Tänä aamuna kieltämättä hieman haikein mielin ajelin Chiang Main vanhan kaupungin läpi rautatieasemalle. Tiskiltä 1,40€ lippu ja sit testaamaan saanko fillarin junaan. Konduktööri vinkkaili, että ei muuta kuin sisään vaan ja jeesasi nostamaan fillarin sisälle. Pyysi junalipun ja vajaan 3 egee (100 baht) fillarista. Sehän sopii, kaverit saa siitä hieman palkan lisää, kun lipunmyynnin mukaan sinne ei fillaria voi ottaa. Juna kun lähti liikkeelle konduktööri palautti matkalippuni ja toi virallisen kuitin siitä 100 baht fillarimaksusta. Siinä vaiheessa kun konnari aloitti tarkastamaan lippuja ja kaivoi rei'ityspihdit esiin, sellaiset mitä Suomessakin käytettiin 60-70 luvulla, mulla meinas nostalgiakyynel tulla silmäkulmaan. Pikkupoikana tykkäsin todella paljon junalla matkustamisesta. Se oli joka kesäinen juttu, kun pohjoisesta lähdettiin etelään tapaamaan sukulaisia. Mukava noilla junilla on edelleen matkustaa. Varsinkin tuollaisilla rauhallisesti liikkuvilla, kun ei ole kiire, niin ehtii katselemaan maisemia. Tuossa paikallisjunassa oli buddhalaismunkeille oma osasto. Konnari sanoi, että istu vaan siinä, kun mun fillari oli siinä vieressä, eikä siinä monta munkkia ollut. Niitä kuitenkin tuli lisää vaikka kuinka matkan varrelta ja jossain vaiheessa se vanhin munkki tuli mun viereen istumaan. Hän oli viereiseltä penkkiriviltä tarjonnut mulle jotain naposteltavaa jo muutamaan otteeseen, olin kohteliaasti kieltäytynyt. Kaveri puhui muutaman sanan enkkua mutta siinä viittomakielellä keskusteltiin. Oli kovasti innostunut, kun kerroin ajelevani fillarilla. Matka taittui suht hitaasti, mutta varmasti. Kerran ajettiin maastopalon läpi, liekit löi aika korkealle molemmin puolin junaa. Olin just mietiskellyt 5 minsaa aikaisemmin, että aika palonarkaa tuo rutikuiva pitkä ruohikko, mitä radan varrella oli. Me kiivettiin aika jyrkkää ylämäkeä. Siinä oli varmaan alaspäin matkalla ollut juna ja jarrutuksesta johtuvasta kipinästä saanut palon aikaan. Pienempiä paloja oli useita siinä matkan varrella. Toi rata on rakennettu reilut 100 vuotta sitten. Se on ollut melkoinen voimainponnistus, koska se meni vuoristossa ja viidakossa. Monin paikoin teitä eikä asutusta ollut lähimainkaan.
Huomis aamuna sit startti legille numero 3. Pituutta legillä on 700 km. Se päättyy Laosin rajalle, Mekong joen rannalle. Ajatus olis yrittää ajaa sinne 5 päivän aikana. Voi olla, että päivityksiä tulee aika harvoin, jos ollenkaan, mutta katsotaan. Loppuun muutama kuva junareissulta.
 |
| Local train 408 Chiang Mai - Nakhon Sawan |
 |
Luulin, että toi munkkien osasto on vaan toi yks penkkirivi,
mutta se oli hieman laajempi alue |
 |
| Kaikki asemat oli upeita vanhoja puurakennuksia ja hyvässä kunnossa |
 |
Täällä ei ole automatisaatio vielä kovin pitkällä. Symbolit on samat;
vihreällä voi mennä - punaisella seis. |
 |
| Ei kai silloissa kaiteita tarvitse... |
 |
| Välillä oltiin ihan viidakossa |
