Tämä reissu on kohta taputeltu

Tämän reissun ja koko vuorotteluvapaan viimeinen hotelliyö on takana. Tietty Turkish Airways voi vielä järjestää yöpymisen Istanbulissa, mutta eiköhän paluu täältä suju jouhevammin kuin Kathmandusta.Tähän vuorotteluvapaaseen noita hotelli/majatalo yöpymisiä tuli noin 200.
Niin ja sisältyihän siihen pikku torkut teltassakin 5 kilsan korkeudella. Mielenkiintoinen 10 kuukauden setti, sen sisäistäminen vaatii vielä jonkin verran kuvien katselua ja muutaman lasillisen punkkua.

Tämä päätepysäkki, Singapore oli positiivinen kokemus. Mulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia paikan suhteen. Aikaisemmin en tänne matkustanut, koska olin mielessäni päättänyt, että tämä kaupunki on liian kliininen mun makuun. Jos asiaa lähestyy viralliselta kannalta, niin onhan se edelleenkin. Metrossa on ukaasit, jossa eväiden syöjää tai vesipullosta huikkaa ottavaa odottaa 350 euron sakko. En nähnyt kenenkään valvovan sääntöjä, tosin en nähnyt kenenkään niitä myöskään rikkovan. Jos tuolla pelotteella saadaan metrot ja julkiset paikat noin puhtaiksi, kuin ne täällä on, niin mun puolesta stadissa vois antaa vaikka 500 egeä sakkoa. Suomessa se ei toki toimisi. Asia on hyvin pitkälti kulttuurisidonnainen. Täällä ihmiset ovat tottuneet, ettö metrossa ei syödä eikä juoda, eikä siitä sen enempää.
Singapore on mun tuntemista suurkaupungeista ensimmäinen, missä asiat toimii. Maa on pieni ja asukkaita lähes sama määrä kuin Suomessa, mutta silti täällä ei ole tungosta. Paljon viheralueita ja kaikki hyvässä kunnossa. Tätä paikkaa voi kyllä suositella.
Sopii ennenkaikkea sellaiseksi Aasiaan saapumis- tai lähtöpaikaksi. Itse en matkustais näin kauas vain vieraillakseni täällä, mutta täältä on hyvä aloitttaa tai lopettaa Aasian turnee. Tämä reissu alkoi askeetttisesti täpötäyden junanvaunun välikössä Sri Lankassa pari kuukautta sitten. Tuntuu hyvältä lopettaa se täällä Singaporessa.

Kun lopettelen oman reissuni, jää tämä blogi perinteisesti tauolle.Yleensä mulla on aina reissun päättyessä jonkinlainen ajatus seuraavasta reissusta mielessä, nyt sellaista ei ole. Toisaalta ihan hyvillä mielin palailen himaan, tuskin tämä kuitenkaan viimeinen reissu maailmalle oli.
Oikein hyvä alkanutta vuotta kaikille lukijoille Singaporen kuvien siivittämänä. Mä alan pakkaileen reppua ja kääntelen ajatuksia Suomimoodiin. Toivottavasti tämä blogi on antanut lukijoilleen vaikka pientä vaihtelua arkeen, joskus jopa pikku virneen kasvoille. Sellaiseksi se ainakin on tarkoitettu.
Itse olen tyytyväinen reissun antimiin, jopa lähes täydellisiä piitsejä löytyi.

Remonttimiehellä suht haastava työpaikka

Tuolla terdellä piti juoda Singapore Sling, mutta siellä tarjoiltiin vaan limua

Enpä testannut mainoksen sammakkopuuroa

 

 

Singapore...

...tämän reissun päätepysäkki.

Ei olis pitänyt kehuskella liikaa Malesian rautateitä. Siinähän kävi niin, että malesian rautateiden lipunvarausjärjestelmä oli koko ajan nurin, mitä olin Kuala Lumpurissa. Tänä aamuna olin sitten jonottamassa, jos aamun Singaporen junaan olis paikkoja. Tunnin jonotettua, sain tiedon, että juna on täynnä. Noh, sit paikallisjunalla yhden paikallisen jantterin ohjeiden mukaan ajelin bussiasemalle ja sieltä Singaporen bussiin. Bussihomma toimi ihan hyvin, rajamuodollisuudetkin meni suht jouhevasti. Singaporen rajalla oli valtavat kyltit, mitä kaikkea sinne ei saa tuoda. Ei jaksanut alkaa lukeen niitä. Tullissa kaikkien laukut läpivalaistiin ja tullimies kyseli, että poltanko, kun vastaus oli kielteinen, niin toivotettiin tervetulleeksi Singaporeen.

Äsken kävin käppäilemässä pari tuntia tossa lähistöllä. Tämä vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta paikalta.
Läpeensä paha tämä paikka ei voi olla, kun näin niin paljon fillaristeja liikkeellä, enemmän kuin missään Aasialaisessa suurkaupungissa tähän mennessä. Tässä on vielä muutama päivä aikaa ihmetellä ja hikoilla täällä, ennenkuin paluu arkeen koittaa. Henkinen valmistautuminen on jo käynnissä, nytkin YleX:n nettiradio pauhaa taustalla..
Tossa liitteenä muutama kuva Kuala Lumpurista.

Tervehdys Kuala Lumpurista

Terkut junasta, Senandung Langkawi on junan nimi. Just ylitettiin Thaimaa/Malesia raja. Juna kolkuttelee tasaista kyytiä eteenpäin. Tässä on kiva pötkötellä, katsella maisemia, kuunnella musaa ja voipa siinä samalla vielä ottaa pikku siivuja Filippiinien tuliais rommipullosta. Näin on hyvä lähestyä Kuala Lumpuria. Itseasiassa junassa on hauska matkustaa, olen aina pitänyt siitä. Kun ei ole kiire mihinkään, niin eihän tämän mukavampaa matkustustapaa olekaan. Äsken pysähdyttiin passintarkastuksiin. Malesian puolella laukkukin tutkittiin. Mulla oli tietty pussillinen kaffiiripuun lehtiä repussa. Kunnollinen tullihenkilö kaivoi pussukan esiin ja kyseli, että mitäs nämä on. Kerroin mitä ne on ja samalla huomasi ison kyltin, missä oli paljon mausteita mitä Malesiaan ei saa tuoda. Tietty kafiiripuun lehdet oli sillä listalla. Noh, tullivirkailija frouva kyseli, että kokkaanko, vai mihin tarkoitukseen kyseiset kasvit on. Siinä sit hetki keskusteltiin kokkaushommista ja vuoroesimiehen luvalla sain pitää mausteet mukana. Mä jätin ton isomman repun junaan, siellä oli iso laatikollinen samoja lehtiä. En oo vielä avannut reppua, onko se kollattu sillä aikaa kun oltiin passintarkastuksessa. Todennäköistä kyllä on, että Singaporessa ne viimeistään takavarikoidaan. Sinne kun ei saa viedä purkkaakaan kuin ihan pikku määrän. Jos noi kyseiset kafiiripuunlehdet on hengissä vielä Tikkurilassa, niin niistä ei voi tulla muuta kuin ensiluokkaista currykanaa.

Kulttuurin ja uskonnon muutos alkaa näkyä pikkuhiljaa. Ollaan just asemalla ja junaan tulee lisää porukkaa. Naisilla on huivit päässä. Muuten kyl ihan ystävällinen meininki täällä junassa. Tais tuolla päivävaunussa olla pari muutakin länkkäriä. Tässä makuuvaunussa ei ole muita. Tämä Hat Yai – Kuala Lumpur junalippu makuupaikalla maksoi noin 13 egeä. Suomessa sillä taitaa päästä stadista Järvenpäähän.

Toi mun Phuketista lähtö meni niin, että ajelin Phuketin kaupunkiin paikallis dösällä. Sit menin kyseleen bussiaikatauluja Hat Yaihin, Aamulla busseja ei mennyt, mutta siitä oli just lähdössä bussi, joten hyppäsin siihen. Eilen illalla oli perillä ja tänään sain sit nukkua ihan rauhassa. Toi Hat Yai oli 22 vuotta sitten varsin vastenmielinen pikku kaupunki. Nyt se oli kasvanut valtavasti eikä se ollut enään mitenkään epämiellyttävä. Tuossa provinssissa on tasaiseen tahtiin äärimuslimien tekemiä pommi-iskuja lähinnä poliiseja kohtaan. Ilmeisesti Hat Yaissa niitä ei ole ollut lähiaikoina, koska poliisit ja muutamia armeijan upseereita kaupungilla steputteli, eikä niillä ollut edes aseita mukana. Ehkä ihmiset ovat täällä oppineet elämään sovussa... Toivottavasti tuo iso karhukin rauhottuis Ukrainassa pikkuhiljaa.

Tulipas taas paljon tekstiä, eikä mitään asiaa. Noh, lukekoon ken jaksaa. Mä katselen maisemia, ennenkuin aurinko painuu mailleen. Aamulla Kuala Lumpur odottaa.

Kesis – vielä viikon

PS. Sen verran lisäystä täältä Kuala Lumpurista, että loppumatkakin meni hyvin. Heräsin kuuden aikaan siihen, kun konduktööri herätteli, että juna on pääteasemalla ja lähes kaikki muut oli jo poistuneet junasta. Mä olin ihan varma, että juna on tunnin tai pari myöhässä, mutta se tulikin perille etuajassa. VR:n kaverit vois käydä täällä katsomassa, miten tuollainen ihme tapahtuu...

Tällä vehkeellä aloitettiin matka Patong piitsiltä

Hat Yain bussi, hieman parempia busseja kuin Nepalissa..

Juna Kuala Lumpuriin

Junassa on hauska matkustaa

Mielettömän hyvä curry katkarapusysteemi eväänä

 

Oikein mukavaa maanantaita

Uuh, tänään just huomasin, että parin viikon päästä pitäis olla jo duunissa etsimässä hanskoja, jotka tipahti viime maaliskuun lopussa...

Ei oikein jaksanut innostua perjantaina bileistä. Yllättävän vähän oli kylillä jengiä. En kyllä muista vastaavaa nähneeni täällä sitten 1990-luvun.

Vielä hetki puksussa, ylihuomenna siirryn Phuketin kaupunkiin. Sieltä yritän saada seuraavana aamuna aikaisin bussikyydin Hat Yain kaupunkiin Malesian rajalle. Sieltä sit jatkan suoraan yöjunalla Kuala Lumpuriin. Tulispahan saaatettua päätökseen se 1993 aloitettu reissu Thaimaan ja Malesian läpi Singaporeeen. Silloin stoppasin Penangiin ja palasin takaisin Thaimaahan.

Aika paljon kysymysmerkkejä ilmassa, onnistuuko suunnitelma tuollaisenaan. Kukaan täällä ei tiedä, meneeko Phuketista niin aikaisin busseja Hat Yaihin. Matkaan menee joku 7-8 tuntia ja juna lähtee jo klo 15 aikaan. Voi olla, että käy kuten Intiassa muutamia kuukausia sitten, sit otetaan varasuunnitelma käyttöön.

Pääsishän täältä Phuketista lentämällä kätevästi sekä Kuala Lumpuriin tai suoraan Singaporeen, mutta olis ihan kiva päättää tämä reissu junakyydillä, kun niin se alkoikin pari kuukautta sitten Colombossa.

Muuten täällä ei sen kummempaa, puksussa kaikki ennallaan. Huomenna taas aamusta piitsille juoksemaan, kohta loppuu tuokin lysti ja voi kaivaa skimbat esiin.

kesis

Puksussa kaikki ennallaan

Taas vaihteeks Phuketissa. No edellisestä reissusta onkin jo kulunut vuosi, joten onhan se jo aika käydä tarkastamassa paikka. Ruplan syöksykierre on lopettanut venäläisten invaasion tänne, mitä en pidä ollenkaan huonona kehityksenä. Voi olla, että täällä on muutenkin hieman normaalia vähemmän jengiä. Majapaikkoja oli ihan kohtuullisesti tarjolla, vaikka onkin kovin sesonki menossa.

Tää on kyllä siitä mainio mesta, että ei todellakaan tarvitse miettiä mitään nähtävyyksiä. Voi chillailla ihan rauhassa ja nautiskella vaikka hyvästä safkasta. Mä oon keskittynyt rannalla pöjötykseen ja lukemiseen. Niin ja oon kyllä kuntoillutkin 3 päivää. Sen verran ahkerasti hölkännyt piitsillä, että jaloissa tuntuu. Yöelämän vilkkautta en ole vielä käynyt katsomassa, ehkä  huomenna, viikonlopun kunniaksi.

Täältä ei ole tämän kummempaa kerrottavaa, mukavaa viikonloppua kaikille - kesis

Oikein mukavaa maanantaita

Tänään on aika jättää jäähyväiset Filippiineille.

Lennän ensin puolen päivän aikaan Manilaan ja sieltä jatkan illalla Phuketiin. Hieman sellainen fiilis, että on jo kotimatkalla, vaikka reissua olis vielä kaks ja puoli viikkoa jäljellä.

Viikonloppu meni Puerto Princesassa, tästä paikasta nyt ei ole sen kummempaa kerrottavaa, mutta kun lentokenttä on täällä, niin tätä kautta on matkustettava. Lauantai iltana tapasin yhden suomalaisen nuoren pariskunnankin. Siinä kun hörpittiin bisseä, ihmeteltiin yhdessä El Nidon saarien veden kirkkautta. Taisimpa siinä hieman luoda lisää matkakuumettakin, kun kehuskelin Kenian Masai Maraa erinomaiseksi kohteeksi.

Täältä ei sen enmpää, Filippiinit vaikenee. Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille. Jos kaipaa piristystä arkeen, niin viikon aluksi on hyvä katsoa tuo oheinen El Nido Islandhopping slideshow...

Mä nautiskelen AisAsia  - NAIA Airport - Cebu Pacific - Phuket kokopäiväretkestä. Sen verran vielä aikaa, että ehtii aamukahville, 18 tunnin kuluttua voi sit ottaa vaikka Chang norsulimpparin.

kesis

El Nido, kiitos ja näkemiin

On aika tulla ja aika lähteä. Itseasiassa pitkästä aikaa on hieman haikea fiilis lähteä jostain paikasta eteenpäin. El Nido sinällään ei ole muuta kuin pieni kylä täällä Palawanin pohjoisosassa. Vastaavia kyliä löytyy satoja täältä Aasiasta. Se mikä tästä tekee erilaisen on nuo ympäröivät pienet saaret.  Kolmen päivän saarikierroksen jälkeen en usko, että olen koskaan nähnyt vastaavia maisemia omassa genressään. Silloin kun innostuu valokuvaamaan niin paljon, että ei muista välillä hengittää, tietää, että on oikeilla mestoilla. Siis kuvaa ottaessahan ei tietenkään hengitetä, että kamera olisi mahdollismman vakaa...
Vastaavan fiiliksen olen kokenut ainoastaan Nepalin vuoristossa ja Masai Maran luonnonpuistossa.

El Nido on toistaiseksi säästynyt suurilta turistimassoilta. Paikka on edelleen hienoinen salaisuus ja ennenkaikkea tänne on vaikea matkustaa. Puerto Princesasta tänne on 7 tunnin bussimatka. Kunhan tuo paikallinen lentokenttä organisoidaan kunnolla voin vain kuvitella turistien määrää.
Tuo saarikiertely on tämän paikan juttu. Täällä on 4 eri reittiä mitä noi banga veneet ajelee. Hinnoittelukin on varsin maltillista, kun kallein kierros maksoi 20 egee. Retki kestää noin 09-17 ja veneen henkilökunta loihtii vielä aivan loitsvat safkat samaan hintaan. En ole koskaan ollut noiden järjestettyjen retkien ystävä, mutta tuota settiä voi kyllä suositella ihan jokaiselle. Se ei jätä ketään kylmäksi. Jokaisella päivällä oli noin 5 stoppia, jossa snorklailtiin, käytiin jossain mielenkiintoisissa paikoissa ja matka sinällään elämys. Aivan mieletön kokemus kaikenkaikkiaan.

Huomenna kuitenkin matka jatkuu, palaan Puerto Princesaan ja lennän sieltä 12.1 Manilan kautta puksuun, Phuketiin. Latasin tohon sivupalkkiin pikku slideshown 3 päivän saarikierrokselta. Ei muuta kuin pinacolada käteen ja nojatuolimatkalle.

Kesämies kiittää El Nidoa.

Saarikierroksella El Nidossa

Jos joulun ja uuden vuoden aikaan oli bar hopping menossa, nyt sit on island hopping. Pari päivää oon kierrellyt saaria banga veneillä. Ihan uskomaton kokemus. Nepalissa kuvasin vuorilla kuukaudessa noin 3000 kuvaa. Täällä kuvasin parina päivänä lähes 500. Määrä olis vielä suurempi, jos tänään ei olis ollut niin pilvistä. Siis aivan uskomattoman kaunista, vesi on kristallin kirkasta, olin jo unohtanut miltä se näytti silloin 90-luvun alussa Thaimaan saarikierroksilla. Pieniä piitsejä pystysuorien kalkkikivi seinämien edustalla. Mahtavia snorklausmestoja mihin välillä pysähdytään ja veneen kokki loihtii erinomaista safkaa. Koko päivä vesillä, tämä homma ei jätä ketään kylmäksi ja huomenna ralli jatkuu..
Tuossa kattaus parin pävin veneretkiltä, varoituksena se, että kuvien katselu voi aiheuttaa matkakuumetta.

kesis