Patong Beach, tämän reissun päätepysäkki

Viimeinen etappi: Patong 37 km (4264 km).

No niin, päivitetään kuulumisia täältä Patongilta näin pizzaperjantain kunniaksi. Maanantaina ajelin tänne. Ajelin melko fiilispohjalta ja nyt nyt kun katselee statistiikkaa, niin tälle legille tuli suhteellisesti selvästi kovimmat nousumetrit koko reissulla. 501m vertikaalia nousua 37 kilsan matkalle. Osa nousuista oli älyttömän jyrkkiä. Onneks vaihdoin sellaiset välitykset, että niillä pystyy kiipeämään. Mulla on edessä pienin ratas 30 piikkinen ja takana 40 piikkinen. Yhdessä paikassa tie oli kuitenkin niin jyrkkää, että vaikka ajoin satulasta, niin takarengas suti asfaltilla. Mulla on sentään laukuissa vähintään 15 kg painoa, joten luulis takarenkaassa olevan pitoa. Ihan kiva reitti se jokatapauksessa oli. Tämä alue sinällään ei houkuttele lähtemään päivälenkille. Turistit ajelee skoottereilla ihan hiton kovaa ja monilla ei ole liikennesäännöistä sen kummemmin kuin skootterin hallinasta juuri käsitystä. Täällä on aika reilusti noita davaritzeja ja arabeja. Venäjältä tuli päivittän noin 10 lentoa Phuketin kentälle. Olis mielenkiintoista tietää moniko näistä jättää käyttämättä paluulentonsa. Bangkok Postin uutissyöttöjen mukaan, kun olivat davarizeja haastatelleet, moni ei aikonut ihan heti palata. Tuossa Patongin piitsillä liehuu aika iso Ukrainan lippu, vois ajatella, että se saattaa joitakuita harmittaa...

Olin viimeksi Patongilla 2016, nyt täällä on ehkä jonkin verran vähemmän porukkaa, vaikka kyllä sitä täällä silti on. Jotain erittäin positiivisia juttuja oon tuossa päivien aikana havainnoinut. Ensimmäinen on se, että täällä on todella siistiä. Piitsillä ei ole roskia oikein missään vaiheessa. Tuossa kun oon aamuisin juossut tai kävellyt piitsillä, siellä on ollut jengiä haravalla rapsuttelemassa levää piitsiltä mikä on nousuveden aikana sinne tullut. Kaikki pullot ja roskat kerätään viimeistään aamulla ja piitsi on on todella siisti. Kontrastina tulee mieleen Nai Yang piitsi kentokentän kupeessa mikä on virallisesti luonnonpuisto sisäänpääsymaksuineen. Siellä kukaan ei huolehtinut paikan siisteydestä. Se olikin melko törkeässä kunnossa, kun porukka jättää roskat piitsille. Luulis, että sillä 5,5€ pääsymaksulla vois palkata muutaman kaverin huolehtimaan piitsistä. Patongilla on kymmeniä henkilöitä putsaamassa paikkoja. Toki roskien siivoaminen on jokaisen vastuulla, mutta näin se vaan ei toimi. Mäkin kannoin joka päivä Nai Yangin piitsiltä poistuessa ison kassillisen roskia, mut niitä vaan oli siellä liikaa. Noh se siitä. Se mikä Thaimaassa on myös muuttunut, niin täällä ei ole enään krääsän kaupustelijoita piitsillä, samoin ne kaikenmaailman kioskit on häädetty pois. Tämä on ollut kaikilla piitseillä eikä huono homma ollenkaan. Kyllä täällä silti janonsa saa sammutettua eikä nälkää tarvitse nähdä.

Pari päivää sitten aloitin juoksukauden täällä. On kyllä ihan parhautta juosta avojaloin tuollaisella piitsillä laskuveden aikaan aamulla. Muutamaan kertaan tuli mieleen, että tämähän on jopa hauskempaa kuin leirin ympäti kävely/juoksu Jubassa... Tsemiä vaan sinne, ketkä sitä rinkiä vielä kiertää.

Tänään olin piitsillä katselemassa auringonlaskua ja paikalliset purki siinä parkkiksella Ara papukaijoja autosta. Mietin vaan, että mikähän turistihomma tämä oikein on. Ara ei nopealla nettiselaamisella ole tämän alueen lintuja, vaan ne oli tuotu Etelä Amerikasta. Pessimistinen asenteeni muttui, kun kaverit roudas telineet 10:lle Aralle siihen piitsille. Siitä ne pyrähti pareittain tai ryhminä lentoon, lentelivät aikansa ja palasivat takaisin telineelle. Olin havaitsevinani lintujen riemunkiljahduksista, että oli mieluisaa puuhaa. Ne lenteli pitkiä lenkkejä ja tulivat takaisin. Luulisin, että mikäli niillä oli himassa huonot olot, eivät ehkä olis palanneet. Mäkin kävin muutaman kuvan linnuista ottamassa, eikä siinä kerätty mitään rahaa. Ilmeisesti  niitä vaan esiteltiin turisteille ja linnut saivat samalla ulkoilla. Jäi tosi hyvä fiilis, kun on nähnyt kaikenmaailman luontoon kuuluvia eläimiä kytkettynä ja niillä koitetaan yritetään tehdä rahaa esittelemällä niitä turisteille.

Eipä täältä tämän kummempia. Jatkan lomailua, ens viikolla yhdestä pyöräliikkeestä pitäis tulla fillarilaatikko mulle. Fillari odottelee tuossa hotlan sisäpihalla laatikkoon pääsyä. Nyt sit shoppaillaan hirmu määrä mausteita ja sen sellaista tarpeellista. Himassa onkin currytahnat ihan finaalissa. Uuteen matkamökkiin olen suunnitellut aurinkosähköjärjestelmää. Kovin yksityiskohtaista suunnittelua ei vielä voi tehdä, kun ei ole edes nähnyt sit autoa muuten kuin kuvissa. 

Katsotaan, jos ens viikolla vielä tekisin jonkinlaisen yhteenvedon tästä 3 kuukauden reissusta ja fiiliksistä. Paluu himaan olis 6.3 ja joku siellä on tietty rikkonut polaaripyörteen, että pitää vielä kaivaa villahousut esille kun tulee himaan...

Oikein hyvää pizzaperjantaita kaikille 🙏

Haad Laem Sing piitsi matkalla Patongille

Patong Beach

Paikallinen 7/11 kaupan tiikerikissa rapsutuksia vailla

Tuosta löytyy currytahnaa joka lähtöön

Arat ulkoilee

                                        

Aurinko laskee täälläkin

Phuket Nai Yang Beach

Tuossa parit ajot tänne ja täällä: Nai Yang Beach 80km (4205km) ja Phuket Airport 22km (4227km).

Terveiset täältä Phuketin saarelta. Tulipahan nyt testattua, miten tänne pääsee fillarilla ja ihan hyvin pääsi. Olihan tuossa liikennettä kohtuullisesti kun tännehän pääsee maitse ainoastaan yhtä siltaa pitkin. Kyllä sinne sekaan silti mahtui. 6 päivää täällä lentokentän kupeessa meni ihan kivasti. Ihan mukava hotelli kävelumatkan päässä piitsiltä. Toi Nai Yangin ranta on luonnonpuisto ja sinne joutuu maksamaan pääsymaksun 200 baht, jos ei sit tule ajoissa, ennenkuin lipunmyyjät tulee paikalle. Samoin ne kyllä myös poistuu paikalta ajallaan niikuin kunnon virkahenkilöiden kuuluukin. Oli mielenkiintoista katsella ja kuvata laskeutuvia koneita lähietäisyydeltä. Tapasin siellä muutamia todellisia lentokonebongareita, jotka kiersivät ympäri maailman kenttiä kuvaamassa koneita. Yks itävaltalainen kaveri mulle kertoi harrastuksestaan hieman enemmän kun häneltä siitä kyselin. Reilut 20 vuotta ja 250 000 valokuvaa oli kertynyt harrastuksen parissa. Sanoi, että tämä Phuketin kenttä on hänen suosikkinsa, niiden satojen joukosta missä hän oli käynyt. Olihan se kieltämättä mielenkiintoista puuhaa, kun täällä yleensä tuulee idästä, niin koneet lähestyy meren suunnalta. Neljänä päivänä mäkin siellä istuskelin ja otin kuvia. Harvalla piitsillä tietty on tuollaista harrastusta tarjolla. Piitsi oli muutenkin oikein hyvä ja tällä länsirannikolla meri on paljon rauhallisempi kuin tuolla itärannikolla. Täältä löytyi erinomaisia pikku ravintoloita, mitkä lähinnä ruokki lentokentän työntekijöitä. Safka oli erinomaista ja erittään halpaa kun ottaa huomioon, että ollaan Phuketissa. Turisteja tällä alueella ei ole paljon ole. Jengi lähinnä pysähtyy ennen tai jälkeen lennon korkeintaan muutamaksi yöksi. Suurin osa tietty jatkaa Phuketin muille rannoille tai Khao Lakin suuntaan. Vahva suositus jokatapauksessa tälle paikalle. Huomenna matka jatkuu lyhyellä nypyllä ainakin alkuun Patong piitsille. Täytyy sit siellä pähkäillä vieläkö vaihdan paikkaa viimeiselle viikolle, vai pysynkö tuolla. Loppuun sit kuvia ja tiedoksi, että just nyt täällä sataa todellakin juuri kuin saavista kaatamalla. Samoin satoi eilen illalla. Kadut tulvii varmasti tällä sateella. Onneks oon kakkos kerroksessa. Täytyy varmaan hakea fillari kans tänne sisälle, vaikka se onkin sateensuojassa katoksessa tuolla ulkona.

Natai Beach ennen puksun siltaa

Autio Natai Beach

Silta Puksuun, täältä ei ole paluuta

Aikainen lintu madon nappaa..

Nai Yang Beach

Nai Yang

Nälkäinen puksun leijona

7/11 kaupan mirri päivysti kaupan ovella rapsutuksia

Lentokoneen kuvia on aika paljon, mutta pistetään nyt muutama tuohon, että saatte hieman tuntumaa lentokone bongaukseen Phuketin kentällä.

Yhtenä aamuna ensin ilmestyi lähelle rantaa tykkivene, sen jälkeen Hercules laskeutui moottorit savuten ja sit muutaman tunnin päästä ilmavoimien kone laskeutui ja toi porukkaa. Itävaltalainen bongari kertoi, että joku merkittävä henkilö laskeutuu tänään, kun tuo tykkivene sinne ilmestyi ja näinhän siinä kävi päivän mittaan. Ei tosin tullut selvyyttä kuka sinne tuli.

Muuten se olikin sitten business as usuall... Noi davarits pilotit Aeroflotilta ja Azur Airilta lähestyi kenttää selvästi matalammalla kuin muut, noh se tietty antoi erilaisia kuvakulmia.

              

                                        

Kaikki kiva tietty loppuu aikanaan, niin tämäkin.

                                        

Khao Lak on taputeltu

 No on täällä hieman ajettu fillarillakin: Khao Lak 21 km (4063 km) Khao Lak2 62 km (4125 km).

Eipä täällä mitään sen ihmeempiä ole tapahtunut, noh pari tuntia sitten oli pikku maanjäristys. Se ei monta sekuntia kestänyt, mutta selvästi havaittavissa. Pöjötin kämpässä kun hotla tärähti niin, kuin olisi rekalla siihen törmännyt. Kävin hetken ihmettelemässä tuossa pihalla, paikalliset oli hieman vauhkona. Eipä siitä ainakaan vielä ole seurannut lisäjäristyksiä, eikä vettäkään tulvi ovesta sisään.

Muuten elämä on ollut hyvin seesteistä, toisaalta just sellaista kun lomalla pitääkin. Eilen aamulla kävin ajamassa hieman pidemmän lenkin. Täällä on jo puolen päivän aikaan sen verran lämmintä, että eipä juuri ihmisiä ulkona näy. Tässä on voinut ihan rauhassa keskipäivän kuumuudessa suunnitella karavaanarin elämään ensi kesälle. Mutta ei siitä sen enempää. Tätäkin reissua on itseasiassa vielä just 3 viikkoa jäljellä. Huomis aamuna hyppään fillarin satulaan ja suuntaan Phuketin saarelle. Ajelen lentokentän kupeeseen ja ajattelin tehdä lentokonebongailua piitsiltä. Yleensä koneet lähestyvät kenttää meren suunnalta ja ovat jo todella alhaalla, siinä piitsin kohdalla. Juutuubissa on aika paljon pätkiä sieltä. Vaikutti ihan kivalta touhulta varsinkin jos on asiaan kuuluvat bongailujuomat mukana. Sieltä on kolmen päivän majoitus, pitää sit sinä aikana miettiä seuraavat liikkeet. 

Khao Lakissa oli kiva taas käydä. Edellisestä vierailusta oli jo yli 10 vuotta vierähtänyt ja aika paljon tämä paikka on muuttunut. Jotain oli ennallaan edellisestä vierailusta, se poliisin partiovene 813, minkä tsunami linkos muutaman kilometrin sisämaahan oli edelleen paikallaan ja se tsunamin muistoalue oli tavallaan laajentunut sen veneen ympärillä.

Muutenhan tämä 6 päivää meni täällä ihmetellessä ja hyvää ruokaa syödessä. Löysin tuosta naapurista hyvän ravintolan; My friend restaurant Khao Lak, oli kyllä todellinen helmi. Mä kävin viimeiset 4 päivää joka ilta siellä syömässä ja joka kerta jouduin pohtimaan, että olenko koskaan syönyt näin hyvää thai ruokaa missään muualla.

Papaya salaattia

Punaista currya

Panag currya

Vitus pääsi myös käymään piitsillä. Hyvinhän tuo tuohon kuvaan asettuu. Tuossa on kuvia noilta mun fillari sightseeing reissuilta Khao Lakin ympäristössä ja hieman tuonne Puksun suuntaankin.               

Khao Lakin piitsejä

Hotlan naapurissa asuu svedu joko ollut 70-luvulla Siinailla rauhaa turvaamassa. Naapurista sais kämpän vuokralle vajaa 300€ kuussa

Kumin raaka-ainetta ja lopputuote, missähän vaiheessa tuo maalataan mustaksi

Tuosta pääsee Similan (Jannen) saarille

Päheen näköinen vene, oliskohan tuo hieman iso Keravan joelle

Mirrien rapsuttelukaan ei päässyt täällä unohtumaan. Osa noista oppi jo tunnistamaan, että loikkivat kaula pitkällä tervehtimään kun lompsin tuossa kylillä. 

Noh, alahan rapsuttaa..

Sinisilmä