sekavia tarinoita maailmalta: Chiang Main arkea

Viikonlopputerveisiä täältä Chiang Maista. Reilu viikon oon asustellut uudessa paikassa, Chiang Main ns vanhassa kaupungissa, täällä vallihaudan suojaamalla alueella. Tämä on varmaan aikoinaan ollut kokonaan muurien suojaama, osittain tuo muuri on edelleen kaupungin suojana. Hotelli on kiva pikku mesta, taitaa olla 9 huonetta. G2 Boutique Hotel varasin tän majoituksen jo yli puoli vuotta sitten. Maksoin kuukaudesta 430 egee aamiaisen kera. Silloin hotellista oli annettu ainoastaan hyviä arvioita. Tuossa jokin aika sitten selailin uudempia arvioita ja suurin osa niistä oli todella huonoja. Tuli mieleen, että olisko hotelli vaihtanut kesällä omistajaa. Mulla ei ole tästä ole kyllä muuta kuin hyvää sanottavaa, mahtava sijainti täällä ns omakotitaloalueella. Hotelli on hyvässä kunnossa ja huonekin lähes 30 neliötä. Mä oon ainoa aamupalalla ja yleensä respan kaveri tulee kyselemään, että mitäs tänään syötäis ja väsäilee aamiaisen. Ihan ylivoimainen hinta/laatusuhde. Tässä on naapurissa todella hyviä ravintoloita, olen löytänyt paikan joka tarjoaa top 3 currykanaa. Naapurissa on myös buddhalaistemppeli, missä saa hierontaa. Todella hyvä mesta ja ihan järkyttävän halpa. 2 tunnin thaihieronta maksaa noin 10 euroa. Testasin yks päivä myös Tok Sen hierontaa. Se oli mielenkiintoinen kokemus. Hermoratoja kun naputeltiin, niin ihan kuin olis saanut pieniä sähköiskuja. Paikka on yksinkertaisuudessaan yksi luostarin iso sali, missä on patjoja lattialla. Hierojia on varmaan parisen kymmentä, mutta kyllä siellä aina on ryysistä. Thaimaalaisia näyttää olevan suurin osa asiakkaista. Ens viikolla pitää lähteä prosessoimaan viisumin jatkot. Täällä tuo virasto on todella ruuhkainen, saas nähdä saako siellä asiansa hoidettua kerta käynnillä. Täällä taitaa asustella pidempiaikaisesti aika paljon ulkomaalaisia. Kieltämättä, ei tämä näillä kokemuksilla mikään hullumpi talvehtimispaikka ole. Yllättävän lämmintä täällä kyllä on ollut. Aamulla ja illalla lämmöt putoaa reiluun 20 asteeseen, mutta jos aurinko paistaa, niin keskipäivällä on kyllä kuuma. Muutaman fillarilenkin oon ajellut, kun lähtee sen verran ajoissa, että ehtii puolen päivän aikaan takaisin, niin silloin on kiva keli ajella. Tuossa lähellä on mukava puistokin, missä asfaltoitu juoksurata, paljon viheralueita ja jonkin verran kuntoilulaitteita. Kovasti siellä on porukka treenailee aamuisin ja iltaisin. Oon tässä hieman pähkäillyt, miten reissu täältä etenee tammikuun alusta. Jos mä nyt saan viisumini jatkettua, se tarkoittaisi, että maasta pitää poistua viimeistään 26.1.2024. Tällä hetkellä todennäköisin vaihtoehto on lähteä fillarilla Laosin kautta Vietnamiin. Jos ajais ensin Mukdahanin suuntaan, siitä rajan yli ja Laosin poikki Vietnamin rannikolle. Tieverkosto tuonne suuntaan ei ole kovin tiheä. Karttatiedustelujen perusteella joutuu ajamaan aika paljon moottoriteitä ja se ei ole kovin miellyttävää. Yks vaihtoehto olis tempaista junalla osa matkasta, mutta täytyy nyt pähkäillä asiaa. Olishan mulla kyllä Da Nangiin yhden suuntainen lentolippukin olemassa, mutta sen käyttäminen on hyvin epätodennäköistä. Noh, onpa tässä aikaa pähkäillä vaihtoehtoja. Eipä tänne tämän kummempia kuulu, ihan perus Chiang Main arkea. Laitan loppuun kuvia näistä kotikulmista, fillarilenkiltä ja eiliseltä vierailulta kissakahvilassa.