EOM

Tarkoittaa end of mission, ja kun 1090 päivää missiolla on pulkassa, niin on aika lähteä.
Tänään kävin viemässä muuttolaatikot DHL:n hoteisiin, huomenna toivottavasti saan viimeiset nimikirjoitukset check out paperiin ja sit se on siinä. Kamat alkaa olla pakattu, huomenna sovittelen, mahtuuko ne autoon, Jos kaikki menee tuubiin, niin perjantaina jossain vaiheessa lähden sutimaan kohti pohjoista.
Tavallaan hieman sekava fiilis. On mukava lähteä ja palata Suomeen, missä kaikki toimii. Tiedän myös kyllä sen, että kaikki se, mitä Suomessa eniten arvostaa muuttuu muutamassa viikossa itsestäänselvyydeksi, eikä sitä enään arvosta niin paljon kuin pitäisi. Noh, sellainen on kai ihmisen luonne.

Tulin just parturista, siinä on pari kundia duunissa jotka saksii hiuksia. Se on todellakin ainoa paikka mitä tiedän, että siellä käytetään saksia, eikä konetta joka leikkaa parin millin sängen.
Nuorempi kaveri rupes kyseleen multa, että miksei kukaan tee mitään, kun hän asuu Ibarin pohjoispuolella ja siellä räjähtelee pommeja tai käsikranaatteja lähes joka yö. Albaanit rakensi asuinalueen ns serbialueelle ja viimeisen parin viikon aikana siellä on ollut paljon iskuja. Kun ei ole tullut kuolonuhreja, niin eipä noita uutisoida. Se kuitenkin kuvastaa sitä arkea mitä täällä eletään. Toki me kermaperseet koisataan ihan hyvin täällä Ibarin eteläpuolella, mutta 300 m pohjoiseen ja tilanne muuttuu. Eipä siinä kauheasti voinut kaverille lupailla parempaa tulevaisuutta. Itse kerroin olevani hallinnollisissa hommissa, enkä voi auttaa. Kyllähän se hullulta tuntuu, kun eletään euroopassa ja meininki on niinkuin se on. Eipä siinä auttanut kuin kätellä ja toivoa parempaa jatkoa..

Olis tietty sopivaa vetäistä sellainen yhteenveto kolmesta vuodesta, mutta tällä hetkellä sitä ei vielä pysty tekemään. Pitää ottaa hieman etäisyyttä asioihin, ehkä sit sen jälkeen voi laittaa jotain ajatuksia tänne.

Mistä meidät suomalaiset tunnetaan:
Pienenä nyanssina tuli mieleen, että vaikka tällä alueella on vaikuttanut monia suomalaisia vuosien saatossa, ainakin Ahtisaaren lasken heistä ihan suurmieheksi. Palatessani Bulgarian hiihtoreissulta Bulgaria-Makedonia rajalla rajapoliisi tarkasti mun passin. Hän oli hieman iäkkäämpi jantteri. Antaessaan passin takaisin, hän katsoi vielä kantta, mietti hetken ja totesi - Jari Litmanen. Nostin kaverille peukkua ja ajelin hyvillä mielin Kosovoon.

Varmaan kun ajelen kohti Bad Gasteinia, mihin jään hiihtelemään 6 päivää, tulee mieleen monia asioita.
Nyt on kuitenkin aika siirtyä eteenpäin, tämä on ihan hyvä näin - faliminderit !

eutyöläinen

Borovets

Oho, edellisestä päivityksestä on jo pari viikkoa, ehkä aika kirjoittaa muutama rivi tätä reissublogia, ennenkuin se joutaa pidemmälle tauolle.
Edellinen päivitys oli tosiaan ennen meidän läksiäisiä, jotka oli ihan hyvät bileet. Bileiden jälkeinen viikko menikin kiinniotto operaatiossa, joka oli varmaan mun viimeinen. Siitä ei sen enempää.
Perjantaina ajelin Banskoon, siellä ihan hyvää hiihtoa. Jonkinlaiset jäähyväiset mun vakkari talvimestalle mission aikana. Nyt olen hieman lähempänä Sofiaa, Borovetsissa. Tämä on huomattavasti vanhempi hiihtokeskus, mutta oikein mainio mesta. Käytiin täällä retkellä kavereiden kanssa 2001 mun ekalla Kosovon tourilla. On tänne rakennettu jonkin verran, mutta edelleen tämä on ihan kiva kylämäinen keskus. Hissejäkään ei ole juuri uusittu, mutta jollain lailla kaikki toimii. Gondoli on kuulema 31 vuotta vanha, joten jonkun kierroksen ne kabiinit on siinä pyörineet. Täällä on paljon siperianhyskyja, niitä istuu monen ravintolan tai hiihtokoulun oven edessä. Ne on kyllä vaikuttavia koiria. Yhden ravintolan edessä on yks sellainen lähes ponin kokoinen husky. Yleensä se vaan mittailee asiakkaita ja antaa joidenkin rapsutellakin. Tänään yks brittifrouva meni rapsutteleen sitä, ilmeisesti se ei oikein tykännyt britin aksentista, kun meinas haukata käden siltä. Toisaalta ihan oikein kyllä, että hieman katselee, kuka pyrkii rapsutteleen..
Eilisen päivän sateli lunta ihan kunnolla. Tänään pääsin pöllytteleen polven syvyydessä puuteria. Tuntuu kyllä vuoden tauona jälkeen ihan älyttömän raskaalta tää skimbaaminen. Varmaan oon vaan niin paskassa kondiksessa, että menee hapoille kun pikkuisen kurvailee. Onneks täällä on erittäin hyvää paikallista punkkua palautusjuomaksi.
Oon tässä tehnyt valmisteluita Suomen kotimatkaa varten. Varailin matkan varrelta Bad Gasteinista hotlan 6 yöksi. Siellä on hyvä fyysisesti ja henkisesti puhdistautua Kosovon vaikutteista. Jospa siellä reidetkin jo kestäis hieman paremmin skimbaamista. Toisaalta jos ei, niin se on Itävallan tunnetuimpia kylpyläkaupunkeja. Sen jälkeen ajelen Travemundeen ja siellä auto laivaan. Siinä vaiheessa kun auto on laivassa, voi todeta, että missio on pulkassa ja aika ottaa lasillinen helmeilevää juomaa.
Siihen on kuitenkin vielä aikaa, nyt on aika lähteä syömään ja ottamaan hieman palautusjuomaa.

Mukavaa viikonloppua kaikille - nauttikaa kunnon talvesta ...

Skimbalomalainen

35 - 1

Viimeinen täys duuniviikko on pulkassa ja viimeinen kuukausikin kuluu kovaa kyytiä. 35 kk reissussa on vierähtänyt. Nyt alkaa olla se aika kun voi alkaa muisteleen mitä täällä on tehty sinä aikana. En nyt kuitenkaan ajatellut alkaa tekeen mitään loppuyhteenvetoa ainakaan vielä, tiedä sit teenkö sitä koskaan. Se ainakin vaatii hieman tajunnan laajentajaa ensin.
Tänään on kuitenkin juhlimisen paikka. Meillä on isot läksiäiset, meidän yksiköstä lähtee muutaman viikon sisällä 9 kaveria. Pidetään yhdessä isot bileet, sinne tulee varmaan 100 henkeä. Meillä on harjoitustalo, johon on rakennettu suht hieno baari ja bileet on siellä. Mulla alkaa muutenkin hommat olla ihan hyvällä mallilla. Sain tehtyä loppuraportin ja pomo teki henkilöarvioinnin siihen. 1-6 asteikolla, femma napsahti, joten ilmeisesti jotain on tehty oikeinkin. Ens viikolla tulee mun seuraaja, joten hetki aikaa veivata handoveria sen kanssa. Perjantaina suuntaan Banskoon hiihtämään reiluks viikoks. Tai voi olla, että puolessa välissä viikkoa ajelen Borovetsiin. Siellä en ole käynytkään 12 vuoteen.

Talvesta täällä Kosovossa ei ole tietoakaan. Koko viikon ollut todella lämmintä. Parhaina päivinä reilut 10 astetta ja aurinko paistoi. Huikea ero siihen mitä viime talvena oli. Silloin oli lunta ihan tolkuttomasti ja parin kuukauden ajan pakkasta 15-20 astetta. Toisaalta ihan hyvä näin. Vuorilla kuitenkin on lunta ihan mukavasti, joten skimbaamaankin pääsee.

Täällä ei tämän kummempia, talviset kuvatkin piti etsiä arkistosta, kun lunta täällä ei ole näkyvissä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, kippis !

Eutyöläinen - vielä hetken aikaa.

Lomat taas lusittu..

Taas vaihteeksi istuskelen Bangkokin kentän loungessa. Tää paikka alkaa tulla jo tutuksi. Geetee muki kädessä, ihan vaan jälkipitona, ettei malaria pääse salakavalasti iskemään.

Oli kyll kiva olla reissussa, olis voinut olla pidempäänkin, mutta toisaalta taas kiva palata Kosovoon ja pistään toi missio omalta osalta pakettiin. Pakko alkaa heti maanantaina inventoimaan noi kamat, mitä mun nimissä on. Siinä menee varmaan pari päivää. Loppuarviointikin pitää tehdä, siinä menee kans varmaan päivä. Muistais vaan mitä kaikkea sitä on kolmen vuoden aikana tehnyt..
Parin viikon päästä sit Banskoon hiihtämään. Balkanilla on todella lämmintä. Kosovossa pitäis olla huomenna 10 astetta lämmintä ja aurinkoista. Toivottavasti Banskossa vaan riittää lunta.
Huh, mä oon syönyt niin paljon seafoodia, että ihan ähky. Reppu on taas täynnä erilaisia currytahnoja ja muita safkajuttuja. Pitää yrittää kelkkoa ne himaan stadiin jollain konstilla.

Eipä täältä sen kummempia, pistäkää villahousut jalkaan siellä stadissa. Siellä on näköjään kunnon talvikelit.
Mä jatkan tätä malariantorjuntaprojektia, kippis.

eutyöläinen - vielä kuukauden

Näillä mennään..

Kokeillaampa päivittää blogia, jos vaikka sais siirrettyä muutaman kuvankin tänne.

Just sopivan energinen olo, kun heräsin ajoissa ja kävin piitsillä juoksemassa. Kyllä, ihan oikein luit, kävin juoksemassa... Kävin siellä myös eilen ja eilen juoksu kulki kuntotasoon nähden ihan hyvin. Tänään taas se normitilanne, eli ei päässyt mihinkään. No ohitin mä yhden ukon, tosin se oli syntynyt jo joskus isojen sotien välissä ja olisko sillä ollit joku kävelykeppikin, mut ohi pääsin.

Pikkuhiljaa hahmottunut tämä saari ja meininki. Se tuli selväks, että täällä on suht paljon venäläisiä. Kysymys kuuluukin, missä niitä ei nykyisin vielä olis. Toinen huomattava juttu on valtava ilmankostus. Tää on ihan kuin viidakossa asuis. Säätila muuttuu todella nopsaan, täysin pilvettömästä taivaasta kohtuulliseen sadekuuroon. Nyt vielä pitäis olla kuivinta aikaa täällä. Ei täällä nyt sada haitaks asti, mutta kosteusprosentti on kyllä kova. Vaatteet kostuu vaatekaapissa. Ilmastointia kun pitää päällä, niin hieman kuivuu tää huoneilma. Tossa kun on ollut muutama todella aurinkoinen päivä, niin onhan se hiekka valkoista. Se vaalenee vasta kuivuessaan. Tossa aamulenkillä muistelin reissuja valkohiekkaisille piitseille. Kyllä edelleen kaikkein valkoisimmat hiekat oli 20 vuotta sitten Thaimaan Phi Phi saaren Long Beachilla. Siellä ei kyllä pystynyt liikkumaan ilman laseja, sen verran häikäisi. Toki varmuudella tilanne sielläkin on muuttunut. Täälläkin ylikuormitus on tuonut paikoitellen hieman levää rannalle.Mut kyll tää ihan kelpo paikka on, ehkä maineensa vuoksi vaan jonkin verran ylihinnoiteltu.

Mä yritän ladata muutaman kuvan sielä tohon kupeeseen ja sit lähden potkimaan hiekkaa ja huljuttelemaan varpaitani meriveteen.

kesis

Boracay

Kun on hankalaa, niin on hankalaa.

Meinaspa tyssätä mun Filippiinien reissu heti alkuunsa. Menin checkaamaan lennolle sisään, niin kaveri rupes kyseleen, et kuin kauan oon Filippiineillä. No sanoin, et maks pari viikkoa. No sit kyseltiin paluu lentolippua nähtäväksi. No eihän mulla tietty ollut paluulentoa kun en tiennyt kuinka pitkään siellä olen. No paluulipun puute merkkas sitä, että se on ”no go”. Kaveri vaan totes, että jos haluat koneeseen, niin kannattais yrittää hankkia paluulippu niinkuin nyt. Onneks olin ajoissa kentällä. Oli edes teoreettiset mahkut tehdä jotain.Airasian lipputiski oli siinä suht lähellä. Muistelin, että niillä on lentoja johonkin suuntaan Filippiineille. No sinne sit kyseleen. Se virkailia oli aika pihalla, mutta sen verran sain selville, että ne lentää jostain Manilan pohjoispuolelta johonkin päin. No nyt se johonkin oli niin, että sain bookattua paluulennon ilmeisesti Clarkin kentältä Kuala Lumpurin kautta Phuketiin. Noh ei ihan halvimmasta päästä reititys, mutta ei kauheesti ollut neuvotteluvaraa. Sit takaisin tiskille ja sit se kaveri rupes kiukutteleen, kun mulla on niin lyhyeksi aikaa myönnetty passi. Tottahan se on, mutta se oli voimassa vaadittavat 7 kk reissulta paluun jälkeen. Sille hörökorvalle piti sit pitää pikku luento siitä, miksi UM myöntää meille niin lyhyitä passeja. Joku isompikin viskaali sitä passia ihmetteli, mutta kun sanoin, että olen EU nimisessä yhtiössä duunissa, sit sit ne rauhottui.

Saapuminen Cebuun, missä mulla oli koneen vaihto oli kyllä mieleenpainuva. No lentokelikin oli aika kova, mutta ei se ollut mitään verrattuna meininkiin täällä passintarkastuksessa. Tsiisus, en oo koskaan ollut tuollaisessa ryysiksessä. Ihmiset ahdettiin todella kuin karja aitaukseen lahtaamista varten. Happea oli sen verran nihkeästi tuloaulassa, että jengiä pyörtyili ja oksenteli ihan yhtenäään.Pyörtyneet kannettiin takaisin hieman kauemmas, missä saivat ottaa happea ja aloittaa jonotuksen uudelleen. Siinä oli kerrassaan reilu meininki ja hyvä fiilis. Japanilaiset ei yleensä ääntään korota, mutta muutama vanhempi herrasmies totes jotain aika kovalla äänenpainolla, kun homma ei oikein toiminut.

Kaikesta huolimatta perillä ollaan. Loppumatka Cebun jälkeen kyllä skulas hienosti. Mä en oikein vielä osaa sanoa, miten tätä paikkaa arviois. Eilinen päivä meni puolivaloilla reissaamisen vuoksi valvotun yön jälkeen.

Netti täällä on niin hidas, että kuvia ei ainakaan tule. Ei noi hiekat nyt niin valkoisia ole, kuin noissa kuvissa on. Hyviä ne kyllä on, sitä ei auta kiistää. Vesi on kristallin kirkasta, hieman viileämpää kuin Phuketissa. Mä tässä sulattelen tätä paikkaa ja kommentoin sit jossain vaiheessa. Sain lennot järkättyä Clarkiin, mistä mulla on sit jatkot Phuketiin. Jossain siinä Clarkin lähellä in Pinatubon tulivuori, täytyy selvitellä olisko se sillä etäisyydellä, että siellä vois käydä ihmettelemässä. Vaikka tällä hetkellä aurinko paistaa taas täpöllä, niin voi lohduttaa lukijakuntaani, että oli täälläkin sadekuuro päivällä...

Mukavaa viikonloppua, kesis