Aivan loppu...

...alkaa siis olla tää helmikuu.
Bansko on nähty ja mahdollisesti Balkanin skimbakausi on paketissa nyt. Mutta voi olla, että maaliskuussa  joku viikonloppureissu vielä tiedossa. Lopullisesti skimbakausi paketoidaan Levillä hieman ennen vappua.
Oli mukava viikonloppu Bulgariassa. Banskossa oli todella paljon jengiä, koska siellä laskettiin naisten syöksyn ja super g:n maailmancupin kisat. Tai itseasiassa syöksy peruttiin, kovan tuulen vuoksi, mutta super g laskettiin. On se käsittämätöntä, kuinka kovaa noi mimmit laskee. Mä pidättelin hengitystäni ja yritin ottaa kuvia ohi suhahtelevista skimbaajista. Harmittaa, kun en roudannut järkkärikameraa mukana. Oli suht haasteellista saada minkäänlaista kuvaa tuolla pokkarilla kisan aikana. Viikonloppuna oli oikein mukavat kelit, paitsi tietty lauantaina ihan huipulla kovia tuulenpuuskia. Su iltana pukkas 4o senttiä uutta lunta, joten maanantai meni puuteria pöllytellessä. Kun tekniikka ja kondis on mitä on, niin se oli suht rankkaa puuhaa, joskin aivan mahtavaa.
Tänään sit ajelin himaan kaikessa rauhassa. Bulgarian puolella löysin ison marketin, josta yritin etsiä lammasta, mitä täältä on lähes mahdotonta löytää. Löysin pakastealtaasta jotain koipia, jotka näytti karitsan koivilta. Täällä kun hieman tutkittiin paketteja, niin se onkin kauriin koipea. Viikonloppuna sit loihditaan niistä jotain sopivaa syötävää. Kotimatkalla oli aikaa miettiä kaikenlaista, kun ajelin hissukseen. Jostain syystä tuli aika vahvasti mieleen, että vuorotteluvapaa olis aika mukava homma. Nyt se ei ole mahdollista, eikä heti mission jälkeenkään, mutta vuosi duunissa Suomessa ja sit palataan asiaan...
Tänään on muuten kulunut tasan 2 vuotta siitä, kun tulin tänne duuniin. Käsittämätöntä vauhtia menee aika, vaikka välillä tuntuu, että täällä kaikki pysähtyy..
Edelleen hyviä hiihtokelejä sinne,
eutyömies

Taas mennään..

"..hei, hei, musta tuntuu, että mä meen..."
Suht sekava viikko kohta pulkassa. Huomenna noin puoli päivää duunis ja sit polkaisen Audin kohti Banskoa. Siellä kisataan naisten super suurpuikka, joten eiköhän siellä 4 päivää mene mukavasti.
Kyllä kolmeen työpäivään on mahtunut kaikenlaista. Yleensä päivät menee melko rutiiinilla, mutta tälle viikolle riittää monenlaista systeemiä. Meille tuli yksikköön 7 uutta kaveria. Mäkin sain sällin jakamaan mun hommia. Kiva nähdä alle kolmekymppinen kaveri, joka uhkuu intoa. Siinä itsekin virkistyy kummasti. Tosin ei nyt erityisen nukuksissa ole oltu, koska olen muutaman viikon ajan käynyt polkemassa kuntofillaria tunnin ennen duuniin menoa. Viimeisen viikon on ollut todella lämmintä - vihdoin, kesäksi kondikseen kampanja siis menossa..
Kevät ja alkukesä tuo tullessaan paljon muutoksia. Täällä keskitetään toimintoja, joten meidän leiriin tulee lisää porukkaa ja mun yksikkö muuttaa eri rakennukseen. Me saatiin ton uuden jantterin kans hommaks valmistella uudet tilasuunnitelman meidän osalta. Aika hyvä setti saatiin aikaseksi kaikenkaikkiaan.
Se mikä todellakin ihmetytti, niin tiistaina tuli yksikön ranskalainen pomo meidän huoneeseen ja avautui, että hän ei tarvitse kahta kaveria tekemään samaa hommaa. Kertoi suoraan, että toinen vois lähteä muihin hommiin. Uus jantteri oli ihan shokissa sen puhuttelun jälkeen. No mä rauhottelin sitä, että ton pomon mieleipiteillä tuon asian suhteen ei ole mitään arvoa. Tuollaiset henkilöstöasiat päätetään ihan eri taholla. Sitäpaitsi meidän ranskalainen pomo on missiolla ainoastaan 4 kuukautta. Hieman vaikuttaa, että hän yrittää siinä ajassa hämmentää niin paljon kuin mahdollista. Kai se jantteri oli sit avautunut asiasta joillekin, kun seuraavana päivänä tuli pari meidän yksikön ryhmänjohtajaa kysymään multa, että pitääkö huhut paikkansa. Kerroin, että onhan asiasta keskusteluja käyty. Sehän nostatti välittömästi kapinan, äijät olis sitä mieltä, että vääntävät päällikön solmuun. Mua tilanne lähinnä nauratti, kai sitä on parissa vuodessa tottunut kaikenlaiseen.
Ohimennen tiistaina mainitsi keskusteluista tarkkailuryhmän pomolle, missä olin aikaisemmin duunissa ja Mauro kysyi heti, että milloin palaan heille hommiin. Mä luulen, että kaikki nykyisen yksikön vanhemmat kaverit pelkää jo, että haen takaisin tarkkailuun duuniin.
Noh, mä olen ihan tyytyväinen nykyisiin hommiini ja duunikavereihin, katsotaan mitä kevät tuo tullessaan. Parin kuukauden sisällä jokatapauksessa julkistetaan, että paljonko täältä vähennetään väkeä ja mistä yksiköistä. Toisaalta hyvä tietää, että vaihtoehto on tarjolla ja vielä erittäin hyvä sellainen.
Tänään havahduin sellaiseen asiaan, että mulla on sopimusta tasan vuosi jäljellä. Eli jos kaikki menee pulkkaan, niin vuoden päästä ajelen jo kohti alppeja täydellä muuttokuormalla. Noh siihen on vielä tovi kuitenkin aikaa. Nyt tää tarina taas venyy, on paras lopettaa. Mä hiivin alakertaan ottamaan lasillisen palauttavaa punkkua treenin jälkeen. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
keväthangilla hiihtäjä

Uuteen viikkoon

Skimbareissu on pulkassa. Kopaonik on ihan mielenkiintoinen skimbakeskus, siinä oli jotain vanhan jugoslavian aikaista arkkitehtuuria, mutta kuitenkin erittäin toimivat hissisysteemit. Skimbaajatkin oli terveellä järjellä varustettuja, joten mitään isompaa häsläämistä rinteessä ei ollut.
Rinteet oli suht loivia, joten siellä oli aika paljon lapsia ja muuten hitaasti eteneviä. Tää viikonloppu on kovinta sesonkia ja kyllähän siellä paljon jengiä olikin. Keskus on kuitenkin niin levällään, ettei siellä mitään kummempia hissijonoja ollut. Lunta oli ihan älyttömästi. Keskukseen johtava pääreitti oli perjantaina poikki lumen paljouden vuoksi. Poliisit sit opasti kiertotielle, jota pitkin satuin löytämään perille. Navigaattorista ei löydy Serbian alueelta kuin Belgrad - Ateena moottoritie joten siitä ei apua ole. Eilen tie oli saatu auki ja kun tänään ajelin sitä, niin siellä oli paikoittain 4-5 metriä korkeat lumivallit, joten normi auralla sitä tietä ei pidetä auki.
Perjantai iltana, majatalon henkilökunta tuli kertomaan, että paikallinen taksikuski oli törmännyt mun kadunvarteen pysäköityyn autoon. Näinhän siinä oli käynyt ja takalamppu oli rikki. Majatalon omistaja oli nähnyt tapauksen ja otti taksin rekkarin ylös. Sit vaan poliisit paikalle ja rikosilmoitusta tekemään. No se ei kans tapahdu ihan käden käänteessä. Pari tuntia annoin tietoja poliiseille. Tänään kävin ennen lähtöä postissa maksamassa jonkun veron, että voin aikanaan saada rikosilmoituksen jäljennöksen. Olen kyllä todella yllättynyt, jos joku vakuutusyhtiö vahinkoni maksaa. Kävin tänään Pristinassa Audin huollossa kyselemässä lampun lasin hintaa ja liki 300 egee se muovin palanen maksaa. Harmitti tietty koko tapahtuma, mutta toisaalta pitää muistaa elämän realiteetit. Samaan aikaan samanlaisen harrastuksen parissa Itävallassa jää 20 vuotta mua nuorempi suomalainen kaveri lumivyöryyn ja menehtyy. Ehkä se 300 euroa ei ole ollenkaan niin iso summa, jos haluaa harrastaa kyseistä lajia.
Kopaonikissakin oli ihan hyviä offimestoja. Mulla oli offisukset mukanakin, menomatkalla muistin, että lumivyöryreppu jäi himaan. Ehkä hyvä, että jäi, olisin kuitenkin lähtenyt kikkaileen yksin sinne rinteiden ulkopuolelle. Eihän ne kaverit ole aina mikään henkivakuutus, kuten ei se vyöryreppukaan, mutta ei niistä tuossa harrastuksessa haittaakaan ole. Zell am Seessä apu vaan saapui liian myöhään paikalle.
Mutta, tämä viikko painetaan duunia ja perjantaina suunta Banskoon. Siellä lasketaan viikonloppuna naisten super suurpuikan maailmancuppia. Oon Banskossa 4 päivää, sit alkaakin helmikuu olla pulkassa. Pärähtää viimein vuosi Balkanilla käyntiin. Saas nähdä onko täällä töitä tarjolla koko vuodeksi. Kesäkuussa vähennetään paljon porukkaa, joten voi olla, että tullaankin jo kesäksi kotiin. Mutta sen aika näyttää.
Nyt aika näyttää niin paljon, että pitää lähteä hakemaan kämppis kentältä. Tämä oli hanen viimenen suomilomansa. 4 vuotta Balkanilla täyttyy kuukauden kuluttua.
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa ja jos lumi hankaloittaa aamulla duuniin menoa, niin sukset vaan esiin - hyvä on hiihtäjän hiihdellä...
eutyöläinen

Mirrin kuvia tarjolla

Pääsi ihan unohtumaan, että on vielä lataamatta tiikereiden kuvat Thaimaan reissulta. Nyt tuossa ohessa kuitenkin radallisten kissojen kavalkadi nähtävillä. Sekaan mahtunut muutama ihan kelvollinen näpsykin. Ei muuta kuin diashow pyörimään.

Vielä on talvea jäljellä..

Eipä oo kesä saapunut viikon aikana, mutta vajaa metri on kyllä saatu lunta sitten viime päivityksen. Lauantai aamuna jäi yks kylä lumivyöryn alle tuolla Makedonian rajalla. 10 ihmistä siinä tais kuolla. Onneks siinä kylässä ei ollut monta taloa. Brezovican skimbakeskukseen on yhteydet edelleen poikki. Siellä kans oli lumivyöryjä, eikä vuorille johtavaa tietä ole vieläkään saatu auki. Mittari näyttää 10 astetta pakkasta. Hyvä juttu on se, että sähköt on toimineet yllättävän hyvin, jotain satunnaisia tunnin parin katkoksia, mutta edelleenkään ei ole tarvinut yöllä kömpiä makuupussiin. Toinen hyvä juttu on se, että huomenna pitäis kelien lauhtua ja seuraavan viikon aikana, ei pitäis sataa juurikaan lunta. Se sopis oikein hyvin, niin pääsis perjantaina starttaamaan Kopaonikiin. Siellä on melkoinen hulina, kun Serbeillä on jotain ylimääräisiä vapaapäivä, joten koko skimbakeskus on bookattu täyteen. Tiistaina iltapäiväks sit takaisin duuniin ja pe duunin jälkeen Banskoon 4 päivän skimbareissulle. Sit oliskin helmikuu taputeltu ja alkais viimeinen vuosi Balkanilla. Kävin tänään hakemassa uuden ID kortin ja se näytti olevan voimassa 23.2.2013, jolloin on syytä lähteä kiireesti ajeleen pohjoisen suuntaan täältä. Eli eipä täällä sen kummempia, näihin kuviin ja tunnelmiin.
eutyömies - vielä reilun vuoden

Täällä on talvi

Tunnelma Pristinassa on kuin 60-luvun venäläisissä elokuvissa. Reilu 10 astetta pakkasta, ja lunta pyryttää ihan vaakatasossa. Voin sanoa, että kellään ei ole kivaa. Jos stadissa oli parina talvena ongelmia pitää teitä ajokunnossa, niin näyttäis, että täällä sitä ei edes yritetä tehdä. Muutaman hiton vanhan Saksasta tuodun auran olen nähnyt liikkeellä, mutta pariin viimeseen päivään onkin ollut hiljaisempaa. Tällaista kunnon talvea on nyt jatkunut jonku 4-5 viikkoa. Tänään juttelin meidän paikallistyöntekijän kanssa. Kaveri muisteli, että 30 vuoteen ei ole ollut näin kovaa talvea. Sähkölaitokselta tulee ilmoituksia, että sähköä ei riitä kaikille kokoaikaa. Onneks tässä meidän alueella on ollut yllättävän vähän sähkökatkoja. Kynttilöillä nää kämpät ei pysy pitkään lämpiminä.
Perjantaina kokkailtiin kämppiksen kanssa ja tietty silloin meni sähköt pariks tunniks. No kynttilät pöytään vaan ja kokkailu jatkui kaasukeittimellä. Oikein hyvää pastettua taimenta siitä tuli.
Jotta tää talvi olis täydellinen, niin Malev meni konkkaan perjantaina. Niiden lennot loppui sihen hetkeen. Se on ollut suomalaisille paras yhteys täältä stadiin. Nyt pitää kehitellä jotain muuta, lentojen hinnat pompsahti heti liki 300 egee kalliimmaksi. Maksetuista lennoista lienee turha odotella rahoja takaisin konkurssipesältä. Noh, näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää..
Hyvää on se, että lunta on tarpeeks. Pikkuisen kun pakkanen lauhtuu ja toi hiton tuuli tyyntyy, niin sit taas skimbaamaan. 17.2 olis tarkoitus lähteä Serbiaan Kopaonikiin, mikäli vaan saan auton ajettua tallista. Toi ajoluiska on pirun jyrkkä ja tietty aivan jäässä. Kuun lopussa olis vielä suunnitteilla 4 päivän reissu Banskoon.
Sain viime viikolla lähes valmiiks mun FRIES master koulutuksen. Vielä yksi näyttökoe tekemättä. Tosin se on toiminta kopterissa lennon ja köysilaskeutumisen aikana. Tällä kelillä ei köysillä laskeuduta. Kaiken lisäksi kuvissa oleva kopteri ei lennä lähiaikoina, kun se teki perjantaina jonkin sortin hätälaskeutumisen ja vaurioitui aika pahasti. Onneks vältyttiin vakavemmilta loukkaantumisilta, kopterissa oli kuitenkin reilusti porukkaa sisällä.
Täällä ei sen kummempaa, talvea ei tarvitse enään odotella, joten voi siirtyä odotteleen kevättä..
Oikein lupsakkaa helmikuuta sinne,
eutyömies