Mombasa

Kuuman kostean, minä tunsin Mombasan... niin kai se Taiskan biisi meni ja ihan kohilleen se arvio osui. Safarin jälkeinen elämä on ollut pelkkää chillailua. Pikku kävelyä piitsillä, pötköttely aurinkotuolilla, lukemista, pari bissee silloin tällöin – siis oikein mukavaa. Lauantaina olin kuitenkin niin reipas, että ajelin matatulla Mombasan keskustaan ihmettelemään, miltä siellä näyttää. Täältä Bampurilta beachilta, missä asustelen, on Mombasaan matkaa noin 20 kilsaa. Se on aika hikinen setti kun matkustaa matatulla. Oli kyll kiva käydä siellä. Edellisestää kerrasta olikin jo 10 vuotta. Mombassa kun käveleskeli, niin olis hyvin voinut kuvitella olevansa jossain Etelä-Intialaisessa rantakaupungissa. Täällä asuu paljon intialaisia, etenkin kaupungissa, niillä on omat hindu temppelit ja muutenkin enemmistönä katukuvassa. Makee fiilis tuli kävellessä, tosin se taas muistutti, että Intiassa pitäis taas lähteä käymään. Intiassa kun käväsee, niin se vaatii muutaman kuukauden lomaa.

Mombasan vanha satama

 Tosin voi olla, että pomo Suomessa odottelee mua duuniin, eikä lomaileen – hankala homma... Samalla reissulla löysin Jo Nesbon kirjan Leopardi. Ajattelin, että se sopii hyvin tänne afrikkaan luettavaksi, pari kirjaa ehdin jo lukaiseen alkulomasta. Kirjan alussa on hauska juttu, kun Harry Holea haetaan Hong Kongista Norjaan tekemään duunia. Harrylla oli pikku putki päällä edellisen jutun jäljiltä. Mun seuraava matka taas suuntautuu Hong Kongiin ja olen siellä 4 viikon päästä.

Dhow vene Bamburi beachillä laskuveden aikaan

 Mutta nautiskellaanpa vielä mutama päivä afrikasta. Aamupalakin maistuu jotenkin paremmalta uima-altaan äärellä. Varsinkin noi tuoreet mangot, joita on joka aamu tarjolla..

kesis

Safari...

..on swahilia ja tarkoittaa matkaa. Käsitykseni mukaan koko elämä sinällään on matka eli siis safari.

Tällä safarilla joka suuntautuu tänne afrikan savanneille on minulle erityinen merkitys. Se tuo esiin tuon sisäisen pikkupojan, joka innostuu nähtyään noita fantastisia luontokappaleita muutaman metrin päästä. Jotenkin tuntuu, että tähän ei kyllästy koskaan. Ehkä se asia iskostui selkäytimeen silloin pikkupoikana kun lauantai iltaisin istui telpin ääressä katsomassa avaraa luontoa. Mutta asiaan; kirjoittelen tätä itseasiassa Masai Marassa. Ollaan reissussa 2 turkkilaisen ja yhden japanilaisen kaverin kanssa. Oppaana meillä on Charles, Kairi Tours & Safaris firmasta. Ensin suunnattiin Lake Nakurulle, joka on suolaisen veden järvi sisämaassa ja erittäin tunnettu lintujärvi. Paikka on kuuluisa vaaleanpunaisista flamengoista. Järvestä popsittu suolapitoinen safka värjää linnut vaaleanpunaiseksi. Nyt kun oli satanut reippaasti jonkin aikaa, suolapitoisuus oli laskenut, joten myös tiput olivat vaaleampia. Nakuru on tunnettu myös sarvikuonojen suojelualueena. Luonnonpuisto on varsin pieni, joten siellä on helppo bongata sarvikuonoja. Mekin nähtiin kunnon lauma. Hieman kävi mielessä, että mitähän noi tykkää meistä, kun ne ääntelehti oudosti ja lähestyi meitä. Jättivät kuitenkin valkoiset Hiacet rauhaan. Seuraavana päivänä ajeltiin Masai Maraan ja ehdittiin illaksi ajelulle luonnon puistoon.

Takana yksi sykähdyttävimpiä näkyjä näillä reissuilla. Nähtiin leijona äiti 4 pennun kanssa. Alkuun ei ollut näkyvissä kuin emo ja pari ruohikossa lymyävää pentua. Kuvattiin niitä siinä hetki ja opas meinas, että lähdetään jo. Mä sanoin että odotellaan vielä hetki. Oli jotenkin sellainen fiilis, että ne pennut järjestää vielä kuvattavaa. Hetken päästä iso norsulauma lähestyi leijonia. Ne haistoivat leijonat ja pitivät sellaista meteliä, että jellonaemo murahteli pari kertaa ja kaks muutakin pentua ilmestyi ruohikosta. Siinä oli pikku kissamaista kirmaamista ja sen jälkeen perhe poistui puskiin. Sain muutamia mahtavia näpsyjä niistä hetkistä.

Seuraavana päivänä tehtiin kokopäivä ajelu luonnonpuistoon. Aamusta liikkeelle heti auringon nousutua. Silloin tuolla savannilla tapahtuu eniten. Isot kissat nukkuu ainakin yhtä paljon kuin pienemmät serkkunsa Suomessa. Keskipäivän kuumuudessa ei oikein mitkään eläimet liiku. Amusta pongattiin samoja leijonia kuin eilenkin. Löydettiin yksi uros haareminsa kanssa. Siinä äijällä iski ilmeisesti aamuseisiö, kun se kiipes yhden naaraan selkään. Sit nähtiin varmaan saqman suvun emo kahden todella pienen pennun kanssa. Harmi vaan kun oli niin pitkä ruohikko, että ne pennut melkein katos sinne. Puolentoista päivän aikana on nähty leijonia liki 40, joten niillä menee ihan hyvin. Se hieman huolestuttaa, että yhtään gebardia ei ole näkynyt. Aikaisemmilla reissuilla niitä on nähnyt joka päivä ja yleensä useita. Ehkä leijonien suuri määrä on ajanut gebardit ahtaalle. Leijonat tappaa kyllä gebardin pennut aina, jos vaan mahdollista. Emoja ne ei saa kyllä kiinni. Toivottavasti viimeisellä visitillä luonnon puistoon gebardejakin näkyy.

Jatketaan tarinaa Mombasassa; kiva syödä aamupalaa uima-altaalla, lämmintä +29 ja aurinko paistaa täpöllä, eli näillä mennään. Mutta palataan vielä Masai Maraan. Gebardeja ei näkynyt, harmillista sinällään, mutta ehkä se kertoo enemmän siitä, että leijonien määrä on kasvanut ja se vie elintilaa gebardeilta. Eka Maran reissu, etten nähnyt yhtään gebardia. Toivottavasti ne vaan piileskelivät jossain, eivätkä ole hävinneet kokonaan alueelta. Leijonia oli kyllä poikkeuksellisen paljon, samoin seebroja. Niitä oli todella isoina laumoina. Jokatapauksessa aivan mahtava reissu jälleen kerran. Maran kuvakavalkadi joutunee odottelemaan, koska kuvien lataaminen verkon yli näillä siirtonopeuksilla ei onnistu.Tuuppaan tuohon kuitenkin muutaman kuvan 4 vintiö leijonapennun ja niiden yh äidin arjesta. Jonain aamuna kirjoittelen tuoreimmat kuulumiset.

Mombasan kesis

Nairobberi

No niin, täällä ollaan. Eilen saavuin sen verran myöhään, että mitään safari järjestelyjä ei ehtinyt tekemään. Hotlan matkatoimisto tarjos jotain reissua, mutta se olis ollut henkilöautolla ja sillä jäis varmuudella jumiin savannille.Täällä on ns lyhyet sateet nyt menossa ja tarkoittaa sitä, että iltapäivällä roimii hetken vettä, joten savannilla voi olla savisia paikkoja. Tänään käpyttelin tonne kylille. Se safarifirma, kenen kanssa olin ollut yhteydessä oli kiinni. Kylän miehet kuitenkin bongas mut aika nopeesti ja sen jälkeen alkoi safarifirmoja löytyä. Eka mesta tekin ihan hyvän tarjouksen joten lyötiin kättä päälle. Pikku riski tietty, kun ei tiedä firmasta mitään. Osa noista firmoista on melkoisia huijareita, niitä kun on kaikkiaan useampi sata Nairobissa. Lueskelin kuitenkin netistä ton firman palautteet, joten pitäis olla ihan jees. Aamulla 7.30 startti toimistolle, jossa pakataan autot ja loput turistit kyytiin. Mä bookkasin 2,5 päivää Masai Maraa ja 1,5 Nakuru järveä. Toi puoli päivää menee mennen tullen luonnonpuistoon siirtymiseen. 23.10 illalla lento Mombasaan suoraan safarilta, joten päivityksiä ja tuoreempia kissien kuvia tulossa jossain vaiheessa.
Mukavaa viikonloppua teille sinne,
safarikesis

Kampala

Tämä on niin Afrikkaa, aivan mahtavaa... Heti alkuu pikku nyanssi, johon olen törmännyt vain täällä afrikassa. Kun tilaat bissen, niin kysymys kuuluu, kylmää vai lämmintä bissee? Äkkiseltään kysymys jo kuulostaa ihan älyttömältä, mutta sitä tarjoilijat kysyy. Olin jo unohtanut koko jutun, mutta edelleen se on ajankohtainen. Selvitin asiaa kylän miehiltä 2008 pitkällä afrikan kierrokselta, että miksi ihmeessä kukaan joisi lämmintä olutta, jos kylmääkin on tarjolla. Asiaan löytyy aivan looginen selitys; asiantuntijoiden, eli kylän miesten mielestä lämmin bisse kohahtaa paremmin huppuun, eli sopii paremmin kännihakuiseen juomiseen. Siinä vois äkkiseltään joku lukenut tutkija esittään asiaan eriävän mielipiteen, mutta kukapa asian paremmin tietäisi kuin kylänmiehet. Kun olen asunut kohta 3 vuotta muslimivaltiossa, niin kännihakuinen juominen ei tulisi mieleenkään, joten olen juonut bisseni vielä kylmänä.

Tästä taitaa tulla pitkä kirjoitus, joten tässä vaiheessa voi ryhtyä katseleen kuvia, jos siltä tuntuu...

Asuin pari päivää Kampalan laitakaupungilla, oikeastaan ihan maalla. Nyt pari päivää taaas ihan keskustassa. Nyt on olo, kuin asuis muurahaispesässä.

                 Kampalan minibussiasemalla riittää kuhinaa koko päivän.

Lataan jossain vaiheessa videon nettiin, niin asia selviää paremmin.

Viimeiset pari päivää olin bongaillut tipuja tuolla kaupungilla. En kuitenkaan niitä jotka kulkevat korkokengillä, vaan sellaisia, minkä siipien väli on lähes 3 metriä ja korkeutta 1,5 metriä. Tipu on nimeltään Marabou Stork eli suomennettuna Afrikanmarabu.

  Lintu ei ole mikään kaunotar, mutta todellinen ilmojen valtias. Tossa niitä liitelee keskustassa vaikka kuinka. Ne tekee pesänsä tien vierustojen puihin. Suomalainen haikara, mitä tuo hieman muistuttaa, vaikuttais hyttyseltä tuon rinnalla. Noi tiput syö ihan mitä vaan ja tarina kertoo, että Idi Aminin kaudella, kun ihmisiä tapettiin tolkuttomasti, noi marabout lisääntyi paljon. Ne on kyllä raadonsyöjiä, joten tarinassa voi olla perääkin.

                                             Lento-ominaisuudet on kohillaan.

                 Meininki on kuin Hitchcockin linnut leffassa...

Tapasin muutama päivä sitten maalla asuessani suomalaisia mimmejä. Tytöt opiskeli hoitoalaa ja olivat täällä harjoittelussa. Sanoisin, että suht reipas ratkaisu lähteä 3 kk harjoitteluun, joka vielä tapahtuu eri puolilla Ugandaa. Sen jälkeen suomalainen sairaalaa saattaa olla melko arvossa. Rispektit koko 10 hengen porukalle näin blogin välityksellä.

Tämä lyhyt siivu mitä olen Ugandaa nähnyt vaikuttaa erittäin positiiviselta. Jossain vaiheessa kun on paremmin lomaa, pitää tehdä hieman pidempi reissu näille kulmille. Samalla vois käydä vilkaisemassa miltä Ruanda näyttää. Nairobiin verrattuna, Kampala on verrattain turvallinen. Vaikkakin kadut tyhjenevät kun ilta tulee, mutta ei täällä niin paljon ihmisiä ryöstetä kuin Nairobberissa. 18.10 lennän Nairobiin ja yritän päästä seuraavana päivänä safarille. Kaikki suunnitelmat on tietty vielä levällään, mutta niin sen afrikassa kuuluukin olla.

Voi olla, että seuraavat päivitykset tulee vasta Mombasan rannikolta kunhan pääsen sinne huljutteleen varpaitani meriveteen...

Mukavaa viikonloppua kaikille, tovottavasti minä vietän sen savannilla isojen kisujen vieraana.

kesis

This is Africa

Uganda, Kampala, +27 iltapäivällä sadekuuroja. Afrikkaan sopeutuminen on täydessä vauhdissa. Tai ehkä tilannetta kuvaisi paremmin toimintojen hidastaminen afrikkalaiselle tasolle. Vaikka 3 vuotta Kosovossa on varmuudella hidastanut kävelyvauhtia, kuten viime lomilla stadissa totesinkin, saapuminen afrikkaan kuitenkin tarkoittaa sitä, että vauhtia pitää edelleen hiljentää reilusti.

Mutta palataanpa ajassa muutama päivä takaisin Istanbuliin.Vaikkakin olen lentänyt Istanbulin kautta lukuisia kertoja, en ole aikaisemmin käynyt kaupungissa.Nytkin reissuni rajoittui kaupungilla steputteluun ja parin tunnin risteilyyn Bosporin salmella. 

 Kaupunki on kyllä mielenkiintoinen ja palaan sinne kyllä vielä. Kaupungista on aistittavissa sen historiallisestikin merkittävä sijainti euroopan ja aasian porttina, riippuen mistä suunnasta on tulollaan.

  

                                                  Aero Beach Entebbe

Nyt ollaan kuitenkin afrikassa. Eka yö Entebbessä, lentokentän kupeessa. Eilen kävin paikallisella piitsilläkin, Aero beach. Enpä ole aikaisemmin nähnyt piitsillä paria lentokonetta parkissa.

                               Hyvää janojuomaa Victoria järven rannalla

 Iltapäivällä sit hyppäsin minibussiin joita täällä kutsutaan nimellä taxi ja ajelin Kampalaan. Noi minibussit, Toyota Hiace, ovat kaikkialla päiväntasaajan afrikan maissa samanlaisia ja kaikkialla niitä kutsutaan kuitenkin eri nimellä. Ne on aina täyteen pakattuja, eivätkä lähde liikkeelle ennenkuin ovat täynnä. Reilun tunnin reissulla palautuikin 2008 afrikan reissun matkustamisen ihanuus mieleen. Parin repun kanssa ei mikään mukava kokemus. Mulla on nyt poikkeuksellisen paljon kamaata ympäriinsä niin paljon, joten asian kanssa voi elää. Eilen lähettelin meilejä Nairobin safarifirmoihin, toivottavasti jonkun firman aikataulut nappaa kohilleen, niin pääsee kuvaamaan isoja kissoja savannille. Täälläpä ei tämän kummempaa, tänään vietin päivän Kampalan keskustassa mutta siitä lisää myöhemmin.

 Mä yritän ladata kuvasetin tohon kylkeen, jos näillä yhteyksillä vaan onnistuu. Hieman hidasta tääkin touhu ja kuvat tietty isoja. Mut siinä on kuvia Istanbulista, ennenkaikkea hyvä kattaus, jos olet kiinnostunut ostamaan asunnon Bosborin rannalta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin - kesis

Käsien pesu

No niin, lähtö lähenee. Kamat on pakattu ja pulpettia putsailen duunissa. Ulkona sataa ropisee hiljallee ja keli on syksyisen harmaa. Eipä siis juurikaan harmita lähteä reissuun tänään.
Kahdelta viimeinen briiffi ja sen jälkeen lähdetään kohti Pristinaa. Siellä jotain safkahommia ja mahdollisesti pari geeteetä, ihan vaan lääkkeeks, kun malaria alueelle menossa.
Duunissa on ollut mukavasti sähinää, aika on mennyt todella nopeasti. Nyt on kuitenkin aika ottaa vauhdit alas Afrikassa. Illaksi Istanbuliin, huominen päivä olis aikaa katsella nähtävyyksiä tai sit vaan menen istumaan Bosborin lahdelle ja katselen laivoja.Ei siis mitään suorittamista.
Tästä hetkestä alkaa muutenkin mun mission loppusuora, koska nyt alkaa varsinainen lomasesonki.
Yritän kirjoitella reissufiiliksiä tänne hieman useammin kuin näitä Kosovon päivityksiä. Ehkä minulla en enemmän kerrottavaa lähiviikkoina.

Mitrovica vaikenee, mutta Afrikasta kajahtaa pian!

kesämies

Kaikki pelissä demokratian puolesta

Kun kuukausikin on taas vaihtunut, niin lienee aika kirjoittaa kuulumisia. Takana suht kiireinen viikko. Oltiin la ja su myös duunissa, joten ens perjantaina loma tulee ihan sopivaan paikkaan. Täällä on hieman nostettu valmiuksia, joten se tietää aina ylimääräistä duunia. Samaan aikaan ykskköön on tullut uutta porukkaa, joita joutuu opastamaan, joten duunia on ollut ihan riittävästi. Onneks viikonloppuna riitti, kun hinautui aamusta duuniin ja lämmitti Nyalan (kuvalinkki) ajokuntoon ja valmistautui kuskin hommiin. Huomenna sama ralli jatkuu..

Kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Eilen ajeltiin tonne Serbian rajan tuntumaan Batlava järvelle. Se on kyll ihan makee mesta. Naureskeltiin kaverin kanssa, et tää on hyvä mesta, kun ei tunnista ollenkaan Kosovoksi...

Varsinkin nyt, kun siellä ei ollut porukkaa juuri ollenkaan, niin mukava pötkötellä muutama tunti.

Kaveri kävi uimassakin, mä olen päätttänyt uida seuraavan kerran Intian valtameressä reilun parin viikon päästä. Vielä tosiaan 5 päivää ens viikolla duunia, sit pe iltana lento Istanbuliin. Oon siellä yötä ja kikkailen lauantain kaupungilla. La iltana sit jatkolento Ruandan kautta Entebeen Ugandaan. Siihen ne suunnitelmat sit loppuukin toistaiseksi. Paluulento on bookattu 3.11, joten se on seuraava kiintopiste kun pääsee Ugandaan. Tarkoitus olis hetki katsella Ugandaa. Samalla yritän löytää sopivan ajoituksen safarille, joka alkais Nairobista. Sit kun ajankohta natsaa, niin jollain Ugandan Air luotettavalla lennolla Nairobiin ja katseleen isoja kissoja. Nairobissa en vietä enempää aikaa kuin mitä on pakko. Sieltä sit suuntaan Mombasaan, jossa pääsen huuhtelemaan Balkanin pölyt varpaiden välistä suolaisessa merivedessä. Oikeastaan kiva lähteä, kun mitään sen kummempaa ei ole bookattu. No Entebessä kylläkin hotla, kun saavun sinne 02.50 a.m. Kuskikin pitäis olla kentällä odottamassa, kauheasti en yllättyis vaikka kuskia ei näkyis siihen aikaan yöstä.
Ugandassa on aikaa järkkäillä se safari. Yritin bookata sen etukäteen, mutta ei oikein mitään ollut vielä tarjolla pari viikkoa sitten. Eiköhän tuo kuitenkin järjesty jossain vaiheessa. Se on kuitenkin ton reissun ykkösjuttu, vaikkakaan en yhtään väheksy varpaiden huljuttelua merivedessä.
Tässäpä tämän hetken kuulumiset, loppuviikosta lisää fiiliksiä.

eutyöläinen - demokratian puolesta !