35 - 1

Viimeinen täys duuniviikko on pulkassa ja viimeinen kuukausikin kuluu kovaa kyytiä. 35 kk reissussa on vierähtänyt. Nyt alkaa olla se aika kun voi alkaa muisteleen mitä täällä on tehty sinä aikana. En nyt kuitenkaan ajatellut alkaa tekeen mitään loppuyhteenvetoa ainakaan vielä, tiedä sit teenkö sitä koskaan. Se ainakin vaatii hieman tajunnan laajentajaa ensin.
Tänään on kuitenkin juhlimisen paikka. Meillä on isot läksiäiset, meidän yksiköstä lähtee muutaman viikon sisällä 9 kaveria. Pidetään yhdessä isot bileet, sinne tulee varmaan 100 henkeä. Meillä on harjoitustalo, johon on rakennettu suht hieno baari ja bileet on siellä. Mulla alkaa muutenkin hommat olla ihan hyvällä mallilla. Sain tehtyä loppuraportin ja pomo teki henkilöarvioinnin siihen. 1-6 asteikolla, femma napsahti, joten ilmeisesti jotain on tehty oikeinkin. Ens viikolla tulee mun seuraaja, joten hetki aikaa veivata handoveria sen kanssa. Perjantaina suuntaan Banskoon hiihtämään reiluks viikoks. Tai voi olla, että puolessa välissä viikkoa ajelen Borovetsiin. Siellä en ole käynytkään 12 vuoteen.

Talvesta täällä Kosovossa ei ole tietoakaan. Koko viikon ollut todella lämmintä. Parhaina päivinä reilut 10 astetta ja aurinko paistoi. Huikea ero siihen mitä viime talvena oli. Silloin oli lunta ihan tolkuttomasti ja parin kuukauden ajan pakkasta 15-20 astetta. Toisaalta ihan hyvä näin. Vuorilla kuitenkin on lunta ihan mukavasti, joten skimbaamaankin pääsee.

Täällä ei tämän kummempia, talviset kuvatkin piti etsiä arkistosta, kun lunta täällä ei ole näkyvissä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, kippis !

Eutyöläinen - vielä hetken aikaa.

Lomat taas lusittu..

Taas vaihteeksi istuskelen Bangkokin kentän loungessa. Tää paikka alkaa tulla jo tutuksi. Geetee muki kädessä, ihan vaan jälkipitona, ettei malaria pääse salakavalasti iskemään.

Oli kyll kiva olla reissussa, olis voinut olla pidempäänkin, mutta toisaalta taas kiva palata Kosovoon ja pistään toi missio omalta osalta pakettiin. Pakko alkaa heti maanantaina inventoimaan noi kamat, mitä mun nimissä on. Siinä menee varmaan pari päivää. Loppuarviointikin pitää tehdä, siinä menee kans varmaan päivä. Muistais vaan mitä kaikkea sitä on kolmen vuoden aikana tehnyt..
Parin viikon päästä sit Banskoon hiihtämään. Balkanilla on todella lämmintä. Kosovossa pitäis olla huomenna 10 astetta lämmintä ja aurinkoista. Toivottavasti Banskossa vaan riittää lunta.
Huh, mä oon syönyt niin paljon seafoodia, että ihan ähky. Reppu on taas täynnä erilaisia currytahnoja ja muita safkajuttuja. Pitää yrittää kelkkoa ne himaan stadiin jollain konstilla.

Eipä täältä sen kummempia, pistäkää villahousut jalkaan siellä stadissa. Siellä on näköjään kunnon talvikelit.
Mä jatkan tätä malariantorjuntaprojektia, kippis.

eutyöläinen - vielä kuukauden

Näillä mennään..

Kokeillaampa päivittää blogia, jos vaikka sais siirrettyä muutaman kuvankin tänne.

Just sopivan energinen olo, kun heräsin ajoissa ja kävin piitsillä juoksemassa. Kyllä, ihan oikein luit, kävin juoksemassa... Kävin siellä myös eilen ja eilen juoksu kulki kuntotasoon nähden ihan hyvin. Tänään taas se normitilanne, eli ei päässyt mihinkään. No ohitin mä yhden ukon, tosin se oli syntynyt jo joskus isojen sotien välissä ja olisko sillä ollit joku kävelykeppikin, mut ohi pääsin.

Pikkuhiljaa hahmottunut tämä saari ja meininki. Se tuli selväks, että täällä on suht paljon venäläisiä. Kysymys kuuluukin, missä niitä ei nykyisin vielä olis. Toinen huomattava juttu on valtava ilmankostus. Tää on ihan kuin viidakossa asuis. Säätila muuttuu todella nopsaan, täysin pilvettömästä taivaasta kohtuulliseen sadekuuroon. Nyt vielä pitäis olla kuivinta aikaa täällä. Ei täällä nyt sada haitaks asti, mutta kosteusprosentti on kyllä kova. Vaatteet kostuu vaatekaapissa. Ilmastointia kun pitää päällä, niin hieman kuivuu tää huoneilma. Tossa kun on ollut muutama todella aurinkoinen päivä, niin onhan se hiekka valkoista. Se vaalenee vasta kuivuessaan. Tossa aamulenkillä muistelin reissuja valkohiekkaisille piitseille. Kyllä edelleen kaikkein valkoisimmat hiekat oli 20 vuotta sitten Thaimaan Phi Phi saaren Long Beachilla. Siellä ei kyllä pystynyt liikkumaan ilman laseja, sen verran häikäisi. Toki varmuudella tilanne sielläkin on muuttunut. Täälläkin ylikuormitus on tuonut paikoitellen hieman levää rannalle.Mut kyll tää ihan kelpo paikka on, ehkä maineensa vuoksi vaan jonkin verran ylihinnoiteltu.

Mä yritän ladata muutaman kuvan sielä tohon kupeeseen ja sit lähden potkimaan hiekkaa ja huljuttelemaan varpaitani meriveteen.

kesis

Boracay

Kun on hankalaa, niin on hankalaa.

Meinaspa tyssätä mun Filippiinien reissu heti alkuunsa. Menin checkaamaan lennolle sisään, niin kaveri rupes kyseleen, et kuin kauan oon Filippiineillä. No sanoin, et maks pari viikkoa. No sit kyseltiin paluu lentolippua nähtäväksi. No eihän mulla tietty ollut paluulentoa kun en tiennyt kuinka pitkään siellä olen. No paluulipun puute merkkas sitä, että se on ”no go”. Kaveri vaan totes, että jos haluat koneeseen, niin kannattais yrittää hankkia paluulippu niinkuin nyt. Onneks olin ajoissa kentällä. Oli edes teoreettiset mahkut tehdä jotain.Airasian lipputiski oli siinä suht lähellä. Muistelin, että niillä on lentoja johonkin suuntaan Filippiineille. No sinne sit kyseleen. Se virkailia oli aika pihalla, mutta sen verran sain selville, että ne lentää jostain Manilan pohjoispuolelta johonkin päin. No nyt se johonkin oli niin, että sain bookattua paluulennon ilmeisesti Clarkin kentältä Kuala Lumpurin kautta Phuketiin. Noh ei ihan halvimmasta päästä reititys, mutta ei kauheesti ollut neuvotteluvaraa. Sit takaisin tiskille ja sit se kaveri rupes kiukutteleen, kun mulla on niin lyhyeksi aikaa myönnetty passi. Tottahan se on, mutta se oli voimassa vaadittavat 7 kk reissulta paluun jälkeen. Sille hörökorvalle piti sit pitää pikku luento siitä, miksi UM myöntää meille niin lyhyitä passeja. Joku isompikin viskaali sitä passia ihmetteli, mutta kun sanoin, että olen EU nimisessä yhtiössä duunissa, sit sit ne rauhottui.

Saapuminen Cebuun, missä mulla oli koneen vaihto oli kyllä mieleenpainuva. No lentokelikin oli aika kova, mutta ei se ollut mitään verrattuna meininkiin täällä passintarkastuksessa. Tsiisus, en oo koskaan ollut tuollaisessa ryysiksessä. Ihmiset ahdettiin todella kuin karja aitaukseen lahtaamista varten. Happea oli sen verran nihkeästi tuloaulassa, että jengiä pyörtyili ja oksenteli ihan yhtenäään.Pyörtyneet kannettiin takaisin hieman kauemmas, missä saivat ottaa happea ja aloittaa jonotuksen uudelleen. Siinä oli kerrassaan reilu meininki ja hyvä fiilis. Japanilaiset ei yleensä ääntään korota, mutta muutama vanhempi herrasmies totes jotain aika kovalla äänenpainolla, kun homma ei oikein toiminut.

Kaikesta huolimatta perillä ollaan. Loppumatka Cebun jälkeen kyllä skulas hienosti. Mä en oikein vielä osaa sanoa, miten tätä paikkaa arviois. Eilinen päivä meni puolivaloilla reissaamisen vuoksi valvotun yön jälkeen.

Netti täällä on niin hidas, että kuvia ei ainakaan tule. Ei noi hiekat nyt niin valkoisia ole, kuin noissa kuvissa on. Hyviä ne kyllä on, sitä ei auta kiistää. Vesi on kristallin kirkasta, hieman viileämpää kuin Phuketissa. Mä tässä sulattelen tätä paikkaa ja kommentoin sit jossain vaiheessa. Sain lennot järkättyä Clarkiin, mistä mulla on sit jatkot Phuketiin. Jossain siinä Clarkin lähellä in Pinatubon tulivuori, täytyy selvitellä olisko se sillä etäisyydellä, että siellä vois käydä ihmettelemässä. Vaikka tällä hetkellä aurinko paistaa taas täpöllä, niin voi lohduttaa lukijakuntaani, että oli täälläkin sadekuuro päivällä...

Mukavaa viikonloppua, kesis