torstai 15. helmikuuta 2018

Tämäkin reissu on kohta taputeltu

Sunnuntain ja perjantain välinen yö kääntyy kohta aamuksi ja on aika pakata kamat.

Toi fillarointijakso oli aika intensiivinen ja nyt en sit vastaavasti ole tehnyt muuta kuin pöjöttänyt altaalla, syönyt hyvin ja juonut muutaman bissen. Otin testikäyttöön BookBeatin äpin ja sen kautta lataillut muutaman kirjan ja niitä kuunnellut äänikirjana. Ei se nyt ihan lukukokemuksen tasoinen ole, mutta passeli laiskan miehen systeemi. Samalla olen hieman pähkäillyt mitä viiden viikon aikana on tapahtunut.

Olen kyllä poistiivisesti yllättynyt reissun antiin. Thaimaassa tiet on todella hyvässä kunnossa, paljon paremmassa kuin vaikka Suomessa. Liikennekulttuuri on ollut hyvä, ei yhtään havaittua läheltäpiti tilannetta. Palvelut toimii varsinkin pääteiden varsilla aivan mahtavasti, safkaa ja juomaa on tasaiseen tahtiin tarjolla. Majoitustakin ihan riittävästi, että se ei aiheuta mitään suurempia haasteita. Hintataso safkojen ja majoituksen suhteen on turistipaikkojen ulkopuolella todella hyvä. Bangkokin ulkopuolella majoituksen keskimääräinen hinta on alle 20 egee ja kaikki majapaikat on olleet kelvollisia. Thaimaa on siis erittäin helppo kohde myös pyörämatkailun suhteen.

Laos jätti hieman ristiriitaisia tunnelmia. Tuli sellainen fiilis, että olin liikkeellä liian myöhään tai sit liian aikaisin. Tuolta Kiinan rajalta vyöryvät isot projektit on niin vaiheessa, että menee vuosikausia, ennenkuin rekkaralli siellä rauhoittuu edes hieman. Siellä on ainakin 5 isoa vesivoimalaprojektia menossa ja siihen liittyvät voimalinjojen rakennukset. Sen lisäksi Kiinan Kunmingista Vientianeen rakennettava luotijunarata on valtaisa projekti. Luin ennen reissua fillaristien suitsutusta Pohjois Laosin hyvistä teistä ja olemattomasta liikenteestä. Nyt tuollaiset kommentit joutaa roskakoppaan. Raskas liikenne oli rikkonut tiestöä ja rekkarallin seassa ei ollut aina niin kiva ajaa. Sinällään yksikään kiinalainen tai laosilainen rekkakuski ei aiheuttanut ensimmäistäkään vaaratilannetta. Ne antoivat tilaa todella hyvin, jopa turhankin hyvin. Liekö osuutta ollut Brindisistä hankkimallani kirkuvan keltaisella tuulirotsilla. Voi olla, että luultiin noviisi munkiksi... Pölyä rekkaralli nostatti oikein kunnolla ja se oli huonokuntoisten teiden lisäksi negatiivisin juttu. Toki rekat aiheutti välillisen ongelman vuoristossa. Ylämäkeen kiivetessään, eteneminen oli hidasta ja varsinkin citymaasturit puskivat rekoista ohi todella holtittomasti. Sellainen tilanne aiheutti hieman tykytyksiä, kun itse painoin jyrkkään alamäkeen ja näin, että rekkoja tulee jonossa vastaan. Se sattui olemaan serpentiini tie, enkä nähnyt yhtään miten oma kaista on vapaa. Onneks jarruttelin suurimmat vauhdit pois, kun seuraavassa mutkassa oli Toyota Hilux mun kaistalla tulossa vastapalloon. Marginaalit oli suht pienet, mutta osumia ei kuitenkaan tullut ja sain vielä pidettyä fillarinkin tiellä. Se oli oikeastaan koko reissun tiedossa oleva läheltäpiti tilanne.
Laosissa safkan ja majoituksen suhteen tarjonta on vielä aika heikko. Varsinkin vuoristossa ja maaseudulla, vaatii jonkin verran suunnittelua, että löytyy joku paikka missä yönsä viettää. Toisaalta tuo on samalla positiivinen juttu, koska se tuo sopivasti seikkailua mukaan. Kyllä ne lasten Sabadii huudot lähti niin raikkaasti ja kädet viuhtoi jo 100m ennenkuin olin edes lähellä niitä lapsia. Se tarjosi elämyksen molemmin puolin. Sama tilanne oli aikaisemmalla reissulla Pohjois Vietnamissa.

Summa summarum, fillarireissu oli erittäin onnistunut. Keli oli täydellinen, lämmintä, kuivaa ja aurinkoista. Aamuisin mukavan viileää, siis suomalainen kesäsää ja 11-12 tuntia valoisaa aikaa. Siitä sai sellaisen valohoidon, että muutaman viikon taas jaksaa tarpoa sohjossa duuniin 😁.
Mikäli Qatar Airlines pitää reititykset ja hinnoittelupoliitiikan kutakuinkin samantyyppisenä, niin tämä suunta on erittäin varteenotettava kohde uusillekin fillarireissuille. Paljon on vielä ajamattomia teitä.

Näin reissun päättymisen kunniaksi, kävin tänään ihan päiväseltään taas rapsuttelemassa mirrejä. Täällä Bangkokissahan niitä riittää. Nettiyhteys tässä mestassa on niin huono, niin lataan suurimman osan kuvista vasta Suomessa, mutta laitetaan nyt yks tohon malliksi. Oli aika rento fiilis tuossa kahvilassa.

Kiitokset kommenteista ja kannustuksesta niille, jotka ovat jaksaneet lukea näitä juttu. Sekavat tarinat on tämän reissun osalta kerrottu. Lataan noi Bangkokin kuvat kunhan pääsen sinne länsimaalaisen hapatuksen pariin. Jos joku duunikaveri tätä lukee, niin maanantaina nepalilainen safka maistuu kyllä 👍

Viimeiset kuvapäivitykset täältä lumen ja pakkasen keskeltä.
Tuosta ei red curry seafood  parane

Grillattua Tilapiaa - nam

Bangkok

Caturday kahvilan mirrit rapsutuksia vailla. Niitä tais olla 30 mirriä, todella kiva mesta












Nämä pari rauhallisempaa mirriä ihmetteli, että mikä virtapiikki tuolle ylemmän kuvan kissille tuli

Mirrit tunnetusti pitää rapsuttelusta, tämän kuvan myötä sekavat tarinat vetäytyvät jälleen tauolle

maanantai 12. helmikuuta 2018

One Night in Bangkok

Päivän reitti    Bangkok  eiku tais tulla väärä linkki;   Ayutthaya  57km/2609km

Heräsin eilen niin aikaisin, että päätin ajaa Ayutthayaan, mistä 4 viikkoa sitten aloitin pyöräilyn. Todella kiva fiilis, lämmintä ja kosteaa, kuten muistan Bangkokin niiltä ensimmäisiltä reissuilta -90 luvun alusta. Randomina valittu reitti olikin varsinainen fillarireitti. Kuuden jälkeen kun lähdin ajeleen, siellä näkyi jo runsaasti fillaristeja liikkeellä. Näyttäis, että pyöräily liikuntamuotona nostaa päätään Thaimaassa. Näkyipä siellä muutama porukkalenkillä ollut ryhmä, joilla oli kalusto ja varusteet asianmukaisessa kuosissa. Paljon iloista moikkailua ja yks kaveri peesas mua maantiepyörällään hyvän matkaa, kunnes kääntyi toisaalle. Ajoinpa siinä pätkän ihan merkittyä pyöräilykaistaa, sitä herkkua ei juuri ole täällä näkynyt. Parin tunnin ajon aikana oli aika vetää reissu henkisesti pakettiin ja mikä tärkeintä, pohtia uusia kujeita 🚴 😎

Ayutthayan aseman kupeessa sit aamiainen ja junakin tuli ihan ajallaan. Lippu junaan maksoi 30 senttiä ja fillarin kuljetus 2,5€. Fillari menikin varmaan ykkös luokassa ja mä kolmannessa, kun muita luokkia ei ollut tarjolla. Parin tunnin matka Bangkokiin.

Bangkokissa sit kymmenen kilsan siirtymä hotellille tai mulla nyt ei tietty ollut mitään varauksia. Kävin katsomassa muutamia vaihtoehtoja, mutta siinä vaiheessa kun kysyin fillarille säilytystä ja se aiheutti nyrpistelyä respassa, joten ei kun eteenpäin. Lopulta päädyin samaan hotlaan mistä reissun aloitin. Olin ensin päättänyt olla muutaman yön jossain muualla, mutta suoraan sit tänne. Täällä ei nyrpistelty yhtään, kun lähestulkoon ajoin Surlyn tuohon aúlaan. Laukkusäilytyksestä löytyi mun fillarilaatikkokin, joten kaikki hyvin. Onhan se ihan mielenkiintoista ajaa fillarilla näissä suurkaupungeissa. Yleensä pääsee jonossa puikkelehtimaan autojen ja bussien välistä mopojen kanssa paalupaikalle valoihin. Sit kun vihreät syttyy, niin fillarin pitää kans liikkua suht rivakasti. Hauskaa se ei ole, mutta mielenkiintoista kyllä. Vaarallista se ei sinällään ole, koska kaikki ajaa tuossa ruuhkassa suht hitaasti.

Nyt palaudun ajamisen rasituksista, syön hyvin, otan mahdollisesti muutaman Changin. Käytännössä siis vietän sunnuntain ja perjantain välisen yön täällä Bangkokissa - One Night in Bangkok.

Muutama kuvakin löytyy:

Aurinko nousi eilenkin riisipeltojen ylle

Tämän reissun viimeiset oikopolut
Hienoa pyöräilybaanaa matkalla Ayutthayaan
Paikallinen pilotti otti nousua heti aamusta

Ayutthayan portti
Täältä reissu alkoi 4 viikkoa sitten ja tänne se päättyi


Surly valmiina sukeltamaan laatikkoon
Bangkokilainen mirri
Kaupunkitiikeri väijyy viidakossa

Mun toimisto tämän viikon ajan

lauantai 10. helmikuuta 2018

Sara Buri

Päivän reitti:   Sara Buri    155km / 2552km

Tänään puolitoista sataa kilsaa motaria, ajo sujui ihan mukavasti. Hieman ennen Sara Burin kaupunkia keskinopeus oli 24,7km/h eli kyllä motarilla voi ajaa kovempaa kuin kyläteillä...

Lähdin taas ajoissa liikkeelle, kun oli suht pitkä matka. Pari tuntia ajelin, ennenkuin pysähdyin syömään aamiaista ja ekat kaffeet. Kummasti sitä vaan pystyy ajamaan syömättäkin, duunissa kuolee nälkään jos ei saa kunnon aamupalaa ja puoli litraa kaffetta.
Tarkoitus oli ajaa reitin varrella olleen Lumtakong järven varrella muutama kymppi, mutta sillä kohtaa ei ollut mitään saumaa päästä sinne kylätielle. Noh, on tuossa motarilla ajamisessa hyvät puolensa, safkaa ja juomaa on yllin kyllin tarjolla ja suunnistaminen ei vaadi keskittymistä. Negatiivisimpana juttuna mun mielestä on kova liikenteen melu. Varmaan siinä saa keuhkonsakin aika karstaiseksi kun raskaan liikenteen päästöjä hengittelee koko päivän. Tuollaista suht tasaista reittiä ajaa ihan mukavasti väsyneilläkin jaloilla, jyrkkien mäkien kiipeäminen olis kyllä todellista myrkkyä nyt.
Olin perillä jo hyvissä ajoin, suihkun jälkeen lähdin kylille syömään. Olin ajatellut, että voisin olla täällä parikin yötä. Hoteli sinällään on ihan hieno, muutaman kuukauden vanha. Uima-allaskin vaikutti todella hyvältä. Jokin tässä kaupungissa kuitenkin mättää ja taidan huomis aamuna polkaista muutaman kympin lähikaupunkiin, mikä on rautateiden risteysasema. Siinä vois heittää fillarin junaan ja ajaa sillä loppumatka Bangkokiin. Tästähän ei ole kuin satkun verran Bangkokiin, mutta ei nyt erityisemmin houkuta ajaa tuota motaria pitkin kaupunkiin. Liikenne käy aika levottomaksi kun kaupunki lähestyy. Kaupungin sisällä on jo mukavampi ajaa, siellä on niin paljon liikennettä, että kukaan ei voi ajaa ihan alyttömästi. Tällaiset ajatukset tällä hetkellä, voihan olla kun aamulla herää, keksiikin jotain muuta.

Kuvia ei juuri ole, tänään lähinnä poljeskeltiin:

Tuolla aamiaisella jaksaa

Tuosta nyt ei ihan päässyt kääntymään oikealle rantatielle

Possut on suuressa arvossa. Muutaman patsaan nähnyt. Toi on vielä isompi kuin se laosilainen possu, mihin melkein törmäsin yhdessä jyrkässä alamäessä
Ahkeruuskaffeet
Ehkä tossa altaalla vois hetken pöjöttää

perjantai 9. helmikuuta 2018

Nakhon Ratchasima

Päivän reitti:  Nakhon Ratchasima   109km / 2397km

Eilinen ajelu oli kokolailla normi siirtymä. Alkuun ja loppuun motaria ja välillä bambuviljelmien keskellä maaseudulla. Maalla näkyi enemmän lehmiä ja traktoreita tiellä kuin autoja. Garmin yritti muutaman kerran houkutella mua ajamaan peltojen keskelle hiekkateille, mutta ajelin suosiolla hieman pidempää reittia asfaltilla. Suht lämmin päivä, mutta kun starttasin jo seiskan aikaan, olin hyvissä ajoin pöjöttämässä hotellin altaalla. Eilen aamulla ajaminen oli todella tukkoista, joten tänään on huilipäivä. Huomenna vedän tän reissun viimeisen legin Sara Buriin. Siellä pestään Surly pakkauskuntoon ja ajelen viimeisen satkun Bangkokiin junalla. Toki Bangkokissa pääsee vielä nautiskelemaan kaupunkiajosta hotellille noin kympin matkan, sit fillari menee laatikkoon. Toivottavasti se boksi on edelleen hotellin säilytyksessä. Sara Burissa olen kans varmaan pari yötä. Bangkokissa sit 4 päivää aikaa sopeutua siihen ajatukseen, että sortseissa ei kohta enään tarkene.

Tuossa muutama kuva eiliseltä reitiltä ja tän aamun kaupunkikierrokselta

Eilinen auringon nousu

Tiellä oli ajoittain ruuhkaa. Älyttömän ison korvat noilla lehmillä, tietty niillä kuulee paremmin...


Nakhon Rachasiman yhden kadun varrella oli parikymmentiä ompelijaa Singerien kanssa. Olipa joukossa muutama mieskin

Tiikerin pentu

Aamuvenyttelyt

Ei taidan onnistua akvaarion teko nykyajan telpistä

Mirrejä pitää välillä rapsutella

Jaahass, ei kai se auta kuin lähteä toimistolle 😎

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Chaiyaphum

Päivän reitti:    Chaiyaphum  149km/2288km

Taas päivä istuttu satulassa ja hieman lähempänä Bangkokia. Tän päivän ajamisesta ei mitään ihmeempiä. Aamu oli vielä tukkoisempi kuin normaalisti. Kesti pari tuntia ja muutaman extra kupin kaffetta, ennenkuin jalat toimi normaalisti. Loppupätkästä tulikin ajettua suht reippaasti, kun päivän keskari oli reilut 23km/h. Varmaan puolet matkasta motaria ja puolet todella maalla. Lähinnä bambuviljelmien halki kruisailin. Nykyään täällä viljellään bambua todella paljon, en kyllä heti keksi, mihin tarkoitukseen se menee. Satoja rekkakuormia sitä tänäänkin kuskattiin johonkin. Menomatkalla tuonne Chiang Maihin näin tehtaankin, mihin sitä kuskattiin, ei vaan jaksanut selvitellä, mitä ne siellä tuottaa. Jokatapauksessa, päivä oli lähinnä siirtymistä paikasta toiseen, katsoin kartasta otsikon mukaisen kaupungn ja ajelin tänne. Pari tuntia kävin käppäilemässä tuossa kylillä heti kun tulin tänne. Mitään ihmeellista siellä ei näkynyt. En edes löytänyt ravintolaa, piti ottaa safkat mukaan katukeittiöstä. Oli kyllä hyvät systeemit, varsinkin tuo fisu. Huomenna hieman lyhyempi siirtymä Nakhon Ratchasimaan. Siellä sit pitää miettiä seuraavat muuvit.

Päivän safkapaikat:

Ihan OK kauppa

Tuosta possu ja mustekalavartaita alkupaloiksi

Fisu ja lisukkeet sit mukaan