Tarkoittaa end of mission, ja kun 1090 päivää missiolla on pulkassa, niin on aika lähteä.
Tänään kävin viemässä muuttolaatikot DHL:n hoteisiin, huomenna toivottavasti saan viimeiset nimikirjoitukset check out paperiin ja sit se on siinä. Kamat alkaa olla pakattu, huomenna sovittelen, mahtuuko ne autoon, Jos kaikki menee tuubiin, niin perjantaina jossain vaiheessa lähden sutimaan kohti pohjoista.
Tavallaan hieman sekava fiilis. On mukava lähteä ja palata Suomeen, missä kaikki toimii. Tiedän myös kyllä sen, että kaikki se, mitä Suomessa eniten arvostaa muuttuu muutamassa viikossa itsestäänselvyydeksi, eikä sitä enään arvosta niin paljon kuin pitäisi. Noh, sellainen on kai ihmisen luonne.
Tulin just parturista, siinä on pari kundia duunissa jotka saksii hiuksia. Se on todellakin ainoa paikka mitä tiedän, että siellä käytetään saksia, eikä konetta joka leikkaa parin millin sängen.
Nuorempi kaveri rupes kyseleen multa, että miksei kukaan tee mitään, kun hän asuu Ibarin pohjoispuolella ja siellä räjähtelee pommeja tai käsikranaatteja lähes joka yö. Albaanit rakensi asuinalueen ns serbialueelle ja viimeisen parin viikon aikana siellä on ollut paljon iskuja. Kun ei ole tullut kuolonuhreja, niin eipä noita uutisoida. Se kuitenkin kuvastaa sitä arkea mitä täällä eletään. Toki me kermaperseet koisataan ihan hyvin täällä Ibarin eteläpuolella, mutta 300 m pohjoiseen ja tilanne muuttuu. Eipä siinä kauheasti voinut kaverille lupailla parempaa tulevaisuutta. Itse kerroin olevani hallinnollisissa hommissa, enkä voi auttaa. Kyllähän se hullulta tuntuu, kun eletään euroopassa ja meininki on niinkuin se on. Eipä siinä auttanut kuin kätellä ja toivoa parempaa jatkoa..
Olis tietty sopivaa vetäistä sellainen yhteenveto kolmesta vuodesta, mutta tällä hetkellä sitä ei vielä pysty tekemään. Pitää ottaa hieman etäisyyttä asioihin, ehkä sit sen jälkeen voi laittaa jotain ajatuksia tänne.
Mistä meidät suomalaiset tunnetaan:
Pienenä nyanssina tuli mieleen, että vaikka tällä alueella on vaikuttanut monia suomalaisia vuosien saatossa, ainakin Ahtisaaren lasken heistä ihan suurmieheksi. Palatessani Bulgarian hiihtoreissulta Bulgaria-Makedonia rajalla rajapoliisi tarkasti mun passin. Hän oli hieman iäkkäämpi jantteri. Antaessaan passin takaisin, hän katsoi vielä kantta, mietti hetken ja totesi - Jari Litmanen. Nostin kaverille peukkua ja ajelin hyvillä mielin Kosovoon.
Varmaan kun ajelen kohti Bad Gasteinia, mihin jään hiihtelemään 6 päivää, tulee mieleen monia asioita.
Nyt on kuitenkin aika siirtyä eteenpäin, tämä on ihan hyvä näin - faliminderit !
eutyöläinen
