sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Malakka

Eilinen pätkä 123 km ja reitti https://connect.garmin.com/modern/activity/4374320836

Tänään Malakka 126 km yhteensä 2058 km ja reitti   https://connect.garmin.com/modern/activity/4378307546

Eilisestä ei paljon kerrottavaa ole, muutama hyvä ruokapaikka ja siinä tärkeimmät. Jalat tuntui aika pehmeiltä, joten kahvia meni ja DJ Orionin juhlalähetys pauhasi puhelimesta täpöllä. Ajelin alkuun reilu 60 kilsaa Kehä III tasoista tietä siellä liikenteen seassa. Välillä siinä oli neljäkin kaistaa suuntaansa, joten paljon oli trafiikkia. Tilanne rauhottui vasta kun Kuala Lumpuriin menijät kääntyivät siihen suuntaan. Täällä ei tosiaan ole juuri vaihtoehtoisia reittejä, kun tieverkosto on aika suppea. Toki tuonne viidakkoon on melko haasteellista mitään teitä tehdä ja asutus on keskittynyt rannikolle. Eilen kun pääsin rantaviivaan ajamaan, niin se oli melkoista joutomaata. Monin paikoin lähes avoviemäriä molemmin puolin tietä. Ranta oli niin matala, että laskuveden aikaan vesi oli kilsan päässä rannasta ja pohja oli jotain mutavelliä. Sen varaan ei oikein turismia rakenneta.
Tänään tilanne oli ihan toisenlainen, heti Port Dicksonista lähtien koko matkan, rannikko oli elinvoimainen. Paljon isoja kyliä ja kaupunkeja, kiva fiilis ajella. Pikkuserkutkin kannusti tien varrella monin paikoin. Samaisessa Port Dicksonissa tapasin liikennevaloissa intialaisen reissupyöräilijän. Oikein hauska heppu, oli ollut vuoden Singaporessa duunissa ja oli lomallaan kiertelemässä Malesiaa.
Ajeltiin siinä joku tunnin verran samaa tahtia, mutta sit kaveri tais jäädä ottamaan valokuvia, enkä enään nähnyt häntä. Maisemat oli tosiaan kivat, ajoin pitkään rantaa myötäillen, oli hyvä reititys Malakkaan asti. Siinä vaan kävi niin, että se tie meni sotilastukikohdan läpi ja sotilaspoliisit viittoili mut heti pysähtymään kun pääsin portille. Eipä siinä asiasta neuvoteltu, ei muuta kuin takaisin ja kiertotietä hakemaan. Noh, pyöräilemään tänne on tultu, joten se meni ihan speksien mukaan. Iltapäivällä oli ihan kesäinen keli kuten eilenkin, joten kostoksi keräsin hieman janoa kun tänään otin palautusjuomaksi muutaman Guinessin. Palkitsin itseni muutenkin hieman paremmalla majoituksella. 32 neliön huone 13 kerroksessa. Allaskin oli oikein hyvä, hinta 30€ vrk. Tässä kaupungissa on majoituksien suhteen todella hyvä hinta/laatusuhde. Kaupunki vaikutti ensi näkemältä muutenkin oikein mukavalta. Yksisuuntaisia katuja oli kyllä kuin Turussa konsanaan, mutta fillarilla ei ole niin nuukaa, miten siellä ajaa. Fillarin sai säilytykseen respan takahuoneeseen. Respa frouva kyseli, että mistä oon tulossa, meinas heittää voltin kun kerroin Bangkokista ajelleeni. Eihän tämä ehkä ihan jokaiselta jantterilta luonnistu, mutta kysehän ei kuitenkaan ole pyöräilyä kummemmasta jutusta. Tosi sällit ajaa sit omassa kategoriassa Hanko - Nuorgam 61 tuntia 
Pyöräily on kuitenkin todella hieno tapa tutustua paikkoihin. Veikka Gustafssonia lainatakseni, jokaiselle löytyy oma vuorensa. Pyöräilyssä se voi olla vkl reissu lähiseudulla ja siitä voi tarttua kipinä joka vie hieman pidemmälle. Sillä ei väliä, kuinka paljon kilsoja reissulla tulee, yksi kerrallaan ne jokatapauksessa ajetaan. Kun pääsee ajamaan siedettävissä olosuhteissa, polkemiseen ei kiinnitä mitään huomiota, vaan vaipuu omiin aatoksiin, tilaan, mihin on aika haasteelista päästä nykyisessä informaatioähky yhteiskunnassa. Siinä on mies ja pyörä, jalat tekee omaa duunia ja kun ympäristö on stabiili, ajatus juoksee omia ratojaan. Olen ajellut keskimäärin noin 6-8 tuntia päivässä. Siinä on ehtinyt muutama ajatus käydä mielessä, kun ei ole muita ärsykkeitä häiritsemässä.
Aasiassa pyöräkulttuuri on nousussa, toki se on sitä myös Suomessakin, vielä kun se näkyisi liikennekäyttäytymisessä se olisi hieno juttu. Monilla tapaamillani suomalaisilla on sellainen käsitys, että Aasiassa on hengenvaarallista pyöräillä. Itse kuitenkin ole vakaasti sitä mieltä, että pyöräily täällä jopa suurkaupungeissa on turvallisempaa kuin Suomessa. Tilastotieteilijöillä on tietty viimeinen sana tässä asiassa, mutta se on oma fiilis. Suurimman osan elämäni kilsoista olen kuitenkin ajanut Suomessa.
Viime vuosina on täällä ollut usein virne kasvoille, kun katselen turistibusseja. Itsekin niissä tuhansia kilsoja istuneena, se on edelleen hyvä vaihtoehto, jos fillarilla ajaminen ei just silloin maistu. Muuten istun mielummin Brooks B17 jakkaralla. Toivottavasti tämä ei mennyt paatoksen puolelle, tarkoitus on rohkaista ihmisiä kokeilemaan uusia juttuja.  Tiedän, että siellä Turun suunnallakin yksi pariskunta kovasti pähkäilee tällaisia reissuja.

Nyt loppuu filosofointi tällä erää. Mä vietän vuoden vaihteen tässä kaupungissa ja mietiskelen mitä teen seuraavaksi. Parin päivän kuvasaldoa:

tummia pilviä moskeijan yllä

eilinen lunchi

illan kruunasi banaani roti ja malesialainen kahvi

pikkuserkut kannustaa ja sormi pois linssin edestä...

kivan näköinen hinditemppeli

Canyon palmun katveessa

piitsillä ei ryysistä

päivän hotelli

30 egen huone

13 kerroksen näkymä

ja tietty mun varpaan altaalla

palauttava tankkaus

näillä mennään

perjantai 27. joulukuuta 2019

Matka jatkuu

Kuala Selangor 148 km yhteensä 1809 km reitti  https://connect.garmin.com/modern/activity/4371421461

Päivän reitti oli varmaan tylsin tällä reissulla. Kaksi tai nelikaistaista tietä, joka oli suurimaksi osaksi korjauksen alla. Eka kerran päädyin täällä motarille. Siellä oli joku viskaali vastassa heristelemässä sormea. Ei auttanut kuin palata takaisin vastakarvaan edelliseen risteykseen. Onneks vaihtoehtoinen reitti sentään löytyi. Keli sinällään oli ihan jees, tosin onhan tuo mittarin mukaan tuossa loppumatkasta ollut 44 astetta. Vastatuuli varmaan virkisti. Sit virittelin DJ Orionin soimaan puhelimesta. Se sai kovasti ihmettelyä aikaan, kun pysähdyttiin liikennevaloihin. Sai siitä kyllä ajamiseen vauhtia muuten tylsällä legillä. Täällä kylillä perillä tuli pikku osumaa. Tien reunassa oli poikittain joku puolitoista metrinen lisko, joka oli saanut osumaa autosta. Se yski siinä verta ja otti happea. Tottakai se blokkas sen tien reunan kokonaan. Mä kiersin sen ja palailin takaisin reunaan, niin takanatuleva auto törmäs mun fillariin takaa. Toinen sivulaukku irtos ja lokasuoja napsahti poikki. Sain pidettyä itseni pystyssä, että ei tullut asfaltti-ihottumaa. Auto jatkoi matkaa, sen kummemmin hiljentelemättä. Hotellissa tarkastelin vauriot, eipä siinä isompaa ollut. Gorilla teipillä lokasuoja kondikseen, takakiekkokin näytti pyörivän riittävän suoraan. ketjuihin vaan lisää öljyä ja aamulla taas kovaa ajoa. Ajelin illemmalla sen paikan ohi. Kyllä se liskokin oli siitä kadonnut. Yleensä noita ei kuolleita eläimiä siirretä mihinkään. Noita liskoja on liiskaantuneena näkynyt kymmeniä tän reissun aikana. Tosin toi oli kyllä niin keskustassa, että ehkä ne siirsi sen siitä johonkin, jos se kuoli. Ai niin olihan siinä toinenkin eläinepisodi aikaisemmin. Ajelin sellaista nelikaistaista tietä ja kilpikonna hipsutteli siinä hiton vilkkaassa liikenteessä kohti sitä mun tienreunaa. Se oli jo ylittänyt 3 kaistaa ja viimeinen menossa. Mä kuuntelin, että rekka on just tulossa mun takana. Viittelöin sille ja se huomaskin sen kilpparin ja sai rekan pysähtymään ajoissa. Siitä se miekkonen pääsi syömään vihreämpää ruohoa tien toiselle puolelle. Ihme kyllä, että se pääsi siinä liikenteessä tien yli hengissä.

Parin seuraavan päivän urakka on ajella Malakaan. Sinne olis noin 230 kilsaa, sen jälkeen tiedossa altaalla pöjötystä ja ehkä muutama ahkeruus olut.

Loppuun muutama kuva tältä päivältä

Madras kahvi ja pari samosaa, niin kyllä jaksaa

muistutuksena, älä aja motaria fillarilla Malesiassa 

kilppari pisti suorastaan juoksuksi 

pikkuserkut odottelee safkaa turisteilta

monta apinaa puussa

kuka mahtaa olla faija



komea majakka tuolla samaisella kukkulalla


komeat kullitetut kupolit, ihan kuin Mr Banglan mersu

torstai 26. joulukuuta 2019

Tapaninpäivän polkaisu

Sitiawan 165 km yhteensä 1661 km ja reitti  https://connect.garmin.com/modern/activity/4367850915

Tänään ajelin reilut 100 kilsaa tuota ykkostietä ja siellä oli kyllä hitonmoinen liikenne. Siitä kun pääsi kääntymään pois, niin tilanne hieman rauhottui. Tänään pääsi jo ajamaan sellaista suomiasfalttia. Oli jonkin verran tietöitä ja asfaltti varsin surkeassa kunnossa. Sitä pätkää ei kuitenkaan kohtuuttomiin. On täällä tiestö selvästi huonommassa kunnossa kuin Thaimaassa, mut ihan ajettavaa jokatapauksessa. Lisäksi tieverkosto ei ole kovin laaja, joten autot pakkautuvat samoille teille.

Fillaristeja on näkynyt reilun viikon aikana paljon. Eilen kun ajelin Penangissa, vastaan tuli monta isoa ryhmää maantiepyöräilijöitä. Paljon niitä oli liikkeellä myös eteläisessä Thaimaassa. Laji on selvästi lisännyt suosiotaan. Täällähän järjestetään jonkin verran ihan isoja kisoja, jotka Eurosport televisioi. Pyöräilijöiden lisääntyminen muuttaa väkisinkin liikennekäyttäytymistä parempaan suuntaan, vaikka eipä mulla ole kyllä sen suhteen juuri moittimista useamman reissun kokemuksella.

Tän päivän legistä ei sen kummempaa. Olin suunnitellut pysähtyväni jo jonkin verran aikaisemmin, mutta fillari kulki ihan hyvin, joten jatkoin vielä kolmekymppiä lisää. Kelikin oli ihan jees, iltapäivällä kerääntyi jonkin verran pilviä ja kun majottauduin, oli ihan ukkosta ilmassa. Ei se sit kuitenkaan jaksanut sataa. Söin aika hyvin jo matkalla, mutta tossa hotlan naapurissa sattui olemaan intialainen ravintola niin pitihän se testata. Oli kyllä aivan loistavat safkat, lammasta, kala currya, kurpitsaa ja jotain lisukkeita. Siihen pudina lassi juomaksi ja jälkkäriksi masala tee - ai että. Oli reilulla kolmella eurolla todella paljon hyvää syömistä. Masala teestä tuli mieleen Kathmandun aamuyön lähdöt bussiasemalle, kun kaikki paikat oli vielä kiinni, mutta aina jossain kadunkulmassa oli kaveri tekemässä masala teetä kerosiinikeittimellä. Makukin oli ihan yhtä hyvä. Huomenna matka jatkuu rannikkoa pitkin Melakan suuntaan. Kuala Lumpur saa tällä reissulla jäädä väliin. Aamulla voiskin ottaa varhaisen startin. Tänään oli kaikenlaista säätämistä aamulla ja lauttamatkakin, ennenkuin pääsi ajamaan.

Tuossa muutama kuva tältä päivältä

oikeaoppinen merkintä, kun rekka hajoaa tielle

päivän illallinen

ravintolassa oli 4 eri tiskiä missä väsäiltiin ruokia ja juomia


tuossa ravintola ja vieressä mun hotelli

standardien värinen paloasema, poliisiasemat on sinivalkoisia

tuon moskeijan rukouskutsut ei kuulu mun hotelliin

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Joulu Penangissa taputeltu

Batu Ferringhi 35 km yhteensä 1496 km  reitti  https://connect.garmin.com/modern/activity/4365607457

Kävin aamupäivällä pikku ajelulla tuolla saaren luoteiskulmassa. Siellä oli jonkin verran piitsin pätkää ja hotellikeskittymiä. Fillarin ketjut on nyt rasvattu ja huomenna aamusta lautta mantereelle ja etelää kohti. Tarkoitus olis ajaa vuoden vaihteeseen Malakkan kaupunkiin. Sinne olis noin 500 kilsaa, joten eiköhän tuo neljässä päivässä onnistu. Siellä voi sit tarkastella aikataulua uudemman kerran. Malakka tai Melaka, kaupungin nimi kirjoitetaan usealla tavalla, on myös päässyt UNESCO:n listoille. Siinä matkalla ei ilmeisesti ole mitään sykähdyttäviä mestoja olemassa, joten voi huolella ajella sen mitä jalat antaa myöten.
Penang jätti positiivisen muistijäljen tällä kertaa. Tänne vois kyllä tulla uudelleenkin, jos ei muuten, niin syömään chicken tikka masalaa. Malesian länsirannikolla asuu paljon Intiaista aikoinaan muuttaneita. Niillä on tietty oma kulttuuri ja ruoka, mistä ei tingitä. Tosin sillä erotuksella, että täällä on paljon intialaisia muslimeja. Onhan niitä jonkin verran Intiassakin tänä päivänä, mutta Intian itsenäistymisen jälkimainingeissa 1947 suurin osa muslimeista muutti nykyisen Pakistanin alueelle ja hindut taas Intiaan. Erittäin hyvä, että osa muutti tänne, niin mä voin nyt nauttia erittäin hyvästä intialaisesta safkasta. Uskoisin, että sitä on tarjolla vielä tuossa matkan edetessä. Jos jotain negatiivista tästä paikasta voi sanoa, on tuo viereisen moskeijan rukouskutsun volyymin käyttö. Yöllä kajahtaa eka kutsu 02.25 ja se todellakin tuntuu, kuin Imaami olis ämyrin kanssa korvan vieressä. Seuraava kutsu tulee kuudelta, mikä on ihan jees aika nousta muutenkin.
Olen testaillut monen ravintolan tikka masaloita ympäri maailmaa ja viimeiset kolme päivää täällä. Vasta täällä tajusin, että koko aterian sydän on sen kastike. Kun siihen panostaa kunnolla, niin ei voi mennä pieleen. Muutenkin tuossa satulassa tuntikausia istuskellessa tuleee kaikenlaisia hyviä ja ei niin hyviä ajatuksia mieleen. Osaa pitää testailla jossain vaiheessa kun palailee täältä.
Tänään kävin uimassakin, piitsi ei mikään kovin kummoinen ja aallokon mukana oli kova pohjavirtaus. Just kun olis palaamassa merestä, joku meduusa osui vasempaan jalkapöytään. Poltteli kyllä oikein kunnolla varmaan pari kolme tuntia, mutta ei siihen nyt mitään kovin ihmeellistä punoitusta tullut. Varsin epämiellyttävä kokemus joka tapauksessa.
En muistanutkaan mainita, että otin taas hyväksi havaitun käytännön, että vastapainona tälle lomailulle, teen joka päivä 100 etunojapunnerrusta. Tietty en tee niitä joka päivä, mutta jonain päivinä sit punnerretaan hieman enemmän. Tänään olis tiedossa 300 punnerrusta ennen nukkumaan menoa...

Tässäpä ne tärkeimmät uutiset Penangin suunnalta.

vanhaa ja uudempaa matkalla piitsille

Batu Ferringhini

mäkisellä kauhea ryysis kun kävin kaffeella ja jätskillä

siinä olis kiva taloprojekti

naapuri kyllä hieman varjostaa

lukeminen ei mene koskaan hukkaan

tuon voi joku osaava kääntää

Saksalainen laatu keskiössä

tuosta ei tikka masala parane

tuossa ravintolassa kannattaa pistäytyä

olispa päheet ovet Saratielle


tavarafillarilla kulkis hyvin vkl ostokset

täällä talot saa ilmeisesti maalata oman maun mukaan




rikshatolpalla odotellaan