Kun on hankalaa, niin on hankalaa.
Meinaspa tyssätä mun Filippiinien
reissu heti alkuunsa. Menin checkaamaan lennolle sisään, niin
kaveri rupes kyseleen, et kuin kauan oon Filippiineillä. No sanoin,
et maks pari viikkoa. No sit kyseltiin paluu lentolippua nähtäväksi.
No eihän mulla tietty ollut paluulentoa kun en tiennyt kuinka
pitkään siellä olen. No paluulipun puute merkkas sitä, että se
on ”no go”. Kaveri vaan totes, että jos haluat koneeseen, niin
kannattais yrittää hankkia paluulippu niinkuin nyt. Onneks olin
ajoissa kentällä. Oli edes teoreettiset mahkut tehdä
jotain.Airasian lipputiski oli siinä suht lähellä. Muistelin, että
niillä on lentoja johonkin suuntaan Filippiineille. No sinne sit
kyseleen. Se virkailia oli aika pihalla, mutta sen verran sain
selville, että ne lentää jostain Manilan pohjoispuolelta johonkin
päin. No nyt se johonkin oli niin, että sain bookattua paluulennon
ilmeisesti Clarkin kentältä Kuala Lumpurin kautta Phuketiin. Noh ei
ihan halvimmasta päästä reititys, mutta ei kauheesti ollut
neuvotteluvaraa. Sit takaisin tiskille ja sit se kaveri rupes
kiukutteleen, kun mulla on niin lyhyeksi aikaa myönnetty passi.
Tottahan se on, mutta se oli voimassa vaadittavat 7 kk reissulta
paluun jälkeen. Sille hörökorvalle piti sit pitää pikku luento
siitä, miksi UM myöntää meille niin lyhyitä passeja. Joku
isompikin viskaali sitä passia ihmetteli, mutta kun sanoin, että
olen EU nimisessä yhtiössä duunissa, sit sit ne rauhottui.
Saapuminen Cebuun, missä mulla oli
koneen vaihto oli kyllä mieleenpainuva. No lentokelikin oli aika kova,
mutta ei se ollut mitään verrattuna meininkiin täällä
passintarkastuksessa. Tsiisus, en oo koskaan ollut tuollaisessa
ryysiksessä. Ihmiset ahdettiin todella kuin karja aitaukseen
lahtaamista varten. Happea oli sen verran nihkeästi tuloaulassa,
että jengiä pyörtyili ja oksenteli ihan yhtenäään.Pyörtyneet
kannettiin takaisin hieman kauemmas, missä saivat ottaa happea ja
aloittaa jonotuksen uudelleen. Siinä oli kerrassaan reilu meininki
ja hyvä fiilis. Japanilaiset ei yleensä ääntään korota, mutta
muutama vanhempi herrasmies totes jotain aika kovalla äänenpainolla,
kun homma ei oikein toiminut.
Kaikesta huolimatta perillä ollaan. Loppumatka Cebun jälkeen kyllä skulas hienosti. Mä en oikein vielä osaa sanoa, miten tätä paikkaa arviois. Eilinen päivä meni puolivaloilla reissaamisen vuoksi valvotun yön jälkeen.
Netti täällä on niin hidas, että kuvia ei ainakaan tule. Ei noi hiekat nyt niin valkoisia ole, kuin noissa kuvissa on. Hyviä ne kyllä on, sitä ei auta kiistää. Vesi on kristallin kirkasta, hieman viileämpää kuin Phuketissa. Mä tässä sulattelen tätä paikkaa ja kommentoin sit jossain vaiheessa. Sain lennot järkättyä Clarkiin, mistä mulla on sit jatkot Phuketiin. Jossain siinä Clarkin lähellä in Pinatubon tulivuori, täytyy selvitellä olisko se sillä etäisyydellä, että siellä vois käydä ihmettelemässä. Vaikka tällä hetkellä aurinko paistaa taas täpöllä, niin voi lohduttaa lukijakuntaani, että oli täälläkin sadekuuro päivällä...
Mukavaa viikonloppua, kesis
