Mighty Mekong

5.11.2025 Chiang Rai - Chiang Saen 

Eilinen bussimatka Chiang Raihin meni ihan leppoisasti. Bussikuski ei toki ollut kovin innoissaan pakkaamassa mun fillaria kyytiin, mutta kyllä se mukaan saatiin. Olis ollut tekemätön paikka ajaa fillarilla toi väli edes kahtena päivänä. Se oli yllättävän vuoristoista tietä ja tietöitä oli ihan hitoikseen. Tie oli melkoista serpentiiniä ajoittain ja sieltä bussin takaosasta viehko oksun haju leijaili sinne eturiviin, missä mä istuskelin. Aasialaisilla on jostain syystä hieman herkkä vatsa, varmaan kaikki jotka täällä pohjoisessa on bussilla matkustaneet, ovat kyllä tehneet saman havainnon.

Tänään Chiang Raissa sateli aamulla vettä, joten hörpin majatalon tarjoamaa kaffetta ja lähdin vasta ysin jälkeen aamulla ajamaan. Kuudenkympin siirtymä lähti mukavasti liikkeelle taispa siinä muutamat jiiihaaa huudotkin kajahtaa ilmoille. Oli todella kiva fiilis päästä liikkeelle fillarilla. Matkalla ei oikein ollut ruokaa tarjolla ja 50 kilsan kohdilla meno oli todella tukkoista. Onneks siinä oli tien varrella ravintola auki, sai vihdoin tankattua. Hetkeä aikaisemmin oli aurinkokin tullut esiin ja kroppa ei oikein ollut tottunut sellaiseen lämpöaaltoon. Safkan ja juomatankkauksen jälkeen loppumatka meni ihan ok. Mekong virtasi samaan malliin kuin ennenkin, vettä oli jossain määrin enemmän kuin vuosi sitten. Tätä Lantern Festivaalia juhlitaan tänään Chiang Raissa, mutta myös täällä. Eilen mun majatalon pitäjä selitti innoissaan festivaalista, en viitsinyt mainita, että oikeastaan sen vuoksi juuri lähdin Chiang Maista. Äsken kävin hakemassa banaaneja tosta kyliltä ja rantakatu oli ihan tukossa ihmisiä. Oikein kunnon markkinameininki. Oli siitä se hyöty, että torikauppiaiden joukossa oli mausteisten makkaroiden, Sai Ua, myyjiä. Yhden ison jöötin siitä ostin ja söin sen Mekongin varrella. Oli kyllä  ehkä paras Sai Ua, minkä olen syönyt. Niissä makkaroissa ei kyllä ole mitään prosessoitua, vaan ihan ehtaa tavaraa.

Eipä täältä tämän kummempaa, huomenna varmaan suuntaan Phayaon suuntaan, sinne ajaa ainakin pari päivää.

Chiang Rain majatalon vastaanotto oli hieman yrmeä

Pikku rapsutuksilla tuli jo parempi mieli ja kehräyskin onnistui

Lounaspaikan tiikeri oli ihmeissään kun tassusta rapsutteli

Tänään olikin erinomainen lunchi

Kyllä siellä kelpaa viettää kissapäiviä

Ai että oli hyvä spicy pork sausage

Mekong auringon laskun aikoihin, taustalla Van Pek Len uhkapelikylä Laosin puolella

Ostin kotimatkalla vettä, niin tarjottiin paria tiikerikissaa kaupan päälle...

Chiang Mai - Thaimaan lapin kruununjalokivi

Tervehdys täältä tutuilta huudeilta. Muutaman päivän oon ehtinyt tarkastamaan, että onko kaikki ennallaan. Sen voi ainakin varmuudella todeta, että lemppari ravintolassani; Miss Ju:ssa kaikki toimii edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin. Safka on ihan törkeän hyvää, kuten aikaisempina vuosina. Nordwind hotelli, missä asustelen, on myös ihan tikissä. Huoneet yhtä siistejä kuin ennenkin ja aamupala todella hyvä. Sunnuntai aamuna kun olin eka kertaa aamiaisella, muistelin, että mun kanssa samaan aikaan useampana vuonna on ollut nuorehko jenkki nainen. Hän myös arvostaa hyvää aamupalaa, elopainoa on kertynyt tuplasti sen mitä mulla. No niinhän siinä kävi, että kun vedin toista kupillista kahvia, niin hän lyllersi jälleen samaan aikaan syömään. Sinällään hauska sattuma, että hän nyt sattuu olemaan täällä samoihin aikoihin. 

Olo on jo hieman parempi, mutta ei silti kovin hääppönen. Limaa tulee keuhkoista ihan huolella. Huomenna mun pitää täältä lähteä kun hotla oli loppuunmyyty. Kävin sit aamulla fillarilla bussiasemalla ja ostin huomis aamuksi lipun Chiang Raihin. Kävin vielä kuskilta varmistamassa, että fillari pääsee kyytiin. Olis ollut hieman tuhti setti painaa fillarilla sinne, vaikka olis ajanut parikin päivää. Siinä on jonkinlainen vuoristokin kiivettävänä matkalla. Oon Chiang Raissa yhden yön ja sit lähden kokeilemaan, kuinka fillari kulkee. Mekongjoelle oli joku 70 kilsaa, sen nyt varmaan jaksaa ajaa, se on vielä suht tasainen reittikin. Eipä tässä mihinkään ole kiire, joten ajelen nyt kokeeksi hieman kevyempiä lenkkejä. Mulla alkaa se toinen majoituspätkä täällä Chiang Maissa 10.11, joten viikko olis aikaa tälle kierrokselle.

Täällä on ollut yllättävän sateista, ihan niinkuin oli myös Bangkokissa. Monsuuni on selvästi myöhässä ja yllättävän paljon sataa keskellä päivää. Yleensä noi sateet tulee iltapäivällä. Huomisesta ainakin Chiang Rain huudeilla kelit pitäis parantua ja todennäköisesti pääsee ajelemaan pääsääntöisesti kuivalla kelillä. Tänään kun kävin bussiasemalla, ajoin kaupungin läpi virtaavan Pingjoen yli. En mä oo koskaan nähnyt siinä noin paljon vettä kuin tänään. Oon mä noita tulivimisvideoita nähnyt, kun elo-syyskuussa tulee kunnon monsuunisateet, mutta ilmastonmuutos muuttaa noita monsuunisateitakin. Niinpä nuo nepalilaiset totesi jo 11 vuotta sitten kun viimeksi siellä olin, että sateiden ennustettavuus on muuttunut viimeisinä vuosikymmeninä todella radikaalisti.

Mun pitää nyt pistää kamoja kasaan, bussi lähtee aamulla 10 aikaan. Tais olla joku reilu 4 tuntia Chiang Raihin. Toivottavasti kelitkin kirkastuu sen verran, että pääsee kuvaamaan hieman paremmissa olosuhteissa.

Bangkokin mustavalko pantteri huutaa rapsutuksia

Miss Ju:n Papaya salaatti ja Khao Soi kana-nuudelikeitto on taivaallista

Niin oli kyllä red curry chicken, tuollaisen kastikkeen kun vielä oppis tekemään itsekin 🙏

Sawasdee from Lat Krabang

No niin, täällä sitä taas ollaan. Pikku alkuhiet on jo hankittu, kun kävin just käppäilemässä tossa kylillä. Sain jo hankittua ekat rakotkin jalkaan, kun eilen ostin uuden crocksit ja tottakai niistä sai hiertymiä. Uutta oli myös eilen Suvarnabhumin kentän vastaanotto. Passintarkastuksessa passia tutkittiin todella tarkkaan ja ihmeteltiin kun oon reissannut niin paljon. Tarkastushan päättyi ja sinne vinkattiin toinen viskaali paikalle. Mut vietiin kuultavaksi väliaikaiseen toimistoon, joka oli saapuvien alueella. En kyllä ollut ainoa, sinne roudattiin porukkaa tasaiseen tahtiin. Konstu nappasi mun passin ja pyysi odottelemaan. Puoleen tuntiin ei tapahtunut mitään, varmaan siellä tarkasteltiin järjestelmistä mun aikaisempaa reissaamistaustaa. Paikan pomo oli lähes kaksi metrinen nuori eversti. Hän siinä ohjeisti konstuja jotka jututtivat turisteja. Mäkin juttelin hänen kanssaan jossain vaiheessa, hän oli kiinnostunut, miten matkustelen näin pitkiä aikoja. Mä sit kerroin, että eihän eläkkeellä olevalla poliisilla voi olla parempaa tekemistä kuin ajella fillarilla ympäri Thaimaata. Se ehkä muutti asetelmaa jossain määrin. Sen jälkeen hän olikin kiinnostunut enimmäkseen, millaisia hommia olin tehnyt. Sitten hän pyysi täyttämään lomakkeen, missä kysyttiin henkilötietoja ja mukana olevaa varallisuutta. Samassa pöydässä samanlaista kuponkia täytti myös virolainen jäpikkä, hän oli menossa Thaimaan jälkeen Kiinaan. Lomakkeet oli täytetty ja kohta eversti vinkkasi yhden konstun siihen joka vei mut ja virolaisen, leimas meidän passit ja homma oli paketissa. Menihän siihen varmaan toista tuntia, mutta ei sen kummempaa. Eversti kertoi mulle, että kun uudet maahantulosäännökset on tulleet voimaan, ilman viisumia voi oleskella vuoden aikana max 200 päivää. No ei mulla nyt ollut lähelläkään sellaisia lukemia. Tuo tais vaan olla osa kampanjaa, missä pyrittiin kitkemään pois ne persaukiset reissaajat, jotka vetää oleskelunsa vielä pitkäksi. Se kampanja aloitettiin jo pari vuotta sitten ja silloin perustettiin muutamia karkoituskeskuksia, mihin maasta poistettavia kerättiin. Mä en olis toki sinne joutunut jos en olis päässyt maahan, vaan mut olis puskettu seuraavaan Finskin koneeseen ja paluumatkalle. Toki jos se henkilö joka mun passia eka kerran tutki, olis ollut paremmin hereillä, koko show olis jäänyt väliin. Kieltämättä oli ihan jees, että satuin tällä kertaa ostamaan ennakkoon sen joulukuun lennon Saigoniin ja pystyi osoittamaan, että olen poistumassa maasta 60 vrk:n sisällä.

Oli aika leppoisaa matkustella Finskillä, kun ei tarvinut välillä vaihtaa konetta. Olo ei kyllä edelleenkään ole kummoinen, kuumetta varmaan ei ole vaikka paita onkin märkänä. Lämmin ei luita riko, pitää edelleen paikkansa. Sääennusteet lupaileen oikeastaan joka päivälle sadekuuroja, toistaiseksi niitä ei ole vielä näkynyt. Monsuuni taitaa kuitenkin olla vielä aika voimakkaasti päällä. Chiang Maihin lupaillaan myös kovia sateita. Vietnamissa Da Nangissa oli tullut vettä vuorokaudessa 1,7 metriä, mittaushistorian kovimmat lukemat. Fillari on edelleen laatikossa ja saattaa pysyäkin siellä kunnes lennän lauantaina Chiang Maihin. Toisaalta jos olo tästä paranee, niin pistän sen ajokuntoon ja käyn ajamassa lentokentän ympäri tuota Happy & Health Bike Line ajellen. Siinä olis mahtava samalla bongailla koneita. Mut olkoon nyt toistaiseksi tuo fillari tuolla laatikossa.

Kaikki siis kunnossa täällä auringon alla, aurinko paistaa ja kukat kasvaa. 

 

Joulukin tulee - oletko valmis... huomenna ja ylihuomenna juhlitaan Halloweenia

Kamat pakattu ja valmiina lähtöön

Ei tullut mainittua tämän talven avauskirjoituksessa, että lähden 27.10 iltasella liikkeelle. Tässä joutuikin jo muuttamaan suunnitelmia, kun pari päivää sitten napsahti joku ärhäkämpi flunssa tai influenssa päälle. Ihmettelin tossa jo viikko sitten, että mikä on vikana, kun niveliä ja olemattomia lihaksia särkee vaikka en oo treenaillut sen enempää kuin ennenkään. Pari päivää sitten iski vielä hitonmoinen pääkipu ja kuume. Tänään olo on hieman parempi vaikka aamulla kuumetta olikin vielä 38 astetta. Eilen illalla kuitenkin tein sen päätöksen, että en aja Bangkokista Chiang Maihin heti reissun alkuun. Olis hieman liian tuhti setti vetää 10 päivän aikana noin 1000 kilsaa. Mulla on jo Bangkokista varattu 4 päivän majoitus ja päädyin sit ostamaan lentoliput Chiang Maihin. Junien makuupaikat oli myyty loppuun varmaan kuukaudeksi eteenpäin, joten koneella sit eteenpäin. Toisaalta se on logistisesti helpompaa, kun junalla, koska Bangkokin majoitus on Lat Krabangissa kentän kupeessa. Bangkok Airways joka on pieni ns boutique lentoyhtiö tarjoaa vielä fillarin kuljetuksen koneissaan ilmaiseksi. Ihan mahtavaa palvelua. Mullahan on jo 3 viikon hotlavaraus Chiang Maista ja yritin varailla majoitusta siihen asti, kunnes tämä varaus alkaa. Booking kertoi heti, että 93% alueen majoituksesta on varattu siihen aikaan. Siellä ei tosiaan ollut juuri muuta tarjolla kuin kerrossänkyjä yhteismajoituksessa ja niistäkin olis pitänyt maksaa lähes satku yöltä. En oo ikinä nähnyt tuollaista tilannetta. No pikku selvittelyllä ilmeni, että 5-6.11.2025 Chiang Maissa on lantern festival. Siinä lennätetään paperista tehtyjä lyhtyjä jotka lyhdyn sisällä palavan kynttilän lämmöllä sitten lentelevät taivaalle. Sinällään hieno tapahtuma, mutta helvetillinen ryysis kaikkialla ja aivan älytöntä roskaamista. Kyllä siellä tulipalojakin syttyy, kun palavat lyhdyt laskeutuvat huonoon paikkaan. Olin pari vuotta sitten katselemassa sitä hommaa ja se riitti. Nyt sit varasin muutan yön majoituksen Chiang Maista ja sen jälkeen teen maltillisen kierroksen pohjoisessa, kunnes palaan takaisin Chiang Maihin. Tuolla suunnitelmalla sit mennään. Mä tankkaan nyt ahkerasti juomaa, jossa on kuumaa mustaherukkamehua, raastettua inkivääriä, sitruunamehua ja hunajaa. Sillä luulis kuntoutuvan suht nopeasti 💪🚴

Talvi tulee -> kylmästä lämpimään...

Kesä on taputeltu, muuttolinnutkin olivat jo lähteneet Keravanjoen varrelta, joten on myös minun aika suunnata talvehtimaan lämpimään. Startti olis reilun viikon kuluttua, suuntana hyväksi testattu Aasia ja tarkemmin Bangkok. Tällä kertaa lennänkin sinivalkoisin siiviin ilman välilaskuja, talvehtiminen kestää 4 kuukautta. Fillari lähtee mukaan ja tarkoitus olis liikkua pääasiassa sillä. Aluksi suuntaan pohjoiseen Chiang Maihin, mistä mulla on jo majoitus kolmeksi viikoksi. Joulun pyhinä olis lento Bangkokista Saigoniin, silloin tulee 60 vrk oleskelua täyteen, jolloin pitää hakea viisumi tai sitten poistua maasta. Ajatus on siirtyä Chiang Maista Hua Hiniin joko ajaen tai junalla ja jättää fillarin sinne. Hua Hinista on suora bussiyhteys Suvarnbhumin kentälle joten se on logistisesti hyvä paikka välttää Bangkokin ruuhkat. Vietnamin osuus tais olla noin 10 päivää. Sen jälkeen tarkoitus jatkaa fillarilla Hua Hinista reilu kuukauden kierros etelässä ja palata takaisin Hua Hiniin. Siinäpä olis ajatuksen tasolla oleva suunnitelma ens talvelle. 

Siivosin arkistoja muutama viikko sitten ja löysin vanhoja kuvia. Vaikka ajat ovat aika paljon muuttuneet tuon kuvan hetkestä, on fillarimatkailun syvin ajatus ainakin itsellä pysynyt samana. Kuva on 1990 luvun puolivälin paikkeilta Riiasta. Mies ja kalusto on hieman muuttunut, mutta uteliaisuus nähdä maailmaa on edelleen tallella.

Lupailin tehdä pienen vertailun Thaimaan, Laosin, Kambodzan ja Vietnamin välillä pyöräilijän näkökulmasta. Arviointi perustuu täysin omiin mieltymyksiin, minulla ei ole telttaa ja retkikeitintä mukana. Arvostan sitä kun ajopäivän jälkeen pääsee suihkuun, tutkin maailman tapahtumat omalta läppäriltä ja safkat syön mielummin paikallisten valmistamina. Mikäli mieltymyksesi ovat samanlaisia, tästä vertailusta voi olla sinulle hyötyä.

Thaimaa: tämän maanosan paras maa fillaristin näkökulmasta. Thaimaassa on paras tieverkosto. Ei pelkästään se, että tiet on parhaassa kunnossa, mutta täältä löytyy erittäin kattava paikallisteiden verkosto ja asfaltti on aina ihan priimaa. Hyvien teiden lisäksi liikenne on suht hyvin organisoitu ja ennalta arvattavaa. Thaimaassa palvelut toimii ja hyvin saavutettavissa. Fillaristille tärkeimmät; majoitus, ruoka ja juoma, ne löytyvät helposti suurimmassa osassa maata. Maa on niin tiheään asuttu, että esimerkiksi vettä ei tarvitse tolkuttomasti kuljettaa mukana. Safkaa saa katukeittiöistä kaikkialta, missä vaan asutusta on. Thai keittiö tarjoaa myös alueen parhaimmat makuelämykset. Jos suunnittelet ensimmäistä fillarireissua tälle alueelle, vahva suositus ajaa Thaimaan itärannikkoa vaikka Hua Hinista etelän suuntaan. Päämäärä voi olla vaikka Hat Yai, toki reissun voi tehdä lyhyempänäkin ja paluumatka onnistuu hyvin junalla tai bussilla. Mikä sen mukavampaa kuin ihastella auringon nousua itärannikolla, tasaiset tiet, palveluita todella tiheästi ja loppuvuodesta yleensä vielä myötätuuli siivittää matkantekoa. 

Kakkoseksi nousee Vietnam. Vois tietty vain todeta, että sehän saa tuon sijan jo pelkästään tarjoamalla tämän alueen parhaan kahvin. No jos se ei vielä riitä, niin kun muistetaan, että Vietnamista saa myös ylivoimaisesti parhaat täytetyt patongit (Bahn Me), niin mitäpä muuta matkafillaristi enään voikaan pyytää. Vietnam kuitenkin häviää Thaimaalle tiestössä. Siellä ei ole niin kattava tieverkosto eikä se ole niin hyvässä kunnossa kuin Thaimaassa. Toki jos on reisissä jerkkua, niin voi suunnata pois rannikolta lähemmäs Laosin rajaa ja seurailla Ho Chi Minh reittiä.  Tiestö on kuitenkin huonommassa kunnossa johtuen maanvyörymistä ja olosuhteista yleensä. Liikenteen suhteen Vietnam on sellainen semi ok. Kunhan bussikuskit ja rekat lopettais sen älyttömän torven soittelun niin homma paranis huomattavasti. Turvallisuus oli kyllä parantunut todella paljon sillä, että valtatie ykkösellä (Hanoi-Saigon) kaistojen väliin oli rakennettu kaide lähes koko matkalle, niin vastaantulevat ohittelijat eivät enään voineet pakottaa fillaristia ojaan. Vietnam on palveluiden hinta/laatu suhteeltaan tämän alueen paras maa. Pelkästään halvemmalla hinnalla ei kuitenkaan saa ykkössijaa. 

Sijat 3 ja 4; Laos nousee pronssille paremman kokonaisuuden vuoksi ja Kambodza ei pääse mitaleille. Jos haluaisin fillaroida hiekkateitä, nukkua teltassa ja syödä jotain tunnistamatonta ruokaa, Kambodza olis varmaan ykkönen. Sieltä löytyy todella rauhallisia teitä, niitä kyllä on myös Laosissa. Mutta tosiaan muiden palveluiden puuttuessa tai tason ollessa todella huono, ne eivät nouse mun listalla kovin korkealle. Laosista löytyy kuitenkin muutamia helmiä lähinnä Mekongin rannalta.

Tämä järjestys sopii sellaisille ihmisille, jotka arvostavat mukavuutta, ennustettavuutta ja laatua. Mikäli haluat mahdollisimman suurta seikkailua, kannattaa kääntää tuo järjestys toisinpäin. Matkailukokemuksena matkapyöräily on jokatapauksessa aivan eri kategoriassa kuin reppumatkaajana julkisilla tai vaikka vuokra-autolla. Fillarilla liikkuu sopivan hitaasti havaitakseen ympäristöä ja kuitenkin riittävän nopeasti, että matkakin edistyy. Pitää vaan mitoittaa ajettava matka reissun pituuden mukaan. Ja pitää mielessä, että jokaista kilsaa ei tarvitse ajaa, vaan fillarin voi välillä laittaa junaan tai bussiin.

Sawasdee - aina kannattaa lähteä 🙏

 

Home sweet home

24.6.2025 kotisoffalla. Reilut 6 viikkoa matkamökkielämää vaihtui lauantaina kova ajourakan jälkeen kotoisaksi. Suurin osa Kosicen leirin suomalaisista karavaanareista lähtinkin maanantaina liikkeelle. Oliskohan siellä ollut pari muuta mun lisäksi, kun parhaillaan siellä oli yli 10 suomalaista matkamökkiä parkissa. Keskiviikon Tanska matsista jäi ihan hyvä fiilis, siinä oli samoja elementtejä kuin niissä karsintamatseissa, mitä katselin viime vuonna. Harmillisesti kaks tasuria ei jatkoon riittänyt, mutta noiden kundien pelaamista voi katsella vielä monena vuonna. Pelipäivää odotellessa tein ajosuunnitelman kotimatkalle. Ajatuksena oli ajaa noin kolmessa päivässä Tallinnaan ja laivalla himaan. Eka päivänä, torstaina ajelin Puolaan. Olin bongannut jonkinlaisen matkaparkin ravintolan parkkikselta. Ravintolan ruokaa kehuttiin, joten sinne suunta. Kosicesta lähtö Puolan suuntaan oli todella hidasta. Kapeita pikkuisia teitä ja tietty vuoristoakin kiivettäväksi ihan kunnolla. Oli ihan koko päivän homma ajaa reilu 600 kilsaan siihen ravintolaan. Menin koisaamaan varmaan yhdeksän aikaan ja heräsin ihan pirteänä neljältä. Ihmettelin hetken aikaa ja neljän jälkeen lähdin liikkeelle. Silloin olikin mukavan vähän liikennettä. Siinä sit vietin jussi aattoa Peugeotin kuskin jakkaralla ja ajelin menemään. Niin vaan joskus 18-19 aikoihoin parkkeerasin auton Pirittan sataman lähistölle samalle hiekkaparkkikselle missä viime kesänäkin olin reissun vikan yön. Lauantaina sit laivalla stadiin. Oli kyllä mukava ajella Länsisatamasta kun liikennettä ei ollut ollenkaan. 

Nyt olen nautiskellut hieman väljemmästä asumisesta ja Suomen kesäisistä herkuista. Kun reissua miettii pikakelauksella, niin parhaimpina muistoina jäi Moselin laakso, Giro Italian tunnelma, mahtava Balatonjärvi pyöräilymahdollisuuksineen, Budapestin hyvät safkat, kylpylä ja kaverin tapaaminen viimeisenä Kosicen hyvä kisatunnelma ja ihan kelvollinen kokonaisuus Suomen joukkueelta. No mainittakoot vielä ilmiömäisen hyvät kelit. Olen viettänyt viimeisistä vuosista suurimman osan aikaa lämpimissä oloissa joten eilisellä fillarilenkillä taas muistui mieleen, että 30 astetta on parempi kuin 13 astetta 😂. Reissun aikana varmistinkin, ettei myöskään ens talvena tarvitse palella ja varailin jo lennot talvehtimisreissulle. Siitä reissusta enemmän syksyllä ja mahdollisesti pikku yhteenveto viime talven reissusta kun sekin on vielä kirjoittamatta. Sekavat tarinat palaavat eetteriin sitten syksymmällä. Loppuun kuva Balatonin auringonlaskusta - nauttikaa kesästä!

 

Slava Ukraini

16.6.2025 Kosice, tärkeimmät alkuun, eli eilen pelissä tuli pataan, eikä siitä jäänyt mitään epäselvää. Ukraina oli yksinkertaisesti vahvempi ja nopeampi hieman kaikessa. Suomella tais olla yks tekopaikka ja siinäpä se olikin. Stadionilla oli noin 8500 katsojaa ja vahva epäilys, että ukrainalaisia oli enemmän kuin suomalaisia. Mä istuin alkuun ukrainalaisten keskellä ja ne oli ihan kauhuissaan, kun Suomen maalin takaa fanikatsomo aloitti kannustushuudot. Se ei juuri tulokseen varmaan auttanut, mutta meininki oli hyvä. Loppupuolella peliä, samainen päätykatsomo aloitti rytmikkään Putin - khuilo! laulun, vapaasti suomennettuna Putin on mulkku, siihen lauluun ukrainalaiset lähtivät myös mukaan. Olin tänään pitkästä aikaa yhteyksissä ukrainalaiseen kaveriini, kenen kanssa oltiin Afrikassa duunissa. Joka kerta kyllä hieman kylmää, että vastaako sieltä kukaan kun erityisoperaatio on menossa. Kaveri oli kunnossa ja chattailtiin jonkin aikaa. Mainitsin, että eilen oli tuollainen pikku yhteislaulu stadikalla, kohta sälli lähetti mulle videon pätkän, oli kuulema ollut Ukrainan mediassa. Kovasti saatiin kehuja esityksestä.

Mulla oli tässä leirintäalueella lähimpänä naapurina kolme herrasmiestä Kokkolasta. Kävin heidän kanssaan lauantaina Tatra vuoristossa. Painettiin ensin junalla Popradiin ja siitä taksilla Štrbské Pleso siitä sit käppäiltiin Skok vesiputous Oikein kiva päivä, tiedä iskikö pieni vuoristotaudin poikanen, kun seuraavana aamuna oli pää aika kipeä. 

Skok vesiputous oli jo hiipumaan päin kun lumet oli sulaneet

Jotain kallioseinämiä, missä oli runsaasti kiipeilijäitä

 

 

Kokkolan herrasmiehet ja joku eläkeukko taustalla

 

Muutama kuva Kosicen vanhasta kaupungista

Pelit alkaa, kaulaliinaa ei olis tarvinut kun yli 30 astetta lämmintä

Alkulämmöt menossa

Kaulaliina jäi siitä matsista muistoksi