sekavia tarinoita maailmalta: Joulun aikaa

Tervehdys talvisesta Chiang Maista, näin asiaa ainakin luonnehtii Bangkog Post kirjoituksissaan. Jo viikko sitten lehti varoitteli nettisivuillaan, että Kiinasta virtaa kylmää ilmaa Thaimaan pohjoisosiin. Lämpötila voi laskea jopa 1-2 astetta... No onhan tuo todellinen vaaran paikka kieltämättä. Itsekin sen jouduin kokemaan muutama yö sitten. Mulla on ollut kokoajan pari ikkunaa auki ja yhtenä aamuna heräsin viileään, että piti ihan peiton alle kömpiä. Uhka on siis todellinen... Täällä on yöllä ollut 13-14 astetta lämmintä eikä siinä mitään ihmeellistä ole. Chiang Mai on 313m merenpinnan yläpuolella, noissa ympärillä olevissa vuoristokylissä lämpötila on laskenut lähelle nollaa. Omasta mielestäni sää nyt on ihan optimaalinen, edes keskipäivällä ei ole niin kuumaa, että ei vois harrastaa vaikka liikuntaa.

Kävin 22.12 ajamassa perinteisen kaamospäivän lenkin, tällä kertaa satkun lenkki. Kaikkein mukavin lenkkeilysuunta tästä on kun seuraa Pingjokea etelän suuntaan. Vaikka Chiang Mai on kohtuullisen suuri kaupunki, niin tuohon suuntaan liikenne rauhoittuu muutaman kilsan ajamisen jälkeen. Siinä on hyvät pikku tiet molemmin puolin jokea, tasaista baanaa ajella.

Kaamoslenkki 22.12.2024 toivottavasti Singha innostuu sponssiksi...

Thaimaassa on viime vuosina innostuttu joulusta ainakin ulkoisten merkkien mukaan. Meidänkin pikku hotlan respaan viriteltiin joulukuusi. Kaupungilla on kaikenlaista jouluvaloa ja koristetta vaikka kuinka paljon. Jotenkin tuntuu, että kaikki kuitenkin on tehty vaan turistien miellyttämiseksi. Eilen käppäilin tuolla kaupungilla ja siellä oli rakennuksilla täys duuni päällä. Katujen viemäröintejä korjailtiin ihan niinkuin muinakin päivinä. Eikä joulu olekaan Buddhalaiseen uskontoon kuuluva juhlapäivä millään tavalla. Mutta ihan kiva niiden ihmisten kannalta, jotka haluavat viettää joulua täällä päin maailmaa. Tässä kun on tepastellut ympäri kaupunkia kuukauden päivät, näyttää aika selvältä, että matkailu ei ole toipunut Covidin jäljiltä ennalleen. Täällä näkee aika paljon hotelleja ja ravintoloita, jotka on olleet suljettuna jo jonkin aikaa. Thaimaalla oli kovat odotukset kiinalaisiin turisteihin, jotka olis korvanneet puuttuneet eurooppalaiset, mutta Kiina saikin houkuteltua kansalaisensa matkustelemaan kotimaassa. Kyllä täällä kiinalaisia on silti ihan riittämiin, mutta niitä odotettiin paljon enemmän ja kiinalaiset lentoyhtiöt peruivat suunniteltuja lentoja kun matkustajia ei ollut tarpeeksi. Suomalaisia turisteja en ole tavannut juuri ollenkaan. Yhden pariskunnan näin Paissa ja täällä näin pikku porukan, mutta ne taas asuivat täällä. Saksalaisia täällä on jonkin verran, mutta eurooppalaisia yleisesti hyvin vähän.

Viikon päästä olis tarkoitus lähteä eteenpäin täältä. Todennäköisesti yritän saada kamani aamujunaan ja sillä Uttaraditin kaupunkiin. Siitä sit 5 päivän rykäisy, noin 700 km ja pitäis olla Mekong joen rannalla. Jossain määrin pitkiä ajopäiviä, mutta majoitusta ei matkalla ole liiemmin. Toisaalta, kroppa on ainakin ehtinyt palautua täällä ollessa, ehkä liiankin hyvin. Laosin osuus jää varmaan aika lyhyeksi, lähinnä ajan vaan sen poikki Vietnamin rannikon suuntaan. Savannakhetin kaupungissa pitää muutama yö olla, se on kiva kaupunki, mistä voi ihastella auringon laskua Mekongin yli. Tiet Laosissa on varmuudella paljon huonommat kuin mitä Thaimaassa ja joudun käytännössä ajamaan Vietnamiin johtavaa valtatietä. Se olis parin päivän siirtymä valtatietä, joka käytännössä johtaa Vietnamin rannikolle ja DMZ (Demilitarized zone) eli Vietnamin sodan aikaiselle rajalle, missä kulki pohjoisen ja etelän raja. Siellä on jotain paikkoja, mihin en jaksanut tutustua edellisellä Vietnamin reissulla. Täällä Kauko Idässä kilpaillaan turisteista ja lähes kaikki maat ovat muuttaneet viisumi käytäntöjään. Vietnamissa suomalaisella passilla sai oleskella aikaisemmin 15 päivää ilman viisumia. Nyt sitä aikaa on venytetty 45 päivään. Laos ja Kambodza eivät ole tehneet mitään muutoksia, varsinkin Kambodzassa viisumin saaminen viralliseen hintaan rajalla vaatii kärsivällisyyttä sekä vähintään edesmenneen Ahtisaaren neuvottelutaitoja. Reittitiedustelujen tekeminen on myös hieman haastavampaa, kun Googlen street view ei ei toimi Laosissa ei Vietnamissa. Thaimaassa pienimmätkin tiet on käyty kuvaamassa skootterilla. Muutaman kerran tälläkin reissulla päätynyt kuviin. Toisaalta se tuo erilaista viehätystä matkailuun, kun ei tiedä mitä sieltä tulee vastaan. Noh, eiköhän nämä höpinät nyt riitä. Loppuun muutama kuva ja sit pikku lenkille. Kinkun sulattelulenkistä ei kuitenkaan ole kyse.