Mae Hong Son kierros ja toinen legi paketissa

28.11.2023 reitti: Chiang Mai 55 km (yhteensä 1588 km). 

Tänä aamuna 29.11.2023 samassa hotellissa, mistä 10 päivää sitten lähdin liikkeelle, kello oli 06.15 kun heräsin nenääni tulvivaan paistetun pekonin tuoksuun hotlan keittiöstä. Ihan kiva fiilis, kun tiesi, että voi lompsia muutaman kerroksen alaspäin nautiskelemaan aamiaista ihan hissukseen. Tuolla kierroksella oli pakko lähteä kuuden pintaan jo liikkeelle, että ehtisi seuraavaan majapaikkaan hieman ennen kuumimpia hetkiä. Käytännössä aamiainen silloin tarkoitti, kupillista murukahvia samalla, kun pakkaili kamat kasaan. Ainoa paikka missä aamiaista olis ollut tarjolla, oli tuo Hot Coffee majatalo toiseksi viimeisenä yönä. Ne kuitenkin aloitti vasta klo 7 ja silloin oli pakko olla jo tiellä, kun sinä päivänä oli korkein vuori kiivettävänä. Banaaneita tuli kyllä syötyä ihan riittävästi ajopäivien aikana. Kyllä tuo kierros fillaristille on huomattavasti enemmän urheilusuoritus, kuin matkailukokemus. Tekisinkö kierroksen fillarilla jos olisin tiennyt millainen se on, no kyllä tekisin. On se retkipyöräilijälle jonkinlainen pyhiinvaellus. Toki sen vaativuus on tiedossa, joten ei siellä ruuhkaa retkipyöräilijöistä ole. Yhden malesialaisen pariskunnan tapasin ja yhden paikallisen sällin Chiang Maista koko kierroksen aikana. Maantiepyöräilijöitä tuli jonkin verran vastaan, mutta ne oli ajamassa päivälenkkiä. Lähtisinkö sitten toista kertaa kierrokselle, no kyllä, mutta silloin ajelisin kyllä prätkällä. Se antaisi huomattavasti enemmän liikkumavapautta, kun etappeja ei tarvitsisi suunnitella niin tarkkaan. Reitillä on majoitusta aika rajoitetusti Pain ja Mae Hong Sonin ulkopuolella. Fillaristi joutuu miettimään aika tarkasti, missä seuraavan yönsä nukkuu. Ei täällä silti luonnon armoille joudu, vaikka voimat loppuisi tai majatalot olis täyteen bookattuja. Ei muuta kuin tien poskeen ja peukku pystyyn. Olen aivan varma, että joku lavapaku poimii kyytiin ja vie sut seuraavaan kylään tai mihin ikinä oletkin menossa. Täällä autoista reilusti yli puolet on just lavapakuja ja niitä liikkuu ympäri vuorokauden, joten ihan kaikkeen ei sentään tarvitse varautua. Toistaiseksi en ole joutunut tuota teoriaani testaamaan käytännössä.

Hieman noista ajopäivistä Mae Hong Sonin jälkeen. 25.11.2023 päädyin viidakkoon tai paratiisiin, In Paradisum Resort, paikkaa voi luonnehtia, että sillä on takana loistava tulevaisuus. Se oli todella keskellä ei mitään. Majatalon pitäjä pariskunta oli kyllä oikein mainio. Siinä olis ollut parikyt kilsaa aikaisemmin useampia majataloja, mutta se olisi taas kasannut seuraavalle päivälle huomattavasti enemmän kiivettävää. Kolmen lepopäivän jälkeen ajo oli kuitenkin suht leppoisaa. Aamu oli pilvinen ja näkymä olikin maaginen, kun kiipesin pilvien yläpuolelle aamuauringossa. 

Heti alkuun reidet lämpimäksi, tuolta tultiin...

...ja tuonne mennään, Garmin näytti 22% nousua,
siinä meinas eturengas keulia

Aamun sarastus pilvien yläpuolella

Seuraavassa laaksossa ajeltiin taas pilvessä...

Hyvä ruoka - parempi mieli

Paratiisi odottaa

Paratiiseja on eritasoisia..

Paratiisin mirrit päivähuililla

26.11.2023 etapilla oli jo hieman enemmän kiivettävää. Tähtäsin kylään, missä oli kaksi majataloa. Se oli oikeastaan ainoa mahdollisuus järjellisen ajomatkan päässä. Aamulla oli niin viileää +14 astetta, että piti vetää tuulirotsi päälle. Tämä etappi alkoikin lyhyellä alamäkiosuudella. Maisemat oli todella huikeat lähes koko päivän. Tuon reitin varrella viljeltiin maissia ja myös mansikoita. Tällä alueella on myös kahviviljelmiä, niitä ei kyllä tien varrella näkynyt. Muutaman tunnin ajamisen jälkeen eteen tupsahti kiva Kahvila ravintola. Siinä sai brunssin ja ahkeruuskahvit samalla kertaa. Kaupan päälle mielettömän hienot maisemat kahvilan patiolta.

Kahvien aikaan oli kova ja viileä tuuli. Tuli suorastaan kylmä, kun hikisenä istuskeli jonkin aikaa. 

Noh, lämpö palasi nopeasti kun tauon jälkeen jatkoi ylämäkeen. Tavoitteena oli Mae Nachonin kylä. Sinne kun pääsin, niin suunnittelemani majatalo olikin kiinni. Parin kilsan päässä oli toinen optio, sieltä sain viimeisen huoneen. Hot Coffee Resort oli kiva mesta. Harmi vaan kun tulin sinne, niin keittiö oli kiinni enkä saanut kahvia, mitä oli kovin kehuttu. Illalla kun kokit tuli duuniin, en enään viitsinyt juoda kahvia, kun seuraavana aamuna oli tosi aikainen startti. 

Maanvyöry oli vienyt aikaisemman tien,
joten tilalle rakennuttu hieman jykevämpi silta

Suunnistaminen tuossa metsässä ilman gepsiä voi olla haastavaa

Ahkeruuskahvi/brunssi ravintolasta oli hyvät näkymät

Näkymiä kahvilan patiolta

Harmaat alueet on maissipeltoja

Vuoristossa maanvyöryjä on aika paljon

Ahkeruuskahvit Hot Coffee resortin patiolla Mae Chaem joen varrella

27.11.2023 olikin vuorossa ns kuningataretappi. Piti kiivetä korkeimman huipun yli. Optiona olis ollut vielä kiipeäminen Doi Inthanonin huipulle. Lueskelin hieman juttuja sieltä ja riittävän moni nimesi sen pahimmaksi turistirysäksi, joten päätin jo ennen etappia käyttää senkin ajan vuoren toisella puolella altaalla palautusjuomien parissa. Jos edellisenä päivänä sai lähes kokoajan nautiskella hienoista näkymistä, tällä etapilla näkymät rajoittui edessä nousevaan tiehen ja tietä reunustavaan viidakkoon. Olihan se jossain määrin selviytymistaistelua sinne huipulle asti. Lähdin jo kuudelta liikkeelle otsalampun valossa sumuiseen keliin. Alkuun parikyt kilsaa oli ainoastaan muutama pienempi mäki, kunnes yhtäjaksoinen kiipeäminen alkoi. Onneks ostin vettä ja banaaneja viimeisestä kylästä, koska koko 4-5 tunnin aikana mitä kiipesin, ei ollut kuin yksi kioski, sekin oli ihan mäen huipulla. Vesi riitti eikä se enään niin maistunutkaan huipun lähestyessä, kun mielessä oli enemmän jo palautusjuomat. Tuo suunta, mistä vuorta tunkkasin ylös oli selvästi jyrkempi, kuin alastulopuoli. Jyrkimmillä kohdilla se oli 50 m vertikaalia kiipeämistä ja sen jälkeen huilia. Kaikki kiva loppuu aikanaan, joten myös tuon mäen korkein paikka tuli vastaan. Hieman huipun alapuolella, käytännössä risteyksessä mistä lähdettiin Doi Inthanonille, oli poliisin tarkastuspiste. Yks konstu tuli mullekin kertomaan, että ajat sit hiljaa alaspäin. Vedin kättä kypärään ja "yes sir" kommentilla eturengas alamäen suuntaan. Siinä oli 1,5 km vertikaalia laskua noin 20 kilsan matkalla. Oli kiva loikotella menemään ihan huolella. Eilen 28.11.2023 olikin enään seremoniallinen siirtymä Pingjoen varrella Chiang Maihin. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu. Nyt asustelen täällä Chiang Maissa koko joulukuun ja pähkäilen jossain vaiheessa, mitä teen sen jälkeen. 

Nyt taidan kerätä rohkeutta ja lähteä hierontaan. Täytyy varmaan ottaa yks burana varuiks, jos se hieman vähentäis kipua. Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Tuo liikennemerkki on tullut tutuksi.
Pajalla pistetään kaikkiin merkkeihin 8% jyrkkyys...

Maisema oli samanlaista koko nousun ajan

Eka safka klo 14 aikaan maistui hyvältä

Hyvältä maistui myös palautusjuomat

Chiang Main paras ahkeruuskahvila on löytynyt 🙏

Mae Hong Son kierros lähes paketissa

25.11.2023 reitti Mae Nam 80 km, 26.11.2023 reitti Mae Nachon 62 km, 27.11.2023 reitti Pak Tang 94 km. (yhteensä 1533 km). Kilsoja ei paljon kerääntynyt, mutta kiivettyjä metrejä senkin edestä, kolmen viime päivän aikana 6387 m vertikaalia nousua. Siinä oli tunkattavaa kerrassaan. Se tuli selväksi, että palatuminen ei enään tapahdu ihan hetkessä, joten kolmen peräkkäisen päivän rypistys vaatii hieman enemmän palauttelua. Huomenna on enään seremoniallinen viimeinen tasamaa etappi Chiang Maihin Pingjoen varrella. En pureudu tänään sen enempää viime päivien tapahtumiin, koska lupasin itselleni palauttavat juomat kun pääsin viimeisen vuoren yli. Juomat valikoituivat tänään pisimmässä nousussa tienposkesta havaittujen oluttölkkien perusteella. Ne olivat Chang ja Leo - kansa on puhunut. Pidempi stoori tulee Chiang Maista.

Mae Hong Son

21.11.2023 reitti Mae Hong Son 106 km (yhteensä 1297km). Päivän legi on yksi raskaimpia yhden päivän treenejä mitä oon koskaan tehnyt. Kyllä tuo 2,8 km vertikaalia nousua syö miestä. Aamu alkoi reippaasti, kun heti kiipesin reiluun 1400 metriin. Se kuitenkin meni vielä ihan kohtuudella. Vaikka siinä oli 900 m vertikaalia, niin jalat oli vielä suht tuoreet ja keli oli mukavan viileä. Huipulla join ekat ahkeruuskahvit. Nuori ranskalainen jantteri tuli selittämään, kuinka raskasta oli ajaa skootterilla ylös. Totesin vaan kaverille, että ei se kevyttä ollut fillarillakaan. Sälli meinas pyörtyä. Tais olla niin dramaattinen kokemus, että vaati varmaan muutaman kannabis sätkän ennenkuin pystyi jatkamaan matkaa. Eihän tuossa niin paljon enempää kiivettävää ollut kuin ekalla legillä, mutta mäet oli paljon jyrkempiä. Välillä fillari pysähtyi kuin seinään. Siinä kun hinkkasi pienimmällä vaihteella muutaman tunnin yhteen menoon ja tuntui, että pyörä ei liiku mihinkään. Tajusin kyllä, että on vaan pakko välillä pysähtyä, muuten loppuu jalat. Oli vaan vaikea löytää sen verran tasaista paikkaa, että siitä pääsi huilin jälkeen myös liikkeelle. Viimeisessä mäessä kävi pari kertaa mielessä, että kohta ei auta muu kuin taluttaa, kun kekkakeppijalat oli ihan loppu. Vaikka suorituskyky on rajallinen niin sen verran sitkeyttä kuitenkin löytyi, että ajaen tultiin kaikki mäet ylös asti.  Kävi siinä jo ajon aikana mielessä, että palautuminen Paissa ei mennyt ihan lankulle. Nyt on otettava käyttöön nuo Luke Hradeckyn palautusjuoma oluet ja kuten Sinuhe totesi "mittansa täytenä"... Tänään kävin pitkän arpomisen jälkeen hieronnassa. Muistan kyllä edelleen sen järkyttävän kivun kun parin mäkipäivän jälkeen jokunen vuosi sitten menin Chiang Maissa hierontaan. Nyt jalat ei sentään olleet kosketusarat ja varuiksi en maininnut mitään kovasta hieronnasta. Kyllä siinä silti tuskanhiki puski päälle kun frouva painoi kyynärpäällä reisiluun vierestä oikein huolella. Kyllä siitä jotain vaikutusta oli, koska käveleminen hieronnan jälkeen oli todella vaikeaa. Ehkä se kääntyy vielä voitoksi. Katselin just noita vähäisiä kuvia mitä ajomatkan aikana otin. Vaikka täällä on huikeat korkeuserot, joka yleensä tarkoittaa hienoja maisemia. Täällä tilanne on toisenlainen. Viidakko valtaa tilan heti jos sellaista on tarjolla, joten yleensä noissa nousuissa ei ole mitään näkymiä. Jos sinne nyppylän huipulle on tehty ravintolaa ja sen sellaista, niin yleensä sinne on raivattu jonkinlainen näköalatasanne. Toisaalta hienoa havaita, että täällä luonto ottaa omansa hyvin nopeasti, kun ihminen luovuttaa. Näinhän se muuallakin käy, se vaan vie enemmän aikaa. Mä oon keräilen voimiani täällä vielä muutaman päivän, tämä paikka on huomattavasti enemmän mun makuun kuin Pai. En ole toistaiseksi nähnyt kylillä yhtään länkkäriä marihuana sätkä toisessa kädessä ja bisse toisessa... Loppuun muutama kuva viime päiviltä.

Ylämäki - alamäki - ylämäki

Liiankin tutuksi tullut liikennemerkki. Noita ei näe
Bangkok - Songhlanoin 1000km rantareitillä yhtään

Eipä juuri maisemaa näe

Hyvä ruoka - parempi mieli

Pätkä tasaista karstikallioiden välissä

Mae Hong Sonin keskellä on kiva lampi

Palautumisprosessi käynnissä

Kylän valkoinen leijona huilii

Good Bye Pai

 19.11.2023 reitti Pai 129 km (yhteensä 1191km). Eilisestä ajopäivästä on hieman kaksijakoiset fiilikset. noin 80% kiipeämisestä oli ihan leppoisaa joskin hyvin hidasta. Viimeisen nousun loppupuolella polvia alkoi vihloa oikein huolella, mutta eipä siinä mitään ollut tehtävissä, kun polkea vaan eteenpäin. Tulihan se viimeinen huippu jossain vaiheessa vastaan ja sen jälkeen olikin lähinnä alamäkeä tänne Paihin asti. Garmin rupes temppuilemaan jo alkumatkasta ja ohjasi mut pois reitiltä. Jossain vaiheessa päädyin omakotitalon pihaan, mistä johti polku eteenpäin ja Garmin oli sitä mieltä, että sinne vaan. Talon isäntä, tais olla svedu aksentista päätellen, kertoi, että ei suosittele jatkamaan polkua, koska sitä ei voi edes kävellä. Noh, sit vaan puhelin käteen ja navigoimaan hieman isommille reiteille. Siinä varmaan tuhraantui tunti ja noin kympin sakkokierros, mutta minkäs teet. En tiedä, olisko siellä ollut satelliittien häirintää vai oliko alue vaan niin syrjässä, että Garmin ei löytänyt riittävää määrää satelliitteja kunnolliseen navigointiin. Garminin tilastojen mukaan kiipesin eilen just vajaa 2 km vertikaalia ja reittisuunnitelman mukaan olis pitänyt olla 2,2 km ja vielä kun se mun ylimääräinen lenkki ei ollut mitään tasaista, niin sekin tukee epätarkkaa navigointia. Ajoaika oli 8 tuntia 18 min eli pituutta päivälle tuli. Olin joskus puoli viiden aikaan majoituksessa. Ne motivointioluet jotka olin itseni kassa sopinut viimeisessä nousussa, tulivat kyllä tarpeeseen. 

Pai vaikuttaa sinällään ihan kivalta paikalta, mutta toki se hieman riippuu mistä päin asiaa katselee. Noin 20 m päässä mun patiolta virtaa Pai joki, ja maisema on oikein mukava ja tunnelma seesteinen. Kun kävelee tuota bamburiippusiltaa joen toiselle puolelle, niin tilanne hieman muuttuu. Siinä muutama katu muutetaan iltaisin kävelykaduiksi ja ainakin eilen siellä oli jengiä ihan sikana. Ihan junnu porukkaa lompsi bisset kädessä ympäriinsä ihan kuin Patong Beachilla Phuketissa konsanaan. Jopa siellä on enemmän tilaa liikkua kuin mitä täällä on. Tänään päivällä kävin kävelemässä uudemman kerran siellä ja silloin oli hieman hiljaisempaa. Eilinen näkymä aiheutti kuitenkin sen, että päätin haeskella hieman lisää tietoa Ban Rak Thaista, minne olin huomenna suunnitellut suuntaavani. Todella monet arviot oli just sitä mitä ajattelinkin, eli aikoinaan kiva pikku kylä, josta nyt oli rakennettu turistien Disneyland. Siinä vaiheessa tuli muutos suunnitelmiin. Nyt ajatuksena olis ajaa huomenna suoraan Mae Hong Sonin kylään. Sitä on monet kehuneet vähemmän turismin pilaamana paikkana kuin tätä Pain kylää. Reitti sinne on hieman lyhyempi kuin eilinen veto, mutta vastaavasti kiivettävää hieman enemmän. 107km/2,6 km vertikaalia. Kyllä kai nyt yhdellä huilipäivällä jalat on huomis aamuna ihan priima kunnossa... Jossain vaiheessa kiipeämistä tuli sellainen mieleen, että ehkä ei ole Suomessa tarpeen lähteä rasitus ekg:ta polkemaan ihan heti. Sen verran pitkäkestoista oli nousu. Taluttamaan en kyllä joutunut, vaikka kyllä siinä reilusti yli 10% jyrkkyyksiä oli tarjolla. Vaihteiston 46/30 edessä ja 11/40 takana riitti, että kukkakeppijaloilla jaksoi kampea pyörittää. Ketjut on taas rasvattu huomista varten. Startti on taas auringon noustessa. Eilen lähdin liikkeelle jo pimeän aikaan, pistin vaan taakse punaisen vilkkuvalon. Chiang Maissa on hyvät katuvalot, joten etulamppua ei tarvinnut. Mae Hong Sonissa olen ainakin pari yötä, mahdollisesti kolmekin. Pitää siellä sit päättää, kumpaa reittiä ajan loppumatkan. Siinäpä nuo isoimmat tapahtumat täältä. Loppuun muutama näpsy matkan varrelta ja täältä Paista.

Chiang Main ulkopuolella sotilastukikohta

Garmin meinasi, että tuonne vaan niin että heilahtaa..

Oli täällä parempiakin reittejä

Aamun ekat ahkeruuskahvit

Mirriperhe tuli ihmettelemään outoa kulkijaa

Oikeiden asioiden äärellä

Noitakahvila, en pysähtynyt, kun oli muka kiire...

Suht jyrkkää oli välillä

Kovasti oli kukkia tien varrella

Alamäessä piti välillä pysähtyä jäähdyttelemään jarruja

Pai joki

Mun kämppä on tossa oikealla rannalla

Tuosta piti fillari talutella joen yli

Ahkeruus kaffeet

Home sweet home

Hotellin mirri hyökkäs heti rapsutettavaksi kun
lähdin huoltamaan fillaria