Koh Kong

Päivän reitti Koh Kong  141 km yhteensä 1927 km.

Heräsin tänään jo puoli viideltä, kun naapurusto herätteli. Pistin kamat kasaan ja lähdin ajamaan pimeässä puoli kuuden aikaan. Päätin jo illalla, että mikäli 80 km jälkeen fillari vielä kulkee, mennään perille asti, jos ei niin sit jäädään kotimajoitukseen.
Tulikin hyvät nousut tänään, kun kiipesin lähes 1400 metriä vertikaalia. Tällä reissulla oon kyllä ajellut niin vaatimattomia nousumetrejä, että tänään pääsi maistelemaan sitä herkkua hieman enemmän. Ajamisessa ei sinällään mitään isompia ongelmia. Jaloissa oli kyllä sellainen fiilis, että joku kramppi voi iskeä milloin vaan. Meinasin jo välillä pysähtyä venyttelemään, mutta ajattelin, että joku huomaa ja ottaa kuvan. Siitähän olis tullut elinikäinen häpeä  😂 Silläkin uhalla, että krampin vuoksi vedän lipat, jatkoin polkemista. Todennäköisesti jos jalka olis krampannut kunnolla, kuten eilen illalla kävi useaan otteeseen, kenkää ei olis saanut polkimesta irti ja kyljelleen siinä olis kaatunut. Noh, jossittelu sikseen, pysyin pystyssä ja sillä hyvä. Pääsin todellakin kiipeämään noita nousuja juuri lämpimimpään aikaan. Garmin mittaili kuumimpaan aikaan 46 astetta, eli hyvin tarkeni. Pisimmässä nousussa vesi kävi suht vähiin ja se vähä vesi oli sopivan viileää, eli 50 asteista. Onneks sen mäen päällä sai lisää juotavaa. Tuolla luonnonpuistossa, minkä läpi ajoin, ei juuri vettä ollut tarjolla.
Ihan muutaman kerran motivoin itseäni kylmällä oluella, jolla lupasin palkita itseni perille päästyäni. Tänne päästyä filis oli sellainen, että homma on pulkassa, mutta olishan sitä tarvittaessa pidempäänkin ajanut. Jostain syystä tämä kaupunki on vetänyt porukkaa näin vuoden vaihtuessa, kun oli hieman haastetta löytää majapaikka. No sellainen kyllä loppujen lopuks löytyi, paikallisten neuvojen perusteella. Bookingin tarjonta oli loppuunmyyty.  Nettiyhteys täällä pätkii kokoajan, mutta se on kokolailla paikallisten standardien mukainen. Yritän ladata vielä muutaman kuvan ja sitten häivyn syömään.

Täällä vuosi vaihtuu 6 tunnin kuluttua, joten kaikille lukijoille hyvää uutta vuotta 2019.

Vesipuhvelit matkalla aamupesulle

Aamuruuhkaa

Tuolla lounaalla jaksoi kiivetä mäkiä. Tosi hyvä chili kukko, ei tarvinnut lisätä mausteita

Tuollainen kattilarivistö on hyvä merkki kun etsii lounaspaikkaa

Ei näkynyt norsuja

Kuinka jyrkkää on jyrkkä. Pikipinta ei ollut ihan mallia Mallorca

Ylitin kolme isoa jokea, jotka kaikki laskevat mereen

Srae Ambel

Päivän reitti;  Srae Ambel  157km, yhteensä 1786 km.

Nyt ollaan jo muutaman kilsan päässä Siaminlahdesta. Olihan melkoista rallia tänne ajaminen. Nelostie oli todella ruuhkainen, ihan kuin Stadista olis lähtenyt ajamaan maalle juhannuksen alla. Ihan tolkuton liikenne ja asfaltoitua piennarta ei ollut oikeastaan koko matkalla. 140 kilsaa ajelin 4 tietä, ennenkuin pääsin kääntymään Koh Kongin ja Thaimaan suuntaan. Ilmeisesti kaikki Phnom Penhin kynnelle kykenevät olivat matkalla Sihanouvilleen juhlimaan vuoden vaihtumista. Siihen kun lisää rekkaliikenteen joka painoi myös samaan suuntaan, niin oli siinä välillä tekemistä, että sekaan mahtui. Kaikkein epämiellyttävintä oli kuitenkin vastaantulevan liikenteen käyttäytyminen. Sieltä tuli 2 tai 3 autoa rinnakkain ja pakko oli väistää hiekkapientareelle, että ei jäänyt alle. Sinällään se ei ollut iso juttu, mutta välillä sen asfaltin ja hiekkapientareen korkeusero oli 30 cm joten siinä sai olla suht tarkkana, kun sinne joutui kiireessä väistämään, että pystyi pitämään fillarin pystyssä. Uskoisin, että tuonne Thaimaan suuntaan ei ole noin paljon liikennettä. Tie sinnepäin oli ainakin alkuun aika huonossa kunnossa, mutta kuitenkin ihan ajettavaa. Koh Kongiin olis vielä 140 kilsaa. Tekis mieli yrittää ajaa huomenna perille asti. Haasteena vaan on muutama reilumi mäki ihan siinä loppukilsoilla. Ne tulis tietty kuumimpaan aikaan ja väsyneille jaloille. Toinen vaihtoehto on jäädä 80 kilsan jälkeen johonkin kotimajoitukseen. Ajoin tänään ehkä turhan kovaa, kun jalat kramppaa oikein kunnolla vielä illallakin. Oli kyllä myötätuuli, joten fillari kulki hvyin. Huomista ajatellen, vähempikin vauhti olis voinut riittänyt.
Tämä Srae Ambel on ihan pikkuinen kylä saman nimisen joen varrella, joka laskee Siaminlahteen. Täällä on ihan kunnon satama, kävin siellä pyörähtämässä kun päivällä saavuin kylään.  Ravintolavalikoima muuttui hivenen askeettisemmaksi Phnom Penhin jälkeen. Paikalliselta torilta löysin jotain ihan kelvollista fisucurrya. Se oli ainoa kelvollisen näköinen setti ravintolan vitriinissä, tosin lämpimässä se oli varmaan ollut koko päivän. Muutamaan tunnin se on jo pysynyt vatsassa, joten ei siitä mitään vakavia vaikutuksia ollut. Pari patonkia ostin myös. Pyysin laittamaan vain kasviksia täytteeksi, kun ne lihasysteemit olivat myös odottaneet siinä tiskissä ties kuinka kauan asiakkaita. No täällähän se menee niin, että tilaat mitä haluat ja syöt mitä saat. Sitä vegaaniannosta ei sit kuitenkaan saanut vaan ne lihat oli myös siellä välissä. Toisaalta nekin on edelleen vatsassa, joten ei niistä ruokamyrkytystä ainakaan tullut ja pikku jalla vaan puhdistaa suolistoa.

Kuvia en juuri ottanut tänään, mutta tuossa on muutama vielä Phnom Penhistä:

Phnom Penh

Mopokuskin pitää nukkua aika rauhallisesti

Tonle Sap joki yhtyy Mekongiin tuon valkoisen hotellin kohdalla

Aamupala 67 kilsan ajon jälkeen

Fisucurry paikallisella torilla

Nuoret yrittäjät täyttämässä patonkeja

Edelleen Phnom Penh

Jässähdin ihastelemaan Mekongin maisemaa täältä 11 kerroksesta. Tänään lauantaina on kuitenkin hieman liikahdettava, kun hotelli on bookattu täyteen. Tuosta naapurista löytyi ihan kelvollinen, missä on uima-allaskin, joten vaihdan tämän maisemakonttorin ulkoilma avokonttoriin.
Luulenpa, että kaupunkikierrokset sinällään rajoittuvat tuossa Mekongin rantabulevardilla patsasteluun. Olen aikaisemmilla vierailuilla käynyt tutustumassa alueen julmaan lähihistoriaan, joten annetaan sen nyt olla. Nyt olen lähinnä pöjöttänyt, nautiskellut erittäin hyvien intialaisten ravintoloiden antimista ja onpa tuossa muutama bisukkakin otettu terdellä. Olen myös pohtinut aikataulua ja reittiä, miten ajelen Bangkokiin. Mekong jatkaa matkaansa Etelä-Kiinan mereen, minä suuntaan kohti Siaminlahtea.
Thaimaan rajalle on kutakuinkin 300 kilsaa. Täällä Cambodian puolella tuo on varsin karua seutua, eikä majapaikkojakaan oli liiaksi tarjolla. Siinä joutuu ajamaan luonnonpuiston läpi. Olen ajellut osan tuosta reitistä bussilla 2014, mutta kovin paljon siitä ei jäänyt mieleen. Rajanylityspaikka on ihan rannikolla, Koh Kong on viimeinen kaupunki Cambodian puolella. En oikeastaan voi mennä Thaimaahan ennenkuin 3.1, kun saan rajalla ainoastaan 15 vrk oleskeluluvan ja lento himaan lähtee 18.1. Ajatuksena olis käydä huuhtelemassa tämän villin lännen pölyt pois perusteellisemmin Thaimaassa joko Koh Changin tai Koh Sametin saarella. Siitä on sitten kohtuullisen lyhyt siirtymä Bangkokiin.
Ihastelen tässä vielä hetken tuota Mekongin maisemaa, ennenkuin pakkaan laukut jälleen kerran ja siirryn tuonne altaalle. Noiden kuvien kera toivottelen oikein mukavaa vuoden viimeistä viikonloppua kaikille.

Aamujumppa Mekongin rantabulevardilla menossa

Joku vielä nukkuu 

Tonle Sap joki, joka yhtyy tällä kohtaa Mekongiin

Surly jäi ulos parkkiin, onneks hotellin security on tarkkana

Perkele guest house voisi myös toimia

Kadulla on hyvä kuivattaa fisua

Kädelliset serkkumme liikkuvat linjoja pitkin

Riksakuskit odottaa asiakkaita

Kyltti yhden ravintolan miestenhuoneesta

Phnom Penh

Päivän reitti:   Phnom Penh 123 km yhteensä 1629 km.

Tänään oli sellainen fiilis, että kun se kulkee, niin se sitten kulkee. Vedin yhdellä kaffetauolla tänne isolle kirkolle. Ajon aikainen keskinopeus näytti olevan 23,7 km/h, joka on ihan hyvä. Highway 6 oli ihan hyvässä kuosissa. Liikenne toki muuttui suht aggressiiviseksi, kun kaupunki lähestyi. Valitettavin piirre täällä on fillaristin kannalta, että vastaantuleva liikenne lähtee ohituksiin, vaikka aina ei olis tilaa ja siinä pitää olla sen verran hereillä, että väistää pientäreelle tai ojaan, jos tarve vaatii. Harvoin niitä tilanteita tulee eteen, mutta kyllä näiden isompien kaupunkien yhteydessä näin välilä käy. Tänään kuitenkin ihan mukavaa rentoa ajoa lievään myötätuuleen.
Olin viimeksi 11 vuotta sitten täällä ja tämä kaupunki on muuttunut todella paljon niistä ajoista. Siirtomaavallan aikaiset monumentit saavat siirtyä ja paljon uutta on rakennettu joka puolelle. Nyt kun kirjoittelen tätä ja katselen samalla hotellini 11 kerroksen ikkunasta Mekong joelle, näkymä on huikaiseva, mutta en silti vielä ole ihan varma, onko kaikki muutos ollut parempaan suuntaan. Aikaisemmin kaupungin profiili oli hyvin erilainen. Tein kyllä tuossa jo pelastautumissuunnitelman, kuten jokainen "bonus pater familias". Tulipalon sattuessa nousen portaita yhden kerroksen kattoterassille, tilaan oluen ja odottelen tilanteen selkenemistä.

Viimeiset 3 päivää olen tarjoillut paikallisille asukkaille timanttista jyystöä ajellessani kylien läpi. Eilen jouduin hetken pohtimaan toimintani hyväksyttävyyttä, kun ajelin muutaman muslimikylän läpi. 97% Cambodian asukkaista on buddhalaisia. Ajoin kuitenkin ainakin 4 kylän läpi, missä näkyi paljon muslimeja. Yhdessä kylässä naiset olivat jopa pukeutuneet burghaan, eli käsitykseni mukaan siellä noudatettiin suht tiukkaa islamin uskonnon tulkintaa. No minä tietty suhaan Surlyllä kylän läpi hihattomassa paidassa, fillarisortseissa ja timanttinen jyystö pauhaa puhelimesta täpöllä. Jos täällä yleensäkin kerää katseita puoleensa melko paljon, niin ehkä siinä kylässä niitä tuli vielä enemmän. En toki ole ensimmäinen enkä viimeinen fillaristi joka tuolla ajaa, mutta kyllä ne burghat kummasti kääntyi mun suuntaan. Kukaan ei kuitenkaan kivittänyt eikä näyttänyt aggressiivisia käsimerkkejä, joten varmaan siinäkin kylässä elämä on palannut ennalleen. Eilen yksi vanhempi frouva taisi jopa peukkua nostaa, kun sai kuunnella hetken tuota musaa, hänellä ei kyllä ollut edes huivia hiuksiensa peittona.

Yleisesti ottaen täällä suunnalla maailmaa on vaikea saada mitään suurta kulttuurien konfliktia aikaiseksi. Ihmiset ovat hyvin suvaitsevaisia, jos heitä kohtaan osoitetaan normaalia kunnioitusta. Känniääliöiden kanssa suvaitsevaisuus loppuu jossain vaiheessa, niin Pieksämäen nakkikioskilla, kuin täällä Indokiinassakin.

Parkkeeraan itseni tänne muutamaksi päivää pohtimaan seuraavaa liikettä. Toki tuota ikkunasta avautuvaa maisemaa voisi katsella pidempäänkin, mutta koska yhteiskunta odottaa edelleen palveluksiani kotimaassa, jotain reittiä on palattava Bangkokiin. Neuvottelen tässä hetken Mr Angkorin ja hänen serkkujensa kanssa, olisiko heillä jotain hyviä ehdotuksia reitin suhteen.

Garminin connect kertoo, että olen ajanut tänä vuonna yli 13 000 kilsaa fillarilla. Olisikohan niin, että sen kunniaksi voisi ottaa vaikka muutaman oluen.

Kuvia en juuri pysähtynyt tänään ottamaan, niitäkin vielä täältä tulee. Tuossa kuitenkin muutama;

Punjabilainen ravintola ihan hotellin naapurissa, on hyvä.

Näihin näkymiin on tyytyminen 

Tämän vuoden tilastot

Kampong Cham

Päivän reitti;   Kampong Cham  124 km + 7 km kaupunkikierros yhteensä 1506 km.

Oli kiva ajella, vaikkakin viimeiset 4 päivää on jostain syystä olleet todella hikisiä. Kämmenetkin hikoaa ajaessa niin, että meinaa ote lipsua tangosta. Varmaan tuo Mekong pukkaa niin paljon kosteutta ilmaan. Mikään överin kuuma täällä ei ole, vaikka tänäänkin tais maksimit olla 38 astetta. Mekongin rantatie on ollut ihan ajettavassa kunnossa ja ympäristö suorastaan sykkii elämää. Oon kyllä kymmeniä kertoja kiroillut kameran hajoamista. Aivan loistavaa kuvattavaa olisi tarjolla varsinkin aamusella ja myös auringon laskiessa. Tuolla kännykällä ei saa kunnolista kuvaa yli 10 metrin päästä. Noh, näillä nyt mennään.

Tapasin tuossa matkalla yhden itävaltalais pariskunnan, ajeltiin siinä pätkä niiden kanssa yhtämatkaa. Äsken kun olin bissellä, tuli minuakin vanhempi herrasmies juttelemaan kun oli nähnyt mut fillarilla. Hän oli myös frouvansa kanssa ajamassa. Kyseki ajo-ohjeita pääkaupunkiin.

Kello alkaa olla jo vaikka mitä, kun tuo nettikin pykii. Lisää tarinoita tuolta isolta kirkolta

Töhöt jäi sillalle jumiin liian korkean lastin vuoksi

Aamiainen

Lunchi

Päivällinen

Iso on silta Mekongin yli

Hieman pienempi bambusilta

Kaikki kädet tarvitaan 

Kampong Cham

Joulupäivän pyrähdys

Päivän reitti: Kratie  143 km yhteensä 1375 km.

Kiva joulupäivän ns kinkun sulattelu lenkki, vaikka kinkku jäi kyllä tänä jouluna syömättä.
Jos edellisenä aamuna kukot herätti viideltä, niin tänä aamuna torikauppiaat pisti shown käyntiin puoli viideltä. Muutekin nukkuminen oli kehnonlaista, kun huone oli niin kuuma. Puoli kuuden aikaan lykkäsin fillarin kadulle ja menin torikahvilaan odottamaan päivän valkenemista. Alkuun ajaminen oli todella tukkoista, toki siinä olikin ylämäkeä ja ekat 40 kilsaa öljysora oli todella kuoppainen. Sen jälkeen kuin joululahjana, tie oli ihan priimaa uutta asfalttia. Kiitokset Kiinalle, tuo ihmisoikeuksien esitaistelija oli investoinut tänne ja laittanut valtatie 7 asfaltin jiiriin. Fillarikin rullasi ihan eri malliin ja jalka tuntui kepeältä. Noin 40 kilsaa ennen Kratiea käännyin Mekongin rantatielle joka taas oli todella huonossa kuosissa, mutta öljysoraa kuitenkin ja kiva seurata Mekongin varren elämää. Noin17 tuhatta "Hello" huutoa ja käden huiskutusta, joihin parhaimpani mukaan vastailin. Ajellessani tuota HW7 pikataivalta, pistin vielä vauhdin lisääjäksi timanttista jyystöä soimaan puhelimesta. Naapuriini juuri muuttaneelle kollegalle tiedoksi, tämä ei ole samaa jyystöä mitä sinä katselet 😆 Tuo timanttinen jyystö aiheutti hieman pitkiä katseita kun ajelin kylien läpi, kukaan ei kuitenkaan kivittänyt.

Kratie on huomattavasti miellyttävämpi kaupunki kuin eilis iltainen Stung Treng. Aika monta länkkäriä ehdinkin näkemään kun kävin syömässä tuossa kylillä. Huomenna matka jatkuu, tarkoitus on olla ylihuomenna Phnom Penhin isolla kirkolla.

Tuossa tämän päivän kuvia;

Riel on valuutta ja niitä pitää olla peukalohangallinen lompakossa

Tuota kun vetää, niin kyllä kulkee

Tuossa oli joku tapahtumapuisto ja ravintolahässäkkä

Noi sillat Mekongin rantatiellä oli haasteellisia ylitettäviä

Joulukukkia

Tapaaminen Mr Angkorin kanssa

Erittäin hyvää tujua kanaa, sitruunaruohon ja basilikan kera

Kiinalainen kalastusverkko toimii täälläkin

Täällä on yleistä pistää bileet kadulle pystyyn

Intialaiset tuoneen Bajaj motoriksoja tänne

Tämän yön home sweet home

Veneessä asuu hyvin koko perhe