sekavia tarinoita maailmalta: Quang Ngai - Bong Son

17.1.2025 Quang Ngai 18.1.2025 Bong Son 19.1.2025 Quy Nhon

Meinaspa unohtua reissupäivitykset kokonaan, mutta pistetään tästä nyt jotain tarinaa ennen nukkumaan menoa. Hoi Anissa heräsin 17.1 jostain syystä vasta klo 7. Kello ei tietty oo ollut herättämässä kuukausiin, kun herään yleensä ennen kuutta joka tapauksessa. Tällä kertaa hidas startti oli hyväksi, koska hieman seiskan jälkeen alkoi hitonmoinen sade. Pakkailin rauhassa kamoja ja sade loppuikin aika pian. Itseasiassa sen jälkeen ei olekaan satanut, vaan olen ajellut ihan optimi olosuhteissa. Ajelin reilusti yli puolet matkasta valtatie 1, jotenkin siihen on tottunut ja on se kieltämättä paljon paremmassa kunnossa ja turvallisempi kuin 11 vuotta sitten. Se on ilmeisesti rajattu ihan koko matkalta keskikaistalla, joten vastaantulevien ohittelut eivät aiheuta ongelmia. Matkalla oli pitkästä aikaa hienoja riisiviljelmiä molemmin puolin tietä ja todella laajalla alueella. Kaks ekaa yöpymispaikka oli sellaisia keskikokoisia kaupunkeja. Tämä Quy Nhon missä nyt olen toista päivää, on ihan kunnon kaupunki. Tämä on kyllä kasvanut kokoaan lähes tuplasti 11 vuoden aikana. Ihan kiva fiilis tästä paikasta kuitenkin. Turisteja täällä ei oo kyllä näkynyt kuin muutama tossa kaupungilla. Yksi pariskunta oli risteyksessä peukuttamassa kun ajoin tänne kaupunkiin eilen ja pari tyyppiä näin tuossa rantabulevardilla jappastelemassa. Muistan viime reissusta, että täältä sai tolkuttoman hyviä grillattuja kalmareja. Pari päivää mä oon niitä nyt etsiskellyt, mutta muuta ei oo löytynyt kuin niitä kuivattuja ja mankelilla litistettyjä versioita, mitä Thaimaassakin näkee lähes joka katukioskissa. Ne jäi tällä kertaa testaamatta. Ehkä nyt ei ole kalmarisesonki tai mikä lie. Voihan se syy olla sama kuin ollessani toista kertaa Viron Peipsijärvellä fillaroimassa ja kysyin yhdeltä torimummolta, että mistä voi ostaa savustettua nokkahaukea. Kymmenisen vuotta aikaisemmin olin syönyt sitä siellä ja se on todella hyvää. No mummo tuhati kiukkuisena, että ei miehet käy enään kalassa, juovat vaan päivät pitkät viinaa, niin siksi kalaa ei ole. Hieman vastaavan tyyppinen episodi oli äsken tuossa naapurissa kun kävin hakemassa täytetyn patongin. Siinä oli lähes 90 vuotias nainen joka täytti patonkeja. Hänen lisäkseen oli joitain kymmeniä vuosia nuorempi nainen joka teki nuudelisoppaa (Pho). Kohta siihen ajoi suurinpiirtein tämän nuoremman naisen ikäinen mies oikein kunnon sihnuissa skootterilla paikalle. Siitähän kehittyikin kunnon perhedraama. Tietenkään ei huudettu, niinkuin ei täällä yleensäkään. Muovituolita sai kyllä nuoremman naisen toimesta kyytiä. Ukko luimisteli siinä aikansa. Oli ilmeisesti rahat loppu, mutta nuorempi nainen tyhjensi ravintolan kassan taskuihinsa, että äijä ei ainakaan niillä rahoilla jatka juomista. Aikansa se ukko siinä pyöriskeli ja totesi, että pitäkää tunkkinne ja poistui paikalta. Aasiassa on erittäin yleistä, että naiset huolehtivat perheen rahoista. Jos ne rahat olis äijän hallussa, niin melko suuri todennäköisyys, että ne ryypättäisiin ja loput pelattaisiin uhkapeleissä. Noh se siitä. Seuraavana olis parin päivän setti Nha Trangiin. Huomenna joku 130 kilsaa ja seuraavana päivänä tais olla alle satku. Huomenna yövyn todella pienessä kalastajakylässä tai sellainen se oli 11 vuotta sitten. Googlen mukaan siellä ei olis kuin yksi majatalo. Sieltä saattais saada grillattuja kalmareja. Mä lataan loppuun muutaman kuvan tuolta siirtymätaipaleelta ja täältä Quy Nhonista. Hoi Anista mä en ole ladannutkaan vielä yhtään kuvaa, Pitää silmäillä noita kuvia paremmalla ajalla Nha Trangissa, eiköhän Hoi Anistakin muutama julkaisukelpoinen kuva löydy. Näihin kuviin ja tunnelmiin...