Budapest - Tikkurila 14 pv 1755 km

Päivän reitti  Himaan  147 km  yhteensä 1755 km

Eilen ajelin loppumatkan. Heräsin jo viideltä uuteen päivään. Siinä kamoja pakkaillessa vilkaisin vielä lauttojen aikataulua. Huomasin, että Eckerön laiva lähtis 1200. Mieleen tuli ajatus, että ehtisköhän siihen. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa 13.30 lähtevään lauttaan.
5.30 fillari liikkeelle ajoin suht reipasta vauhtia reilun tunnin, ennen kuin pysähdyn kahville. Aikataulu näytti siltä, että jos hieman kiristää vauhtia, niin voisin ehtiä 12 lauttaan. Siitähän sit kehittyi lähes 130 kilsan tempoajo Tallinnan satamaan, jonne saavuinkin 11.30. Jalat oli kyllä siinä vaiheessa niin loppu, että onneks autokannelta oli hissi yläkerroksiin, muuten olisin jäänyt pötkötttelemään autokannelle. Portaita ei pystynyt enäään nousemaan. Pärnu - Tallinna välillä tuli muutama sadekuurokin, kuten myös Helsingissä, kun pääsin lautalta ulos. Sit vaan todella hiljaista rullailua Tiksiin.

Kun nyt miettii tuota reissua, se oli lähinnä jonkinlainen kestävyystesti. Tiesin kyllä jo lähtiessä, että varsinaisesta lomasta ei tule olemaan kyse. Toki se, että en pitänyt ollenkaan välipäiviä ajamisesta, teki siitä vielä hivenen haasteellisemman. Keskimäärin ajoa tuli joka päivälle 125 kilsaaa, joka nyt on jo jonkinlainen lenkki.
Reissu on kuitenkin nyt paketissa, joka tietää myös sitä, että sekavat tarinat vetäytyy odottamaan uusia kujeita. Niitäkin on varmaan taas jossain vaiheessa tulossa.

Hyvää kesää kaikille;

Pärnu

Päivän reitti  Pärnu  172 km  yhteensä  1608 km.

Kun se kulkee, niin se kulkee. Tänään oli ajaminen kyllä todella kevyttä. Olisin voinut jatkaa vielä Pärnusta Tallinnan suuntaan, mutta kun ei oikein löytynyt tietoa onko tuossa matkan varrella majoitusta, niin parkkeerasin sit tänne. Huomiselle jäi vielä 125 kilsaa Tallinnaan ja sit vajaa 20 kilsaa satamasta himaan, joten ehtii siinä tovin vielä istumaan satulassa.

Tänään oli yksi miellyttävimmistä ajopäivistä. Sopivan lämmintä päivällä, aamulla piti kyllä lähteä tuulirotsissa ja pitkissä lahkeissa ihan vanhasta muistista. Ajelin pariin otteeseen pikkutietä Via Baltican vierellä. Ajelin niitä samoja teitä 25 vuotta sitten kun olin ekalla fillarireissulla Baltiassa. Aika paljon oli seutu muuttunut siinä ajassa. Latvian ja Viron rajan ylitin sellaista pikkutietä, mitä pitkin 25 vuotta sitten ei pystynyt rajaa ylittämään. Siellä oli silloin uniformu kaveri Kalashnikovin kanssa sohimassa ja viittoili menemään Via Balticalle viralliseen rajanylitykseen. Tänään näkyi eka kertaa suomalaisia sitten Budapestin. Pysähdyin kaffeelle rajanylityspaikan läheisyyteen ja siellä on nippu härmäläisiä.

Lievässä myötätuulessa kurvailin tuolta Pärnun keskustan kautta ja tietty tarkastin piitsin. Melkoisesti on tämäkin paikka muuttunut reilussa 20 vuodessa, kun viimeksi kävin täällä. Aika vähän oli porukkaa liikkeellä, mutta paikka kyllä näytti siltä, että lomien aikaan tämä on todella turvoksissa turisteista.
Tuosta kun lähtee Pärnusta etelään päin rannikkoa, se on käsittämättömän asumatonta. Suomessa ja monessa muussa Euroopan maassa, tuo rantaviiva olis rakennettu ihan turvoksiin. Siinä rajanylityspaikan tuntumassa oli jonkin verran vanhoista taloista myynti-ilmoituksia. Siitä sais aika kätevän kesäasunnon varmaan ihan passeliin hintaan. Mitään palveluitahan siellä ei ole lähimainkaan. Kaupasta pitää ostaa kerralla viikon ostokset...

Eipä täältä tämän kummempia, huomenna otan todella aikaisen startin, niin ehtii valoisan aikaan himaan.

Tuossa muutama kuva:

Latvian/Eestin rajanylitys. Ei ollut enäään Kalashnikov kaveri sohimassa

Rantatie Eestin puolella rajasta hieman pohjoiseen

Pärnun piitsillä on vielä tilaa

Viimeinen palautusjuoma ennen himaa

Latviassa

Päivän reitti minkä sain purettua;  Latvia  168 km  yhteensä 1436 km.

Tänään fillari kulki todella mallikkaasti, vaikka eilen ei pystynyt kunnolla nousemaan yhtä kerrosta hotellissa portaita, mutta tänään jalat vielä toimi, kun istuin Brooksin satulaan. Olin jo 06.30 liikkeellä, sillä ajatuksella, että aamulla ei ainakaan tuule ja jos fillari kulkee, niin voi sit ajaa hieman pidempään. Fillari tosiaan kulki hyvin, joskus 11-12 välillä kurvasin Nesteelle ahkeruus kaffeelle. Siinä vaiheessa Garmin veti ihan juntturiin. Sain sen kuitenkin uudelleen käynnistettyä, mutta se ei anna ajodataa ulos, ainoastaan matkan pituus näkyy. Noh eipä sen väliä. Pysähdyin useampaan otteeseen tutkimaan majoitusvaihtoehtoja, mutta kun kello oli vielä niin vähän, niin ajoin taas jonkin matkaa eteenpäin. Joskus neljän aikaan sit löysin oikein hyvän hotlan ja parkkeerasin tänne jonkinlaisen järven rannalle.

Ajon aikana heräsi ajatus kun näin Tallinna 320 km kyltin, että josko kokeilis ajaa parissa päivässä Tallinnaan. Tästä paikasta on kutakuinkin 300 kilsaa Tallinnaan. Jos huomenna fillari kulkee, niin tuuppaan 170 kilsaa Pärnuun ja seuraavana päivänä Tallinnan satamaan. Kyllä, välipäivä olis ihan hyvä vaihtoehto, mutta jalat on siinä määrin loppuun ajettu, että niitä pitää lepuuttaa viikko, ennenkuin ne palautuu, joten katsotaan miten homma toimii. Jos huomenna on vaikeuksia, niin sit ajan loppumatkan kolmessa pätkässä.

Tänään ei ollut vastatuuli, alkuun ei tuullut ollenkaan ja jossain vaiheessa oli sivutuuli ja jopa hieman sivumyötäinen. Se oli mukavaa herkkua. Muutenkin kiva keli, aurinko paistoi ja edes aamulla ei ollut ihan törkeän kylmä. Muutenpa tuossa ei mitään ihmeellistä. Canadalaiset siirteli tänne sijoitettuja joukkoja etelän suuntaan. Hetken aikaa fiilis oli kuin Ukrainan itärintamalla, kun kalustoa tuli tiellä vastaan oikein kunnolla.

Tossa hieman kuvasaldoa:

Evästauko aamutuimaan

Padottu joki Riika itäpuolella

Illan hotelli Baltvilla

Onneks tuli otettua yhden hengen huone, kun tässäkin on jo suht leveä sänky

Paikallinen palautusjuoma

Khikherne ankanrinta keitto, toimii

36 tuntia kypsennettyä possua

Jälkkäriks Aperol Spritz

Panevezys

Päivän reitti;  Panevezys    110 km yhteensä 1268 km.

Lähes 9 tunnin unien jälkeen maailma vaikutti jossain määrin paremmalta. Jalat nyt ei tuntunut mitenkään tuoreilta, mutta ajattelin kokeilla, pääseekö niillä mihinkään. Tosin hetken vielä aamulla mietin, että pitäiskö viettää Kaunaksessa välipäivä, mutta se jäi ajatuksen tasolle. Puoli seiska liikkeelle, 7 astetta lämmintä, tuulta ei ollenkaan. Vastatuulta oli tilauksessa, pähkäilin, että se voimistuu vasta hieman myöhemmin. Olin nuotittanut reitin pikkuteitä, välttäen Via Balticaa. No sehän johti yhteen umpikujaan ja muutaman kilsan ylimääräiseen lenkkiin. Siinä vaiheessa kun nuotitukset johti huonokuntoiselle hiekkatielle, käänsin Surlyn Via Balticalle. Aamulla siellä oli todella hiljaista, eikä mitään hillitöntä rekkarallia alkanut koko päivänä. Kai noi rekkakuskitkin joskus pitää vapaata. Joskus 11 aikaa tuuli oli jo suht voimakas ja ajaminen hieman vaivalloista. Onneks matkaa tähän Panevezysin kaupunkiin ei ollut enään monta kymmentä kilsaa. Keli oli aurikoinen koko päivän, aamulla tosiaan todella viileää, joten pitkillä lahkeilla ja tuulirotsilla sai ajella 11 asti. Päivän kohokohta oli, kun aamuvarhaisella ajelin peltojen keskellä ja nuorehko kettu juoksi ensin pellolla samaan suuntaan mihin mä ajoin ja sit se otti valtavat loikat ja hyppi tien yli. Mäyrä oli yrittänyt ylittää Via Balticaa, sen matka oli kuitenkin tyssännyt lopullisesti tien pientareelle.

Aika pikkuinen kaupunki, mutta ainakin yks erittäin hyvä ravintola. Vedin tossa katoterdellä parhaimmat pelmenit ikinä ja mielenkiintoista peruna/kana paistosta saviruukussa. Oli kyllä todella hyvää. Iltapäivällä ehdin katsella Giron etappia tunnin verran. Mielenkiintoinen kisa on menossa. Alku etapit jäi katsomatta, kun Eurosport ei ole näkynyt tähän mennessä missään hotellissa ennen eilistä.

Huomenna matka jatkuu Riikan suuntaan. Jos koittais ajaa satkun siivun, niin se olis ihan passeli.

Tuossa muutama näpsy matkan varrelta:

Logo pyörätiellä Kaunasissa

Maalaistietä Kaunaksen pohjoispuolella

Onkohan tuossa talossa keltaiset matot

Puisto Panevezysissä

Maailman parhaat pelmenit

Kaunas

Päivän reitti:  Kaunas  119 km  yhteensä 1158 km.

Olipas rankka päivä, ylivoimaisesti raskain, vaikka ei läheskään vaativin. Viimeiset 50 kilsaa tuntui kestävän ikuisuuden. Tänään oli kyllä todella kova tuuli ja täällä Liettuan peltoaukeilla kun se puhalsi kunnolla vastaan, fillari ei meinannut liikkua mihinkään. Yritin rullailla kevyellä vaihteella hitaasti eteenpäin, mutta ei sekään toiminut. Söin kyllä aamulla kunnon aamupalan, joten energiaa oli kyllä tankissa. Jalat vaan oli todella finaalissa ja loppumatkasta polvikivut oli jo melkoiset.

Tarkoitus oli käydä katselemassa kaupunkia, mutta tulin sen verran myöhään, että päätin vaan huilia ja syödä. Voihan olla, että nestetankkaus jäi hieman vajaaksi, vaikka tänään keli ei ollut lämmin kylmän pohjoistuulen vuoksi. Noh, matka jatkuu huomenna. Täytyy tänään nukkua kunnon unet, jos jalat palautuis yön aikana. Puolasta kun siirryin Liettuaan, niin samalla siirtyi aikavyöhyke. Täällä ollaan Suomen kanssa samassa ajassa.

Loppumetreillä karttaohelma ajatti mut mielenkiintoiselle reitille. Tämä hotelli ei muutenkaan ollut ihan helppo löytää.

Tuossa kuvasaldoa päivältä:

Viime yön hotelli aamuauringossa

Takaisin euro alueelle

Tutun näköinen burgeri mesta

Lähesrymisreitti hotellille

Tankkaus käynnissä

Kuva hotlan partsilta

Suwalki, Puolan viimeinen stoppi

Päivän reitti;   Suwalki  146 km, yhteensä  1039 km.

Tänään oli suht normipäivä, eli vastatuuli, mutta vesisade alkoi kunnolla vasta nyt illalla. Testasin hotellin aamiaisen ja lähdin siksi vasta 7.30 liikkeelle. Alkuun oli aurinkoista, mutta päivän mittaan taivaalle kertyi ukkospilviä. Muutama sadekuurokin tuli ajon aikana, mutta ne oli varsin lyhyitä. Ajaminen sinällään kulki suht mukavasti, mutta loppumatkasta rupes vihlomaan polven yläpuolelta. Luulis, että nyt jo pikkuhiljaa kulkee, kun jalat on lämmitetty ja vois ajaa oikein kunnolla...

Tarkoitus oli ajaa ihan tuonne Liettuan rajan tuntumaan. Pysähdyin tähän Suwalkin kaupunkiin hetkeksi ihmettelemään. Samaan aikaan rupes tietty hieman sataan ja ilma viileni melkoisesti. Booking.com kertoi, että 500 m päässä olis hotelli tarjolla, josta löytyis 3 erilaista saunaa. Reilun sekunnin mietin ja ajelin Hotel Loft 1898 pihaan. Todella makee mesta, muutama vuosi sitten remontoitu vanhasta kasarmi rakennuksesta. Nyt kun saunat on testattu, masu täynnä, lasillinen punkkua pöydällä, on ihan kiva piirrellä uusia reittejä ja kuunella sateen ropinaa ikkunaan.

Tän päivä ajoista ei sen kummempaa, ihan tolkuton määrä tuossa Via Balticalla kulkee rekkoja. Olen tehnyt empiiristä tutkimusta ajon aikana rekkojen liikennekäyttäytymisestä. Aivan päällikkötason kuskit tulee Puolasta. kuuden Puolassa ajetun päivän aikana, ei pienintäkään tötöilyä tai prässäämistä puolalaisilta kuskeilta. Ne kaverit ajaa vaikka monta kilsaa perässä ja odottelee rauhassa turvallista ohituspaikkaa. II sijan vie latvialaiset kuskit. Niiltäkään ei mitään hölmöilyjä, ohitukset kuitenkin hieman lähempää ja välillä vastaantulevat autot joutuvat hiljentämään tai väistämään pientareelle. III sijan kuittaa Liettuan rahtarit. Niiden otanta tosin on vielä luokkaa noin 100, mutta kyllä näyttöjä on jo annettu. Ohitukset tulee jo selvästi lähempää ja ohituksiin lähdetään aggressiivisemmin. Yks tööttäili tänäään mulle, en ilmeisesti ajanut tarpeeks lujaa hänen mielestään. Annoin kuskille kyllä asiaan kuuluvan yhden käden aplodin, kun kaveri ohitti.
Todellisia vaaratilanteita tai sellaisia, mitä minä pidän vaaratilanteina, ei kuitenkaan vielä ole ollut. Lähimpänä osuma oli, kun nainen ohitti mut jollain ostoskärryn kokoisella autolla kutakuinkin reittä hipoen. Vauhtia onneks ei ollut liiemmin. Tämän 8 ajopäivän kokemuksella voin todeta, että turvallisempaa tai ainakin turvallisemman oloista täällä on fillaroida kuin Suomessa. Oon nyt ajanut tuon reilun tonnin ja kun sen verran ajaa suomalaisilla pääteillä, niin tilasto on karumpaa luettavaa, vaikkakin viime vuosina pyöräilijät on otettu hieman paremmin huomioon.

Huomenna pidän puolittaisen lepopäivän, ajan vain 115 km Kaunaksen kaupunkiin ja käyn ihmettelemässä siellä. Aurinkoa ja vastatuulta tiedossa, kyllä se siitä 💪

Loppuun muutama näpsy:

Tummia pilviä katolilaiskirkon yläpuolella

Evästauko ja irtohihat laukkuun

En käynyt juhlistamassa Suomen kiekkomenestystä

Taagii palautusjuomaa

Kosteaa on..

Päivän reitti;  Kohti Bialystokia  145 km  yhteensä 893 km

Reitin loppupätkä puuttuu kun Garmin kypsyi vesisateeseen, eikä enään suostunut käynnistymään viimeisen kaffepaussin jälkeen.

Tämä päivä ajettiin aamusta lähtien kosteissa merkeissä. Alkuun tihkusadetta ja sit hieman enemmän sadetta. Puolisen tuntia tais olla välillä kuivaa, mutta sen jälkeen satoikin hieman reilummin. Jossain vaiheessa alkoi tulla hieman kylmä, kun kamat oli märkänä ja lämmintä oli vain 11 astetta. Fillari kyllä kulki todella hyvin, olis voinut ajella pitkäänkin. Tänään oli eka kertaa viikon aikana myötätuuli. Siinä vaiheessa kun Garminin navigaattori ei enään suostunut käynnistymään kahvitauon jälkeen, olin valmis siirtymään lähimpään hotelliin. Tietty ajoin vielä 10 kilsaa extraa kun ei ollut navia ja eikä jaksanut alkaa puhelinta kaiveleen reippaassa sateessa ihan joka risteyksessä esille.

Todella erikoinen hotelli, melkoinen linna ja todellkin keskellä metsää. Täällä tais olla toinenkin asiakas mun lisäksi, tosin ei nyt kyllä mikään sesonki olekaan. Respan kundi on ensimmäinen englantia osaava henkilö täällä Puolassa jonka olen tavannut tällä reissulla. Veskissä oli jopa sähköllä toimiva kuivausteline, sen ansiosta saa huomenna pukea kuivat kamat päälle.

Suunnittelin eilen reitin niin, että ajoin mahdollisimman vähän matkaa tuota 19 tietä. Löysinkin todella mukavan reitin, tiet oli ihan hyvässä kuosissa, pois lukien joku 5 kilsan pätkä hiekkatietä, joka oli sateen vuoksi todella pehmeässä kuosissa. Liikennettä noilla teillä ei ollut ollenkaan. Tosin eipä ollut kahvipaikkojakaan, parit kahvit join niillä pätkillä kun satuin olemaan tuolla valtatiellä.
Päivän yks kohokohta oli kun katseltiin metsäkauriin kanssa toisiamme suht läheltä. Aika nopsaan se loikki metsän siimekseen. Tämä Puolan itäreuna on muutenkin melkoista metsää. Täällä on hyvin vähän peltoja, metsää sen sijaan riittää ja se on todella tiheää. Kai noi viljelysalueet on hieman enemmän länteen päin. Peltojahan Puolasta kyllä löytyy.

Garmin lähti kyllä käyntiin, kun pääsi hotelliin, joten jos sen mieliala ei muutu yön aikana, niin suunnistaminen huomenna on helpompaa. Tarkoitus on tuutata tuonne Liettuan rajan pintaan, mutta jään varmaan Puolaan vielä yhdeksi yöksi. Toki hieman riippuu, kuinka paljon huomenna sataa vettä...

Just tuli mieleen, kun katselin tuota karttaa, että reissu taitaa olla pikkuisen yli puolen välin tänään.

Tuossa muutama näpsy tältä päivältä;

Peikkometsä missä näin metsäkauriin

Haikaralla ainakin 3 huonetta ja keittiö kahdessa kerroksessa

Hotel Korona Park Klewinowo

Erittäin hyvä palautusjuoma

Hotlan keittiön possusysteemi - toimii.

Sataa ropisee...

Päivän ajot;   sadepäivän ajot     91 km yhteensä 748 km.

Eilen tutkiskelin vielä illalla sääennusteita ja sadetta oli luvassa tälle päivää. Aamulla lähdinkin kisaamaan luonto äidin kanssa, että kuinka pitkälle pääsen, ennenkuin sade alkaa. Aamu oli jälleen sumuinen ja se hälveni vasta yhdeksän aikaan. Oli kyllä paljon lämpimämpää kuin kahtena edellisenä aamuna.
Olin tutkiskellut, että majoitusta löytyy noin 40, 60 ja 90 km ajon jälkeen. Ennusteiden mukaan kunnon sateen piti alkaa 11-12 aikaan. Ajattelin sit ajaa niin pitkälle kuin suht kuivaa keliä riittää. Sade alkoi ihan ennusteiden mukaan, mutta ehdin ajaa kuivana tuon 91 kilsaa. Sen jälkeen onkin satanut oikein kunnolla ja koko ajan. Eilisen pidemmän etapin jälkeen tuollainen lyhyt nypy ei haitannut ollenkaan. Huomenna pitäis olla parempi keli, joten sit voi taas rallattaa sen, mitä jaloista irtoaa.

Pyykit on pesty ja kuivumassa. Pitää vielä käydä dunssaamassa fillaria. Jouduin jättämään sen pihalle. Toivottavasti se on siellä vielä aamulla, että ei tarvitse siirtyä bussin matkustajaksi.

Oon ollut aina sitä mieltä, että mitä isommat munkit, niin sen parempi. Tänään kuitenkin huomasin, kun pysähdyin kaffeelle, että kyllä pienemmätkin munkit on ihan jees... 😁

Lublinin kupeessa

Päivän reitti;  Lublin  165 km yhteensä 657 km.

Tänään polkaisin Surlyn liikkeelle klo 06.20. Lämmintä oli ruhtinaalliset 5 astetta ja ilma sakea sumusta. Vajaan tunnin ajon jälkeen oli pakko pysähtyä kaffeelle lämmitteleen. Sen jälkeen aurinko hoiti hommansa, sumu hälveni ja keli lämpesi. Kaiken kaikkiaan ihan mukava ajokeli, vastatuuli totuttuun tapaan, paitsi muutaman kilsan matkalla sivu myötäinen. Matkan alkuvaiheessa reitti kulki jonkun luonnonpuiston läpi todella tiheässä metsässä. Tie sinällään oli ihan jees. Siellä vaan ei ollut bensiksiä eikä muitakaan paikkoja mistä olis saanut kahvia tai syötävää. Päädyin sit ajamaan 80 kilsaa kupillisella kahvia ja kahdella kaurakeksillä. Ihmettelin siinä ajellessa, että miksiköhän sitä normi duunipäivänä joutuu syömään moninkertaisen määrän energiaa. Kai se on henkisesti niin vaativaa, että vaatii paljon energiaa 😁.
Matkalla ei mitään kummempaa tapahtunut, mun piti ajaa noin 140 kilsaa ja jäädä Lublinin eteläpuolelle yöksi. Olin siinä jo sen verran aikaisin, niin ajattelin sit jatkaa. Muistui mieleen tuo Wagnerin toteamus, että silloin on laulettava, kun virsikirjassa on kannet levällään... Tällä kertaa se tarkoitti sitä, että lähipäiviksi on luvattu sadetta, joten mukavampi ajella kuivalla kelillä. Nytkin vettä ropisee tuohon huoneen kattoikkunaan. Huomenna pitäis sataa hieman enemmän, saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan.
Tiet on olleet hyvässä kunnossa, tosin välillä tuo E371/tie 19 on kapea ja piennar puuttuu täysin. Tänään kuitenkin tajusin sellaisen jutun, että niillä kapeilla osuuksilla kukaan ei yritä väkisin ohi. Eikä myöskään kukaan ole soittanut torvea tähän mennessä. Puolalaiset rekkakuskit, joita noilla teillä riittää, ottavat fillaristit erittäin hyvin huomioon tuolla liikenteessä. Toivottavasti sama harmonia jatkuu vielä Tallinnaan asti. Kuvia en tänään ottanut, puhelimen kortilla oli jotain julkaisemattomia kuvia, mutta Motorola ei enään tunnista muistikorttia, joten poistin sen kokonaan. Jospa sen sais pelastettua kun ehtii aikanaan himaan.
Täältä ei tämän kummempaa, nautiskelkaa helteestä. 

Duklasta pohjoiseen

Päivän reitti;  Puolaa toinen päivä   85 km yhteensä 492 km.

Aloitetaan tuoreimmista tapahtumista, ennenkuin dementia vie ne muistista. Aamulla heräsin hieman myöhemmin kuin aikaisempina päivinä, eli hitusen ennen kuutta. Ihan hyvät 9 tunnin unet vedin. Eli mikäli kärsit univaikeuksista, niin jo tuollainen 9 tuntia päivässä fillarointia kyllä auttaa siihen. Olin katsonut sääennusteista, että tänään on aamusta viileää. Sortsit jalkaan ja tuulirotsi päälle ja alamäkeä sutimaan Karpaateilta pohjoisen suuntaan. Kädet oli ihan jäässä eikä ihmekään, kun navigaattori näytti 5 astetta lämmintä. Vajaa tunti ajoa ja sit bensikselle kaffeelle. Olin tehnyt jo edellisenä päivänä suunnitelman ajaa lyhyempi legi, niin ehtii pestä pyykkiä ja hieman huilia. Rzeszowin kaupungin jälkeen pitsinkin fillarin parkkiin. Päätöstä helpotti kummasti todella mustat pilvet taivalla. Tosin niistä ei satanut mitään, mutta myöhemmin illalla kyllä vettäkin satoi. Nyt on kämppä täys kamoja kuivumassa. Seuraavat pari päivää taas hieman pidempää legiä suunnitelmissa. Täällä kelit kyllä vaihtelee, iltapäivällä paistoi mollukka oikein kunnolla ja 30 lämmintä. Pari tuntia myöhemmin satoi todella reippaasti, Nyt taas paistaa. Ihan kuin viime kesänä Stadissa, paitsi siellä ei paistanut ollenkaan 😁

Eileseen palataan vielä noiden kuvien muodossa. Kun lähdin Kosicesta liikkeelle, reittiohjelma johdatteli mut ihan sysimetsään. Varmaan tunnin siellä ajoin ihan pieniä polkuja ja välillä työnsin fillaria. Metsä oli niin tiheää, että sinne ei edes aurinko paistanut. Sen verran pimeää, että ei voinut edes ajaa aurinkolasit päässä. Mutta ajattelin, että kun ridewithgps oli mulle reitin piirtänyt, niin ajetaan sitä sitten.

Alkuun oli kiva ajella asfaltoitua pyörätietä puistossa

Asfaltti loppui jo ajat sitten

Välillä sillan alta, toi tie olis mennyt oikeaan suuntaan, mutta se oli motari

Jossain vaiheessa se metsä koppui ja valkeus tuli

Puoli tuntia myöhemmin ajelin tällaistä baanaa

Muutama mäkikin löytyi

II Maailmansodan Duklan solan taisteluiden muistomerkki

Yleensä tuomen kukinta on aiheuttanut allergiaa, nyt ei pahemmin haitannut

Hyvät näkymät kaverilla

Palautusjuoma