Tammikuu pulkassa

Fiksut valmentajat tietää, että voittanutta kokoonpanoa ei muuteta. Sama pätee myös hyvään lääkitykseen, eli turkkilainen sauna ja jägermaister vetristi selkää sen verran, että tänään oli ihan jees skimbapäivä. Viimeiset pari päivää mollukka on paistanut ihan täpöllä, joten keli sinällään on ollut oikein passeli ja huomiseks samanlainen kattaus tarjolla. Ajattelin hyökätä vielä aamusta joksikin aikaa rinteeseen ja lähden sit ajeleen kohti Balkanin Pariisia. Torstaina olis omat läksiäiset ja perjantaina naapureiden kans jotain keilailuskabaa.
Kai sitä vois yrittää tavotella tulevaa pomoakin jossain vaiheessa viikkoa.

Googlasin netistä Banskon ravintoloita ja löysin hyvät arvostelut yhdestä tavernasta tai Mehana kuten ne täällä niitä kutsuu. Tosi kiva mesta ja aivan älyttömän hyvää lammasta söin siellä. Niin ja se punkku, sitä arvioidessa voisin lainata viiniasiantuntija ystävääni; "se on kuin verta jois". Oli kyllä todella vahvaa punkkua, yritin jo paluumatkalla etsiä sitä marketista, mutta ei löytynyt. Erittäin hyvä kattaus kerrassaan. Täällä muutenkin safka on varsin lihapitoista, joten ei mikään vegaanin paratiisi. Siihen kun lisätään noi hyvät punkut, niin kyllä kelpaa. Kaikenkaikkiaan ihan jees mesta tää Bansko, suosittelen,

Yritän koostaa jonkinlaisen Banskon diasetin tohon kylkeen pyörimään, kunhan pääsen parempien yhteyksien pariin.
Oikein hulppeaa helmikuuta kaikille.

Banskossa pyydaa etsimässä

Täällä sitä nyt ollaan itäisen euroopan parhaassa skimbakeskuksessa. Ainakin joku Alberto Tomba väitti näin jossain julisteessa tuolla hissien ala-asemalla. Mikä lie mies tuo Tomba sanomaan, liekö edes koskaan hiitänyt, varmaan afterissa vaan istunut ja jaagannut meidän tulevaa kulttuuriministeriä.
Oli miten oli, komppaan kyllä Tombaa tässä Banskohommassa. Täällä toimii kaikki, mikä ei aina ole niin itsestäänselvyys saksaa puhumattomissa maissa. Kuitenkin täältä löytyy ripaus itämaisuutta ja se näkyy ainakin ruokakulttuurissa ja miksei myös turisteissa. Mäessä löytyy korkeutta ihan passelisti, yläasema 2600m ja sieltä kun laskee kylään, niin vertikaalia tulee 1700m. Tosin varsinainen ala-asema on 1600m  korkeudessa ja tänne kylään tulee sellainen loiva skiroute, joka on enempi hitaasti laskevien pujottelua, mutta ihan jees lopetus päivälle.  Rinteissä on jengiä, jotka eivät osaa laskea, mutta en silti nähnyt ihan älytöntä laskemista. Kyllä sieltä ahkiolla jengiä kuskattiin rinteestä alas, kun jalat oli romuna, mutta mitään pahoja tömäyksiä en nähnyt. Voi toki olla, että kun istuu suurimman osan päivästä rinnebaarissa, niin siellä vähempi törmäillään.. No on täällä laskettukin. Pari päivää testannut uusia suksia, hyvin ne toimii. Tosin ei täällä eihan optimi olot ole tuollaisille suksille, pehmeää lunta sais olla paljon reilummin. Päivitin ton blogikuvankin, ettei nyt joku vaan luule, että laskisin ylivuotisilla K2 suksilla edelleen... No huomenna kyllä sahataan rinteitä K2 jalassa. Tai toinen vaihtoehto on, että ei lasketa ollenkaan. Koko päivän ollut selkä tosi kipeä. Vedin pari särkylääkettä heti aamusta, että pääsi liikkeelle, mutta eihän nuo mitään vaikuttaneet. Pari bissee rinnebaarissa auttoi huomattavasti enemmän, mutta kunnossa tuo selkä ei ole. Äsken huilasin hetken ja kun lähdin käveleen, niin meinas jalat mennä alta. Läkäri en oo, mutta tosiaan sellainen fiilis, että selkä ei oo jiirissä. Pitää kokeilla luomuhoitoa, eli alkuun sopivasti jägermaisteria ja sen jälkeen turkkilaiseen saunaan hikoileen. Jospa se vaikka auttais asiaa. Mutta tosiaan suosittelen Banskoa kaikille niille, jotka haluavat nähdä hieman toisenlaisen skimbakeskuksen. Toki kun ollaan näin etelässä, ennenkuin varailee matkoja, kannattaa tarkastella millainen lumitilanne täällä on. Jatkan kuntoutumista ennalta laaditun suunnitelman mukaan. freerider

Savannilta suksille

No nin, handover on kohta pulkassa, voi alkaa valmistautuun hangoveriin..
Yllättävän kivuttomasti sai siirrettyä kamat toisen kaverin nimiin. Tosin kyllä siinä oikastiin todella rajusti, kun tekninen kuntotarkastus, jätettiin tekemättä. Noh, asiat toimii missiolla omalla tavallaan ja jokainen hoitaa oman tonttinsa kuten hoitaa.
To ja pe onkin ohjelmassa enempi toimiston siivousta. Pe sit hyvissä ajoin hakemaan auto ja Banskoa kohti. Veikeä tilanne sinällään, että operaation sisältä henkilöstöpuolelta ei ole kuulunut mitään päivämääriä duunin vaihdon suhteen. Eilen nykyisen duunin iso pomo soitteli illalla. Oli kuullut huhuja, että olen siirtymässä toiseen duuniin. Kaveri halus siitä jotain kirjallista dokumenttia. No mullakaan ei ole mitään muuta, kuin Brysselin Suomeen lähettämä ilmoitus, että mut on valittu uuteen duuniin. Siinä paperissa mainittu päivämäärä ei sit loppujen lopuks merkkaakaan mitään. Noh, eipä siinä mitään. Kirjoittelen svedulle, kenen hommat otan aikanaan vastaan, että lähden Banskoon hiihteleen ja sit kun palailen sieltä, niin vois käydä kaffeella ja kävis vaikka katsomassa, missä uus konttori sijaitsee. Tosin tossa varmaan pystyis kikkaileen muutaman viikon, että kukaan ei kyselis mitään mistään. Sen verran kuitenkin painaa jo seuraavat lomat päälle, että heti helmikuun alkuun pitää kaivaa uus pomo esiin, että saa heitettyä loma-anomuksen kaverille. Pari seuraavaa kuukautta siis keskitytään olennaiseen eli skimbaamiseen. Isojen kissojen kuvat saa väistyä hetkeksi lumikuvien tieltä.
Oikein mukavaa pikkulauantaita ja loppuviikkoa sinne. Nautitaan nyt lumesta kun sitä kerran on.
demokratian turvaaja, kohta vapaalaskija 

Normipäivä

Näin kai se on kun mikään ei mee ihan niinkuin sen pitäis.
Nyt sit tulee sellaista tasokasta tekstiä baari-illan jälkeen, menköön lukijan vastuulla.

Päätettiin perjantaina kaverin kans, joka asuu Pejassa, eli Kosovon läntisellä reunalla, lähteä tarkastaan tänään
Brezovican skimbakeskus. Riku ajeli aikanaan tänne, lyötiin auto täyteen suksia ja muuta kamaa ja ei ku eteenpäin.
Mä olin aamun seuraillut webkameran kautta, että kyllä siellä on lunta ja jengiäkin sinne lappaa.
Toki tiedettiin ettei se vielä mitään merkkaa. Kaivoin vielä odotellessa netistä kaikki mahdolliset numerot Brezovicaan ja soittelin, et toimiiko hissit. Noin 10 numeroon soitin, mistään ei vastattu, niin totesin, et tyhjä arpa.
Sit ajettiin Pristiinasta 1,5 tuntia ja todettiin, että lunta on suht reippaasti ja jengiäkin bussilasteittain. No hissit ei kuitenkaan toimineet. Kyseltiin parista lähteestä, toinen sanoi, että ehkä huomenna ja toinen kaveri totes, ettei varmana huomenna hissit toimi. Hetki siinä pähkäiltiin, et jos jäätäiskö yöksi ja aamulla kiivettäis toppiin ja laskettais sit alas, mutta hylättiin se ajatus ja lähdettiin ajeleen kotia kohti.
Ehdottomasti parasta antia tänään oli safka, mitä syötiin paluumatkalla serbiraflassa. Olin kesällä syönyt siinä fisua ja se oli edelleenkin aivan erinomaista. Siitä pisteet Ljuboten Motellin kokille.
Riku heitti mut himaan ja ajoi vielä urhoollisesti takaisin Pejaan. Siinä vaiheessa mä olin jo suht well done.
Saksalaiset duunikaverit soitteli jo kun oltiin syömässä, että tänään on baari-ilta. Sinällään poikkeuksellista, koska harvoin ne mitään soittelee. No toisaalta kaveri lähtee himaan kuukauden päästä, joten ei voinut oikein kieltäytyä. Käytiin sit illan mittaan 3 eri mestassa. Mulla oli niin hankalaa olla baarissa, että ei varmaan koskaa aikaisemmin moista fiilistä. Joo, arvaus oli väärä, en ollut niin kännissä, vaan joka mestassa oli ihan älytön röökin savu. Silmien kirvely oli sitä luokkaa, että ei vaan olllut enään kivaa. Riisuin jo kaikki päällysvaatteet tuulettumaan parvekkeelle, kun tulin himaan. Täällä tuli uus tupakkilaki voimaan vuoden vaihteessa ja sen johdosta ruokapaikoissa on tehty jonkinlaista erottelua savuttomille, mutta ilmeisesti normi baareissa saa köösata edelleen ihan täpöllä. Tuli kyll huono fiilis ja silmiä kirvelee edelleen. No ehkä se on kuitenkin hyvä merkki, että havaitsee moisen savun.
No se oli tällainen lauantai Kosovossa. Eli kun tästä poistaa turhan tekstin, niin sinne ei jää mitään jäljelle. Toisaalta kun elämä täällä on juuri tuollaista ja mikäli haluat tietää mitä minulle kuuluu, niin tässäpä sinulle tämän päivän kuulumiset. Nyt ryömin vällyjen alle ja toivotan lupsakkaa pyhäpäivää kaikille.
Ai niin, tänne tuli talvi, pihalla 20 senttiä lunta ja pari astetta pakkasta - jiiiiiiiiiiiihaaaaaaaa !
eulex freerider

Kuulumisia sorvin ääreltä

No niin, sorvi on taas käynnissä. Tiistaina 11 tunnin unien jälkeen duuniin. Lompsin suoraan pomon huoneeseen nimityspaperi kädessäni. Tökkäsin sen pöydälle ja totesin, että sä ootkin jo varmaan kuullut tästä. Sen jälkeen huoneessa olikin hiljaista, vaikka hetki sitten siellä oli todella kovat keskustelut menossa. Paperilla oli kohtuullinen shokkivaikutus. Myös pari muuta saksalaista, jotka tuli mun kanssa samaan aikaan, meni todella hiljaisiksi. No, kun päivä oli pilattu kaikkien osalta, niin mitäpä siihen oli sit enään lisättävää. Käskin vielä pomon ilmoittaa mahdollisimman pian, kenelle luovuttaisin kaiken välineistön, mitä oon 11 kk aikana kuitannut. Sitä nimeä ei ole vielä ilmoitettu, mutta olen sillä aikaa valmistellut paperitöitä. Tänään sain kaivettua uuden pomon nimen esille. Pistin sille meiliä, että en ehdi heti duuniin, kun oon skimbaamassa Banskossa muutaman päivän. Lisäksi kyselin, että ei kai ole mitään ongelmaa pitää hieman lomia silloin, kun oon buukannut skimbareissuja alpeille. Ajattelin, että tuollainen lähestymistapa on ihan passeli, kun ei oo vielä nähnytkään uutta pomoa.Kyllä niistä duuniasioista ehtii sopia myöhemminkin. Saas nähdä, mitä kaveri aikanaan vastailee, vai vastaako ollenkaan. Ens viikon vielä siirtelen tavaroita toisten nimiin ja sit suuntaan Banskoon Bulgariaan 4 päiväks skimbaamaan. Mitään muuta duunihommia en enään ajatellut tehdä nykyisessä yksikössä, kuin hallinnolliset systeemit kondikseen. Huomenna vois vaikka kokeilla jotain treenihommia. Tähän asti on ollut yhtä väsy kuin viereisen kuvan mirrillä. Täällä odotellaan edelleen talvea saapuvaksi. Yöllä on kyll pakkasta, mutta päivällä kun paistaa, on 15 astetta lämmintä - ei hyvä. Viikonlopuks pitäsi tulla vuorille lunta, mutta eiköhän sekin sade vielä kuivu kokoon. Noh näillä mennään, nyt lähden huilimaan. Mukavaa loppuviikkoa sille suunnalle,
eulextyöläinen

Home sweet home

Balkanin Pariisissa ollaan. Aika rankka paluumatka. Pisin legi (Nairobi-Istanbul) alkoi tuoli 4 yöllä ja oli jossain määrin kuoppainen reitti, joten nukkuminen jäi väliin. Ei auta muu, kuin kömpiä vällyjen alle ja huomenna aamusta kertomaan ilouutisia duunissa, että pääsevät musta eroon.
Lupsakkaa alkanutta viikkoa sinnekin.
eulextyöläinen

Oikein hyvää viikonloppua

Täällä business as usuall, aamupalalla istuskelen yritän keksiä, olisko mitään kirjoittamisen arvoista.
Tuskin teitä kiinnostaa tietää millainen keli täällä on ja mitään sen kummempaa täällä ei ole tapahtunut.
En oo jaksanut kuvata Maran jälkeen enään ollenkaan tai no Mombasan asemalla taisin ottaa junasta yhden kuvan. Olkoonkin, että tämä on afrikkaa, mutta ei näissä rantakohteissa mitään kuvaamista ole. Toki jos lähtis kuljeskeleen Mombasan kapeita katuja, sillä olis jotain, mutta kun ne on kerran nähty niin ei enään jaksa. Ihmisiä arjen askareissa olis kiva kuvata, mutta siitä ne ei tykkää ollenkaan. Eli siis parempi keskittyä olenaiseen ja pötkötellä piitsillä. Latailen tässä samalla kuvia ja jos yhteydet toimii, niin linkitän toho vielä lisää kuvia Marasta. Vielä muutama päivä hellettä luvassa. Su iltana ysin aikaan lennetään Nairobiin, sieltä 3 aikaan yöllä startti kohti Istanbulia ja yhden aikaan maanantai päivällä mun pitäis olla Balkanin Pariisissa.
Nautitaan viikonlopusta täysillä, se on työläisten oikeus...
vkl kesis

Bamburi Beach

Non niin taas takaisin tässä Mombasan kupeessa. Käytiin pyörähtämässä Malindissa pari päivää ja oli ajatus jatkaa vielä pohjoisemmaksi, mutta tehtiinkin takinkääntö ja palattiin lähtöruutuun.
Ei toi Matatussa (Toyota Hiace minibussi) istuminen tuntunut kovin houkuttelevalta, kun lomaa ei kuitenkaan ole monta päivää jäljellä. Pöjötetään täällä piitsillä 5 päivää ja sit lento Nairobiin ja sieltä jatkot sit yöllä Istanbulin kautta Pristinaan. Kämppis pisti just viestiä, että Pristinassa on niin kova sumu, että kenttä on ollut kiinni pari päivää. Noh, eiköhän se jossain vaiheessa tokene, niin pääsee takaisin Balkanin Pariisiin. Täällä ei sumu vaivaa, terdellä tätä kirjoittelen. Kello on 22.30. Sen verran lämmint, että sortseissa ja t-paidassa pikku hiki päällä vaikka hieman tuuleekin.
Tänään sain vahvistuksen, että duunihommat vaihtuu. Yllätys oli se, siirto onkin jo tammikuun lopussa. Sit alkaakin advisor/mentor hommat siitä eteenpäin.
Ei jää kuin pari viikkoa aikaa luovuttaa välineistö ja duunit seuraavalle kaverille, kuka liekään se onnellinen. En viitsi edes ilmoittaa duuniin asiasta, ennenkuin palaan konttorille. Voihan se olla, että siellä tieto kiirii kyllä pomon korviin jo aikaisemmin.
Mä koitan viritellä lisää kuvia jossain vaiheessa noihin diasarjoihin, kun nyt on taas yhteyksien parissa.
Eipä muuta kuin onnea ja menestystä sinne suunnalle.
kesämies

Kissakavalkadi

No niin sain tuunattua uuden diaesityksen tohon viereen. Kuvista kävin vasta läpi eka päivän kuvat, enempää tuohon ei niitä viitsinyt laittaa. Katselen lisää kuvia myöhemmin ja teen mahdollisesti uuden setin. Esitys on kovasti kissapainotteinen. Pahoittelen, että osa leijonakuvista on heikkolaatuisia, kun ne jouduttiin kuvaamaan voimakkaaseen vastavaloon. Toivon kuitenkin, että pääsette kuvien myötä siihen samaan tunnelmaan, kun meillä oli ison leijonalauman keskellä. Laumassa oli aika raukean hieno fiilis, kaikki näytti olevan balanssissa. Ehkä meidän pitäisi ottaa sieltä jotain oppia.
Nyt on aika siirtyä pöjöttämään piitsille ja taidanpa palkita itseni kylmällä Tuskerilla.
Mukavaa viikonloppua ja nauttikaa kissanpäiviä.
kesis

Kuuman kostea Mombasa

No niin, täällä sitä sit hikoillaan Mombasan kulmilla. Junamatka meni lupsakasti, tosin Kenian rautateiden ylpeys ei ole ihan parhaassa loistossa enään. Jotain nostalgiaa kyseisessä junamatkassa kuitenkin on.

Tällä nyt huilitaan 3 päivää safarin rasituksia pois. Lähinnä rannalla pöjötystä tiedossa ja toki varpaiden huljuttelua lähes kuumassa merivedessä.

Safari oli taas mahtava. Matka Masai Maraan on suht pitkä, vaikkakin teitä oli hieman paranneltu edellisestä kerrasta, mutta 5-6 tuntia sinne jokatapauksessa menee. Su iltapäivällä kun päästiin eka kerran puistoon, nähtiin ekan puolen tunnin aikana gepardi äidin tappama gaselli. Kyseinen emo on etusivun kuvassa kahden pentunsa kanssa. Samaan syssyyn myös todettiiin savannin hierarkia, kun urosleijona saapui pakalle, niin gepardiperhe poistui todella nopeasti. Iso kissa nappas gasellin jämät suuhunsa ja poistui sivummalle syömään. Tuntia myöhemmin nähtiin vielä 15 leijonan lauma. Uskomaton tuuri kerrassaan.
Seuraavina päivinä nähtiin sama gepardi perhe useampaan otteeseen ja paljon muitakin eläimiä. Opas oli tosi jees ja on niitä isoja kissoja niin kiva katsella, että aina tuonne vois palata uudelleen. Kehittelen uuden kuvapaketin heti, kun seulon hieman noita kuvia. Noin pari tuhatta näpsyä siinä tasin ottaa.
Nyt on aamiainen syöty uima-altaan äärellä. Tekis mieli pulahtaa sinne, kun lämmintä on jo aamusta reilut 30 astetta ja ilma kosteus on hyvin lähellä 100%. Noh, lämmin on hyväksi luille.
Päivitellään taas tarinaa, kun ollaan yhteyksien äärellä.
kesis  

Nairobberissa ollaan

Just (kaks Tuskeria sitten) tultiin Nairobiin, nyt lyhyet terkut sinne, meidän pitää kohta juosta Mombasan junaan. Sit kiireet päättyykin, kun se matka kestää 15 tuntia, eikä tuo ole kovin pitkä kilsoissa.
Safari oli mahtava, siitä tarkempi tarina tulossa lähipäivinä.