Karavaanari on kaikkien kaveri

Tästä se lähtee...

Tällaisesta matkamökkeilystä kirjoittaminen onkin ihan uutta puuhaa. En ole asiasta kovin innoissani, mutta katsotaan mitä tästä tulee. Tällaisen reissun someilu kuitenkin perustuu joko elävään kuvaan tai sitten valokuviin.  Koska kuvaamaan ei pysty ollenkaan niin hyvin kuin fillarilla liikkuessa, niin tästä tulee enemmän tarinan kerrontaa.

Kirjoittelen tätä ensimmäistä karavaanarireissun juttua Italian rannikolla Venetsian kupeessa Lido di Jesolossa. Pohdiskelin blogin kirjoittamista pitkään, koska se on hieman sellaista tasapainottelua ajankäytön ja informaation jakamisen kanssa. Tänään tuntui siltä, että jos nyt jotain kirjoittelen. Voi olla, että se ei jatku pitkään. Lähdin reissuun 25.4.2024 ja alku ei näyttänyt kovin hyvältä. Siirsin lähtöä jo viikolla, kun matkamökkeily autolla missä on kesärenkaat ja maassa on 30 cm lunta ei vaikuttanut hyvältä yhtälöltä. Tätä reissua ei ole liiallisella suunnittelulla pilattu. Ajatuksena on käydä moikkaamassa paria missiokaveria, toinen Budapestissa ja toinen Kroatiassa. Sen jälkeen seuraava kiveen hakattu osuus olis Dolomiiteilla: 19 ja 21.5 Giro d'Italia pari vuoristoetappia ajetaan siellä. Samaan Dolomiittien vierailuun yritän sovittaa muutaman päivän patikointia, mikäli kelit vaan sen sallii. Varmaan kesäkuun alkupuolella viimeistään Suomeen. 

Ilmeisesti en ole koko porukkaa tuolla yläkerrassa suututtanut vielä, koska lähtöaamuna 06.30 Tikkurilassa oli aste lämmintä ja tiet kutakuinkin sulana. Ei kun auto laivaan ja Tallinnaan. Siellä onkin pikku tietyöt, kesti kutakuinkin kaksi ja puoli tuntia siitä kun ajoi auton ulos laivasta, päästä pois Tallinnan ruuhkasta. Noh, suht tuoreena eläkeukkona tietää, että aikaa on. 

Olin merkannut eka pysähdyspisteeksi yhden kaupan Viron ja Latvian rajalla, joten sinne sitten. Päätin matkalla hieman fiilistellä ensimmäisen Baltian fillarireissuni (olisko ollut 1996) reittiä ja ylitin rajan lähemänä merta kulkevaa pikkutietä. Eka fillarireissullani ajoin myös sitä. Olin silloin päässyt heinäkuormassa olevan traktorin peesiin ja matka kulki joutuisaan. Jossain vaiheessa traktori kääntyi sivuun ja mun edessä seisoi sotilaspuvussa mies jolla oli rynnäkkökivääri olalla. Mulla oli ainakin yhtä kiire jarrutella kuin sillä sotilaalla ottaa ase esille. Noh, tilanne ei siitä eskaloitunut sen kummemmin. Minut vaan käskettiin ajamaan takaisin päätielle joka nykyään tunnetaan Via Balticana ja siellä on passintarkastus. Nythän rajamuodollisuuksia ei pitäis olla, mutta niin vaan samassa paikassa mut jälleen pysäytettiin. Tällä kertaa rajapoliisi halusi tarkastaa henkilöpaperini ja auton paperit. Tällä kertaa kaikki oli kunnossa... Hauska yhteensattuma oli, että molemmilla kerroilla olin Peugeotilla liikkeellä. Eka kerralla se oli fillari ja toisella kertaa pösön alustalle rakennettu matkamökki. 

Mulla oli ajatuksena yöpyä Latviassa Saulkratsin kylässä meren rannalla. Siinä on parkkipaikkoja ihan rannalla, mutta keli oli todella huono. Lämminta ei ollut kuin aste pari ja kokoajan satoi jotain taivaalta. Tuulikin oli tuossa parkkiksella mitä kävin testaamassa, sen verran reipas, että päätin jatkaa matkaa etelään. 

Saulkrastin parkkis - ei mikään kesiskeli

 Mitään sen kummempaa suunnitelmaa ei ollut missä yöpyisin, mutta Park4night äpistä löysin Latvian eteläosasta Via Baltican varrelta rekkaparkin missä sitten yövyin.

Yöllä oli pakkasta, kun edellisenä päivänä satanut vesi oli jäätynyt puskureihin. Reitiksi olin hahmotellut suurinpiirtein samaa reittiä, mitä ajelin 2018 keväällä Budapestistä fillarilla Suomeen. Ajatuksena olis ollut käydä katsomassa Euroopan Biisoneita eli visentteja Liettuassa, mutta seuraavana aamuna kun ajelin, niin pellot tulvi edellisten päivien sateesta ja tie sinne farmille ei ollut ajettavissa tuollaiselle matkamökille. Jatkoin siis matkaa, olin selvitellyt, että Bialystokissa olis kiva lerintäalue pikku vesistön rannalla, sinne siis. Matkalla ei sen kummempaa, paitsi paljon sotilaskalustoa kulki Viron suuntaan ja siellä olikin NATOn harjoitus. 

 

Bialystokin matkaparkki taustalla näykyy todella hyvä sauna. Tuossa panang curry kana maistui punkun kera.

26.5.2024 olin yötä Bialystokissa jonkinlaisessa karavaanareiden matkaparkissa. Se oli kyllä kaikkiaan hyvä paikka, kaikki palvelut löytyi, yöllä se oli suljettu, joten todella rauhallinen. Kaikkein parasta oli kyllä tuo rantasauna. Tuollahan oli päivällä kolmen aikaan kun tulin, ruhtinaalisesti 20 astetta lämminta.

27.5 mulla oli leiripaikka tiedusteltu Slovakiasta puskaparkki Ajaessa ei mitään ihmeellistä, läpi pienten Puolalaisten kylien, ei mitään motareita. Aurinko tietty paistoi. Tuonne mä sitten päädyin. Illalla siinä oli kalastajia, mutta yöllä sai nukkua rauhassa. Aamulla oli ekat kalastajat joskus seiskan aikaan vapoineen tulossa kun pistin autoa lähtökuntoon.

Edellisen iltana viestittelin unkarilaisen kaverinin kanssa, että kannattako käydä matkalla Egerin kaupungissa. Hän suositteli sitä, joten sinne seuraavaksi. 

28.5.2024 ajelin ensin jonkinlaisten vuorien tai nyppylöiden yli, kunnes sitten laskeuduin Unkarin tasangoille. Olin hommannut edellisenä iltana E-vinjetin Unkariin, niin pystyi rajan ylityksen jälkeen posottelemaan motaria täpöllä. En ole kyllä eläessäni ajanut koskaa noin tyhjää moottoritietä, kuin mitä silloin. 

Aamuruuhkaa M30 motarilla Unkarissa

Olin perillä Egerissä jo ennen puolta päivää. Ajoin ensin normaali parkkikselle, mutta siihen tuli joku äijä mouhoamaan, ettei siihen saa pysäköidä. Parkkis oli tuossa kauniiden naisten laaksossa, joka oli täynnä viiniravintoloita Szépasszony-valley , joten ajoin suosiolla puolen kilsan päähän caravaaniparkkiin. Se olikin todella hyvä mesta, pariskunnan hoitama, kaikki vimpan päälle kunnossa ja todella halpa tähän aikaan vuodesta. Kaupunki on todellakin vierailun arvoinen. Siellä on paljon viininvalmistusta ja ravintolat tarjoavat paikallisia tuotteita maisteltaviksi. Ei se Erkin Pikakivääri edelleenkään noussut mun suosikiksi, mutta mukavaa oli. Alla kuvia Egeristä.

 

29.5.2024 ajelin Budapestin keskustassa olevalle caravanleirintäalueelle. Se oli lähellä keskustaa, muutaman pysäkin matka metrolla Tonavalle. Meillä oli samalla pikku reunion Ukrainan reissun aikaisen duunikaverini kanssa. Nähtiin viimeksi 2018 kun lensin Budapestiin ja ajelin fillarilla takaisin himaan. Luvassa oli hyvää ruokaa, jokunen olutkin, kylpemistä ja vanhojen muistelua. Otin 3 vuorokauden paikan alueelta. Kelit oli oikein passelit, lämmintä 30 astetta päivällä. Leirialue olikin aika täynnä kokoajan. Me toimittiin suunnitelman mukaan. Budapest helli kelien puolesta. Kokoajan päivällä oli lähes 30 lämmintä ja yöllä sopivan viileää nukkumiseen. Pyynnöstäni ei lähdetty ravaamaan kaikkia nähtävyyksiä läpi, koska olen ne kutakuinkin jo muutamaan kertaan nähnyt. Nautiskeltiin hetkestä, muisteltiin menneitä ja pohdittiin tulevaa. Olin kaverinin kanssa duunissa samaan aikaan Ukrainassa 2015-2017 

Matkamökkini edustalla mahtui hyvin jumppaamaan. Eläkeläisen pitää huolehtia kunnosta, että jalka nousee tulevaisuudessakin.

Széchenyin kylpylässä käytiin lillumassa 3 tuntia vappuaattona. Se on kyllä mahtava mesta. Se oli pitkään työläisten ulottumattomissa, mutta jossain vaiheessa myös rahvas pääsi kylpemään sinne.

Vappupäivänä ei päästy marssimaan, mutta käytiin paikallisessa puistossa katsomassa vapun viettoa. Jengiä siellä oli kuin Ulliksella, mutta kukaan siellä ei ollut kännissä. Perin outoa porukkaa... Onneks sentään löydettiin pieni ryhmä kommunisteja.

2.5.2024 Lähdin aamusta liikkeelle. Suunta länteen, ja koukkasin Balaton järven pohjoispuolta. Samaa reittiä ajelin 2008 Berliini - Budapest - Barcelona reissulla fillarilla. Löysin hyvän parkkiksen Balatonfuredistä. Auto parkkiin ja fillari alle. Ajelin siitä Tihanyn kaupunkiin, josta on lauttayhteys Balatonin etelärannalle. Oli kyllä eirittän hieno ja mielenkiintoinen alue.

Balatonfuredin rantamaisemaa

Rantabulevardia matkalla Tihanyyn

Tihanyn maisemia

Satama Balatonfuredissa

Tällä kertaa keli ei kuitenkaan ollut täysin puolellani. Ehdin kyllä ajelemaan reissun aurinkoisessa kelissä, mutta ennusteet lupasivat rankkasadetta iltapäiväksi ja runsaasti vettä seuraaviksi päiviksi myös. Ahkeruuskahvien ja pikku pähkäilyjen jälkeen päätin jatkaa matkaa. Päätin jo lähtiessä, että tänne on palattava uudelleen. Alueella oli kohtuullisen hyvät pyöräilymahdollisuudet ja toivottavasti sitä infraa vielä parannetaan, että fillaristien ei tarvitse ajaa autojen seassa. Pelkästään tuon muutaman tunnin aikana näin muutamia satoja fillaristeja kiertämässä järven kohteita.

Ei auta, matkamökin keula kohti länttä. Ajelin reippaassa sateessa Sloveniaan ja Mariborista löysin park4night äpin avulla hiljaisen parkkiksen jonkun virastotalon pihalta. Siellä sai nukkua rauhassa, aamulla seiskalta poistuin paikalta jälkiä jättämättä.

Aina ei aurinko paista. Slovenian läpi kun ajoi, niin se tuli selväksi, että vuoria ja kukkuloita riittää.

3.5.2024 iltapäivällä saavuin pikku tihkusateessa Lido di Jesoloon Italiaan. Tämäkin ot tuttu paikka 2017 Adriameren fillarireissulta. Niistä tapahtumista hieman myöhemmin. Tänään 4.5 sade on loppunut ja aurinko on ilmoittanut tulevansa tervehtimään mua kun lähden pyöräilemään.