Taas lentoon lähdössä

Tällä kertaa nousuun lähtöä otetaan/odotellaan Kemingradin kentällä.
3 päivää mutsin lihapatojen äärellä riitti taas mainiosti. Jotenkin tuntuu niin ihmeelliseltä, että kylä, joka
oli 80 luvulla todella vireä, on muuttunut lähes hautausmaaksi. Palvelut on huomattavasti paremmat kuin ennen, vain ihmiset puuttuu. Hieman ahdistavaa vierailla entisellä kotipaikkakunnalla kun näkee tuon kehityksen suunnan.
Noh, se on nähty, eilen ihastelin Torniojokilaakson mahtavaa näkymää Ainiovaaran päältä ilta-auringossa varmaan tunnin. Se oli kyllä kaunista katseltavaa. Olihan toi reissu muutenkin ihan jees reissu.
Nyt on kuitenkin aika palata takaisin stadiin. Lennon lähtöön vielä 1,5 tuntia, joten ehtii ottaan pari Lapin Kultaa siinä odotellessa. Siis jokainen varmaan tietää, että se on bissee, joka aikoinaan tehtiin Torniossa, mutta nykyisin kai se tuodaan tänne Lahdesta Koffin tehtailta.
Noh, illaksi kotiin tai sit suoraan stadin yöhön, sen aika näyttää.Duunissakin odottaa Kosovossa melkoinen systeemi, mutta siitä jossain vaiheessa myöhemmin, ehkä sit kun palaan Pristinaan.
Kippis ja kulaus,
kesämies

Loma - ihmisen paras ystävä

Nyt ollaan siinä vaiheessa, kuten muutaman kerran aikaisemminkin edellisen kämppiksen kanssa, eli parannettu maailmaa torstaina ennen lomalle lähtöä.
Viikon varrelle mahtuu kaikenlaista, kaikki ei ole julkaisukelpoista, ei mitään salassapidettävää, mutta jos jättäis tekstistä kirosanat pois niin eipä juuri jäis luettavaa.
Mut huomenna vielä viikkopaltsu pomon kanssa, jota en ole nähnyt jostain syytä reiluun viikkoon. Sit kentälle ja jossain vaiheessa tsadiin. Tässä on viritelty suunnitelmia lähitulevaisuuden varalle, mutta nyt ei jaksa miettiä niitä liikaa. Palataan asiaan Suomessa.
syyskesis

No niin..

.. kai tännekin on hieman päivitettävä tilannetta.
Eilen jo kirjoitin valtavan vuodatuksen, mutta en julkaissut sitä. Ollut sellainen systeemi duunissa, että vieläkin ihmetyttää. En jaksa enään kirjoittaa yksityiskohtia, mutta lyhykäisyydessään pomo teki tai yritti tehdä sellaisen kusetuksen jatkoanomuksen suhteen, että enään ei ole paluuta entiseen. Kaveri kirjoitteli arvosteluun ihan paskaa ja sit yritti puhelimella välikäsien kautta saada mua luopumaan jatkoanomuksesta. Noh, tiesin kyllä oikeuteni ja halusin nähdä arvostelun. Pomo häipyi samaan aikaan lomille. Viikonlopun ajan parin isomman pomon kanssa sit korjailtiin tilannetta. Eilen sit sain sellaisen arvostelun, millä jatkot voidaan myöntää. Tuollaisen systeemin jälkeen luotto pomoon on tietty miinuksella, joten nyt pitää yrittää vaihtaa duunia. Tänään kävin tapaamassa eulexin tarkkailuryhmän pomoa, kenen kanssa aikoinaan tein duunia. Mauro lupas ottaa mut heti hommiin. Nyt vaan pitää yrittää junailla, että mut päästetään lähtemään nykyisestä duunista. Täytyy vaan toivoa, että hommaan tulis joku ratkaisu nopeasti, koska saksalainen päällikköni janoaa varmuudella kostoa, kun se harjataan tuon homman takia. Se tulee torstaina lomilta, onneks mun toimisto sentään sijaitsee eri rakennuksessa. Koko homma tuli kyllä niin puun takaa. Pomoni ei ikinä moittinut mua mistään töistä, eikä muutenkaan. Kaiken lisäksi hän käyttäytyi, kuin kaikki olisi muutenkin ihan kunnossa. Ei voi edelleenkään muuta kuin ihmetellä asiaa. Noh, tässä tehdään vielä huomenna duunia sen eteen, että sais siirron järjestymään asap. Se olis kaikkien kannalta paras homma, mutta ennenkaikkea mun kannalta.
Näihin kuviin ja tunnelmiin.
eulextyömies edelleen

Ramadan

Viikonloppu oli ja meni täällä Pristinassa. Ihan hyvä ratkaisu oli jäädä tänne. Ehti sopivasti huilaan, treenaamaan, grillaileen ja otettiinpa siinä pari lasillista viintäkin. Sunnuntaina kävin eka kertaa tälle kesää serbialueella Gracenicassa uima-altaalla pöjöttämässä. Ens viikonlopuks on luvattu liki 40 astetta, joten sinne joutunee palaamaan.
Härdelli tuolla pohjoisessa on rauhoittunut, KFOR laittoi sinne aika paljon sotilaita, joten se varmaan osaltaan rauhoitti tilannetta. Ehkä myös Belgradista annettiin ohjeita siihen suuntaan, että nyt kannattaa hieman rauhoittua.
Ramadan alkoi maanantaina. Mun turkkilainen duunikaveri noudattaa Ramadania ja se tarkoittaa sitä, että aamulla syödään suht varhain, klo 03.25, pitää pöydän olla tyhjänä kun ensimmäinen rukouskutsu kajahtaa. Sit ollaan syömättä ja juomatta klo 20.05 asti. Jostain syystä turkin poika on todella hiljainen.. Eihän me muutenkaan juuri puhuta, kun sen enkku on niin huonoa, että en jaksa sanoa neljää kertaa joka lausetta eikä se sittenkään tule ymmärretyksi. Hieman se mulkoilee, kun meidän toimistossa on noin 30 astetta lämmintä ja mä tempaisen välillä jääkaapista kokistölkin. Siinä voi sit ihan rauhassa mittailla uskontonsa syvyyttä. Muutenpa täällä ei ole tapahtunut sen kummempia, elämä menee painollaan.
Olen myös pari seuraavaa vkl Pristinassa, kun nyt ei enään ehdi anoa lupaa poistua Kosovosta ja seuraavana vkl taas on call vuoro. Toisaalta mikäs täällä on ollessa.
Lupsakkaa elokuun alkua sinne suunnalle.
eulextyöläinen