Reissun tilinpäätös

Näin lauantai iltapäivällä lienee sopivaa ottaa pari lasillista Aussi punkkua Shirazin rypäleistä tehtyä ja summailla mitä taas on tullut tehtyä. Vuonna 2019 ajoin fillarilla mittarin mukaan 12 316 km ja siihen kului aikaa 590 tuntia. Nopsaan laskettuna se olis lähes 74 työpäivää, jos ajais 8 tunnin päiviä. Siihen ei tietty kuulu mitään ruokataukoja mukaan vaan ajoaikaa. Tietty jos olis ajanut kovempaa, kuten monet tekevät, olisi tietty vaikka 70 työpäivän ajolla... se tilastoista.

Palataanpa tähän reissuun; idean tähän reittiin sain 1.1.2019 Koh Kongissa Kambodiassa kanadalaiselta vanhemmalta herrasmieheltä. Hän oli frouvansa kanssa ajellut Aasiassa useasti, toivottavasti ajelee edelleen. Tällainen reissu on kohtuullisen yksikertainen toteuttaa, mutta siinä on silti omat haasteensa. Selkeänä etuna on pohjois - etelä siirtymä, joka tarkoittaa tähän aikaan vuodesta sivu myötätuulta varsinkin reissun alkuvaiheessa. Malesiassa sen vaikutus oli jo pienempi. Reittisuunnittelu on melko suoraviivaista; homma alkaa Bangkokista ja päättyy Singaporeen. Siihen jää liikkumavaraa, mutta näin jälkikäteen ajatellen loppujenlopuksi aika vähän, kun aika on suht rajattu. Matkan edistymistä on myös jossain määrin vaikeaa arvioida, kun pyöräilyssä ei oikein voi laskea tasaisen vauhdin taulukkoa. Osittain sen vuoksi päädyin Singaporeen hieman turhan aikaisin.

Maittain jos verailee, niin kyllä Thaimaa on selkeä ykkönen pyörämatkailumaana sanoisinpa koko kaukoidässä. Thaimaan tieverkosto on aivan ylivoimainen määrällisesti ja laadullisesti. Tiestö tarjoaa todella upeat mahdollisuudet käydä sellaisissa paikoissa, missä länkkäreitä ei näy, mutta silti siellä on peruspalvelut olemassa. Majapaikka, ruokaa ja juomaa löytyy erittäin helposti. Tietyillä aluella vaatii hieman suunnittelua, mutta pääsääntöisesti se majoituskin löytyy aina. Safka on hyvää ja halpaa ja vielä kun sen palauttavan norsujuomankin saa inhimilliseen hintaan, niin homma toimii.
Malesia oli mulle uusi kokemus fillarinsatulasta. Olin ihan tyytyväinen kokemaani, mutta täällä on tiettyjä puutteita jotka vaikuttaa siihen jokapäiväiseen tekemiseen. Tieverkosto on melko suppea ja liikennettä kuitenkin on reilusti. Päätiet oli melko huonossa kunnossa, paikoitellen jopa huonommassa kuin Suomessa. Reikäiset tiet ja kova liikenne on huono yhdistelmä, kun niitä kuoppia joutuu väistämään ja riski jäädä takaa tulevan auton kolhimaksi on kohtuullinen. Malesia on hintatasoltaankin kaikilta osin jossainmäärin kalliimpi kuin Thaimaa. Majoitus ja safka jonkin verran kalliimpaa. Olut sit jo lähes kolme kertaa kalliimpaa. Malesialainen ruoka on hieman tasapaksua, mutta eipä siellä mitään nasigorengia tarvitse pelkästään syödä, vaan vaihtoehtoja löytyy. Singapore nyt on oma lukunsa, ei sovellu mitenkään pyörämatkailuun, mutta toki aloitus tai loputuspisteeksi kyllä. Olisin halunnut ajaa reitin toisin päin, mutta se olisi tarkoittanut Thaimaassa kokoajan vastatuuleen ajamista, joten vanhana laiskana miehenä se ei ollut mikään vaihtoehto.
Tämän retken yhtenä tavoitteena oli kartoittaa paikkoja, missä voisi aikanaan vaikka eläkepäiviä viettää. Kyllä Thaimaassa sellaisia paikkoja tuli vastaan useitakin. Miksi ei joku Penang Malesiassa, mutta yhtään sen pidemmälle en Malesiaa jatkaisi. Itseäni jossain määrin tuntevinani, tiedän kyllä, että sellaista paikkaa täältä alueelta tuskin löytyy, missä pysyisin monta kuukautta paikoillaan. Tietynlainen konsepti kyllä on ajatuksen tasolla mielessä.
Kävelin eilen pitkähkön lenkin tuolla ytimessä mm Chinatown ja Marina Bay tuli katsastettua. Singapore jokea seurailin, kun se menee aika läheltä mun asuntoa. Kieltämättä olihan siinä hieman korkeampaa taloa joen varrella, kun mitä Keravanjoen varrella Tiksin kupeessa. Eilen oli pilvinen keli ja vetäkin satoi välillä, joten kuvat on melko haaleita. Tosin noita järkyttävän korkeita pilvenpiirtäjiä ei oikein järkevästi voi edes kuvata. Onhan siellä ihan uskomattomia rakennelmia, mutta kun ne on nyt muutaman kerran nähnyt, niin ne sitten on myös nähty. Tänäänkin on iltapäisäksi luvattu sadetta, joten eipä tarvitse lähteä kikkailemaan sen kauemmaksi kylille. Se kyllä sanottakoon Singaporelle kunniaksi, että vaikka esim tuo Marina Bay on täynnä valtavia pilvenpiirtäjiä, sinnekin on jätetty 1960 rakennettu tullirakennus. Näkyy varmaan jossain kuvissa pieni valkoinen pytinki pilvenpiirtäjien edessä. Samoin noita vanhoja rakennuksia on säästetty hienosti todella kalliilla paikoilla, eikä vaan jyrätty tasaiseksi ja rakennettu uutta. China townissa oli paljon katutaidetta, samantyyppisiä seinämaalauksia kuin Penangissa. Mietin vaan, kun Suomessa tehtäisiin tuollaista taidetta, niin äkkiä ne olis töherretty pilalle.

Huomenna loput kamat laatikkoon ja boski jeesusteipillä kasaan. Maanantai aamuksi pitää tilailla riittävän iso pirssi, että saa laatikon mahtumaan sinne. Mä katselen nuo kuvat vielä läpi ja teen varmaan kansion niistä tai jos ne on surkeita, niin lataan sivun alareunaan muutaman malliksi. No ei noi kovin kummoisia ole, mutta kansio tuosta sivupalkista kuitenkin löytyy. Tehkää virtuaalimatka Singaporeen, mä lähden vielä haistelemaan merituulia.

Tämä reissu on siltäosin taputeltu ja sehän tarkoittaa sitä, että sekavat tarinat painuu talviunille odottamaan seuraavaa reissua.

Singapore, tämän reissun päätepysäkki

Singapore 39 km yhteensä 2332 km ja reitti  https://connect.garmin.com/modern/activity/4406786675

Ei ollutkaan niin helppo siirtymä tänne saarivaltakuntaan. Kahvittelin aamulla rauhassa luettuani, että Johor Bahrusta on älytön pratkäralli aamusta tänne. Malesialaiset tulee päiväksi tänne duuniin ja illalla sit takaisin. Joskus ysin jälkeen lähdin ajamaan ja jouduin jonottamaan pari tuntia Singaporen päässä, että sai passiin leiman. En oo kyllä vastaavaa kaksipyöräisten määrää nähnyt edes Vetnamissa mitä tänä aamuna tuossa rajalla. Malesialaiset pääsee automaattitarkastuksesta, mutta siinä manuaali jonossakin oli sen verran jengiä, että aikaa kului. Kiire mulla ei ollut mihinkään, kun tiesin, että huonetta en saa ennen klo 14. Singaporelainen rajapoliisi sälli ihmetteli, kun ajelin fillarilla passintarkastukseen. Siihen tuli pari muutakin ihmettelemään kun kerroin ajaneeni Bangkokista tänne.
Navigointi täällä saarella ei mennyt ihan tuubiin. Jostain syystä reititysviiva sekottui noiden pääteiden väreihin ja piti tehdä pikku ketunlenkki siinä matkalla. Hyvä tietty välillä tarkastaa, että kukaan seuraa...
Ajelin täälläkin pikkupätkän motaria. Onneks kukaan ei tullut pysäyttämään, täällä kun ei välttämättä olis selvinnyt sormen heristelyllä. Täällä oli osittain jotain kevyenliikenteen väyliä, mutta mulle ei oikein selvinnyt oliko ne vain jalankulkijoille vai kuuluiko fillaristien myös ajaa niillä. Ne oli kyllä todella surkeita, jos ne oli myös fillaristeille tarkotettu. En saanut fillaria majoitukseen sisälle säilytykseen, niin kävin sit hakemassa läheisestä fillarikaupasta pahvilaatikon ja tunti sitten pakkasin fillarin jo boksiin. Eipähän tarvitse sit ihmetellä, onko fillari tallessa vai ei. Eikä tämä liikennesuunnittelu tämän päivän kokemuksella todellakaan houkuttele ajelemaan enempää.
Huilin tässä muutamia päiviä ja sit hettäydyn turistiksi. Viimeistään viikonloppuna vedetään reissua kasaan pikku filosofoinnin ja kuvien kera. Näihin tämän päivän kuviin ja tunnelmiin.

Oikealla Johor Bahrun raja-asema

tällainen naapuristo tänään

etualan pytinki on mun huoneiistohotelli

naapurissa erinomainen intialainen ravintola

jos ottais kevyemmän frouvan niin kärryssä riittäis yksi akseli

Canyon on jo valmiina kotimatkalle

Malesia kutakuinkin taputeltu, sillan yli ja Singaporeen

Eilinen reitti 144km yhteensä 2202 km ja reitti https://connect.garmin.com/modern/activity/4397972030

Tänään Johor Bahru 91 km yhteensä 2293 km ja reitti https://connect.garmin.com/modern/activity/4401795959

Eilisessä ajelussa ei sen kummempaa. Lähdin aamusta liikkeelle ja olin jo Batu Pahat kaupungissa niin aikaisin, että ajattelin jatkaa vielä neljä kymppiä seuraavaan majoitukseen. Ajaminen oli helppoa, kun oli 6 päivää vaan pöjöttänyt Malakkassa. Ajon jälkeen kyllä hieman tuntui reisissä, kun käveli hotlassa portaita ylös. Muistini mukaan päivällä oli pari hauskaa tapahtumaa. Istuin kaupan portailla, join kokista ja söin jätskiä. Lämmintä oli just passelisti reilu 40 astetta. Päivällä oli aikaisemmin tullut kunnon sadekuuro, olin silloin just syömässä. Siinä kun istuskelin, niin toki taivaalla oli mustia pilviä. Paikallinen nainen tuli sit opastamaan turistia ja kertoi, että mun olis syytä laittaa sadetakki päälle ihan heti, koska voi sataa vettä. Olin tietysti suunnattoman kiitollinen saamistani ohjeista, mutta jätin gorerotsini laukkuun, missä se on ollut koko reissun ajan. Siinä kun taivastelin vielä omaa jääräpäisyyttäni, huomasin kun viereistä kanavaa pitkin ryömiskeli ihan hyvän kokoinen sisilisko. Sen verran se säikähti mua, että en saanut kuin pätkän sen häntää kuvaan. Oli samaa sukua, joka oli osallisena mun liikenneonnettomuuteen reilu viikko sitten.

Tänään kans lähdin ennen auringon nousua liikkeelle. Valoja en jaksanut viritellä fillariin, kun aurinko oli kuitenkin just nousussa. Päivä meni kutakuinkin niin kuin olin aavistellut. Reilu 30 kilsaa ennen Johor Bahrua reittini päättyi umpikujaan ja sit piti hieman miettiä mitä tekee. Vilkaisin nopeasti karttaa ja ajattelin lähteä jatkamaan 5 tietä, joka kiertää melkoisen lenkin pohjoisen kautta. Muistelin sit hetken ajettuani, että sekin tie tais muuttua motariksi jonkin ajan kuluttua. Tein sit sellaisen ratkaisun, että luotin Garminin harkintaan. Täppäsin pisteen Singaporen sillan kupeeseen ja lähdin ajamaan navin ohjeiden mukaan. Kertaakaan en päätynyt moottoritielle, vaikkakin sellaisia sen tapaisia teitä, missä oli 5 kaistaa suuntaansa ajelin. Ei ollut mitään herkkua, mutta siitäkin selvittiin. Päätin jo ajon aikana, että muutama börsta maistuu, kunhan pääsen perille ja juuri näin siinä kävi. Tulin just tuolta kyliltä pikku kävelyltä. Tossa ihan muutaman sadan metrin päässä, malesian kiinalaiset nosti kovasti osakkeitaan mun silmissä. Siellä oli muutaman sadan metrin matkalle katettu pöytiä ja rehellinen päiväkännien rakennus oli menossa. Paikka oli niin turvoksissa, että oli vaikea löytää vapaata jakkaraa. Pöytäseuraan liittyi myös nuori jantteri Bangladeshistä. Oli ollut 6 vuotta duunissa täällä. Siinä kun tein pikku lenkin, löytyi nepalilainen keskittymä. Siinä oli 4 nepalilaista ravintolaa ja muutama kauppa vierekkäin. Siinä niitä sen alueen vierastyöläisiä hengaili melkoisesti. Menin tottakai syömään nepalilaiseen. Niillä oli momoja listalla. Tilasin sellaisen, koska en ole syönyt momoja sitten 2014 Nepalin reissun. Ihan jäätävän hyviä momoja. Setti oli iso lautasellinen, mutta söin niitä silti kaksi, kun ei malttanut lopettaa. Nyt on mahan niin täynnä, että ei tarvitse pariin päivään syödä. Tein siinä samalla uudenvuoden lupauksen. Ajattelin opetella kokkailemaan momoja, vaikka tiedän, että se on melkoista käsityötä ei todellakaan helppo rasti.

Täältä ei tämän kummempaa, aamulla pitää jollain tapaa löytää reitti tuonne 40 metrin korkeudessa kulkevan sillan päälle, että pääsee tuonne Singaporeen. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

tuolta kajahtaa hyvät soundit

sisilisko luikkii piiloon

 

kyllä täällä kelpaa ajella

Pattaya bread, oli pakko maistaa

sunnuntai päiväkänösiä rakennellaan

tuonne sillalle pitäis huomenna päästä

pikku Nepali

kana momoja noita meni pari lautasellista

tämä on Tiksin mittakaavassakin ihan iso kaupunki

Malakka nähty

Ei jäädä tuleen makaamaan, Kariluodon sanoin huomenna aamusta keula kohti kaakkoa. Malakka oli mukava kokemus, suosittelen pistäytymään, mikäli on liikkeellä vaikka Kuala Lumpurissa. Siitä on lyhyt bussimatka tänne. Mulla olis matkaa jäljellä Singaporen sillalle noin 230 km. Helppo homma, paitsi, että viimeiset 30-40 kilsaa on haasteellisia löytää teitä mitä voi fillarilla ajaa. Oon tehnyt karttatiedustelua ja parhaan kykyni mukaan yrittänyt kehittää jonkinlaista reittiä. Ylihuomenna iltapäivällä sit näkee, millaista säätöä se tulee olemaan. John Bahru joka on viimeinen pysäkki Malesian puolella, on puolen miljoonana asukkaan kaupunki todella ahtaalla tontilla. Tässä tulee hieman fiilis, kuin olis Seurasaareen menossa, kun Singaporeen menee... No on se sentään hieman Seurasaarta isompi mesta ja varmaan vähemmän oravia. Mä latasin tohon sivupalkkiin lisää kuvia täältä Malakasta. Klikkaamalla kuvaa, pitäis päästä tuohon albumiin käsiksi.
Näihin kuviin ja tunnelmiin

Oikein hyvää uutta vuosikymmentä

Vuosikymmen vaihtui täällä 6 tuntia aikaisemmin kuin Suomessa. Omalta osalta bileet jäi väliin istuttiin edellisenä iltana ranskalaisen sällin kanssa maailmanparannustalkoissa sen verran pitkään, että ei enään kyennyt jatkamaan toista iltaa. Puolen yön aikaan heräsin, kun raketit räjähteli. Ihan kivalta näytti täältä 13. kerroksesta katsella ilotulitusta tovi. Aamulla kun heräilin, tuossa naapuristossa olikin sitten ihan kunnon tulipalo, tiedä sit oliko ilotulitksella asian kanssa tekemistä.
Viime päivät on menneet kaikenlaisissa puhdetöissä ja loppuloman suunnittelussa. Mullahan on enään reilu parisataa Singaporeen. En kuitenkaan viitsi mennä sinne liian aikaisin, koska ensinnäkin asuminen siellä maksaa hitosti enemmän kuin Malesiassa. Eikä siellä nyt tekemistäkään niin valtavasti ole, kun oon siellä aikaisemmin jo käynyt. Tämän hetken suunnitelma on sellainen, että pöjötän täällä lauantai aamuun ja sit maanantaina ajelen Singaporen puolelle. Sain pidettyä nämä samat näkymät kolmeksi päiväksi 50 egellä. Vaikka Malaka on suosittu kohde, pääosa vierailijoista on kuitenkin malesialaisia ja Indonesiasta. Tästä on lauttayhteydet tuohon viereiselle Sumatran saarelle.
Kaupunki sinällään on oikein mielenkiintoinen ja viehättävä. Vaikka kolonialismi aikoinaan oli melkoista riistoa, niin väittäisinpä, että esim Penangin ja Malakan pormestarit tai kaupunginjohtajat eivät niitä aikoja tällä hetkellä kovin pahalla muistele. Portugalilaiset, hollantilaiset ja britit ovat hallitessaan jättäneet positiivisia kädenjälkiä, joita tänäkin päivänä täällä ihastellaan. Mikään massaturismikohde tämä ei ole ja ennenkaikkea vkl vierailupaikka alueen ihmisille. Tuossa Malakajoen varrella on kiva istuskella kaffeella tai bissellä ja vaikka parantaa maailmaa. Tuon joen varrelle on tehty kävelyreitti, mitä voi seurata käytännössä merelle asti. Eilen aamulla kävin käppäilemässä ja katselemassa kun kaupunki heräilee pikkuhiljaa. En tiedä keneltä on peritty tuo hidas käynnistyminen täällä. Käytännössä kaikki kaupat aukeaa aikaisintaan klo 10. Joitain pikku ravintoloita on auki jo aikaisemmin, mutta muuten täällä pöjötetään peukku suussa todella myöhään. Aurinko täällä nousee 07.14 ja laskee 19.14 valoa on siis riittävästi tarjolla. Tästähän ei ole enään monta sataa kilsaa päiväntasaajalle.
Käytin fillariakin huollossa, kun etuvaihtaja rupes rihnuttamaan ketjuun eikä ole sopivia työkaluja sen säätämiseksi. Paikallisessa kaupassa sai erittäin hyvää palvelua. Pomo pisti säädöt kondikseen muutamassa minuutissa ja sit juteltiin muuten pyöräilystä jonkin aikaa. Rahaa hän ei tietty suostunut ottamaan, muutaman kuvan kylläkin, kun ei kuulema ihan joka viikko käy suomalaisia asiakkaita. Kerroin omista havainnoista pyöräilijöiden määrästä ja hän vahvisti näkemykseni. Pyöräily tekee vahvaa nousua täälläkin alueella ja porukka haluaa panostaa suht laadukkaisiin pyöriin eikä ostaa kiinalaisia tekeleitä.
Mä jatkan ihmettelyä täällä suunnalla, uusi vuosikymmen - uudet kujeet, nautitaan niistä.

Malakajoki

sillan alla voi olla myös siistiä

kilpparien aamulenkki