Tämä reissu on taputeltu

Vuorokauden päästä istuskelen jo Qatarin koneessa ja hörpin geeteetä. Kirjauduin jo huomiselle lennolle ja sain paikan Airbus 380 ylemmästä kerroksesta. En tiennytkään, että sielläkin on economy class, mutta näköjään on. Fillari on jo laatikossa, huomenna saan pöjöttää hitellin altaalla lähes 16 asti, kunnes siirryn kentälle. Tästä ei oo kuin muutama kilsa kentälle, niin ei tarvii samalla tapaa hötkyiilä, kuin jos lähtis Bangkokin keskustasta. Sieltä lentokentälle voi kestää lähes mitä vaan 1-4 tunnin väliltä.

Nyt kun olen täällä enkelten kaupungissa, oli ihan pakko käydä lempi harrastukseni parissa. Kyllä, se on mirrien rapsuttelu. Bangkokin mirrit tunnetusti pitää rapsuttelusta, joten ei voinut mieltään malttaa eilen. Tämä ei tosin tapahtunut tuolla Nanalla, mikä mainostaa olevansa maailman suurin aikuisten leikkikenttä, vaan suht lähellä tätä mun hotellia. Oikein mukavia mirrejä, kehräsivät kovasti, kun niitä rapsutteli.

Yhteenvetoa reissusta;
alkuun siirtymätaival Mekongille, Laosiin oli hyvä lämmittely. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, sen kun istui satulassa omissa ajatuksissaan ja poljeskeli menemään. Se Vietnamin rannikon sadekausi ja reittisuunnitelmien muutos, oli oikeastaan todella hyvä juttu. Mekong joen seuraaminen oli oikein mielenkiintoista puuhaa. Vaikkakin välillä jokea ei edes päivän mittaan monta kertaa nähnyt, mutta se oli silti läsnä. Mekongilla on huikean suuri vaikutus alueen elinoloihin. Se tuo niin paljon vaurautta monella tapaa. Veikkaampa, että sen merkitys vaan korostuu, kun ilmaston muutoksen vuoksi vedestä voi olla vielä pulaa monin paikoin. Välillä kun tie siirtyi kauemmas sisämaahan Laosissa ja Cambodiassa, elinolosuhteet muuttuivat välittömästi huomattavan karuiksi.
Joskus muutama kymmenen vuotta sitten kun istuin ensimmäistä kertaa Mekongin varrella, fiilistelin ajatuksella, että matkustelis veneellä Mekongia pitkin pidemmän matkaa. Se olisi logistisesti hankala homma. Nyt sai fillarin satulasta melko hyvän katsauksen, miltä ihmisten arki Mekongin varrella vaikuttaa. 

Tän talven reissusta jäi päällimmäiseksi mieleen sellainen jokapäiväinen helppous. Alkuun joo hieman vastatuulta ja ajo muutenkin oli hieman tahmeaa, kun kesästä oli jo kulunut joku kuukausi. Kokonaisuudessaan ajaminen oli kuitenkin äärimmäisen helppoa. En saanut ajettua itseäni kunnolla puhki missään vaiheessa. Reittikin oli tasainen, yleensä nuo vuoristoetapit tuo sitä haastetta. Lämpötila oli varsin maltillinen, toki kun se mittari näyttää yli 40 astetta, niin onhan se kuuma, mutta se kovin kuumuus kestää vain muutaman tunnin. Matkaamisen helppouden vuoksi, reittiä voikin suositella ihan kenelle vaan. Äkkiseltään muistan ainoastaan yhden hieman haasteellisemman ajopäivän, kun ajoin Koh  Kongiin, Thaimaan ja Cambodian rajalle. Sille päivää tulikin 1,4 km vertikaalia nousua ja päivän reitti oli 140 kilsaa. Muuten homma on ollut lähinnä kevyttä kruisailua.
Pyörämatkailu antaa paljon, asiat kokee niin eri tavalla, kuin reppumatkaajana. Kaikki kokemukset ovat kirjaimellisesti niin konkreettisia ja tulevat suoraan kasvoille fillarin satulassa. Tämä sisältää kaikenlaiset sääilmiöt, hajut, äänet jopa vastaan lentävät pikku ötökätkin. Nuo kaikki havainnot jäävät usein kokonaan väliin kun liikkuu jollain nopeammalla välineellä. Tietty jos prätkällä malttaisi ajaa hitaasti voisi päästä lähelle samanlaista tilaa. Samaan aikaan, kun kaikenlaista tulee suoraan kasvoille, on siinä aikaa omille ajatuksille. Muutaman päivän ajamisen jälkeen sitä ajelee omissa ajatuksissaan, joita ympäröivä maailma sopivasti aina katkoo olemassaolollaan. Kutakuinkin tuollainen on pyörämatkailun filosofinen puoli itselläni näillä reissuilla.

Nyt kuitenkin kokretiaan; on jälleen aika pistää sekavat tarinat odottamaan seuraavaa reissua. Arkinen aherrus alkaa ensi viikolla, Suomessa onkin mitä mainioimmat kelit työmatkapyöräilyyn juuri tällä hetkellä.
Lopuksi vielä muutamia kuvia:

Ympyrä sulkeutuu

Päivän reitti; https://connect.garmin.com/modern/activity/3301475303  102km yhteensä 2683km.

Ei ollut tylsä ajopäivä tämä viimeinen, ei ollenkaan. Alkuun ihan mahtavaa fiilistelyä aamun viileydessä pientä kanavan varrella kulkevaa tietä. Niin maaseudulla, että ei edes kahviloita näkynyt. Olin jo unohtanut tuon reitinsuunnitteluohjelmani "ridewithgps" ässät, mitä se tarjoilee pyytämättä ja yllättäin. Tällä reissulla en ole joutunut ajamaan kertaakaan missään pellolla saati joutunut kiipeilemään joidenkin aitojen yli. Viimeisella ajopäivälle oli kuitenkin säästetty muutama kohokohta.
Tarkastan aina kun on aikaa, reitin suurinpiirtein googlemapsin avulla, että en joutuis ihan mahdottomiin paikkoihin. Tällä reissulla se on toiminut oikein hyvin. Tänään tossa 36 kilsan kohdalla ajoin umpikujaan. Mietin kyllä siinä muutamaa kilsaa aikaisemmin kun tie muuttui hiekkatieksi, että kuinkahan tässä käy. Se oli tämän reissun ainoa pätkä kun ajoin Thaimaassa tuollaista kinttupolkua. Viereeni tuli vielä nuori kundi ajamaan mopolla ja koitti kertoa mulle jotakin. Nyt kyllä tiedän oikein hyvin, että hän sanoi, että tie päättyy parin kilsan päästä kanavien ymäröimään tonttiin. No tuo ylimääräinen mutka ei sinällään ollut mikään juttu. Se samainen kaveri jäi mopolla parkkiin yhden moskeijan luokse odottelemaan, kun otin kuvia. Kun ajelin siitä ohi, sieltä moskeijalta ryntäs 10 koiran lauma, mutta ne pysähtyi, kun se kaveri heitteli niitä hieman kivillä. Mä ajoin sen tien päähän ja totesin, että ei voittoja tänään, joten ei kun takaisin. Kun tulin siihen samaiseen moskeijan risteykseen, se kaveri ei enään ollut siellä, mutta sama koiralauma kylläkin. Nehän hyökkäsi kuin sudet konsanaan jahtaamaan mua. Tähän asti nuo koirat on rauhoittuneet kun niitä komentaa sopivalla äänellä. Tämä lauma oli saanut erilaisen kasvatuksen. Ne otti asemat molemmin puolin fillaria ja sit räksyttämään siihen pohkeen viereen. Tie oli niin huonossa kuosissa, että ei mitään mahdollisuutta ajaa pakoon.  Kun puhe ei niille auttanut, niin tarjosin niille juomapullosta vesihuikkaa. Se saikin hetkeksi sen johtavan koiran häkellyksiin, mutta ei ne vielä jahdista luopuneet. Siinä ne seurasi ja räksytti 10 cm päässä mun jaloista, mutta eivät joko halunneet tai pystyneet puremaan. Parin kilsan saattelun jälkeen lauman pomo totesi, että menkööt sit. Siinä samalla alueella tuli vielä pari kolme uutta hyökkäystä pienempien laumojen taholta, mutta ne sentään uskoi puhetta.
Seuraava yllätys, minkä reittiohjelma oli mulle taikonut oli noin 20 kilsaa ennen päämäärää. Pääsin ajamaan todellista kanavanvarsireittiä. Metrin leveää betonista siltaa, joka kulki kanavan päällä. Välillä ajoin kirjaimellisesti ihmisten olohuoneen läpi, kun kanavan varrelle rakennetut talot olivat laajentuneet kanavan suuntaan. Toisella puolella oli kaide, toisella puolella ei. Oli pakko irroittaa lukot polkimista, kun ajatus siitä, että on vielä fillarissa kiinni kun tipahtaa kanavaan, ei tuntunut oikein hyvältä. Ilmeisesti sillä reitillä ei ihan joka päivä näy turisteja fillarin kanssa, koska ihmiset aidon iloisesti moikkailivat arkiaskareiden keskeltä. Ihan 20 kilsaa en kuitenkaan ajanut kyseistä väylää, vaan pääsin kuivalle maalle asfaltille. Toki se pikkuinen tie päättyikin ja ei auttanut kuin suunnata lentokentälle menevälle valtaväylälle. Viimeinen kymppi meni sit kuin Kehä III olis ajellut siellä autojen seassa. Eihän se herkkua ole, mutta kyllä siellä ajaa pystyy.
Hotellissa respan tyttö muisti mut, kun 5 viikkoa sitten täältä lähdin. Ainakin hän kertoi, että mun fillarilaatikko on varastossa, joten siltä osin homma on todella bueno.

Matka on siis käsien ja fillarin pesua vaille valmis. Katsotaan, jos intoudun vielä jonain päivänä filosofoimaan jonkinlaisen loppuyhteenvedon, ennenkuin tämä blogi jää odottelemaan seuraavaa reissua. Tänään kuten monena muunakin päivänä on harmittanut, että kuvat, mitä täältä tulee on todella huonoja ja niiden varassa reissun tunnelma hyvin pitkälti on. Tällä kertaa päästin teknisesti tuohon 6-/6.5 tulokseen, joten siihen on tyytyminen...

Tässä kuitenkin viimeisen ajopäivän kuvia:

Varaanin matka päättyi tuohon

Aamuruuhkaa

Tuosta ei enään kovin pitkälle päässyt

Moskeija, mistä koirat hyökkäsi

Jaahass, tällainen silta

Hyvä se on...

Kiinalaisia kalastusverkkoja ja oikealla mun pyörätie

Sivutiellä ei ollut kaiteita ollenkaan

Homma on taputeltu 🙏

Nakhon Nayok

Päivän reitti:  https://connect.garmin.com/modern/activity/3298715305  115 km + sight seeing 7 km yhteensä 2581 km.

Kyllä pyöräily on paljon mukavampaa, ilman regastöitä ja valtavaa rekkarallia. Se näköjään oli vaan Pattijoen pahaa karmaa, että kumit puhkeili. Epäilisimpä, että näin on voinut käydä siellä jollekin muullekin...
Ajelin koko päivän hyväkuntoisia pikkuteitä riisipeltojen keskellä yleensä jonkinlaisen vesikanavan varrella. Tänään kyllä kävi selväksi, että täällä tuota kasteluhommaa on mietitty ja sit se on toteutettu. Riisinviljely tarvitsee vettä todella paljon, eikä täällä juuri sada monsuunikauden ulkopuolella. Ehkä kannattais suomalaistenkin maanviljelijöiden käydä vilkaisemassa miten homma hoidetaan.
Olin jo yhdentoista jälkeen täällä Nakhon Nayokissa. Ajatuksena oli heittää osa kamoista hotellille ja jatkaa sit matkaa tuonne tekojärven patoalueelle. Hotellilla ei näkynyt ketään tai tämä on oikeastaan enemmän apartment tyyppinen ratkaisu. Lähdin sit kamojeni kanssa tekemään tuon 40 kilsan lenkin. Tänäänkin tarkeni ihan mukavasti. Just kun kiipesin reilut 100 m vertikaalia sinne padolle, lämpömittari näytti 41 astetta. Saattoipa siinä muutama tippa hikeä pudota nenästä. Reissu oli ehdottomasti tekemisen arvoinen. Se tais olla jonkinlainen luonnonpuisto, jokatapauksessa oikein hienot maisemat ja olihan se pato aika massiivinen. En ehkä haluais asua sen padon alapuolella.
Huomenna olis vielä satkun siivu ja sen jälkeen aletaan kääntämään ajatukset talvipyöräilyyn. Bangkokin hotlan altaalla voi kuitenkin vielä lämmitellä vanhoja luita muutaman päivän ennen kotimatkaa.

Tuossa päivän kuvasaldoa:

Kyllä kelpaa ajella

Täältä tulee riisiä Suomeenkin

Tuon tienylitys ei mennyt kovin hyvin

Klo 09.00 aamupala 45 kilsan ajon jälkeen

Taustalla oleva muuri ei ole Meksikosta vaan tämän päivän pato

Kiva tie padon huipulle

Tuollaiset valot meidän taloyhtiöön 

Näkymät padon päältä

Paikallisen torin herkkuja

Suunnitelmat uusiksi

Päivän reitti;  https://connect.garmin.com/modern/activity/3295461112  99 km + 12 km city kierros yhteensä 2459 km.

Tänään ei kaikki mennyt ihan kuin Strömsössä. Startti sujui todella hyvin, Osa jengistä oli vielä baarissa, kun poistuin kaupungista. En ehtinyt ajelemaan Sukhumvit roadia kuin 15 kilsaa kun takarengas tyhjeni. Kiroilin mielessäni, että en vaan tarkastanut hotlassa rengasta vaihtaessa kunnolla sitä ja ulkorenkaaseen on jäänyt osa siitä teräslangasta. Huoleni oli turha, koska kyllä Vittorian rengas oli imaissut ihan uuden teräslangan itseensä ja rengastyöt kutsui. No vaihto sujui ilman enempiä voimasanoja. Jatkoin matkaa, ajattelin ajella muutaman tunnin ennenkuin pysähdyn kaffeelle. No se pysähdys tuli huomattavasti nopeammin, kun muutamia kilometrejä edellisestä stopista, takarengas oli jälleen tyhjentymässä. Tällä kertaa mieleen tuli jo lausua muutama voimasana ihan kuuluvasti. Nyt en löytänyt mitään näkyvää syytä renkaan tyhjenemiselle. Tutkin ulkorenkaan sisältä ja ulkoa niin tarkasti kuin mahdollista, mutta mitään ei näkynyt. Aikaa siinä vierähti varmaan toista tuntia. Viimeinen ehjä sisäkumi paikoilleen ja matka jatkui. Pysähdyin seuraavalle huoltikselle kaffeelle ja paikkaamaan sisärenkaita. Olin ihan varma, että päivän rengastyöt ei ole vielä tehty. Aikaa noihin puuhasteluihin oli mennyt niin kauan, että oli ihan selvää, että en ehdi ajamaan suunniteltua reittiä. Jatkoinkin ihan fiilispohjalla kutakuinkin samaan suuntaan ja ajattelin tehdä jotain ratkaisuja myöhemmin päivällä. Ajaminen ei muutenkaan ollut kovin hohdokasta. Sukhumvit road, mitä ajelin alkuun 60-70 kilsaa on todella vilkas tie. Siinä oli kaistoja parhaimmillaan 5 suuntaansa ja maksullinen moottoritie kulki vielä toisessa kerroksessa yläpuolella. Siinä tuli muutamia mielenkiintoisia hetkiä, kun olin 3. kaistalla rekkojen välissä ajelemassa kun rampeista puski porukkaa liikenteen sekaan.
Lämmintä kyllä riitti, parhaillaan 39 astetta ja puolen päivän aikaan sen kyllä huomasi. Kun satku lähestyi, niin tutkin sen verran kattaa, että päätin jäädä Chachoengsaon kaupunkiin yöksi. Paikan nimi on niin hankala, että tänne ei varmaan turisti helpolla eksy. Kävin tossa kaupungissa ajelemassa ja tämähän osoittautui oikein viihtyisäksi pikku kaupungiksi. Majatalon pitäjä ei osannut sanaakaan englantia, mutta majapaikka järjestyi. Hyvä fisuravintolakin löytyi, missä tarjottiin Tilapiaa Vietnamilaiseen tapaan. Oli kyllä todella hyvää. Tossa ajon aikana päätin jo, että aikaistan Bangkokiin menoa vuorokaudella. Se mun Bangkokin majatalo on ilmesti huomenna täynnä eikä ne vastanneet mun meiliin, joten matka jatkuu sittenkin vielä pikku lenkillä. Suuntaan edelleen pohjoiseen Nakhon Nayokin huudeille. Siellä on pikku tekojärvi, jos kävis katsastamassa sen alueen.

Tän kaupungin keskustassa on suurehko vankila, ajelin siitä päivällä ohi. Kovasti sieltä yhteislaulu raikasi, kun ihmettelin aikani sitä paikkaa. Mahtoikohan siellä olla koko vankilan kuoroharjoitukset menossa...

Tuossa vielä päivän kuvasaldoa:

Sukhumvit road

Chachoengsaon rantabulevardia Bang Pakong joen varrella

Matka jatkuu...

Keskiviikon ja sunnuntain välinen yö täällä Pattayalla alkaa kääntyä aamuksi, joten on aika lähteä eteenpäin. Ihan mukava muutama päivä pöjöttää altaalla ja lueskella. Tänään olen suunnitellut loppureissun reittejä. Lomaakin on vielä 6 päivää jäljellä, joten en viitsi ihan suorinta reittiä ajella Bangkokiin. Suunnittelin ajavani Bangkokin etelä/länsipuolelta Kanchanaburin suuntaan. Tuo Bangkokin eteläpuolinen alue Siamin lahteen asti vaikuttais kuitenkin turhan haasteelliselta fillaristille. Sieltä ei oikein pienempiä teitä löytynyt ollenkaan, joten piirtelin reitit Bangkokin itäpuolelta. Koukkaan sieltä vauhtia ja käyn kääntymässä viime talven reissun aloitus ja lopetuspaikassa Ayuttahayassa. Huomenna aamusta liikkeelle ja tarkoitus olis ajaa reilu 160 kilsaa. Täällä ei ihan niin aikaisia startteja voi ottaa kuin Laosissa, kun aurinko nousee vasta klo 06.42. Toki onhan se ihan aamusta, jos vaikka Helsinkiin vertaa. Bangkokiin olis tarkoitus ajaa tiistaina. Sit jää muutama päivä aikaa pistää fillari laatikkoon. Oon kyllä melko varma, että sitä mun fillarilaatikkoa ei kyllä löydy sieltä. Siinä hotlassa kun ei ollut mitään varastoa laukuille, niin sinne se jäi respan tiskin viereen.
Kävin täällä pari kertaa ottamassa urheiluhierontaa. Kroppa on kyllä siihen malliin mankeloitu, että tuntuu kuin olisi norsulauman alle jäänyt. Kahden tunnin hieronta maksoi hieman yli 10 euroa. Sillä hintaa Suomessa saa 3 minuuttia fysioterapeutin puhelinkonsultaatiota. Huomenna aamusella sen sit näkee, kuinka fillari kulkee. Kävin äsken tankkaamassa intialaisessa ravintolassa Madras kanaa kunnon setin, joten aamulla on ainakin energiaa vielä jäljellä. Eipä täältä tämän kummempia, mukavaa viikonlopun jatketta sinne suunnalle.

Täällä kelpaa pöjöttää

Poolin fanikauppakin löytyi

Panag curry kanaa

Madras kanaa