Päivälleen kaksi kuukautta sitten heräsin Bangkokissa puhelinsoittoon, mihin en olisi halunnut vastata, mutta tiesin sen saapuvan ennemmin tai myöhemmin. Puhelu tuli sairaalasta ja sisältö lyhykäisyydessään oli, että äitini on kuollut. Siihen liittyi monenlaista vaihetta, mitä olimme äidin lähipiirin kanssa eläneet läpi käytännössä joulusta eteenpäin. En ala niitä kuitenkaan sen tarkemmin avaamaan.
Lensin takaisin Suomeen ja junalla pohjoiseen hoitamaan kiireellisimmät pakolliset kuviot kuntoon. Siinä samalla kun oli noin miljoona asiaa hoidettavana ja todella paskat fiilikset monestakin syystä, pähkäilin hieman parempaa avausta tälle keväälle ja jonkinlaista pääkopan tyhjennystä. Jotenkin sen asian hoitaminen himassa Vantaalla lumen ja jään keskellä ei innostanut. Sitten muistin, että mullahan on alkuperäinen lento Bangkokista Helsinkiin käyttämättä, kun en voinut vaihtaa sitä paluulentoa. Siitäpä sitten menolippu Bangkokiin hankintaan. Kun enimmät asiat oli saatu hoidettua, palasin duuniin pariksi viikoksi tekemään työvelvotteeni pois. Virkamerkki ja avaimet jäi konttorille ja lähdin pitämään loput lomat ennen eläköitymistä. Thaimaassa ajattelin ensin, että menen Rayongin alueelle, se on Bangkokista jokunen sata kilsaa kaakkoon. Oon sitä rannikkoa pari kertaa ajellut fillarilla. Oikein rauhallinen ja kiva alue, jonne bangkokilaiset tulevat viettämään viikonloppua. Sitten kun mietin hieman uudelleen asiaa, tajusin, että juuri tässä tilanteessa kaikkein parasta on kadota suuriin turistimassoihin. Paikaksi siis valikoitui etuoikeutetusti Phuket. Olin alkuun jonkin aikaa lentokentän piitsillä koneita bongailemassa ja totuttelemassa kävelemään avojaloin hiekalla. Mähän en ehtinyt tuolla kesken jääneellä reissulla, reilussa kahdessa kuukaudessa lähellekään merta missään vaiheessa. Sieltä sitten siirryin Patongille. Täällä olen jo päässyt rytmiin, mikä sisältää aamuisin piitsillä juoksua, hyvää ruokaa ja hieman myös auringossa chillailua. Onpa siinä muutama börstakin tullut otettua, kun iltaisin varmistaa piitsillä, että aurinko muistaa laskea.
Muutaman ajatuksen olen uhrannut lähitulevaisuuden suunnitelmillekin. Vuosi sitten keväällä hankin itselleni matkailuauton. Viime kesänä sitten vaihtelevasti kävin kokeilemassa, tuleeko minusta karavaanaria. En vielä niillä kokemuksilla täysin vakuuttunut asiasta. Tänä keväänä olis tarkoitus tehdä kattavampi testi. Ajatuksena olis ajaa Italian suuntaan, varmaankin lähinnä Pohjois Italiaan ja seurata samalla Giro Italiaa, eli Italian ympäriajoa. Siellä olis hienoja vuoristoetappeja tiedossa, joten matkamökkiin fillari kyytiin, niin pääsee hyvin pelipaikoille. Siinä vois samalla käydä moikkaamassa muutamaa kaveria, kenen kanssa on oltu maailmaa parantamassa kriisialueilla.
Pitää katsoa, syntyiskö siltä reissulta sekavia tarinoita, tai ehkä niitä syntyis, mutta valokuvaaminen jää hieman vähemmälle. Pähkäilen sitä kun valmistelut edistyy ja reissuun lähtö koittaa. Tulevista reissuista ei vielä sen kummempia ajatuksia tai no juuri ajatuksia kyllä on, mutta ei vielä sen kummempaa.
En kirjoittele tältä reissulta tämän enempää, kuviakaan en oo kovin paljon ottanut paitsi koneista, mutta niitä on tuossa viime vuoden osissa jo tarpeeksi. Muutama vähäluminen kuva kuitenkin tuohon löytyy:
 |
| Hyvää ruokaa täältäkin löytyy |
 |
| 7/11 kaupan mirri tarkkana, ettei kukaan vaan mene kauppaan rapsuttamatta häntä ensin |
 |
| Keskipäivän kuumuudessa on vaan järkevintä pysytellä kaupan sisällä ilmastoiduissa tiloissa |
 |
| Taivaalliset discovalot |
