Nakhon Sawan

Päivän reitti: Nakhon Sawan kilsat 81 km (1623 km). Oikein hyvää vuoden 2022 viimeistä päivää kaikille. Tänä aamuna heräsin savun keskellä, tunnistin kyllä hajusta, että majatalo ei pala, mutta joku ahkera naapuri oli sytyttänyt risukasan palamaan jossain huudeilla heti aamu kuudelta. Näin jälkikäteen vois ajatella, että mut kirjaimellisesti savustettiin sieltä ulos... Se oli oikeastaan ihan hyvä, pääsin ajoissa liikkeelle ja luonto tarjosi vielä hienon auringonnousun vuoden päätteeksi. Muutama kuvakin onnistui ihan kelvollisesti, aurinko ei ollut kokonaisuudessaan monta sekuntia esillä, ennenkuin painui pilviverhoon. Oli leppoisa 4 tunnin ajelu yhden kahvitauon taktiikalla. En varaillut mitään hotlaa, kun varattavaa ei oikein ollut. Luotin, että jostain huone löytyy, vaikka booking ei niitä tarjonnut. Ekana kävin samassa hotlassa missä olin menomatkalla, se oli täynnä. Seuraavana saman ketjun toiseen hotelliin, sieltä sain huoneen pariksi yöksi. Jalat oli sitä mieltä, että huomenna ei ajeta mihinkään. Jos tänään innostuu ottamaan palautusjuomia, niin huomenna on varmaan hyvä huilia. Tämä on hiton vanha hotelli, mutta rempattu ja alakerrasta vielä löytyy pyykinpesukoneita ja kahviautomaatti. Niillä ihminen pärjää todella pitkälle. Ai niin, ja kirsikkana kakun päällä, kävin just syömässä ja paluumatkalla kaupan kautta todetakseni, että klo 14-17 ei täällä alkoholia myydä (kuten ei missään muuallakaan kaupoissa Thaimaassa). Noh, alakerran respan tytöillä oli jääkaapissa Changia, joten huoli pois.

Täällä Thaimaassa saa yleensä ajella silleen itsekseen, että ei herätä sen enempää huomiota. joskus joku rakki kyllä lähtee perään ja räksyttää aikansa. Laosissa ja Vietnamissa jengi huutaa kokoajan hello, hello tai Sabadii tuolla Laosin puolella. Se on tavallaan kivaa, mutta kun se on ihan kokoajan, niin mä en siitä erityisemmin pidä. Paikalliset kuitenkin odottaa, että niihin huutoihin vastais. Todellisuudessa sä et edes tiedä kuka huutaa ja mistä, kun huuto kuuluu, mutta ketään ei näy. Fillaristit täällä kyllä moikkaa. Paikallisia fillaristeja on näkynyt jonkin verran kaikkialla, mutta länkkäreitä Chiang Main ulkopuolella vain yks pariskunta. Viimeisen kolmen päivän ajan tilanne on muuttunut, ohiajavat mopoilijat peukuttaa, autoista avataan ikkuna ja kannustetaan ihan kuin Italian vuoristossa ja kun pysähdyt kaffeelle, torille tai ihan vaan liikennevaloihin, joku enkkua taitava tulee kyselemään mikä on pössis. Tänään pähkäilin, mistä moinen johtuu, ehkä täällä on jonkinlainen pyöräilybuumi hiipimässä.  Mulla on todella vahva aavistus siitä, että Pohjois Thaimaa ja varsinkin Chiang Mai tulee profiloitumaan pyöräilijöiden matkakohteena. Ehkäpä sinne muuttaa talviajaksi muitakin eläkeukkoja kuin minä 😎

Se riittäköön filosofoinnista tällä kertaa, toivotaan, että ensi vuodesta tulee parempi ja meillä ei ole enään Euroopassa sotaa käynnissä. Jos joku siellä Jubassa lukee näitä höpinöitä, niin tsemppiä sinne - jaksaa, jaksaa...💪

Loppuun kuvia viimeisen kolmen päivän ajalta kutakuinkin aikajärjestyksessä vanhimmat ensin:

Taas Wang joen varrella

Vettä säännöstellään ja ohjataan kanaviin

Munkkien kuntoportaat

Hiljaa virtaa Wang

Jonkun se on tämäkin homma hoidettava..

Tuossa kohtaa Wang yhtyy Ping jokeen ja katoaa kartalta

Riisipeltoa

Menomatkalla ajoin noiden kukkuloiden toiselta puolelta

Auringonlasku Tak kaupungissa Ping joen varrella

Bambuviljelmiä

Tuosta mökistä mut savustettiin tänä aamuna ulos

Halkasijaltaan noin kaksi metrinen kanto

Vuoden viimeinen auringonnousu 🙏

Tämän päivän reitti: Tak etelään Kilsat:122 km (1542 km) eilinen reitti: Thoen - Tak kilsat 122 km (1420 km), Matka edistyy, vaikka päivityksiä ei kuulu missään... Eilen ja tänään majoituksessa ei ole nettiyhteyttä, niin en lataile kuvia, kun tuolla mun mobiilidatalla siinä menee ikuisuus. Tarkoituksena olis kuitenkin huomenna ajaa Nakhon Sawaniin, siellä varmaan yhteydet pelaa paremmin. Tosin näytti sielläkin olevan hotlat varsin täynnä. Eilen joutui etsiskelemään tosissaan majapaikkaa Takin kaupungissa. Kyllä siellä hotelleja oli, mutta ne ei ole varattavissa bookingin tai agodan kautta. Kaks ensimmäistä paikkaa, missä kävin kyselemässä, olivat kirjaimellisesti pistäneet luukut kiinni. Googlemaps ne kyllä edelleen tunnisti hotelleina. Nyt olen jossain ihan pikku kylässä aivan Ping joen rannalla. Kävin jo yytsimässä, että vesi on todella alhaalla nyt, joten jos pohjoisessa ei ala pian rankkasade, niin täältä pääsee kuivin sukin eteenpäin. Yllättävän nopeasti tuo joki pieneni, kun reilu 100 kilsaa pohjoiseen, tuo Ping joki virtasi voimakkaana ja vettä oli todella paljon. Toki tuossa on matkan varrella sulkuja, mistä vettä ohjataan kanaviin ja pelloille. Mulla olis huomenna lyhyt 85 kilsan veto Nakhon Sawaniin. Pyykkikoneelle alkaa olla tarvetta. Ajokamoja olen pessyt muutaman päivän käsipyykillä. Jospa sekin onnistuis huomenna. Nautitaan loppuvuodesta täpöllä, kirjoittelen enemmän viime päivien ajeluista huomenna toivottavasti kylmä Chang käsillä..

Ping joelta Wang joen varrelle

Päivän reitti: Doi Tao - Thoen kilsat 100 km (1298 km). Tänään oli todella vaihtelevaa maastoa ja kiivettävääkin yli 800 metriä päivän aikana. Lähdin jo seiskan jälkeen liikkeelle, oli pakko laittaa tuulirotsi päälle, kun tuntui niin viileältä. Näköjään Garmin vahvistaa havaintoni, koska alin lämpötila oli 14 astetta. Reilut 70 kilsaa oli mäkistä, kokoajan kiipeämistä tai alamäkeä. Viimeiset 30 kilsaa olikin sitten pelkkää alamäkeä. Tänään saattoi tulla tän reissun kovimmat nousumetrit, koska eipä tule mieleen, että tuolta etelästä löytyisi noin mäkistä maastoa. Jonkun verran mäkiä tuolla Malesian rajan tuntumassa on, mutta ei noin korkeita kuin täällä pohjoisessa. Tänään näkyi aika paljon nautoja pelloilla. Jotain sitrushedelmä viljelmiä tuossa näytti olevan mäkien rinteillä. Kyllä sateet täälläkin ovat vahinkoa aiheuttaneet. Tuossa pitkässä alamäessä aika monesta paikasta tien ulkokurvin piennar ja kaiteet oli sortunut alhaalla virtaavaan jokeen. Noita paikkoja lukuunottamatta tiet oli todella priimaa ja kun alamäessä oli vaan muutama auto liikkeellä, sen pystyi laskemaan ihan rivakasti. 

Majotuin moottoritien nro 1 lähelle. Onneks sentään puoli kilsaa matkaa tielle, niin ei liikenteen meteli kuulu tänne. Majatalon emäntä oli ihan innoissaan, kun näki Suomen lipun mun fillarissa. Hänen siskonsa kuulema on töissä Suomessa. Mustikoita kuulema kerää ja suomalaisen äijän kanssa naimisissa. Äsken hain kyliltä safkaa ja kyselin samalla vaihtorahoja majoituksesta. Frouva jatkoi juttuaan siskostaan ja esitteli samalla hänen toisen siskonsa. Muuttais kuulema mielellään Suomeen. Jos joku kiinnostui asiasta, niin tuota mun ajoreittiä seuraamalla löytää tänne hotlaan...

Lopuksi kuvia reitin varrelta: 

Usvaa kohti

Mäkiäkin löytyy

                                       

                                       

                                        

                                        

                                        

                                        

                                        

                                        

Matkalla etelään

Päivän reitti: Doi Tao kilsat: 141 km (1198 km). Eilen tein päätöksen, että Mae Hong Son kierros jää ens talvelle, pitäähän silloinkin olla jotain tekemistä... Mukavampi kiivetä vuoria, kun jalat on hieman paremmassa jiirissä. Suunnittelin kolmen päivän reitin Takiin, yhteensä noin 350 kilsaa. Lähdin liikkeelle sillä taktiikalla, että tänään hieman pidempi päivä ja sit pari hieman lyhyempää. Alkuun olikin oikein leppoisaa kruisailua, mutta jotenkin ajaminen rupes tökkimään iltapäivällä. Pig joki oli tulivinut oikein huolella. Tie oli jäänyt veden alle varmaan kilsan matkalta. Tutkiskelin siinä karttaa, että mistä löytyy kiertotie. Paikallinen jantteri toi mulle tuolin, että istuppa tuossa hetki, niin ajetaan sut veneellä tuon tulva-alueen toiselle reunalle. Niinhän siinä sit kävi. Päädyin sit illaksi Doi Tao nimiseen kylään, mistä löytyi majoitusta. Ajopäivä venyi lähes 9 tunnin mittaiseksi, mistä 6 t 39 min satulassa. Nyllä sen nyt huomaa alaselässä ja jaloissa, että vähempikin olis riittänyt. Muuten kyllä reitti oli todella kiva, pitää jossain vaiheessa ajaa sama tuonne pohjoisen suuntaan. Hyväkuntoisia teitä meni läpi maaseudun ja pikku kylien. Tuossa ei varmaan ollut kuin max 20 km hieman isompaa tietä. Hotlan yhteydessä on pikku rafla, missä oli sellain hot pot systeemi tarjolla. Tai ei siinä oikeastaan muuta ollutkaan, pyysin niitä vaan tenemään mulle jotain safkaa, mutta ne roudas sen hiililämmitteisen systeemin pöytään ja sit hitoikseen kaikkea safkaa siihen. Hyväähän se kyllä oli kuin mikä. Ei kyllä tuu mieleen, että olisin syönyt aikaisemmin tuollaisella systeemillä valmistettavaa safkaa. Se perinteinen thai hot pot on kyllä testattu, mutta tuossa oli tuo ns grillausalusta myös vaihtoehtona. Siinä tuli tosi hyviä isoja katkarapuja.

Loppuun hieman kuvia myös eiliseltä Chiang Mai kävelyltä ja tämän päivän reitiltä.

Chiang Main vanhaa keskustaa ympäröi neliön muotoinen kanava

Passeli eläkehomma...

Ping joki tänä aamuna

Mäkiäkin löytyy taustalta

Veneilyosuus

 Jouluaaton lenkki: Doi Suthep kilsat 37 km (1057 km)    23.12. lenkki: City Tour kilsat 19 km (1020 km).

Tervehdys Chiang Maista, täällä ollaan edelleen. Itseasiassa otin pari päivän jatkot hotlaan, 27.12 pitäis pakata kamat ja lähteä johonkin. Oon tässä pähkäillyt, mikä olis seuraava suunta. Kovasti tekis mieli lähteä ajamaan tuo Mae Hong Son kierros, Mae Hong Son loop  joka on 540 km pitkä ja siihen sisältyy lähes 11 km vertikaalia kiipeämistä. Kävin eilen testaamassa mäen nousu kykyä, kun ajoin tuonne Doi Suthep kukkulalle tuossa kaupungin reunalla. Sinne oli joku 700 m vertikaalia. Ilman laukkuja fillari kulki ihan mukavasti, mutta mulla on ollut oikeassa jalassa jotain hermosärkyä ja se kyllä lisääntyi selvästi eilisen jälkeen. Voi toki olla, että se ärtyi myös kun kävin edellispäivänä hieronnassa ja vanhempi frouva yritti vääntää mut solmuun ja joka paikkaan sattui niin hitosti koko hieronnan ajan. Järkisyillä ajateltuna, ei ole mitään syytä lähteä tuonne kierrokselle, mutta puolitoista vuotta Afrikassa opetti, että päätöksiä ei tarvitse perustella järkisyillä. Noh, tiistai aamuna sit viimeistään päätän, näyttääkö fillarin keula pohjoiseen vai etelään. 

Chiang Mai sinällään on kyllä kiva paikka. Covidin jäljiltä hintatasokin on todella halpa. Lähinnä täällä on thaimaalaisia turisteja, toki jonkin verran länkkäreitäkin, mutta nyt pitäis olla käytännössä vuoden kovin sesonki. Olen katsellut kaupunkia potentiaalisena tulevaisuuden talvikohteena. Ihan hyvin täällä vois kuukauden pari kaamosaikana asustella. Ilmasto on todella mukava, harrastusmahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Pyöräilijöitä näkyy reilusti, pääasiassa thaimaalaisia, mutta on aika moni länkkäri ottanut fillarin mukaan kun on tullut tänne. Toki niitä varmaan voi täältä vuokratakin. 

Joulu on täällä taputeltu. Tänään oli todella hiljaista tuossa kaupungilla kun kävin syömässä perinteisen intialaisen joulupäivällisen. Huomenna varmaan arki rullaa ihan normaalisti. Täällähän ei joulua sen kummemmin vietetä. Jotain koristelua turistien iloksi, mut se on siinä. Pari joulutonttua kyllä näin aaton aatona, sain niistä kuvankin napsaistua. Harmillisesti eilen oli niin utuinen keli, että maisemakuvat tuolta kukkulalta jäi varsin valjuiksi. 

Tontut huilaa, niin jaksaa aattona

Chiang Mai tuolla utuverhon takana

Hotlan aamiaista

Intialainen jouluateria - nam.

Kaamoslenkki Chiang Maissa

Päivän reitti: Kaamosajot kilsat 69 km (1001 km). Tervehdys Chiang Maista. Kävin tänään vuoden lyhyimmän päivän kunniaksi ajamassa lyhyen kaamoslenkin tuossa Ping joen varrella. Oli kyllä kiva vaan fiilistellä ilman laukkuja ja oikeastaan ilman aikataulua ja päämäärää. Keli oli ihan priimaa eikä maisemia voi moittia. Oli hieman sellainen heinä suussa pellon laitaa meininki. Tuossa ajellessa tuli kyllä vahvasti sellainen ajatus mieleen, että täällä vois tulevaisuudessa viettää jonkun talven. Ilma on selvästi viileämpi kuin tuolla Phuketin suunnalla ja samalla ilmankosteus on selvästi pienempi. Täällähän on iltaisin ja aamuisin niin viileää, että paikalliset vetää topparotsit ja pipot päässä. Tai itseasiassa Lampangista startatessa olla 11 astetta lämmintä. Tosin mä lähdin liikkeelle auringonnousun aikaan eli ennen seiskaa. Olen tässä hieman pohdiskellut reissun strategiaa tästä eteenpäin. Ajatuksena oli kiertää Mae Hong Son kierros, mutta kun suunnittelin ajopäiviä, niin majoituksien kanssa on hieman haastetta. Toi on sellaista aluetta, että majapaikkoja ei ihan joka kylässä ole. Siihen kun lisää suht reippaat vuoristonousut, niin mihinkään tienposkeen siellä ei voi jäädä. Siellä on jo oikeasti kylmä yöllä. Noh, kyllä siihen jonkinlainen strategia löytyy.

Eilen kävin mirrejä rapsuttelemassa kissakahvilassa. Kahvi oli kyllä hyvää ja mirrejäkin rapsuteltiin, mutta ihan ei ollut feng suit kohillaan siinä paikassa. Olessani lähdössä, pari kollia otti kunnon matsin, että karvat pöllysi. Noh, eipä tämän enempää höpinää, loppuun kuvia kaamoslenkiltä.