Bangkok vuonna 2012

Huh, meinas ihan puistattaa, kun katseli noita blogin kaamoskuvia. Pakko vaihtaa ne hieman ajankohtaisempiin. Tähän voi todeta, että täällä sitä taas ollaan. Jos pitäis varmasti sanoa, montako kertaa olen täällä käynyt, niin siihen ei kyllä pystyis. Jollain lailla voisin vielä hahmottaa ne aasiaan suuntautuneet reissut, mutta montako kertaa olen ollut Bangkokissa, niin sitä ei kyllä tiedä kukaan. Osa varmaan voidaan laittaa sekavien reissujen/tarinoiden piikkiin, osa varmaan alkavan dementian.. Ehkä todellinen syy on kuitenkin se, että Bangkok on ollut mulle 20 vuotta sellainen aasian base camp, mihin lennetään ja sieltä sit jatketaan johonkin, palataan takaisin ja taas jatketaan johonkin. Paikka soveltuu edelleen erittäin hyvin tuohon tehtävään. Epäilisin, että suurin osa matkailijoista, jotka ovat täällä käyneet, eivät pidä kaupungista ja heillä on siihen erittäin hyvät syynsä. Mulle Bangkok on jo varmaan toka reissusta lähtien antanut fiiliksen, et ihan kuin kotiinsa tulis, kun tänne saapuu. En minäkään täällä jaksa olla viikkoa, mutta tänne on hyvä tulla järjestelemään jatkoreissuj, kaikki nimittäin järjestyy. Tulin juuri syömästä ja mietitn kuinka oikeassa olenkaan ollut, kun olen suositellut Thaimaata sillä teemalla, että jos ei muuta, niin tänne kannattaa tulla vaikka syömään. Itse nautin edelleen eniten siitä, kun edelleen täältä löytää kaduilta perinteisiä katukeittiöitä. Niissä on maut aidoimmillaan ja sinne voi astella sisään ihan millaisena tahansa. Suitsutin jo muistaakseni Phuketin reissulla sitä suht uutta ruokatoria, joka on Patongilla. Vastaavanlaisia hieman pienemmässä mittakaavassa on täälläkin muutamissa paikoissa. Ne on kyllä todellisia helmiä.

Noi fisut vaan on taivaallisen hyviä, kuten lähes kaikki muukin safka mitä sieltä saa.
Sit se koko systeemi sinällään, täydellinen perhebusiness. Se joka osaa parhaiten enkkua, seisoo eturivissä ja ohjaa asiakkaat sisään. Hänen takanaan häärää pari kokkia, muutama kokin apulainen ja jokunen tarjoilija.
Me joskus parannettiin duunikaverin kanssa maailmaa ja suunniteltiin, et perustetaan ravintola Thaimaahan. Ehkä joku tuollainen kattaus olis aika hyvä. Tuopille vaan terveisiä, ajatus itää edelleen mielessä.
Sen meidän ravintolan ei kyllä pitänyt tuottaa voittoa vaan hyvää ruokaa ja mieltä. Pöytiä piti muistaakseni olla maksimissaan kaksi, ettei tuu keittiössä liian kiire... Niin ja kokit ei todellakaan ole duunissa ihan selvistä päin.
Noh, täällä ei sen kummempia, yritän tänään treffata mun Kosovon entisen duunikaverin, ehkä siinä olut tai kaks menee..
Noista kuvista vielä sen verran, Eka on ilotulituskuva Bangkokista, toinen; Bangkokin ikoni tuk tuk ja kolmas kuva mun hotlan altaalta. Siinä on kivoja loosseja missä voi pötkötellä ja lueskella. Tänään jo kuin puolet Nykäsen Arielista.

Oikein mahtavaa uutta vuotta kaikille.

kesis

Joulurauhaa

Vuorossa on jo 4. jouluaatto Kosovossa, jokohan se olis viimeinen lajissaan. En kuitenkaan valita, se mikä täällä on erittäin hyvää, niin materialistinen jouluhössötys ei täällä juurikaan näy.
Tänään kun kävelin aamulla duuniin, matkan varrella olevilla raksatyömailla oli täys meininki päällä. Puolen päivän aikaan, kun meidät vapautettiin duunista, Mitrovicassa oli ihan arkinen aherrus käynnissä. Toki tämä on muslimienemmistöinen maa, mutta siitä huolimatta. Täällä kuitenkin ihannoidaan amerikkaa joka asiassa, mutta onneksi ei kuitenkaan joulun suhteen.

Eilen olin reipas ja duunailin lammaspataa. Kokkailu kesti 6 tuntia ja siitä tuli todella hyvää. Jossain vaiheessa tänä iltana lykkään sen uuniin lämpenemään ja nautiskelen sitä hyvän makedonialaisen punkun kera.

Vuoka oli niin täynnä lammasta, että sinne ei juurikaan mahtunut perunoita sekaan, joten tein lisukkeeksi porkkana, kukkakaali, parsakaali, pinaattimuhennosta asiaankuuluvin tuunauksin. Ei mitään kauniin näköistä, mutta todella hyvää ja vois olla jopa terveellistä..

Eilen kävin aamusta ostamassa vihanneksia. Täällä on hieman nihkeasti talvella tuoretta kamaa tarjolla. Valkosipulia ei meinannnut löytyä mistään. Tossa kylän reunassa on sellainen vihannestori. Siellä oli pyhänäkin muutama kauppias ja yhdella oli aivan loistavan näköisiä valkosipuleita. Mä sit otin niitä kourallisen ja annoin myyjäukolle. Hän pisti ne pussiin, mutta ei suostunut ottamaan rahaa ollenkaan. No mä ajattelin, että ei tällainen peli vetele ja aloin työntää puoliväkisin sille jotain kolikoita. Niiden kavereiden tienestit ei muutenkaan ole monta euroa päivässä ja äijällä oli kylän parhaat tuotteet myynnissä. Huomasin kuitenkin hyvin pian, että raha ei kelpaa ja tyrkyttäminen johtaa riitaan. Sit vaan nöyrä kiitos ja käsi sydämmelle kiitollisuuden merkiksi. Sit menin pikku leipomoon ostamaan pitaleitää. Ei sellaista mitä Suomessa myydään vacuumpakattuna, vaan tuoretta, jossa on väriäkin kunnolla pinnassa. Se leipomon myymälä on käytännössä pikkuinen ikkuna yhden talon seinässä. Nuori tyttö myyjänä, ostin pari leipää ja sit siinä oli hyvän näköisiä croissanteja myös ikkunassa. Kysyin mitä niissä on sisällä enkä saanut ymmärettävää vastausta. Lopputulema oli kuitenkin, että myyjä pisti croissantin samaan muovipussiin ja kertoi, että se on lahja häneltä. Himaan kävellessä mietiskelin mikä näitä ihmisiä riivaa. He ovat äärimmäisen köyhiä fyysisesti, mutta ovatko he sitä kuitenkaan henkisesti. Ne kaksi lahjaa jotka sain olivat tämä joulun parhaimmat lahjat. Ehkä vien huomenna lautasellisen lammaskeittoa sille valkosipulikauppiaalle, annetaan hyvän kiertää.
Vaihdan nuo niin mahtavat jellonan kuvat ajankohtaisempaan teemaan. Tuossa on sarja jouluna lapissa otettuja kuvia. Jokainen on otettu jouluaattona, vuosina 2005, 2006 ja 2008.

Niiden myötä toivotan rauhallista joulua kaikille.

Pekka

Vielä ehtii olla kilttinä..

Muistutuksena niille, jotka epäröivät omaa kiltteyttään, vielä on muutama päivä aikaa skarpata.

Mitrovicassa ei mitään uutta. Paitsi, että meidän orastava talvi tyssähti alle viikossa. Nyt lunta ei ole enään kuin vuorilla ja ens viikon ennusteet lupailee yli 10 asteen lämpötiloja. Toisaalta en moiti ollenkaan, koska jo muutamassa päivässä tuli taas selväksi, että täällä ei kukaan osaa liikkua lumella. Ei sitten autolla eikä kävellen. Kun ei ole lunta, niin elämä on vaan helpompaa. Toisaalta olin jo asennoitunut tulevaan hiihtokauteen, joten toivottavasti sitä lunta riittää tuolla vuorilla.

Tänään olis just 2 kk missiota jäljellä, 34 kk siis takana. Suht vikkelään tuo aika on mennyt. Tosin loman jälkeiset viikot oli suht pitkiä. Osaltaan siihen vaikuttaa tämä helvetinmoinen flunssa mitä tällä hetkellä sairastelen. Hyvä juttu on siinä, että ei tarvii lomalla sairastaa. Rommiteellä olen yrittänyt lääkitä itseäni, aika heikoin tuloksin. Toisaalta tällä lääkityksellä sairastelu on mukavampaa.

Tänään aloitin jo lähtövalmistelut. Kävin vaihtamassa talvirenkaan Audiin. Nyt se on valmiina hyökkäämään ensin Bulgariaan skimbareissulle helmikuun alussa ja sit alppien kautta stadia kohti 2 kk päästä.
Pristinasta lähtiessä ajoin lihakaupan ohi ja tuli mieleen, että se on ainoa lammasta myyvä lihakauppa. Oli pakko pysähtyä ja hakea 3 kg jönttä lammasta. Tänä jouluna listalla on siis lammaspataa.

Tasan viikon kuluttua vaihdan rooliani eutyöläisestä kesämieheksi. Ens lauantaina klo 15 laskeudun Bangkokiin. Muutaman kaverin kanssa tiedossa uuden vuoden bileet. Tapaan siellä yhden jenkin kenen kanssa oli Kosovossa duunissa tarkkailuyksikössä. Samoin siellä on yks tuttu rajamies ihmettelemässä.
Lomaa olis 23 päivää, joten johonkin sit jatkan siitä. Jostain ajatuksiin nousi Boracay, Filippiineillä oon kyllä käynyt, mutta en siellä. Jos ei muuta niin siellä pitäis olla jonkinlaiset piitsit.

Jokainen voi tietty tehdä kuvasta omat arviot, onko hyvät piitsit... Ehkä tuo on vaan käytävä katsomassa.

Hyvää joulua ja mahtavaa uutta vuotta kaikille.

Tuleva kesis

Home sweet home...

... kuka lie tuonkin lauseen keksinyt. Enemmän sellainen bitter kuin sweet fiilis kun tänne Kosovoon palaa.
Eilis aamuna, kun istuskelin Bangkokin kentän loungessa ja hörpin aamupala viiniä, tuntui vielä ihan ok hommalta tulla takaisin, mutta Istanbulissa kun katseli taas sitä säätämistä, niin meinasin jo kääntyä takaisin.
Täällä oli eilen kuiva pakkaskeli, eikä juuri lunta, nyt sit lunta tulee taivaan täydeltä.

Eipä tehnyt mieli mennä partsille juomaan aamukahvia. Toisaalta ihan jees, että lunta tulee, pääsee sit viimeisellä lomalla skimbaamaan Bulgariaan. Vaikuttais siltä, että koko Balkanilla sataa lunta tällä hetkellä ihan kunnolla. Jos nää lumet jää maahan, niin talvi tuli suht aikaisin tänä vuonna.

Reissu oli oikein mukava, aasiassa kaikki toimii ja reissaminen on vaivatonta. Nyt pitää aloittaa seuraavan reissun suunnittelu, lento Bangkokiin on 28.12 ja paluu 20.01, pitää keksiä jotain puuhaa sille aikavälille.
Hieman kroppa vielä aasian ajassa, kun heräsin jo aamu neljältä. Mulla on tänään vapaapäivä, sit onkin duunia varmaan joka päivä lomaan asti. Pitää kaivaa toppatakki ja pitkä kalsarit esiin ja lähteä kahlaamaan pankkiin ja salille. Kesä tulee pian, joten oltava kesiskondiksessa...

Hyviä hiihtokelejä sinnekin,

eutyömies

Sawasdee

Aika rientää, näin ainakin lomalla. Myönnän kyllä olleeni laiska, kun en ole jaksanut kirjoitella mitään päivityksiä. Tosin eipä täällä mitään sen kummempaa kerrottavaa ole.

Hong Kong oli mielenkiintoinen, mutta kelit ihan hanurista. Joka päivä satoi vettä, eikä siellä mitenkään lämmin ollut. Se oli kuitenkin kaupunkina mielenkiintoinen sekoitus itää ja länttä. Löytyihän sieltä ihan brittipubejakin edelleen. Kinkkisafka nyt on mitä on, mutta onneks siellä on intialaisia, jotka osaa pistää mausteitakin siihen safkaan. Sit päiväretki Macaun puolelle ihmettelemään casinoja, siinä ei sen kummempaa.

Honkkari toimii varmaan parhaiten sellaisena 3-5 päivän stoppina, kun on matkalla johonkin muualle.

Sieltä sit lensin Phuketiin, jossa juuri nyt istuskelen hotlan partsilla ilman paitaa ja siemailen geeteetä. Eilen vietettiin Thaimaan kuninkaan synttäreitä ja tänään on Suomen vuoro. Itsenäisyys on hieno asia, se vaan alkaa olla itsestään selvyys tänä päivänä, toisin kuin demokratia. Toki demokratiaa ei rakenneta, ennenkuin itsenäisyys on olemassa eikä se onnistu ihan helpolla sen jälkeenkään.

Huomasin, että Suomessa on jo hiihtokelit, joten minäkin kävin täällä hiihtelemässä. Ihan mukavaa puuhaa.Thaimaassa kelit on muutenkin iihan kohillaan, lämmintä reilut 30 astetta, joka on just passeli kesiskeli. Sunnuntaina lennän Bangkokiin ja maanantaina jatkan sit Balkanille. Sielläkin on kuulema talvi, joten kaivettava villahousut esiin.

Mukavaa viikonloppua - kesis

Jiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihaaaaaaaaaaaaaaa !

Tänäänkin oli oikein mukava päivä, monestakin syystä.
Eilen illalla klo 23.15 Kosovon aikaa sain äidiltäni seuraavanlaisen viestin:

"tänään 22.11. kello 00.15, 48 vuotta sitten oli onnen päivä. Rantasen perheeseen syntyi Pekka poika, rakkaat onnittelut ja halaukset  t:äiti".

Tuollaisen viestin jälkeen pistää aina miettimään, mikä elämässä on tärkeää.

Järjestettiin pikku bileet myös duunissa tänään, kun yks itävaltalainen kaveri täytti myös vuosia tänään. Oli reilu meininki, hyvä fiilis, kuin AnkkaRockissa konsanaan. Onhan tästä yhteisöstä kehittynyt tietynlainen perhe täällä.

Tuossa muutaman sadan metrin päässä mun kodista tilanne vaikuttais hieman kiristyvän. Siellä on nyt ammuttu päivittäin ja heitelty kranaatteja. Saas nähdä, kuinka toi tilanne kehittyy. Näillä kulmilla kiihdytään nollasta sataan todella nopeasti ja kun aseita on, niitä myös käytetään.
Noh, mä seuraan tilannetta aasian suunnalta raporttien muodossa.

Mulla on huomenna vapaapäivä ja siirryn illaks Pristinaan ja sieltä edelleen Istanbulin kautta Hong Kongiin.

Kippis - kesämies

Onko perjantai viikon paras päivä...

..varmaan ainakin jos suomalaisilta kysytään. Kyllä perus eutyöläinenkin varmaan perjantaisin on paremmalla tuulella kuin maamantaina, eli ehkä se on viikon paras päivä. Munkin pitää hinautua duuniin vasta 08.45 huomenna, joten ehtii rauhassa syödä aamiaisen himassa. Sunnuntaina tais olla hieman aikaisempi startti. Onhan se kiva tällainen 22 päivän työputki ilman vapaapäiviä, mutta minkäs teet.
Viikon päästä toivottavasti odottelen jo Pristinan kentällä lentoa Istanbuliin ja sieltä sit aikanaan Hong Kongiin. Eli ei tunnu missään toi viimeinen duuniviikko.
Oon treenaillut suht ahkerasti, useampana päivänä pari treeniä. Se ilahdutti mieltä, että eilen pystyi eka kertaa kesäkuun jälkeen treenaamaan punteilla suht hyvin. Toki olkapäätä pitää varoa eikä mitään pystypunnerruksia voi tehdä, mutta vaikuttaa jo huomattavasti paremmalta.Terveys on kyllä niin ihmeellinen asia. Sitä ei koskaan muista arvostaa tarpeeks, ennenkuin tulee ongelmia sen kanssa.
Duunissa ei ole mitään ihmeempiä, jengi vetää ihan hyvällä fiiliksellä, vaikka vapaapäiviä ei olekaan tiedossa. Jossain vaiheessa varmaan toikin fiilis katoaa. Toivottavasti mä olen jo siinä vaiheessa matkalla pohjoiseen.
Huomenna oli kokkailuilta tiedossa. Pari kaveria tulee kylään. Ruokalistalla on tuunattua makaronilaatikkoa. Sitä sit huuhdellaan alas sopivalla määrällä punkkua. Se on ainakin varmaa, että lihaa ja makua on paljon. En olekaan tehnyt makaronilaatikkoa tällä reissulla aikaisemmin, joten nyt on sopiva hetki.
Muutenpa täällä ei sen kummempia. Eilen oli pitkästä aikaa sateinen päivä, nyt taas aurinkoa tiedossa, mikä ei haittaa ollenkaan.
Sain vihdoin ladattua noi Masai Maran elukkakuvat tohon diaesityksesi. Siitä nyt tulikin yks todella pitkä esitys, kun ei niitä pystynyt pätkimään. Kuvia on paljon, vaikka tein mielestäni tiukkaa karsintaa. Katselin ne just läpi ja tuli fiilis, että vois lähteä vaikka heti takaisin kuvaamaan Masai Maraan.
Tänään esittelin yhdelle suomalaiselle kaverille ajatuksen, mikä me keksittiin reilu vuosi sitten Masan kanssa kun otettiin Pristinassa partsilla punkkua. Suomeen pitäis kehitellä luonnonpuisto, missä vois safarityyppisesti katsella eläimiä. Lähinnä kannattais keskittyä isoihin petoeläimiin, kuten karhut, sudet, ja ilvekset. Niille sopivia ruokinta paikkoja, missä niitä vois katsella ja kuvata. Jos ihmiset jaksaa lentää afrikkaan katsomaan leijonia, niin varmuudella ne jaksais lentää johonkin Joensuuhun katsomaan karhuja. Noita eläimiä kun ei vapaana näe missään euroopassa. Mä ainakin lähtisin sinne.
Ideaa voi käyttää ihan vapaasti, se vois tuottaa paremmin kuin Talvivaara ja varmasti suojelis luontoa enemmän kuin kyseinen yritys.
Jos joku jaksaa katsoa noi kaikki kuvat läpi, niin yhden virtahevon selässä on aikamoiset skraadut. Opas meinas, että jellona olis vähän raapinut hepoa yöllä, kun ne on kuivalla maalla. Niin kai kisseillä on tapana välillä raapia..
Hyvää viikonloppua kaikille.

eutyömies

Oikein mukavaa maanantaita...

...niin, mitähän hyvää tässä maanantaissa mahtaa olla, noh ainakin tänään voi sanoa, että ens viikolla alkaa loma! Eikä tämä muutenkaan ole ollut ainakaan sen huonompi maanantai kuin ne yleensäkään.
Viime viikko ja viikonloppu, kuten tämä viikko ja ens viikko lomaan saakka menee duunissa. Joka aamu hinauduttava aikaisin duuniin ja oltava valmiina urotekoihin. Toistaiseksi sellaisia ei ole tarvittu, on riittänyt, kun lämmittää "vanhan frouvan" (Nyalan) valmiiks, jos pitää lähteä. Kieltämättä vapaapäivät on muutenkin ihan yliarvostettuja, silloin pitää aina keksiä jotain tekemistä ja sen sellaista..
Tänään sain viriteltyä noi jellonakuvat tohon kupeeseen. Kuvat saa auki klikkaamalla niitä ja sit kun pääsee Flickr ohjelmaan, niin sieltä kuvan yläpuolella olevasta action osuudesta löytyy diashow. Toi paketti sisältää vaan jellonia, lataan vielä yhden elukka slideshown kunhan ehdin.
Kävin lauantaina patikoimassa duunin jälkeen tuolla lähistön vuorilla. Siellä oli oikein kaunis ruska menossa.
Täällä on ollut muutaman yönä pakkasta. Tänään oli päivällä kyllä ihan sortsikeliä. En oo nyt tutkiskellut ennusteita, et joko talvi on tulollaan.

Kosovon lapin ruskaa

Taas on päässyt ihan kivasti kuntoiluun kiinni. Sunnuntai oli kyllä lepopäivä, kun la iltasella hieman kokkailtiin hirvenkäristystä ja siinä tietty asiaan kuuluvat ruokajuomat. Tänään vedinkin sit parit treenit ja huomenna varmaan sama ralli.

Eipä täällä tämän kummempia, tänään just suunniteltiin kavereiden kanssa läksiäisiä. Missio siis lähestyy loppuaan kovaa vauhtia. Olin jo Suomen pomoonkin yhteyksissä viime viikolla. Ei muuten, mutta lomajärjestelyitä kyselin... No kyllä siinä hieman vaihdettiin ajatuksia tulevaisuuden suunnitelmistakin. Mutta ennen sitä on muutamia reissuja vielä tekemättä, Seuraavana niistä odottaa Hong Kong - Thaimaa. Näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää.
eutyömies

Home sweet home

Afrikka on taakse jäänyttä elämää ja taas ollaan Kosovon lapissa, Mitrovicassa. Onneks tänne ei sentään tullut talvi sinä aikana kun olin reissussa.Lauantai iltana kun tulin himaan, kämppä oli kyllä suht viileä +15 astetta sisällä. Kaverin piti laittaa lämmöt päälle, mutta siinähän kävi niinkuin Kosovossa yleensä käy. Paluumatka on suht pitkä, Mombasasta Mitroon 29 tuntia. Siinä ajassa olis jo lentänyt maailman ympäri. Nairobissa oli ensin 6 tunnin odotus ja sit Istanbulissa 8 tuntia. Istanbulin loungessa ehti hörppiä eräänkin lasillisen punkkua, jatkolentoa odotellessa. Nyt on sit 3 viikon laiskottelun jälkeen kova kuntokuuri menossa. Olkapäälle toi huili ja lämpö teki hyvää. Tänään tein eka kertaa heinäkuun jälkeen penkkipunnerrusta pikku painoilla eikä juilinut yhtään. Kyllä kai siitä vielä jotain tulee.
Duunissa ei onneks ole mitään isompaa hässäkkää, joten ehtii keskittymään olennaiseen ihan täysillä. Eipä tässä olekaan kuin reilu pari viikkoa aikaa, ennen seuraavaa reissua. Torstaina alkaa parin viikon "on call" vuoro, joten eipä tarvii suunnitella mitään viikonloppureissujakaan ennen lomaa.
Sain vihdoin ladattua safarikuvia Lake Nakurulta. Ne on katseltavissa tosta ohesta.
Yritän saada fiksattua toisen kansion Masai Maran kuvista lähipäivinä. Tuossa kuitenkin alkuun kieltään näyttävän mirrin terkut sieltä suunnalta.

Oikein mukavaa alkanutta marraskuuta missäpä sitten olettekin.

eutyöläinen - taas muutaman viikon

Mombasa

Kuuman kostean, minä tunsin Mombasan... niin kai se Taiskan biisi meni ja ihan kohilleen se arvio osui. Safarin jälkeinen elämä on ollut pelkkää chillailua. Pikku kävelyä piitsillä, pötköttely aurinkotuolilla, lukemista, pari bissee silloin tällöin – siis oikein mukavaa. Lauantaina olin kuitenkin niin reipas, että ajelin matatulla Mombasan keskustaan ihmettelemään, miltä siellä näyttää. Täältä Bampurilta beachilta, missä asustelen, on Mombasaan matkaa noin 20 kilsaa. Se on aika hikinen setti kun matkustaa matatulla. Oli kyll kiva käydä siellä. Edellisestää kerrasta olikin jo 10 vuotta. Mombassa kun käveleskeli, niin olis hyvin voinut kuvitella olevansa jossain Etelä-Intialaisessa rantakaupungissa. Täällä asuu paljon intialaisia, etenkin kaupungissa, niillä on omat hindu temppelit ja muutenkin enemmistönä katukuvassa. Makee fiilis tuli kävellessä, tosin se taas muistutti, että Intiassa pitäis taas lähteä käymään. Intiassa kun käväsee, niin se vaatii muutaman kuukauden lomaa.

Mombasan vanha satama

 Tosin voi olla, että pomo Suomessa odottelee mua duuniin, eikä lomaileen – hankala homma... Samalla reissulla löysin Jo Nesbon kirjan Leopardi. Ajattelin, että se sopii hyvin tänne afrikkaan luettavaksi, pari kirjaa ehdin jo lukaiseen alkulomasta. Kirjan alussa on hauska juttu, kun Harry Holea haetaan Hong Kongista Norjaan tekemään duunia. Harrylla oli pikku putki päällä edellisen jutun jäljiltä. Mun seuraava matka taas suuntautuu Hong Kongiin ja olen siellä 4 viikon päästä.

Dhow vene Bamburi beachillä laskuveden aikaan

 Mutta nautiskellaanpa vielä mutama päivä afrikasta. Aamupalakin maistuu jotenkin paremmalta uima-altaan äärellä. Varsinkin noi tuoreet mangot, joita on joka aamu tarjolla..

kesis

Safari...

..on swahilia ja tarkoittaa matkaa. Käsitykseni mukaan koko elämä sinällään on matka eli siis safari.

Tällä safarilla joka suuntautuu tänne afrikan savanneille on minulle erityinen merkitys. Se tuo esiin tuon sisäisen pikkupojan, joka innostuu nähtyään noita fantastisia luontokappaleita muutaman metrin päästä. Jotenkin tuntuu, että tähän ei kyllästy koskaan. Ehkä se asia iskostui selkäytimeen silloin pikkupoikana kun lauantai iltaisin istui telpin ääressä katsomassa avaraa luontoa. Mutta asiaan; kirjoittelen tätä itseasiassa Masai Marassa. Ollaan reissussa 2 turkkilaisen ja yhden japanilaisen kaverin kanssa. Oppaana meillä on Charles, Kairi Tours & Safaris firmasta. Ensin suunnattiin Lake Nakurulle, joka on suolaisen veden järvi sisämaassa ja erittäin tunnettu lintujärvi. Paikka on kuuluisa vaaleanpunaisista flamengoista. Järvestä popsittu suolapitoinen safka värjää linnut vaaleanpunaiseksi. Nyt kun oli satanut reippaasti jonkin aikaa, suolapitoisuus oli laskenut, joten myös tiput olivat vaaleampia. Nakuru on tunnettu myös sarvikuonojen suojelualueena. Luonnonpuisto on varsin pieni, joten siellä on helppo bongata sarvikuonoja. Mekin nähtiin kunnon lauma. Hieman kävi mielessä, että mitähän noi tykkää meistä, kun ne ääntelehti oudosti ja lähestyi meitä. Jättivät kuitenkin valkoiset Hiacet rauhaan. Seuraavana päivänä ajeltiin Masai Maraan ja ehdittiin illaksi ajelulle luonnon puistoon.

Takana yksi sykähdyttävimpiä näkyjä näillä reissuilla. Nähtiin leijona äiti 4 pennun kanssa. Alkuun ei ollut näkyvissä kuin emo ja pari ruohikossa lymyävää pentua. Kuvattiin niitä siinä hetki ja opas meinas, että lähdetään jo. Mä sanoin että odotellaan vielä hetki. Oli jotenkin sellainen fiilis, että ne pennut järjestää vielä kuvattavaa. Hetken päästä iso norsulauma lähestyi leijonia. Ne haistoivat leijonat ja pitivät sellaista meteliä, että jellonaemo murahteli pari kertaa ja kaks muutakin pentua ilmestyi ruohikosta. Siinä oli pikku kissamaista kirmaamista ja sen jälkeen perhe poistui puskiin. Sain muutamia mahtavia näpsyjä niistä hetkistä.

Seuraavana päivänä tehtiin kokopäivä ajelu luonnonpuistoon. Aamusta liikkeelle heti auringon nousutua. Silloin tuolla savannilla tapahtuu eniten. Isot kissat nukkuu ainakin yhtä paljon kuin pienemmät serkkunsa Suomessa. Keskipäivän kuumuudessa ei oikein mitkään eläimet liiku. Amusta pongattiin samoja leijonia kuin eilenkin. Löydettiin yksi uros haareminsa kanssa. Siinä äijällä iski ilmeisesti aamuseisiö, kun se kiipes yhden naaraan selkään. Sit nähtiin varmaan saqman suvun emo kahden todella pienen pennun kanssa. Harmi vaan kun oli niin pitkä ruohikko, että ne pennut melkein katos sinne. Puolentoista päivän aikana on nähty leijonia liki 40, joten niillä menee ihan hyvin. Se hieman huolestuttaa, että yhtään gebardia ei ole näkynyt. Aikaisemmilla reissuilla niitä on nähnyt joka päivä ja yleensä useita. Ehkä leijonien suuri määrä on ajanut gebardit ahtaalle. Leijonat tappaa kyllä gebardin pennut aina, jos vaan mahdollista. Emoja ne ei saa kyllä kiinni. Toivottavasti viimeisellä visitillä luonnon puistoon gebardejakin näkyy.

Jatketaan tarinaa Mombasassa; kiva syödä aamupalaa uima-altaalla, lämmintä +29 ja aurinko paistaa täpöllä, eli näillä mennään. Mutta palataan vielä Masai Maraan. Gebardeja ei näkynyt, harmillista sinällään, mutta ehkä se kertoo enemmän siitä, että leijonien määrä on kasvanut ja se vie elintilaa gebardeilta. Eka Maran reissu, etten nähnyt yhtään gebardia. Toivottavasti ne vaan piileskelivät jossain, eivätkä ole hävinneet kokonaan alueelta. Leijonia oli kyllä poikkeuksellisen paljon, samoin seebroja. Niitä oli todella isoina laumoina. Jokatapauksessa aivan mahtava reissu jälleen kerran. Maran kuvakavalkadi joutunee odottelemaan, koska kuvien lataaminen verkon yli näillä siirtonopeuksilla ei onnistu.Tuuppaan tuohon kuitenkin muutaman kuvan 4 vintiö leijonapennun ja niiden yh äidin arjesta. Jonain aamuna kirjoittelen tuoreimmat kuulumiset.

Mombasan kesis

Nairobberi

No niin, täällä ollaan. Eilen saavuin sen verran myöhään, että mitään safari järjestelyjä ei ehtinyt tekemään. Hotlan matkatoimisto tarjos jotain reissua, mutta se olis ollut henkilöautolla ja sillä jäis varmuudella jumiin savannille.Täällä on ns lyhyet sateet nyt menossa ja tarkoittaa sitä, että iltapäivällä roimii hetken vettä, joten savannilla voi olla savisia paikkoja. Tänään käpyttelin tonne kylille. Se safarifirma, kenen kanssa olin ollut yhteydessä oli kiinni. Kylän miehet kuitenkin bongas mut aika nopeesti ja sen jälkeen alkoi safarifirmoja löytyä. Eka mesta tekin ihan hyvän tarjouksen joten lyötiin kättä päälle. Pikku riski tietty, kun ei tiedä firmasta mitään. Osa noista firmoista on melkoisia huijareita, niitä kun on kaikkiaan useampi sata Nairobissa. Lueskelin kuitenkin netistä ton firman palautteet, joten pitäis olla ihan jees. Aamulla 7.30 startti toimistolle, jossa pakataan autot ja loput turistit kyytiin. Mä bookkasin 2,5 päivää Masai Maraa ja 1,5 Nakuru järveä. Toi puoli päivää menee mennen tullen luonnonpuistoon siirtymiseen. 23.10 illalla lento Mombasaan suoraan safarilta, joten päivityksiä ja tuoreempia kissien kuvia tulossa jossain vaiheessa.
Mukavaa viikonloppua teille sinne,
safarikesis

Kampala

Tämä on niin Afrikkaa, aivan mahtavaa... Heti alkuu pikku nyanssi, johon olen törmännyt vain täällä afrikassa. Kun tilaat bissen, niin kysymys kuuluu, kylmää vai lämmintä bissee? Äkkiseltään kysymys jo kuulostaa ihan älyttömältä, mutta sitä tarjoilijat kysyy. Olin jo unohtanut koko jutun, mutta edelleen se on ajankohtainen. Selvitin asiaa kylän miehiltä 2008 pitkällä afrikan kierrokselta, että miksi ihmeessä kukaan joisi lämmintä olutta, jos kylmääkin on tarjolla. Asiaan löytyy aivan looginen selitys; asiantuntijoiden, eli kylän miesten mielestä lämmin bisse kohahtaa paremmin huppuun, eli sopii paremmin kännihakuiseen juomiseen. Siinä vois äkkiseltään joku lukenut tutkija esittään asiaan eriävän mielipiteen, mutta kukapa asian paremmin tietäisi kuin kylänmiehet. Kun olen asunut kohta 3 vuotta muslimivaltiossa, niin kännihakuinen juominen ei tulisi mieleenkään, joten olen juonut bisseni vielä kylmänä.

Tästä taitaa tulla pitkä kirjoitus, joten tässä vaiheessa voi ryhtyä katseleen kuvia, jos siltä tuntuu...

Asuin pari päivää Kampalan laitakaupungilla, oikeastaan ihan maalla. Nyt pari päivää taaas ihan keskustassa. Nyt on olo, kuin asuis muurahaispesässä.

                 Kampalan minibussiasemalla riittää kuhinaa koko päivän.

Lataan jossain vaiheessa videon nettiin, niin asia selviää paremmin.

Viimeiset pari päivää olin bongaillut tipuja tuolla kaupungilla. En kuitenkaan niitä jotka kulkevat korkokengillä, vaan sellaisia, minkä siipien väli on lähes 3 metriä ja korkeutta 1,5 metriä. Tipu on nimeltään Marabou Stork eli suomennettuna Afrikanmarabu.

  Lintu ei ole mikään kaunotar, mutta todellinen ilmojen valtias. Tossa niitä liitelee keskustassa vaikka kuinka. Ne tekee pesänsä tien vierustojen puihin. Suomalainen haikara, mitä tuo hieman muistuttaa, vaikuttais hyttyseltä tuon rinnalla. Noi tiput syö ihan mitä vaan ja tarina kertoo, että Idi Aminin kaudella, kun ihmisiä tapettiin tolkuttomasti, noi marabout lisääntyi paljon. Ne on kyllä raadonsyöjiä, joten tarinassa voi olla perääkin.

                                             Lento-ominaisuudet on kohillaan.

                 Meininki on kuin Hitchcockin linnut leffassa...

Tapasin muutama päivä sitten maalla asuessani suomalaisia mimmejä. Tytöt opiskeli hoitoalaa ja olivat täällä harjoittelussa. Sanoisin, että suht reipas ratkaisu lähteä 3 kk harjoitteluun, joka vielä tapahtuu eri puolilla Ugandaa. Sen jälkeen suomalainen sairaalaa saattaa olla melko arvossa. Rispektit koko 10 hengen porukalle näin blogin välityksellä.

Tämä lyhyt siivu mitä olen Ugandaa nähnyt vaikuttaa erittäin positiiviselta. Jossain vaiheessa kun on paremmin lomaa, pitää tehdä hieman pidempi reissu näille kulmille. Samalla vois käydä vilkaisemassa miltä Ruanda näyttää. Nairobiin verrattuna, Kampala on verrattain turvallinen. Vaikkakin kadut tyhjenevät kun ilta tulee, mutta ei täällä niin paljon ihmisiä ryöstetä kuin Nairobberissa. 18.10 lennän Nairobiin ja yritän päästä seuraavana päivänä safarille. Kaikki suunnitelmat on tietty vielä levällään, mutta niin sen afrikassa kuuluukin olla.

Voi olla, että seuraavat päivitykset tulee vasta Mombasan rannikolta kunhan pääsen sinne huljutteleen varpaitani meriveteen...

Mukavaa viikonloppua kaikille, tovottavasti minä vietän sen savannilla isojen kisujen vieraana.

kesis

This is Africa

Uganda, Kampala, +27 iltapäivällä sadekuuroja. Afrikkaan sopeutuminen on täydessä vauhdissa. Tai ehkä tilannetta kuvaisi paremmin toimintojen hidastaminen afrikkalaiselle tasolle. Vaikka 3 vuotta Kosovossa on varmuudella hidastanut kävelyvauhtia, kuten viime lomilla stadissa totesinkin, saapuminen afrikkaan kuitenkin tarkoittaa sitä, että vauhtia pitää edelleen hiljentää reilusti.

Mutta palataanpa ajassa muutama päivä takaisin Istanbuliin.Vaikkakin olen lentänyt Istanbulin kautta lukuisia kertoja, en ole aikaisemmin käynyt kaupungissa.Nytkin reissuni rajoittui kaupungilla steputteluun ja parin tunnin risteilyyn Bosporin salmella. 

 Kaupunki on kyllä mielenkiintoinen ja palaan sinne kyllä vielä. Kaupungista on aistittavissa sen historiallisestikin merkittävä sijainti euroopan ja aasian porttina, riippuen mistä suunnasta on tulollaan.

  

                                                  Aero Beach Entebbe

Nyt ollaan kuitenkin afrikassa. Eka yö Entebbessä, lentokentän kupeessa. Eilen kävin paikallisella piitsilläkin, Aero beach. Enpä ole aikaisemmin nähnyt piitsillä paria lentokonetta parkissa.

                               Hyvää janojuomaa Victoria järven rannalla

 Iltapäivällä sit hyppäsin minibussiin joita täällä kutsutaan nimellä taxi ja ajelin Kampalaan. Noi minibussit, Toyota Hiace, ovat kaikkialla päiväntasaajan afrikan maissa samanlaisia ja kaikkialla niitä kutsutaan kuitenkin eri nimellä. Ne on aina täyteen pakattuja, eivätkä lähde liikkeelle ennenkuin ovat täynnä. Reilun tunnin reissulla palautuikin 2008 afrikan reissun matkustamisen ihanuus mieleen. Parin repun kanssa ei mikään mukava kokemus. Mulla on nyt poikkeuksellisen paljon kamaata ympäriinsä niin paljon, joten asian kanssa voi elää. Eilen lähettelin meilejä Nairobin safarifirmoihin, toivottavasti jonkun firman aikataulut nappaa kohilleen, niin pääsee kuvaamaan isoja kissoja savannille. Täälläpä ei tämän kummempaa, tänään vietin päivän Kampalan keskustassa mutta siitä lisää myöhemmin.

 Mä yritän ladata kuvasetin tohon kylkeen, jos näillä yhteyksillä vaan onnistuu. Hieman hidasta tääkin touhu ja kuvat tietty isoja. Mut siinä on kuvia Istanbulista, ennenkaikkea hyvä kattaus, jos olet kiinnostunut ostamaan asunnon Bosborin rannalta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin - kesis

Käsien pesu

No niin, lähtö lähenee. Kamat on pakattu ja pulpettia putsailen duunissa. Ulkona sataa ropisee hiljallee ja keli on syksyisen harmaa. Eipä siis juurikaan harmita lähteä reissuun tänään.
Kahdelta viimeinen briiffi ja sen jälkeen lähdetään kohti Pristinaa. Siellä jotain safkahommia ja mahdollisesti pari geeteetä, ihan vaan lääkkeeks, kun malaria alueelle menossa.
Duunissa on ollut mukavasti sähinää, aika on mennyt todella nopeasti. Nyt on kuitenkin aika ottaa vauhdit alas Afrikassa. Illaksi Istanbuliin, huominen päivä olis aikaa katsella nähtävyyksiä tai sit vaan menen istumaan Bosborin lahdelle ja katselen laivoja.Ei siis mitään suorittamista.
Tästä hetkestä alkaa muutenkin mun mission loppusuora, koska nyt alkaa varsinainen lomasesonki.
Yritän kirjoitella reissufiiliksiä tänne hieman useammin kuin näitä Kosovon päivityksiä. Ehkä minulla en enemmän kerrottavaa lähiviikkoina.

Mitrovica vaikenee, mutta Afrikasta kajahtaa pian!

kesämies

Kaikki pelissä demokratian puolesta

Kun kuukausikin on taas vaihtunut, niin lienee aika kirjoittaa kuulumisia. Takana suht kiireinen viikko. Oltiin la ja su myös duunissa, joten ens perjantaina loma tulee ihan sopivaan paikkaan. Täällä on hieman nostettu valmiuksia, joten se tietää aina ylimääräistä duunia. Samaan aikaan ykskköön on tullut uutta porukkaa, joita joutuu opastamaan, joten duunia on ollut ihan riittävästi. Onneks viikonloppuna riitti, kun hinautui aamusta duuniin ja lämmitti Nyalan (kuvalinkki) ajokuntoon ja valmistautui kuskin hommiin. Huomenna sama ralli jatkuu..

Kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Eilen ajeltiin tonne Serbian rajan tuntumaan Batlava järvelle. Se on kyll ihan makee mesta. Naureskeltiin kaverin kanssa, et tää on hyvä mesta, kun ei tunnista ollenkaan Kosovoksi...

Varsinkin nyt, kun siellä ei ollut porukkaa juuri ollenkaan, niin mukava pötkötellä muutama tunti.

Kaveri kävi uimassakin, mä olen päätttänyt uida seuraavan kerran Intian valtameressä reilun parin viikon päästä. Vielä tosiaan 5 päivää ens viikolla duunia, sit pe iltana lento Istanbuliin. Oon siellä yötä ja kikkailen lauantain kaupungilla. La iltana sit jatkolento Ruandan kautta Entebeen Ugandaan. Siihen ne suunnitelmat sit loppuukin toistaiseksi. Paluulento on bookattu 3.11, joten se on seuraava kiintopiste kun pääsee Ugandaan. Tarkoitus olis hetki katsella Ugandaa. Samalla yritän löytää sopivan ajoituksen safarille, joka alkais Nairobista. Sit kun ajankohta natsaa, niin jollain Ugandan Air luotettavalla lennolla Nairobiin ja katseleen isoja kissoja. Nairobissa en vietä enempää aikaa kuin mitä on pakko. Sieltä sit suuntaan Mombasaan, jossa pääsen huuhtelemaan Balkanin pölyt varpaiden välistä suolaisessa merivedessä. Oikeastaan kiva lähteä, kun mitään sen kummempaa ei ole bookattu. No Entebessä kylläkin hotla, kun saavun sinne 02.50 a.m. Kuskikin pitäis olla kentällä odottamassa, kauheasti en yllättyis vaikka kuskia ei näkyis siihen aikaan yöstä.
Ugandassa on aikaa järkkäillä se safari. Yritin bookata sen etukäteen, mutta ei oikein mitään ollut vielä tarjolla pari viikkoa sitten. Eiköhän tuo kuitenkin järjesty jossain vaiheessa. Se on kuitenkin ton reissun ykkösjuttu, vaikkakaan en yhtään väheksy varpaiden huljuttelua merivedessä.
Tässäpä tämän hetken kuulumiset, loppuviikosta lisää fiiliksiä.

eutyöläinen - demokratian puolesta !

Balkanilla ei mitään uutta

Jäljellä olevat kuukaudet vähenevät kovaa kyytiä, tässä pitää jo aloittaa henkinen valmistautuminen Suomeen paluun suhteen. 5 kuukauden päästä olen jo kotimatkalla ja luultavimmin alpeilla skimbaamassa. Huh, pitää tosiaan alkaa kääntää ajatuksia stadin suunnalle pikkuhiljaa. Tosin loppuaika on pehmeää laskua, vajaan 3 viikon päästä afrikka odottaa eutyöläistä, sen jälkeen vuorossa aasia muutamaan otteeseen. Tänään juttelin yhden meidän paikallistyöntekijän kanssa. Hänellä oli sellaista tietoa, että ensi talvesta on tulossa todella kova. Tänään täällä oli 30 astetta lämmintä ja sellaisena kelin pitäis jatkua ainakin tämä viikko. Eipä tuo kylmä talvi juuri haittaa, sen verran reilusti tuota lomaa.

Viikonloppuna vietettiin mun tupareita ja lauantaina oli suomalais kontingentin tapaaminen Pristinassa. Oli kiva nähdä vanhoja ja uusiakin kavereita. Aika pieneksi tää meidän porukka on kyllä kuivunut vuodesta 2010, kun itse aloitin täällä.  Nyt on juhlat juhlittu ja voikin sit keskittyä treenaamiseen muutaman viikon. No keskiviikkona kyllä järjestetään duunissa grillibileet, kun ranskalaistiimi lähtee missiolta ja uusia kundeja on tullut yksikköön aika paljon. Ihan kiva, kun on yksikössä kuhinaa. Ei vaan jaksais taas aloittaa tutustumaan uusiin kavereihin, kun tietää, että kohta pakkaa kamat ja aika lähteä. Meidän yksiköstä lähtee helmikuussa noin kolmasosa vahvuudesta. Saadaan varmaan hyvät läksiäiset aikaan. Noh, ensin pitää kouluttaa uudet kaverit sisään yksikköön, ennenkuin suunnitellaan mitään läksiäisiä.

Balkanilla ei siis mitään ihmeellistä, mutta vielä on kesää jäljellä.

Mukavaa syksyn jatketta sinne Suomeen

eutyöläinen

Balkanin Berliini - jaettu kaupunki, vai onko sittenkään?

Blogini on keskittynyt viime kuukausina enimmäkseen säätiedotuksiin ja Balkanin matkaraportteihin.Tänään on kuitenkin aika kirjoittaa muutama lause asiaakin.
Tästä mun asunnolta on noin 400 m matkaa sillalle, joka johtaa Ibar joen yli Pohjois Mitrovicaan. Siinä sillan kupeessa seisoessa tietää olevansa yhdessä Balkanin "hot spoteista". Joen eteläpuolella liehuvat Albanian liput (miksiköhän, vaikka ollaan itsenäisessä Kosovossa) ja pohjoispuolella liehuu Serbian liput (miksiköhän, vaikka ollaan edelleen itsenäisessä Kosovossa)? Tämän asian ymmärtäminen auttaa hahmottamaan hitusen tämän alueen tilannetta. Jonkin verran pitää tutustua historiaan, että voi ymmärtää nykyhetkeä. Näin kai joku fiksu kaveri aikoinaan totesi ja on kyllä ihan oikeassa. Ehkä en ole vielä tutustunut riittävästi historiaan, kun ihan kokonaisuudessaan tilanne ei ole minulle selvinnyt. Mutta aloitetaan helpommin ymmärrettävästä yhtälöstä. Siis pohjoispuolelle ensin. Ibarin pohjoispuolen asukkaista selvä enemmistö, lähes kaikki ovat Kosovon Serbejä.

Viereinen kuva on Ibarjoen pohjoispuolelta, sillalta jossa on kahinoitu tasaiseen tahtiin.Sillalla oli aikoinaan näkyvät vahdit, jotka seurasivat pohjoispuolelle tulijoita, ettei siellä vaan ollut heidän mielestään alueelle kuulumattomia joukossa. Serbit ovat organisoineet asiat niin, että sillan kupeeseen saadaan tänä päivänäkin nopeasti kerättyä väenpaljous. Kun pohjoisessa palosireenit soivat, on viimeistään aika poistua paikalta.

Oikeanpuoleinen kuva taas Ibarin eteläpuolelta.Kuvassa Kosovon vapautusarmeijan taistelija. Kaikki nämä taistelijat on kuvattu Albanian lipun kanssa.
Jostain syystä en ole vielä ymmärtänyt tuota Kosovon Albaanien vahvaa sidosta Albaniaan. Tokihan siinä on muutakin kuin kielisidos, mutta silti se ihmetyttää. Kun sunnuntaisin näkee paljon hääseurueita, niin autoissa liehuvat Albanian liput, eivät Kosovon.
Paljon on siis vielä opittavaa tästä alueesta, ennenkuin tuokin asia selkeytyy. Lähes 4 vuotta täällä ei ole asiaa kirkastanut, ehkä päinvastoin. Nyt kun Kosovon on itsenäinen valtio, luulisi, että joka puolella liehuu Kosovon liput, mutta näin ei kuitenkaan ole.
Jollain tasolla yhteisymmärrystä löytyy Ibarin molemmilla puolilla. Allaolevat kuvat eivät uskoakseni kuvasta kansan suurien rivien mielipidettä, vaan niiden jotka kyseisen vetoomuksen toteutuessa siitä hyötyisivät eniten. Se on varmaa, että se ei ole normaali työtätekevä kansa vaan ihan muut tahot.

Ibarin pohjoispuolen näkemys asiasta.

 Sitten Ibarin eteläpuolella asuvien näkemys.

Tavallaan tuo on oivallinen osoitus demokratian toteutumisen edistymisestä täällä. Ilmaisuvapaus on siis olemassa, ainakin tiettyyn rajaan asti.


Mutta kuten huomaatte, siis te, jotka jaksoitte lukea tekstin tänne asti, eikä vaan katsella kuvia. Tekstini ei tuonut mitään selkoa mihinkään asioihin. Paitsi, että Ibar on joki, joka jakaa kaupungin ja pohjoispuolella asuu kosovon-serbejä ja eteläpuolella k-albaaneja. Kaikki muu onkin jo sitten sekavaa tarinaa kuten tässä blogissa kuuluukin.

Loppuun kuitenkin vielä kevennys. Monet kollegoistani ovat ärsyyntyneitä jätteiden määrästä ja siitä, ettei täällä kierrätetä mitään. Viime viikolla tämän asia tuli todistettua valheeksi, kun omin silmin havaitsimme jätteiden kierrätystä. Alla oleva kuva siitä vielä todisteena. Siihen olen kyllä ihan tyytyväinen, että maito tänne tuodaan Sloveniasta..

          Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille - eutyömies.

Herra Presidentti...

Kaikenlaista puhetta ja briiffiä on tullut pidettyä vuosien varrella, mutta toistaiseksi koskaan en ole aloittanut puhettani otsikon mukaisesti. Tänään briiffaus oli suunnattu presidentti Ahtisaarelle, joten aloitus oli myös sen mukainen. Ahtisaari on täällä vierailulla liittyen Kosovon valvottuun itsenäisyyteen ja hän halusi tavata suomalaisia asiantuntijoita täällä Kosovossa.
Oli oikein mielenkiintoinen tilaisuus, briiffaukseni jälkeen Ahtisaari esitti mulle useita kysymyksiä, kun tapani mukaan hieman kritisoin ja provosoin asioita. Ainakin se oli osoitus, että hän oli hereillä ja kuunteli. Minäkin pääsin esittämään hänelle vastakysymyksen, joka on askarruttanut täällä mieltäni 2,5 vuotta. Se liittyin Kosovon itsenäisyysprosessiin ja maan rajojen piirtämiseen. Mielestäni raja täällä pohjoisessa on väärässä paikassa ja sainkin kysymykseeni vastauksen.
Oli erittäin mielenkiintoinen puolitoista tuntinen. Kun paukuttelin pöytään pohjoisen alueen ongelmia, hän kysyi myös niihin ratkaisumalleja. Jonkinlaista ratkaisua asiaan kyllä tarjosin, vaikka ongelmiin ei ole mitään helppoja ratkaisuja olemassa.

Tuntematta Ahtisaarta mitenkään ennalta, hän teki erittäin suuren vaikutuksen. Valtava karisma ja näkemys asioista - hän on kiistatta Nobelinsa ansainnut.
Me suomalaiset voimme olla hänestä todella ylpeitä.

eutyömies kosovon lapista

Kotini Kosovon lapissa...

Kuukausikin on ehtinyt vaihtua edellisen päivityksen jälkeen, mutta vihdoin asiat asettuvat paikoilleen. Saikut on lomat on pidetty, kävimpä Suomen lapissakin ihmettelemässä maailman menoa. Olkapää ei ole edelleenkään kunnossa, mutta on se huomattavasti paremmassa kuosissa, kuin ennen lomaa. Kai toi kuntoutuminen kestää joitain kuukausia.
Nyt eka vkl täällä Kosovon lapissa, eli Mitrovicassa. Eilen sain vihdoin nettiyhteydetkin toimimaan, joten nyt perus jutut toimii, tai siis toimii niinkuin ne toimii täällä. Nyt ei tule vettä, mutta nyt onkin se "joka toinen päivä" jolloin vedet on poikki klo 18-06.
Päivällä käytiin lähistön vuorilla patikoimassa ruotsalaisen kollegan kanssa. Mentiin ihan fiilispohjalla,kun alueesta ei ole sen kummempia karttoja eikä tietenkään mitään merkattuja reittejä. Kunhan seurailtiin isoimpia tien tapaisia, metsässä kun voi olla vielä miinoja.
Pari päivää kun oon patsastellut uudessa kotikaupungissani, olen varsin tyytyväinen näkemääni. Täällä on huomattavasti puhtaampi ilma kuin Pristinassa. Kaupunki kun on uusi tuttavuus, niin kiva taas käveleskellä ympäriinsä ja katsella paikkoja. Harmi vaaan kun tuonne Ibar joen pohjoispuolelle, serbialueelle ei voi mennä kuin duunitehtävissä.
Kelit jatkuu edelleen mukavan kesäisinä. Lämmintä on passelisti noin 30 astetta, joten aamuisin on kiva juoda kahvia partsilla ennen duuniin lähtöä. Yöt on kyllä viilenneet, eilen illalla istuttiin kaverin kans terdellä puoleen yöhän ja silloin meinas tulla kylmä sortseissa ja t-paidassa. Muuten täällä ei sen kummempaa, duunissa ihan normihommaa. Välillä jotain pahiksien kiinniottoja ja kopteritreeniä. Ens viikolla joutuu vielä järjesteleen toimistoa ja varastoja kondikseen muuton jäljiltä.
Päivitän diaesityksen uudesta kotikaupungistani tohon oheen.
Oikein mukavaa syyskuuta kaikille.

eutyömies

Tänään...

...minun piti kirjoittaa ensimmäisiä tunnelmia siitä miltä elämä Mitrovicassa vaikuttaa. Sunnuntaina siirsin viimeiset kamani Pristinasta uuteen kotiin. Ajelin sinne hyvissä ajoin, että ehdin hieman järjestelemään kamojani. Kävin jopa kävelemässä kaupungilla kameran kanssa, jotta voin julkaista ekat kuvat uudesta kotikaupungistani. Istuin su iltana omalla partsilla ja ihastelin uutta näkymää ja otinpa siinä ensimmäisen punkkulasillisenkin. Illalla meni aikaisin nukkumaan, huomatakseni yöllä, että sähköt katkesivat noin 03 aikaan ja aamu seiskalta ne oli takaisin, jolloin vedet katkesivat. Taitaa olla ihan perussettiä sekin.

Nyt kuitenkin päivittelen tätä blogia Ohridilla. Eilen kävin Pristinassa esittelemässä ortopedille tuota vasenta olkapäätä. Se on ollut aika huonossa kuosissa noiden muuttohommien jäljiltä. Sieltä tuli tyly tuomio; vasen käsi kantositeeseen ja 10 päivää saikkua. Vasemalle kädelle täydellinen lepo saikun ajaksi ja sit vielä jotain veteen sekotettavaa hotapulveria pari kertaa päivässä. Äijä oli kyllä sitä mieltä, että olis syytä noudattaa ohjeita, mikäli mielii vielä joskus treenaavansa olkapäillä yhtään mitään.
Sen jälkeen ajelin Pristinan ja Mitron väliä. Yritin vaihtaa stadin lentonikin aikaisemmaksi, mutta nyt on sesonki, joten se olis maksanut 700 egee. Pidin sit aikaisemman lentosuunnitelman ja päätin tulla kuntoutumaan tänne Ohridille. Tämä on oikeastaan hyvä paikka siihen tarkoitukseen. Kai tuo punaviinikin hieman voitelee tuota olkapäätä..

Mitrovican kuvatkin jäi toisen kameran sisälle, joten ehkä päivitän jotain kuvia tältä kuntoutusjaksolta..
Nyt pitää lähteä suihkuun ja sit syömään taimenkeittoa järven rannalle.

saikkulainen

Ai niin, täällä on vielä lähes 30 astetta lämmintä, mikä tietty on ihan jees, koska "ei lämmin luita riko..."

Milloin on liian kuuma..

Onko se silloin, kun klo 18 aikaan mittari näyttää sisälämpötilaksi 32 ja ulkolämpötilaksi 53 astetta? Täytyy myöntää, vaikka kesämies olenkin, niin liika on liikaa. Duunipäivän jälkeen on melkoisen "welldone" olo. Onneks lähipäiville on luvattu viilenevää ja viikonloppuna pitäis olla jo alle 30 astetta.

Virallisesti me muutettiin tänään konttori Mitrovicaan. Homma meni melkolailla mun odotusten mukaan, eli vielä perjantaina sanottiin, että missään nimessä vielä ei saa muuttaa. Eilen illalla sit ilmoitettiin, että tänään on siirrettävä kaikki kamat mitroon. Jokainen joka on joskus muuttanut, tietää kuinka helppoa se on. Sit kun pitää muuttaa 30 hengen yksikkö kaikkine kamoineen, niin ei se ihan sormia napsuttelemalla onnistu.
Me ollaan kyll ihan hyvällä mallilla ja huomenna kaikki meidän kamat on muutettu. Olen jo ajanut pari kertaa omia kamojakin uuteen kämppään siinä samalla. Viikonloppuna sit musta tulee mitrovicalainen. Ihan mukavalta se kämppä vaikutti, tosin hieman oudolta tuntuu muuttaa kerrostaloon, kun reilut 2 vuotta asunut omakotitalossa. Eiköhän siellä kuitenkin viihdy ton reilut 6 kk mitä reissua on jäljellä

Muuten kaikki on kyllä ihan jees, mutta olkapää on hirmu huonossa kuosissa. Ei oo vissiin ihan normaalia, että rattia kääntäessä olkapäähän vihloo kuin puukolla lyötäis. Viileitä kelejä siitä ei voi moittia, kai se sit menee jo huonon kondiksen ja iän piikkiin... Pitää varmaan käydä lekurilla, jos ne keksis mikä sitä vaivaa.
Ei nyt oo edes mitään uusia kuvia, joten mennään tuolla Syyria teemalla vielä hetki. Käyn kävelemässä uudessa kotikaupungissani viimeistään ens viikon alussa ja napsin muutaman kuvan teidän riemuksi.

Oikein lupsakkaa viikkoa sinne.

hikoileva kesis

Elokuinen pikkulauantai

Kello on 18.30, lämpötila ulkona 43 ja sisällä 28 eli kaikki hyvin..
Kesä on edennyt jo pitkälle, eikös tässä kuussa ala jo koulutkin Suomessa ja lomat pääsääntöisesti lusittu.

Täällä tämä mission surkea koordinointi jaksaa vieläkin yllättää 2,5 vuoden jälkeen. Me on pakattu kamat ja ollaan valmiina muuttamaan uuteen leiriin. Viime viikolla saatiin sorvattua vihdoin muuttopäivät, milloin kaikki tapahtuu. Rekat tulee huomis aamuna ja aletaan roudaan kamoja eteenpäin. Tänään siihen ei kuitenkaan tullut mitään vahvistusta. Sitten kun asiaa tiedusteltiin isommilta pomoilta, niin ilmoitettiin, että huomenna ei muuteta. Klo 17.27 kuitenkin tuli meili, että huomis aamusta muutetaan. Meillähän työaika päättyy klo 17.30, eli asiasta informoitiin siis hyvissä ajoin. Meillä on 3 pakua valmiiks pakattuna toimiston kamoja, ollut jo itseasiassa lähes viikon. Nyt sit muutetaankin ensin punttisalin kamat.. Tohon koko muuttoon liittyy niin paljon kaikkea säätöä, että ei aina tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Noh, katsotaan kuinka homma huomenna rullaa.

Hyvä juttu on se, kun kävin viime viikon keskiviikkona Mitrovicassa. Tarkoitus oli silloin tehdä soppari katsomastani kämpästä. Sain kuitenkin soiton yhdeltä kaverilta, että siellä olis parempikin kämppä tarjolla.
Ehdin sit vilkaiseen sitä kämppää ja se oli todellakin huomattavasti parempi. Ens viikolla varmaan jossain vaiheessa muutan kamojani sit uuteeen kämppään. Tietty sillä edellytyksellä, että meidän konttori on jo siirtynyt myös sinne.

Pitää hieman pohdiskella tuota syksyn afrikan reissuakin. Toi Uganda ei tällä hetkellä ole Ebolan vuoksi valtavan houkutteleva kohde. Täytyy käydä Turkish Airwaysin konttorilla kyselemässä, voisko lipun vaihtaa Nairobiin. Paluulento mulla on muutenkin Nairobista. Siellä ei ole käsittääkseni muuta ongelmaa kuin tulla ryöstetyksi, mutta sen kanssa kyllä tulee toimeen.
Muutenpa täällä ei sen kummempia. Pitää lähteä katseleen telpistä suomalaisten voittokulkua Lontoon kisoissa...

eutyömies

Home sweet home

Täällä sitä taas kärvistellään Pristinassa. Onneks ei oo ihan niin kuuma, kuin oli ennen lomaa. Parina iltana on tullut vettäkin ihan mukavan viilentävästi. Tosin eilen salamoi siihen malliin, että sähköt olikin sit koko illan poikki.
Suomessa oli mukavaa, niinkuin aina. Täällä vietetään nyt Ramadania, se taas tarkoittaa sitä, että rukouskutsuja tulee entistä useammin ja kai siellä heitetään normia pidempää läppää moskeijan kaiuttimien kautta, koska tarinaa riittää aina pitkäks aikaa. Viime yönä heräilin useampaan otteeseen, kun paikallisesta moskeijasta kajahteli rukouskutsuja ja varmaan hieman rukouksiakin. Ikkunoita on kuitenkin pakko pitää auki, että kämppä pysyy viileänä. Oon joskus miettinyt, et mitähän Kosovon poliisi tekis, kun soittais sinne, että moskeijasta tuleva meteli häiritsee työläisen unta. Kävisköhän ne tempaisemassa töpselin irti..

Ban Ki-moon kävi tänään Kosovossa vierailulla. Mekin oltiin lähtökuopissa valmiina, mikäli tilanne eskaloituu, mutta kyllä me saatiin pakkailla kamoja ihan rauhassa konttorilla koko päivän. En tiedä mikä oli vierailun teemana, mutta hän oli ensimmäinen YK:n pääsihteeri joka kävi täällä Kosovossa vierailulla.
Huomenna lähden aamusta ajeleen Mitrovicaan katsomaan kuinka meidän leirin rakennushommat edistyy. Samalla käyn vilkaisemassa uudelleen yhtä kämppää, jonka varmaan otankin itselle. Onpahan sit yks murhe vähemmän kun muuton aika tulee, kun kämppä on jo valmiina. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin ens viikolla päästäis muuttamaan toimisto uuteen mestaan. Huomenna saan viime hetken päivitykset asian tiimoilta. Tilaa siinä kämpässä on ihan hyvin, kun 2 makkaria ja olohuone/kettiö. Eiköhän siellä 7 kk pysty asusteleen. Tai tänään on jo alle 7 kk missiota jäljellä. Sen kunniaksi varailin tossa parina iltana hieman reissuja syksyn varalle. Lokakuussa ensin Ugandan kautta Keniaan, se olis 3 vk tour. Sit marras-joulukuun vaihteessa ensin lento Hong Kongiin ja sieltä sit Thaimaan kautta takaisin. Se olis reilu parin vk reissu. Nyt on sit motivaatiotakin taas muutamaksi viikoksi kerätty.. Vielä kun saa lomat järjestymään niin hyvä juttu.

Nyt en ole kuvannut mitään aikoihin, joten kaivoin arkiston kätköistä sinällään ajankohtaisia kuvia Syyriasta. Noi on kuvattu 2004, kun olin siellä YK:n sotilastarkkalijana. Nyt siellä ei paljon kuvailla, vaan enempi ammutaan. Täytyy vaan toivoa, että tilanne siellä rauhoittuis, mutta se tapahtunee vasta todella rajun sisällissodan jälkeen. Toivotaan parasta.

Täällä tilanne on rauhallinen, pitää nautiskella näistä hetkistä.

eutyömies

Loma - ihmisen paras ystävä

Niin vaan viikot vierii, että taas aika pakkailla reppua lomaa varten. Lähtö nyt ei oo ihan vielä, mutta huomenna treenataan vielä myöhään illalla köysilaskeutumisia, niin sen jälkeen ei enään jaksa pakata mitään, joetn parempi tehdä tänään kaikki valmiiks. Ei mun varmaan olis pakko mennä noihin treeneihin, mutta toisaalta se on ihan kivaa puuhaa, joten siitä on hyvä siirtyä lomalle.
Tänään oli koko Special Police Departmentin läksiäiset ja mehän tietty jouduttiin kaverin kanssa hoitamaan suurin osa järjestelyistä. Noh, minkäs teet. Mä en jaksanut kauheen pitkään olla siellä, kun saatiin safkat grillattua noin 100 hengelle, niin sen jälkeen mä lähdin menemään. Tääkin viikko painettu duunia todella niska limassa eikä se johdu pelkästään helteestä.
Mitrovican kämppähommatkin meni uusiks. Sitä ihmeteltiinkin kun katseltiin viimeks niitä todella asiallisia huoneistoja, et mikähän on vikana, kun ketään länkkäreitä ei asunut siinä talossa. Sunnuntaina sit yks suomalainen kaveri kertoi, että oli asunut siinä yhden talven ja talkkari ei ollut lämmittänyt taloa juuri ollenkaan pakkasilla ja sähköt oli enimmäkseen poikki. Noh, se tarkoitti sitä, että palattiin lähtöruutuun kämppien suhteen. Eilen käytiin taas viemässä lasti tavaraa sinne ja samalla katseltiin eri kämppiä. Suurin osa niistä kämpistä jotka oli vielä 2 vk sitten tarjolla, oli menneet. Mä tein sit varauksen yhteen kämppään joka tyhjenee tän kuun lopussa. Ei se nyt ihan vimpan päälle ollut, mutta ihan jees keittiö olohuone yhdistelmä ja pari mh. Tilaa siinäkin siis on, niillä oli autotallikin talon alakerrassa. Kerroin, et jos mun audi sinne mahtuu, niin mä otan sen kämpän. Pitää loman jälkeen mennä mittaileen sinne.
Mitrovica on suht pieni kaupunki ja nyt sinne muuttaa reilut 100 länkkäriä samaan aikaan, niin se aiheuttaa liikendintää markkinoilla. Vuokrat on nousseet ihan reilusti. Toikin kämppä on ollut aikaisemmin 300, nyt se on 400 egee. Pristinasta saa parempia asuntoja melkein puolet halvemmalla, mutta minkäs teet. Mä yritän kyllä välttää sitä, että viimeisen 7 kk aikana pitäis muuttaa useammin kuin yhden kerran.
Mutta mä alan nyt pakkaamaan ja sit yritän hieman nukkua. Suht nihkeää toi nukkuminen kun kämpässä on yölläkin liki 30 astetta lämmintä. Onneks stadissa on viileämpää...
Huomenna haetaan lomafiiliksiä köysilaskeutumisista. Voi olla, että illalla maistuu pari lasillista punkkua, kun ensin aikansa haistelee kerosiinia. Pe aamuna sit Istanbulin kautto stadia kohti. Näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää..

Ai niin, tuli mieleen noista vieressä olevista tiikerin kuvista, et kannattaa hetki miettiä mitä tiikereitä menee rapsutteleen, ettei joudu niiden aamiaiseksi kuten kävi köpiksessä..

ihankohta kesis

..edelleen hellettä..

Balkanin meteorologeilla ei tällä hetkellä ole mitenkään erityisen haastava duuni, kun säätila on pysynyt samana jo varmaan kuukauden.

Kai noi pilvetkin on pistetty tohon grafiikkaan vaan ihan vaihtelun vuoksi..

Tää viikko oli varmaan yksi kiireisimpiä mitä mulla on ollut tällä missiolla. Toi muuttohomma työllistää todella reilusti ja samaan aikaan tietty pitää hoitaa kaikki muutkin duunit. Jotain pikku operaatiotakin tossa viikon varella ollut, mutta ei mitään kummempaa.
Näyttää siltä, että muutto tuonne Kosovon lappiin siirtyy hieman siitä mitä me suunniteltiin. Täytyy toivoa, että viimeistään elokuun alussa kuitenkin päästäis siirtämään kamoja sinne.
Torstaina käytiin ajamassa yks kuorma meidän varaston kamoja sinne ja samalla käytiin katsomassa kämppiä. Itseasiassa löydettiin aika hyvä kämppä. Mä varmaan otan oman huoneiston ja pari saksalaista jantteria viereisen huoneiston. Meillä on sit iso yhteinen parveke, mihin voi viritellä grillisysteemit. Hieman turhan iso se huoneisto on, 2 mh, iso oh, hieno keittiö ja vielä joku vierashuone. Päätin kuitenkin, että asustelen yksin loppumission. Jos jotakuta kiinnostaa tulla tutustumaan Kosovon lappiin, eli Mitrovicaan, niin tervetuloa - tilaa löytyy.
Talossa on 5 krs jossa vain 10 huoneistoa, eli 2/krs. Talon omistaa 4 Ruotsissa asuvaa Kosovon albaani veljestä. Yks niistä on täällä lomilla ja sen kanssa neuvoteltiin sopparista. Kyllä ne sit hyväksyi meidän tarjouksen, joten elokuun alusta olis tarkoitus muuttaa, jos vaan meidän toimisto on silloin valmis.
Tavallaan odotan jo sinne pääsyä. Kiva aloittaa uudet kuviot uudessa paikassa. Meidän toimisto on 10 kertaa parempi kuin nykyinen. Mä kun oon muuttopäällikkö, niin tottakai valittiin paras toimistohuone. Sit vaan myytiin ajatus pomolle, joten homma on sitämyöten selvä. Ihan kiva kun oman toimistohuoneen yhteydessä on oma wc/suihku...
Nyt oon viikonlopun "on call" duunissa, tokkopa kukaan soittelee, mutta valmiudessa on oltava. Ens viikko pusketaan vielä torstaihin saakka täysillä, sit hetkeks stadiin raikkaaseen ilmaan jähdytteleen hetkeks. Ilmeisesti mun on pakattava hieman paistetta ihan varuiks mukaan, ettei tarvii villahousuihin turvautua siellä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, mukavaa viikonloppua.

muuttopäällikkö

Heinäkuun helteet

Täällä helteet jatkuu, kello on 23 ja ulkona 28 astetta lämmintä. Eipä juuri raikas tuulahdus käy, vaikka partsin ovi on auki. Noh, talvella sit taas on vastaavasti kylmempää, joten keskimäärin kaikki on hyvin.

Taas kuukausi vaihtui, eipä juuri ehtinyt kesäkuutakaan edes huomaamaan. Nyt on kunnon tohinaa duunissa lomaan asti, kun järjestellään muuttoa. Huomenna ajetaan jo ensimmäinen kuorma tavaraa Mitrovicaan, tosin varsinainen syy sinne menoon on kyllä kämppien etsintä. Viikko sitten käytiin katsomassa jotain kämppiä, ihan kohtuullinen tarjonta siellä oli. Jotenkin vaan laiskottaa, ei jaksais kauheesti nähdä vaivaa etsiäkseen kämppää 7 kuukauden ajaksi. Varsinkin kun olen siitäkin ajasta 10 viikkoa lomalla. No joku paikka pitää kuitenkin etsiä missä voi välillä huilia.

Saatiin tänään uus kämppiskin tähän meidän palatsiin, kun Suomesta tuli uusia janttereita tänne turvaamaan demokratiaa. Mulla ei olekaan enään kuin pari viikonloppua täällä Pristinassa. Ens viikolla lomille stadiin ja kuun vika vkl jälkeen varmaan muutan kamani Mitroon. Toisaalta ihan kiva lähteä, taas alkaa ikäänkuin uusi missio, kun maisemat ja paljon duunikaveritkin ympärillä vaihtuu. Lomille lähtö on hieman työläämpää kun kentälle ajomatka pitenee tunnilla, mutta mikäpä kiire täällä on.

Muuten täällä ei sen kummempaa. Muuton valmistelun välillä jotain pikku operaatiota, mutta kaikki rullaa melkolailla omalla painollaan.

Toivotaan helteistä heinäkuuta sinnekin, jos ei muuta, niin mä tuon hellettä tullessani sinne ens viikon lopussa.

eutyöläinen

Jussin jälkeistä elämää..

...niin onko sitä?

Mun jussi meni mukavasti varpaita huljutellessa Ohridin rannalla. Mollukka paistoi täpöllä, kuten se on tehnyt täällä jo kuukauden. Just nyt tuntuu suorastaan mukavalta, kello on kohta 21, partsin ovi auki ja mukava viileä tuulahdus käy sisään. Lämpömittari kyllä näyttää 25 astetta, joten onhan se viileää..

Oli kyllä mukava haistella raikkaita tuulia järven rannalla, illaks löysin kivan klubin missä paikallinen bändi soitti todella mallikkaasti. Siitä kehittyi illan mittaan ihan hyvät jamit. Nyt on jo kuitenkin Kosovo moodi päällä ja ajatukset täällä. Käytiin eilen katsomassa miten meidän uusi konttori valmistuu Mitrovicaan. Remontti näyttäis olevan kohta valmiina, joten me varmaan yritetään muuttaa sinne ens kuun lopussa. Tässä onkin duunia tarjolla ihan tarpeeks, kun satun olemaan meidän muuttopäällikkö. Tavallaan ihan kiva aloittaa taas ihan uudet kuviot uudessa paikassa. Mitrovicassa on ihan omat systeemit, kun joki jakaa kaupungin kahtia albaanien ja serbien alueeseen. Siinä jää sopivasti 7 kk aikaa katsella ympärilleen, mikä siellä on meininki.

Mutta nyt kello on niin paljon, että pakko loikkia alakertaan katsomaan futista. Sitä ennen kuitenkin viime hetken ruokavinkki kaikille; pinaattikeitto! Just tein sitä ja ihan älyttömän hyvää. Pinaattia ja kukkakaalia sekaisin, niin hyvä tulee. Tosin nää balkanilaiset pinaatit on hieman mukavampia syödä kuin stadissa tarjolla olevat, mut hyvää siitä tulee silti.

Mukavaa kesäkuun luppuhuipennusta kaikille ja toivotaan sinnekin enemmän paistetta.

muuttopäällikkö

Tarkenee

Ei lämmin luita riko, mutta hiki kyllä tulee.. Tossa Pristinan ennuste tälle viikolle:

 

Tänään auton mittari näytti 36,5 astetta, joten taitaa noi lukemat olla hieman alakanttiin. No oli miten oli, lämmintä on jokatapauksessa ja elokuuta kohti vaan lämpenee. Viime viikonloppuna käytiin avaamassa Gracenican allaskausi. Se oli ihan jees.
Edellisenä viikonloppuna oltiin parin kaverin kanssa Ohridilla. Siellä oli oikein mukavaa. Ens viikonloppuna olis tarkoitus suunnata uudelleen Ohridille jussin viettoon. Tosin täällähän se on ihan normi viikonloppu, eikä kukaan muu kuin ruotsalaiset ja suomalaiset noteeraa sitä.
Muuten täällä ei kyllä ole tapahtunut mitään sen kummempaa. Edelleen odotellaan aikataulua, milloin muutetaan Mitrovicaan. Kai siellä jo kunnostetaan meidän toimistoa, mutta sekään ei ole ihan varmaa. Toisaalta aivan sama, lähdetään sit kun se aika koittaa.
Futista on katseltu aika ahkerasti. Duunissa riittää keskusteltavaa asian tiimoilta, kun siellä on saksalaisia, ruotsalaisia ja ranskalaisia.
Mut eipä täällä sen kummempaa, reilun 3 viikon päästä hyppään koneeseen ja tuun stadiin. Voin pakata jonkin verran hellettä mukaan, mikäli siellä sitä ei ole.
Niin ja lupsakkaa jussia kaikille sinne.

eutyömies