torstai 11. tammikuuta 2024

Bangkok tämän reissun pääteasema

Kaikki ei aina mene elämässä niinkuin on suunnitellut. Maanantaina iltasella sain puhelun Suomesta, jonka jälkeen tämä reissu ei enään ollutkaan kovin tärkeä. Matkustelin busseilla takaisin Bangkokiin. Täällä järjestelen paluulentoni uusiksi ja palaan takaisin Suomeen. Kirjoittelen jossain vaiheessa reissun yhteenvedon, kunhan akuutit asiat saadaan järjestykseen ja ajatus hieman kirkastuu. Mukavaa lopputalvea ja kevättä kaikille.


maanantai 8. tammikuuta 2024

Mukdahan

6.1.2024 reitti Somdet 150 km ja 7.1.2024 reitti Mukdahan 123 km (kilsat yhteensä 2964 km).

Ken on kerran Mekongin vettä juonut, hänen janoaan ei mikään muu vesi voi sammuttaa - no ehkä Chang tai Beer Lao... Mahtavia jokia molemmat - Niili ja Mekong, lähes yhtä mahtavia kuin Tornionjoki... Kerrassaan hienoa taas istuskella Mighty Mekongin äärellä ja katsella sen virtausta.

Tämän reissun kolmas legi tuli eilen päätökseen, kun parkkeerasin Vituksen (siis pyöräni) hotlan siivousvarastoon. Pari viimeistä ajopäivää ajelin pääasiassa isoja teitä. Taisi olla moottoritietä lähes koko matkan. Toki nämä itä-länsi suunnan tiet eivät ole niin massiivisia kuin pohjois-etelä  suunnassa kulkevat motarit. Ajaminen oli ihan siirtymää, puoli seiska satulaan, ajat joitain tunteja, tauko ja ajo jatkuu, kunnes olet perillä. Toissapäivänä reitti oli 150 km ja aika lämmin päivä. Illalla oli hieman pehmeä olo. Eilen oli vielä kuumempaa, mutta vaan 123 km, joten olin perillä ihan sopivaan aikaan. Löysin hotlan lähes Mekongin rannalta. 11 egee yö, hotelli on todella siisti, vaikkakin vanha. Ikkunasta näkee Laosin puolelle, Mekong jää just edessä olevien matalampien talojen taakse. Noh ihan hyvin jaksaa tuon 100 m kävellä tuohon rannalle ihastelemaan maisemia. Oon tässä pari yötä ja huomenna ajan joen toiselle puolelle Savannakhet kaupunkiin. 2018 kun kävin siellä, se vaikutti oikein mukavalta kaupungilta. Sijainnissa on vielä se hyvä puoli, että tuolta puolelta voi ihastella auringon laskua Mekongin rannalla. 5 päivän sisään tuli 657 km tahkottua. Tänä aamuna oli jalat aika jumissa, että sängystä ei meinannut päästä liikkeelle. Tosin kyllä kai ne siitä olis vetristyneet tarpeen vaatiessa. Hierontaan ei uskalla vielä mennä, sen verran kosketusarat noi reidet kyllä on. Sen verran kävin  ajamassa, että käytin fillaria huollossa tuolla kaupungin ulkopuolella. Savannakhetissa ei ole fillarihuoltoja ja Vietnam on kans hieman kysymysmerkki. Molemmat jarrulevyt varmaan kuumeni niin paljon Mae Hong Son kierroksen laskuissa, että ne oli vääntyneet ja otti jarrupaloihin kiinni. Ketjutkin oli jo niin venyneet, että ne piti vaihtaa. Paikalliselta firmalta homma onnistui saman tien. Löytyi sopiva ketjukin tuolle 11-pakalle ihan hyllystä. 34€ uus ketju ja sen asennus, jarrulevyjen suoristus, vaihteiston säätö ja rasvaus sekä pullo ketjuöljyä. Aivan mahtavaa palvelua Bank bike service 🙏  

Mä olen tänään ehtinyt myös pestä pyykit, joten valmius Laosiin siirtymiseen on ihan hyvä. Kunhan aurinko painuu hieman alemmaksi, niin vois vielä käydä ottamassa auringonlaskulle tälläkin puolella yhden bissen. Huomenna sit noin 20 kilsan siirtymä Friendship bridge II yli Laosiin ja Savannakhetiin. Viisumi pitäis järjestyä raja-asemalla ilman ihmeempiä kommervenkkejä. Muistaakseni Laosiin on aina saanut rajalla viisumi sillä hinnalla, mitä sen kuuluukin maksaa. Ei tarvitse mitään ylimääräistä maksaa päästäkseen maahan, toisin kuin esim tuossa Laosin eteläisessä naapurissa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin:

Ahkeruusoluet Mekongin rannalla, taustalla Savannakhet

Temppeli Mukdahanissa

Friendship bridge II Laosiin


Vitus saa uudet ketjut

Bank bike service Mukdahan 👍


perjantai 5. tammikuuta 2024

Udon Thani

3.1.2024 reitti Uttaradit 124 km, 4.1.2024 reitti Nakhon Thai 131 km ja 5.1.2024 reitti Udon Thani 127 km (yhteensä 2691 km). Nyt on sit ajettu siirtymää kutakuinkin urakalla. Ensimmäinen päivä oli todella raskas. Nukuin kyllä edellisen yön huonosti ja päivällä oli suht lämmin. Mittarissa oli 37 astetta ja se oli aika paljon Chiang Main viileyden jälkeen. Olin kyllä todella puhki kun pääsin hotelliin. Maisemallisesti ei mitään mainittavaa kolmelta päivältä paitsi hieno auringon nousu tänään. Pari eka päivää ajelin pikku teitä maaseudulla. Välillä oli vaikeuksia löytää vettä ja syötävää, ahkeruuskahvista puhumattakaan. Tänään ajelin vilkasliikenteistä valtatietä ja palveluita oli kyllä tarjolla. Keskiviikkona kun ajelin todella syrjässä, pysähdyin kaupalle ostamaan vettä ja tölkkikahvia. Siihen ajeli sit paikallinen isäntä skootterilla soittamaan. Kaupan yhteydessä oli vielä puhelinautomaatti ja kaveri kertoi, että tosin hyvin toimii... Vartti myöhemmin kun jatkoin matkaa, huomasin ison dronen levittämässä lannoitetta tai jotain myrkkyjä riispellolle. Täällä toimii uus ja 50 vuotta vanha tekniikka sulassa sovussa. Tämä Udon Thani on ihan kohtuullisen kokoinen kaupunki. Oon tästä joskus ajellut ohi, mutta en varmaankaan pysähtynyt täällä. Vielä olis matkaa Mekongille noin 270 kilsaa. Saas nähdä meneekö parissa päivässä. Noi päivät on kans melkoista maaseutua, majoituksen löytäminen on haasteellista. Tosin reitti on aika pitkälti ihan moottoritietä, eli bensiksiltä saa kyllä ruokaa ja juomaa. Loppuun muutama näpsy kolmen päivän ajalta.

Alakuva drone sumuttaa riisipellolle jotain 


Kuivempiakin viljelyksiä löytyy


Kiva tiikki tai mahonki pytinki

Ravintolan mirrit ihmettelee farangia

Motari ei ollut kuuma aamulla +13 astetta

Täällä Udon Thanin keskustan lammen äärellä on
Thaimaa - Kiina kultturikeskus




tiistai 2. tammikuuta 2024

Junassa on hauska matkustaa

Tänä aamuna kieltämättä hieman haikein mielin ajelin Chiang Main vanhan kaupungin läpi rautatieasemalle. Tiskiltä 1,40€ lippu ja sit testaamaan saanko fillarin junaan. Konduktööri vinkkaili, että ei muuta kuin sisään vaan ja jeesasi nostamaan fillarin sisälle. Pyysi junalipun ja vajaan 3 egee (100 baht) fillarista. Sehän sopii, kaverit saa siitä hieman palkan lisää, kun lipunmyynnin mukaan sinne ei fillaria voi ottaa. Juna kun lähti liikkeelle konduktööri palautti matkalippuni ja toi virallisen kuitin siitä 100 baht fillarimaksusta. Siinä vaiheessa kun konnari aloitti tarkastamaan lippuja ja kaivoi rei'ityspihdit esiin, sellaiset mitä Suomessakin käytettiin 60-70 luvulla, mulla meinas nostalgiakyynel tulla silmäkulmaan. Pikkupoikana tykkäsin todella paljon junalla matkustamisesta. Se oli joka kesäinen juttu, kun pohjoisesta lähdettiin etelään tapaamaan sukulaisia. Mukava noilla junilla on edelleen matkustaa. Varsinkin tuollaisilla rauhallisesti liikkuvilla, kun ei ole kiire, niin ehtii katselemaan maisemia. Tuossa paikallisjunassa oli buddhalaismunkeille oma osasto. Konnari sanoi, että istu vaan siinä, kun mun fillari oli siinä vieressä, eikä siinä monta munkkia ollut. Niitä kuitenkin tuli lisää vaikka kuinka matkan varrelta ja jossain vaiheessa se vanhin munkki tuli mun viereen istumaan. Hän oli viereiseltä penkkiriviltä tarjonnut mulle jotain naposteltavaa jo muutamaan otteeseen, olin kohteliaasti kieltäytynyt. Kaveri puhui muutaman sanan enkkua mutta siinä viittomakielellä keskusteltiin. Oli kovasti innostunut, kun kerroin ajelevani fillarilla. Matka taittui suht hitaasti, mutta varmasti. Kerran ajettiin maastopalon läpi, liekit löi aika korkealle molemmin puolin junaa. Olin just mietiskellyt 5 minsaa aikaisemmin, että aika palonarkaa tuo rutikuiva pitkä ruohikko, mitä radan varrella oli. Me kiivettiin aika jyrkkää ylämäkeä. Siinä oli varmaan alaspäin matkalla ollut juna ja jarrutuksesta johtuvasta kipinästä saanut palon aikaan. Pienempiä paloja oli useita siinä matkan varrella. Toi rata on rakennettu reilut 100 vuotta sitten. Se on ollut melkoinen voimainponnistus, koska se meni vuoristossa ja viidakossa. Monin paikoin teitä eikä asutusta ollut lähimainkaan.

Huomis aamuna sit startti legille numero 3. Pituutta legillä on 700 km. Se päättyy Laosin rajalle, Mekong joen rannalle. Ajatus olis yrittää ajaa sinne 5 päivän aikana. Voi olla, että päivityksiä tulee aika harvoin, jos ollenkaan, mutta katsotaan. Loppuun muutama kuva junareissulta.

Local train 408 Chiang Mai - Nakhon Sawan


Luulin, että toi munkkien osasto on vaan toi yks penkkirivi,
mutta se oli hieman laajempi alue

Kaikki asemat oli upeita vanhoja puurakennuksia ja hyvässä kunnossa


Täällä ei ole automatisaatio vielä kovin pitkällä. Symbolit on samat;
vihreällä voi mennä - punaisella seis.


Ei kai silloissa kaiteita tarvitse...

Välillä oltiin ihan viidakossa

maanantai 1. tammikuuta 2024

Vuosi on vaihtunut - aika lähteä liikkeelle

 Ajetut kilsat 1588+721 (joulukuun Chiang Mai lenkit) yhteensä 2309 km.

Uusi vuosi - uudet kujeet, tai sit mennään vanhoilla kujeilla. Täällä oli porukkaa liikkeellä ihan riittävästi eilen illalla. Tän alueen juttu on lähettää palavia lyhtyjä taivaalle. Systeemi toimii kutakuinkin samalla idealla kuin kuumailmapallo. Jostain kevyestä materiaalista tehty pallo ja sen alaosassa on kehikko jonka keskellä todennäköisesti parafiinia tai jotain sellaista palavaa materiaalia. Parafiinin kun sytyttää, niin lyhty nousee lämmön voimalla taivaalle, kunnes tuli sammuu ja kehikko putoaa alas. Noi oli aikanaan todella suosittuja Thaimaan rantakohteissa, mutta onneks joku tajusi että se roska tulee jossain vaiheessa alas ja päätyy mereen. Niinpä ne kiellettiin, enkä ole nähnyt noita vuosiin ainakaan rannikolla. Roskaaminen ei tietty ole ainoa ongelma, vaan ne lyhdyt sytyttää ihmisiä ja rakennuksia palamaan. Se lyhty kun ei välttämättä saa tarpeeksi nostetta vaan lähtee liikkeelle vaakatasossa ja osuu jotain päähän tai päätyy puuhun tai rakennuksiin. Puolisen tuntia katselin sitä hommaa ja ei hyvältä näyttänyt. Voi olla, että se on myös kiellettyä, koska poliisit takavarikoivat myyjiltä niitä lyhtyjä. Siihen kun lisättiin holtiton rakettien ampuminen, niin päätin poistua hotlaan ennen puolta yötä. Tykityksestä päätellen, ei ollut ollenkaan huono ratkaisu. 

Nyt on aika pakkailla kamoja. Kuukausi on mennytkin leppoisasti, kun ei oo ollut lähes joka aamuista laukkujen pakkaamista. Toisaalta samaan aikaan on sellainen fiilis, että ihan kiva lähteä. Yritän päästä 9.30 lähtevään paikallisjunaan ja sillä Uttaraditin kaupunkiin yöksi. Jos en pääse fillarini kanssa siihen junaan, niin sit 6 tunnin päästä lähtee toinen juna, missä on tavaravaunu. Jos joku haluaa tehdä mielikuvamatkan junalla, niin siitä löytyi video Local train 408 Matka tais olla 170 km ja kestää 6 tuntia, mutta mikäs kiire täällä olis.

Eipä täältä tämän kummempia. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille näiden kuvien myötä.

Lyhtyjen sytyttäminen käynnissä

Osa nousee taivaalle, tuossakin yks juuttui sähkölinjaan,
ei onneks syttynyt tulipaloa

Rapsutus on hyväksi