan olevan kiinni. Näin jälkikäteen satelliittikuvia tutkittuani käännyin yhtä risteystä liian aikaisin. Noh pääsi kuitenkin katselemaan ympäristöä, missä jenkit operoivat. Todella tuulinen ylänkö, sinne olikin rakennettu tuulivoimaloita oikein urakalla. Sain kuitenkin kuvan leiriin hylätystä C-130 Hercules koneesta. Sen jälkeen olikin lähinnä alamäkeä todella kovaan vastatuuleen hienon joen varrella. Olin ajatellut olla muutaman päivän Dong Hassa, mutta ehdin illalla käppäillä kylillä sen verran paljon, että tuli fiilis jatkaa matkaa. Toinen yö ikkunattomassa huoneessakaan ei niin houkutellut. Sain kuitenkin pikku temppuilujen jälkeen nostettua automaatista rahaa. Ajattelin, että 10 miljoonaa olis ihan kiva... Noh Nordean katevaraus näytti nostojen jälkeen noin 400 egee eli miljonäärejä on monenlaisia. Olin aamulla lähdössä jo ennen kuutta, niin piti käydä herättämässä isäntä availemaan talon lukitut portit, että pääsi pihalle. Ajatus oli etsiä Bahn mi paikka ja sit sämpylät kainalossa kaffeelle. Sellainen löytyikin ja ryysiksestä pystyin päättelemään, että nyt on laatu kohillaan. Kyllähän se olikin, ihan parhaita täytettyjä patonkeja ja naapurin frouva pyöritti kahvilaa, just niinkuin pitääkin. Toi on kyllä niin parhautta täällä Vietnamissa. Ja Bahn mi paikat aukeaa yleensä aina 05.30. Pariskunta niitä patonkeja täytti ihan liukuhihnalla. Yks täytetty patonki maksoi noin 60 eurosenttiä. Suomessa noita myytäis kympin kappale ja voittaa Subin patongit 10-0.

Olin piirrellyt Garminiin reitin kulkemaan pikkuteitä. Reitti lähti kuitenkin valtatie 1 liikkeelle ja päätinkin testata kunnolla, millainen siinä on nykyään fillaroida. 11 vuotta sitten edellisellä reissulla ajoin lähes 1000 kilsaa kyseistä tietä. Tie oli silloin monin paikoin remontissa. Se olikin nyt ihan hyvässä kunnossa, mutta ylivoimaisesti suurin parannus oli se, että kaistat oli eroitettu toisistaan. Siinä oli kaks kaistaa ja leveä piennar molempiin suuntiin ja betoni tai teräs aita välissä. Se oli huikea parannus, kaikkein vaarallisin homma edellisellä reissulla oli vastaantulevat ohittaja, jotka puski sut ulos tieltä. Eikä se ollut vaarallista ainoastaan pyöräilijöille, sillä kuoli paljon autoilijoita nokkakolareissa. Toivottavasti se aitaus löytyy tuolta etelämpääkin, koska tuota tietä varmaan tulee ajettua vielä useaan otteeseen. Ajoin lähes koko matkan 1 tietä, eikä tuossa 70 kilsan matkalla kauan mennyt kun kevyeen myötätuuleen ajeli.

Mä olin varannut Huesta huoneen 4 yöksi. Olin täällä jo joskus kymmenen aikaan, mutta huone 9 kerroksessa oli odottamassa. Näkymät tuohon Perfume joelle on ihan kivat. Huone on iso ja hyvässä kuosissa. Iso jaettu parveke naapurin kanssa. Tosin naapuria ei ole näkynyt, joten mun pyykit kuivui siellä. Nyt on tosiaan kamat huollettu, fillari pitää vielä pestä ja huoltaa. Sit voi käppäillä kaupungissa. Hue on erittäin mukava ja kaunis kaupunki, eikä toisaalta yhtään haittaa, että täällä on totuttu turisteihin, niin ei tarvitse kokoajan vastailla hello huutoihin... Sääennuste lähipäiville on jossain määrin kostea, mutta yleensä sateet on kuurottaisia ja lähinnä yöaikaan. Täällä on kuitenkin oikein hyvä parannella flunssaa tai mikä tämä tauti sitten ikinä onkaan. Olo on jo huomattavasti parempi kuin muutama päivä sitten.

Huesta sais vaikka muutaman kansiollisen mahtavia kuvia. Varmaan yksi kuvauksellisimpia kaupunkeja missä oon käynyt. Mä teen varmaan ennen lähtöä vielä toisen päivityksen, mihin laitan lisää kuvia. Toki netti niitä on ihan pullollaan, joka haluaa fiilistellä kaupungin näkymiä.

Olkoon tämän päivityksen otsikko kunnianosoitus Robin Williamsin roolisuoritukselle

Herculeksen potkurit näyttää suht pieniltä

Kiva kahvila tuon 9 tien varrella joka tulee Laosin rajalta rannikolle. Se oli sodan aikana jenkkien hallinnassa, mutta pohjoisen joukot tekivät sinne iskuja ja 1968 Khe Sanin tukikohtaan tehdyn hyökkäyksen yhteydessä pohjoisen joukot myös ottivan osan tiestä haltuunsa ja jenkkien maahuoltoyhteys leiriin katkesi. Tien on tosiaan kuin vastatuulitunneli, kun mereltä tuulee rivakasti ja tie kulkee joen vieressä kapeassa solassa. On siinä jenkkien saattueiden turvaajat saaneet tähystää oikein kunnolla viidakkoon, kun tiellä on liikuttu.