Suuntana Aasia

Taas on tovi vierähtänyt edellisestä mainitsemisen arvoisesta reissusta. 11.1.2018 starttaan seuraavalle reissulle, joten aika herätellä blogi talviunelta.

11.1.2018 lennän lähes kotikaupunkiini Bangkokiin, tällä kertaa otan fillarin mukaan. Tarkoituksena olis 5 viikon aikana ajella yllä olevan kartan reitti. Bangkokista toki ajelen junalla Ayuttahayaan ja siellä hyppään fillarin selkään ja sit suunta pohjoiseen ja takaisin koukkaan Laosin kautta. Laosista kun palaan Thaimaan puolelle, Bangkokiin varmaan ajelen bussilla tai junalla.

Tämä siis alustava reissu ja se varmaan muuttuu matkan varrelle.

Tuossa tarkempi reitti          https://ridewithgps.com/routes/26651101

No niin...

... en ole kadonnut mihinkään, vaikka hätäisimmät varmaan jo toivoi sitä...

Istun just nyt Travemunden satamassa Skodassa ja odottelen laivaan pääsyä. Piti ostaa Saksasta auto, mutta ostinkin Skodan. Muuten homma meni pikku vastoinkäymisien jälkeen ihan tuubiin, että löysin sopivan kokoisen auton, mihin mahtui fillari ja muutama laatikko kaljaa sataman kaupasta. Niin ja talvirenkaatkin tuolla näyttää olevan. Ajoin käytännössä fillarilla ja hieman junallakin ristiin rastiin Bayernin maaseutua ja kävin potkimassa renkaita. Skoda on edelleen edellisen omistajan kilvissä. Mun kai olis pitänyt odottaa maanantaihin, kunnes rekisteröintitoimistot aukeaa ja rekisteröidä se mun nimiin. En viitsinyt lähteä miekkailemaan saksalais virkailijoiden kanssa, joten tuuppasin tänään tuolta Ambergista suoraan tänne. Edellinen omistaja soitti perjantaina vakuutusyhtiöön ja ne kertoi, että autossa on vakuutus siihen asti voimassa kunnes rekisteröin sen omiin nimiin. Tänne asti homma on toiminut hyvin, vielä jos auton saa laivaan, niin tämä pää on sit hoidettu. Tiistai aamuna voi sit keskustella suomeksi suomalaisten virkailijoiden kanssa.
Tämän verran täältä, kirjoittelen lähipäivinä vielä muutaman sanan tänne.

Näillä mennään

Ferrara - Verona

Päivän kilsat 96 km yhteensä 2275 km. Päivän reitti  Ferrara-Verona.

Todella leppoisaa ajelua. Vaikka jalat oli eilen illalla ihan loppu, niin kyllä ne taas tänään toimi ihan mukavasti. Ajelin alkuun reilu 50 kilsaa, ennenkuin löytyi eka makiaattopaikka. Samantyyppistä viljelysmaata kuin eilen, paitsi että ajelin yhden joen vartta varmaan 20-30 kilsaa. Puolet siitä oli hiekkatietä, missä ei liikkunut ketään muita. Tai noh, yks iso käärme, yks kani ja jotain muutakin tuolta eläinmaailmasta.
Iltapäivällä kurvailin sit tänne Veronaan. Muutaman tunnin käppäilin kylillä, todella makee kaupunki tämä kyllä on. Täällä vois olla helposti muutaman päivän.

Kaveri tuolta Saksasta viestitteli autotilanteesta, kun pyysin siltä hieman jeesiä. Olin merkannut sille pari autoa, toinen niistä oli jo myyty. Joten päätin, että huomenna hyppään junaan ja ajelen Munchenin lähistölle. Itseasiassa jatkan siitä vielä jonku 100 kilsaa länteen, missä olis se toinen mun katsoma auto. Kävin täällä jo assalla, että ostan liput aamuksi. Pikajunat jotka ajaa täältä Muncheniin on ilmeisesti saksalaisia. Jostain syystä täällä ei voida myydä lippuja pikajunaan, jos ottaa fillarin mukaan, vaikka siinä junassa on muutamalle fillarille paikka. Noh, lähden aamusta liikkeelle, otan junan Itävallan rajalle Brennerin solaan. Yritän sieltä ostaa sit Munchenin junaan lipun. Jos ei muuta, niin sit mennään paikallisjunilla monella vaihdolla. Tästä on jo kokemusta reilun 10 vuoden takaa kun olin menossa toiseen suuntaan. Silloinkin logistisia hankaluuksia aiheutti fillari...

Tällainen on suunnitelma huomiseksi, katsotaan sit kuinka se toimii. Tässä kuvia tältä päivältä.

Po joki ylitetty ties monennenko kerran näillä fillarireissuilla

Tän pikkujoen varrella ajoin suht pitkään

Veronan vanhan kaupungin ympärillä olevia kanavi. Veronasta noi seuraavatkin kuvat.

Rimini . Ferrara

Päivän kilsat 147km yhteensä 2179km.  Päivän reitti Rimini-Ferrara

Olipas tiukka ajopäivä tänään. Aamusta ensimmäiset 5 tuntia oli aika rapsakka vastatuuli ja taisin puskea hieman liian kovaa sitä vastaan. 3-4 ajotunnin jälkeen polvissa tuntui varsin epämiellyttävää vihlontaa. Ehkä tuli  tosiaan runnottua väkisin se alku. Polvia ei ole vihlonut Sardinian jälkeen muistaakseni ollenkaan. Voihan se toki olla puhtaasti iän tuomia ongelmia.. Iltapäivällä tuuli tyyntyi ja sit oli leppoisaa rullata tänne Ferraraan.
Mun reitti oli todella erilainen aikaisempiin verrattuna. Ajelin ihan maalla, ei ollut kuin muutama kylä matkan varrella, mistä sai makiaattoa. Muuten kurvailin pikkuteitä ja välillä poluja pitkin peltojen keskellä. Onneks Garmin ei sentään ajattanut ihan hulluihin paikkoihin, moottoritielläkin ajelin ainoastaan kilsan verran Riminiltä lähtiessä.

Fillari varusteltu Giron hengen mukaisesti

tuollainen siltakin osui matkalle

Ferraran vanha kaupunki

Mun majatalo; Al Fluviale Bed & Breakfast

Huone näyttää tuolta

Rimini

Heti alkuun lohdutuksena niille, jotka ovat tuskailleet Suomen surkeita kelejä, Riminilläkin satoi aamulla ja taivas on vieläkin pullollaan mustia pilviä. Erinomainen päivä olla tekemättä mitään. Tarkoitus oli hypätä junaan huomis aamuna ja ajaa Bolognan kautta Muncheniin. Huomenna on Imolassa ilmeisesti jotku kisat tai jostain syystä Riminiltä ei mene yhtään suoraa junayhteyttä Bolognaan, vaan Imolassa joutuu vaihtaan bussiin. Maanataina olis taas normiyhteydet. Ajattelin ajaa fillarilla huomenna Bolognaan ja jatkaa siitä Alppien yli maanataina junalla. Aamupalan jälkeen kun nousin muutaman kerroksen portaita, jalat tuntui taas yllättävän hyvältä. Niinpä piirtelinkin reitin Riminiltä Muncheniin. Rimini - Munchen Matkaa tulis reilu 600km ja vertikaalia nousua 6,5km.

Toi suunnitelma on siinä mielessä hyvä, että toi päärata kulkee suht lähellä, jos ajo ei maistu, niin aina voi vaihtaa junaan. Kelitkin pitäis olla ihan jees Alppien ylitykseen seuraavien päivien ajan.
Kuten jokainen muukin suunnitelma tähän asti, tuo varmasti tulee muuttumaan, mutta tänään pistän fillarin kuntoon ja huomenna aamusta liikkeelle teemalla; "mennääns tuosta Alppien yli niin että heilahtaa" !

Näin lepopäivän kunniaksi kuvia todisteeksi, että on täällä tehty muutakin kuin istuttu fillarin satulassa.

Bar Barbotton maailman parhaat piadinat

Pizza & punkku on toimiva yhdistelmä

Seafood risotto Riminillä - nam !

Ahkeruus kahvit Monte Fumaiolo

Makiaatto Riminillä

Palautusjuoma Acquapartitan kylässä

Varpaiden huljuttelua suolavedessä Riminillä

Jälleen Riminillä

Päivän kilsat 17.5.2017  89km yhteensä 2032km. Päivän reitti Monte Fumaiolo

Buongiorno täältä Riminiltä. Oon jo ollut täällä jo keskiviikko illasta, mutta edellisessä hotlassa eivät saaneet nettiä toimimaan sinä aikana. Päivittelen nyt sit paria viimeistä ajopäivää.

Keskiviikon etappi oli ihan erilainen kuin se aikaisempi Pescaran lähellä minkä näin viimeksi. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tuolta löytyy reitin profiili, siinä ei monta kilsaa ole tasaista. Aina kiivetään tai lasketaan alamäkeä. http://www.giroditalia.it/eng/stage/stage-11-2017/

Pescaran etapilla koko porukka oli muutaman minuutin sisään ohittanut sen paikan missä kisaa seurasin. Nyt kärjen ja jälkiporukan ero oli puolisen tuntia. Katselin kisaa pari sataa metriä ennen Monte Fumaiolon huippua. Siinä oli passeli 10% jyrkkää nousua. Käsittämättömän kovaa ne kärkimiehet sen ajoi silti. Loppujoukoissa ajelleet ns apukuskit ottivat rahallisesti ja keräilivät voimiaan seuraavaa päivää varten.
Reitin varrella oli tuhansia katsojia, suurin osa tulleet fillareilla. Kuten aavistelinkin, fillarilla ei ollut mitään ongelmaa ajaa alueelle, vaikka tiet oli suljettu liikenteeltä. Joskus 2-3 tuntia ennenkuin ajajat saapui meidän mestoille järkkärit sulki tien ja ilmoittivat, että sieltä huipulta, missä kaikki ravintolat oli, ei enään pääse fillarilla reitin varrelle. No siinähän ei mennyt kauan, kun poliisit tuli ilmoittamaan, että tottakai fillarilla pääsee, tämähän on pyöräilykisa. Kävin sit viemässä fillarin sopivaan paikkaan reitille ja sit takaisin huipulle odotteleen. Siihen paistoi aurinko ja oli paljon lämpimämpi, kuin siinä jyrkällä tien pätkällä. Vajaa tunti ennen kisaajien saapumista poliisi tuli terdelle ilmoittelemaan, että nyt olis sopiva aika siirtyä etapin varteen. Se huippu oli 1347m korkeuella. Onneks oli hyvä keli, sateella fiilis olis ollut toisenlainen.
Kisan jälkeen lähdin sit ajamaan Riminille. Siitä oli vajaa 70 kilsaa ja kello oli jo aika paljon. Ehdinkin perille just passelisti ennen auringon laskua. Alaspäin vuorelta tultiin melko vauhtia. Yhdessä tiukassa mutkassa edellä ajavasta porukasta yks kaveri oli vetänyt pitkäksi. Oli tietty vielä törmännyt kivikkoon ja siellä odotteli ambulanssia. Poliisit siinä olikin jo paikalla ja varmaan samaa porukkaa olevia fillaristeja. Eihän toi fillarilla ajaminen suljetulla reitilläkään ihan turvallista ole, joka vuosi noissa ammattilaistenkin kisoissa kuolee kuskeja kun suistuvat kovassa vauhdissa tieltä - elämä on..
Oli kyllä kaikenkaikkiaan huikea fiilis, kun ajeli Riminille kisan jälkeen. En aikaisemmin pitänyt itseäni fillarikisojen fanina, nyt olen kyllä. Mitä enemmän lajia tajuaa, sen mielenkiintoisemmaksi se muuttuu.
Noin 30 kilsaa ennen Riminiä joku maantiepyöräilijä tarjos peesiapua. Hullu tartuin siihen, sit mentiinkin seuraavat reilu 10 kilsaa reilu 30km/h ja reidet ihan hapoilla. Onneks kaveri kääntyi eri reitille ennen Riminiä. Jokatapauksessa tuli sellainen fiilis, että tämä pyöräilyosuus on varmaan saanut arvoisensa päätöksen. Riminillä salaattikulho, pizza ja puoli litraa punkkua meni hymyssä suin.

Tossa kuvia keskiviikolta. Mulla on pari videon pätkääkin, mutta näillä tiedonsiirtonopeuksilla ei pysty lataamaan niitä. Mukavaa viikonloppua kaikille.

Todella hyvää baanaa, suhteellisen jyrkkä pätkä, kisassa toi oli alamäkeä

Marco Pantani ei unohdu, vaikka kuoli 2004 Riminissä kokaiinin yliannostukseen

Monte Fumaiolon mäkikiripiste

Siinä vanhempaa ja uudenpaa kalustoa. Vanhemmassa vaihteiden vaihdin vipu keskiön yläpuolella ikäänkuin vaihdekeppi

Pitäähän etapilla olla oma punkku...

Columbialaiset fanit odotti Nairo Quintanaa 

Tiimien etuautot keräs viime hetken tiedot ennen ajajia

Kisan kärki lähestyy huippua

Riminiltä vuoristoon

Päivän kilsat 69km  yhteensä 1947km. Päivän reitti  Riminiltä vuorille

Olipas hieno ajopäivä, alkaa olla fillaristien joulu näillä kulmilla. Heti kun suuntasi Riministä sisämaahan, näkyi todella paljon maantiepyöräilijöitä. Isoja ja pienempiä porukoita. Pysähdyin kahville Bar Barbottoon tossa ton ekan nousun korkeimalla paikalla. Siinä paikassa suorastaan aisti pyöräilyn historian, kuinka paljon se italialaisille merkitsee. Se baari oli Barbotton kuuluisan nousun reitillä ja Giron reitti on kulkenut lukuisia kertoja siitä. Valokuvia löytyikin ainakin reilun 40 vuoden takaa, saattoi olla pidemmältäkin ajalta. Niihin aikoihin kisaajat pysähtyivät välillä syömään ja saattoipa olla, että lounaalla otettiin pastan kanssa punkkuakin. Kundi joka piti paikkaa, oli ihan innoissaan, kun ajoin retkipyörää laukkujen kanssa. Se on kuitenkin täällä pyöräilyn luvatussa maassa kuitenkin suht harvinaista. Jos retkipyöräilijöitä näkyy, niin harvemmin vuoristossa ja yleensä he eivät ole italialaisia. Jos liikutte noilla kulmilla, kaveri tekee älyttömän hyviä piadinoja.

Nyt oon yötä Acquapartitan kylässä. Kylä on reilu 700 m korkeudella. Huomenna kiipeän tuonne Monte Fumaiolon huipulle 1347m korkedelle ja jään odottamaan, kun kisaajat saapuvat sinne. Toi on viimeinen kunnon nousu ja siitä on laskua maaliin enään joku 25 kilsaa. Eli huominen kisa ratkaistaan tuossa mäessä. Pikkuinen haaste on päästä sinne. Tiet suljetaan jo klo 08 ja ihan silloin en vielä ajatellut olla huipulla. Kisaajat tulevat sinne klo 16-17 aikaan illalla. Pitää vaan luottaa siihen, että poliisit päästävät fillaristit tiesulkujen läpi menemään. Edellisellä etapilla se ei ollut ongelma, mutta siellä liikennejärjestelyt olikin ihan erilaiset. Noh huomenna sen näkee. Kilpailijat ajavat jokatapauksessa mun majoituksen edestä, mutta siinä kun painetaan 90km/h alamäkeen, niin eipä paljon mitään ehdi nähdä.
Huomenna kun kisa on ohi, olis tarkoitus ajaa joku 70 kilsaa vielä takaisin Riminille. Mulla on todella makee majoitus tänään. Tän kylän laidalla iso uusi talo, jossa on useita huoneistoja. Mä oon kuitenkin ainoa asukas tänään. Huomenna tämä on kyllä täynnä. Mulla on joku 50 neliöä käytössä, ihan jees 35 egen hintaan...

Kuvia en pysty nyt lataamaan, kun talossa ei ole nettiä ja toi mun puhelimen netti on niin hidas täällä maaseudulla, että kuvat tulee jossain vaiheessa Riminiltä. Sen verran voin kertoa, että tämä kylä on jo tänään koristeltu "Maglia Rosan" väreihin eli pinkkiin, ihan niinkuin Giron kisaa johtavan kaverin paidan väri. Tänään Maglia Rosan saikin itselleen Tom Dumoulin hienon aika-ajon etappivoiton jälkeen.

No yks kuva tähän loppuun tosta kyliltä, pääsette kisafiilikseen...

Muutama lisäkuva vielä reitiltä kun ajelin Acquapartitaan.

Bar Barbotto tarjoaa parhaimmat piadinat

Home sweet home

Näkymät mun pihalta

Sorsatkin ymmärtää peesin merkityksen

Giro Italy Chieti

Päivän kilsat 40km yhteensä 1878 km. Reitin menomatka löytyy tuosta  Chieti

Olipas mielenkiintoinen kokemus nähdä tuo fillarisirkus mikä näihin Grad Tour kisoihin liittyy. Siinä sai hieman esimakua, kun nitkutti reilut 300m vertikaalia tuonne kylään. Tänään oli lämmin, kun kiipesin, niin hiki valui solkenaan. Garmin näytti keskilämpötilaksi 34 astetta. Loppunousu kylään oli todella jyrkkä, laukkujen kanssa näillä kukkakeppi jaloilla ei mitään mahkua ajaa ylös.
Itse kisaamisen kannalta kisaa katsellessa pitää olla jotain tietolähdettä, että tietää miten kisa edistyy. Olin aivan väärässä, kun kuvittelin, että tuolla kylässä on screeni, mistä voi seurata kisoja. Ei siellä mitään ollut ja paikallisissa baareissakin tuli futista, koska lähetys kisasta alkaa yleensä vasta pari tuntia ennen kisan loppua. Varmaan toi Chietin nousu tuli jo lähetyksessä, mutta toki silloin piti olla ulkona katsomassa kisaa.
Vaikka seurasin kisaa aika jyrkkään ylämäkeen Chietin keskustassa, kyllä se jengi suhahti siitä varsin nopeasti ohi. Telpistä katsellessa hommasta saa ihan vääränlaisen kuvan, kun kuvaa tarjotaan 2-4 helikopterista ja lukuisista moottoripyöristä. Hieno fiilis se kyllä oli.
Porukkaa oli kerääntynyt paikalle jo muutamia tunteja aikaisemmin. Sit noin pari tuntia ennen fillaristeja saapui sponsoreiden karavaani, joka pysähtyi pitämään omaaa showta puoleksi tunniksi. Sit se poistui paikalta ja sen jälkeen tuli kaikkien tallien ennakkoautot, jotka varmaan keräs reitistä viime hetken tiedot. Sit ennen kilpailijoita tuli noin 100 järjestäjien, poliisien ja ties kenen autoa ja saman verran moottoripyöriä. Sen jälkeen tuli kisaajat, muutaman kaverin irtiotto, niiden perässä heti muutaman kymmenen kaverin takaa-ajo porukka ja parin minuutin päästä pääjoukko eli Peloton. Irtiottoporukan jälkeen oli tietty niiden tiimien huoltoautot, kenen ajajia oli siinä porukassa. Sit pääjoukon perässä tuli loput huoltoautot ja taas kymmeniä poliiseja ja järjestäjien autoja.
Kuitenkin karavaani liikkui niin nopeasti, että eka kisaajasta alle 10 minuuttia, niin tie oli normi käytössä liikenteelle. Liikenne alueelle oli kuitenkin katkaistu jo tunteja ennen kisaa, fillarilla tietty pääsi niin pitkälle kuin halusi. Uskoisin, että tuolla aikaisella liikenteen sulkemisella tuolle alueelle estettiin pysäköinti reitin varrelle muutenkin suht kapeilla kaduilla.

Heti kun karavaani oli mennyt, hyppäsin satulaan ja ajoin täpöllä Pescaraan. Täällä ehdin baarissa katsoa viimeiset 10 kilsaa ja Nairo Quintanan hienon mäkivoiton Blockhausille, Spritzin ja mukavien naposteltavien siivittämänä. Pyöräily on hieno laji. Mä katselin sitä aika monta kertaa telpistä, ennenkuin sisäistin, että se on kuitenkin joukkuelaji.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Mä ajan huomenna junalla takaisin Riminille ja sieltä ylihuomenna katsomaan seuraavaa etappia. Tämä on tällä hetkellä voimassa oleva suunnitelma joka voi muuttua aivan yhtäkoska..

Kevyen liikenteen silta Pescarassa

Etualalla Chieti ja taustalla vuoristo, mihin tämän päivän etappi loppui

Näkymä samaan suuntaan kuvattuna Chietistä

Kisaajat tuli vastakkaisesta suunnasta, suht jyrkkää mäkeä. 

Kyllä, olin siellä

Erittäin lämmin keli

Noilla kakspyöräsillä kierretään Giro Italiaa

Ja hitaamman vehkeen kuski myös kuvassa

Kisan kärkikaksikko, takaa-ajajat 50 m päässä

Takaa-ajo porukka

Niiden huoltoautot

Pääjoukko eli Peloton myös alla olevat kuvat pääjoukosta

Pääjoukon huoltoautokolonna

Kisan loppuhuipennus baarin telpistä Pescarassa

Kattaus oli kohillaan, Spritz ja pikku suolaista. Ei jäänyt ikävä suolapähkinöitä...