Viimeinen viikko on mennyt altaalla pötkötellessä. Sain tänään luettua loppuun Jo Nesbon Punarinta kirjan. Ihan passelia luettavaa, kunhan pääsi vauhtiin englanninkielisen tekstin kanssa. 4 kertaa kävin salillakin toteamassa, että rauta on aikanin yhtä painavaa kuin ennenkin. Nyt on sit aika siirtyä viileämmille vesille, nautiskelemaan Suomen suvesta. Toivottavasti sieltä saa jo uusia perunoita, ne vois olla torstaina ruokalistalla..
Blogi jää nyt kesälomalle. Koska nimensä mukaisesti se tarjoaa sekavia tarinoita maailmalta, en ajatellut kirjoitella sinne sen enempää kauppareissuistani kotikulmilla kuin mistään muustakaan. Kättä lippaan niille, jotka ovat jaksaneet lukea näitä sekavia tarinoita, kerronta on ajoittain juurikin nimensä mukaista. Koska vuorotteluvapaani alkaa muistaakseni juuri tänään tai huomenna ja jatkuu vuoden loppuun, epäilenpä, että aika nopeasti futiskisojen jälkeen uutta tekstiä syntyy.
Hieman siihen liittyen luin juuri uutisen Nepalissa tapahtuneesta bussionnettomuudesta. Siellähän niitä busseja suistuu tieltä rotkoihin aina silloin tällöin. Nyt kuski ilmeisesti räpläsi kännykkäänsä vielä ajaessaan. Muistuipa mieleen 1998 reissu Nepaliin, ennenkuin siellä oli kännyköitä. Matkustelin Annapurna vuoren kierroksen jälkeen paikallisbussin katolla Pokharaan. Katolla oli myös bussin rahastaja. Se oli hänen mielestään bussin turvallisin paikka, koska sieltä tosiaan pystyi vauhdissa hypäämään pois siinä vaiheessa, jos/kun bussi suistui tieltä.
Oikein mahtavaa kesää kaikille, muistakaa ottaa lungisti - kesis
Mikään ei ole niin tärkeää, kuin puutarhan hoito... |
...no ehkä kalastus.. |