sekavia tarinoita maailmalta: Sunnuntai terkkuja Chiang Maista

Sawasdee, taas on viikko vierähtänyt ja joulukalenterissa alkaa olla kohta kaikki luukut levällään. Täälläkin näkee hieman joulukoristelua siellä täällä ja muutama kauppakin näyttäis myyvän joulutuotteita. Olin tänä aamuna fillarilla ajelemassa pääasiassa täällä vanhan kaupungin muurien sisällä pikkuisia kujia. Ihan kivoja paikkoja täältä kyllä löytyy. Tällä viikolla kävin myös uusimassa viisumin. Se oli kyllä omanlaisensa projekti. Mulla on Suomesta hankittu 3 kk viisumi. Se ei kuitenkaan ole voimassa kuin 2 kk siitä kun saapuu maahan ja sen jälkeen siihen pitää hakea 30 päivän jatkot. Tein saman operaation viime talvena Surat Thanin maahanmuuttovirastossa. No siellä homma toimi kuin junan vessa, paikalla oli ainoastaan muutama turisti ja jokunen Thaimaalainen jotka ilmeisesti anoivat passia. Täällä mä menin konttorille noin puolitoista tuntia ennen sen aukaisemista. Silloin siellä oli muutama kymmenen ihmistä odottelemassa. Portilla annettiin jonotusnumerot. Kun paikka aukesi, siellä oli vähintään 200 ihmistä jonottamassa. Homma oli niin tukossa, että alkuun käsiteltiin edellispäivänä kesken jääneitä anomuksia. Siinä meni varmaan toista tuntia. Mulla oli kaikki dokumentit kondiksessa, sinällään se olis ollut muutaman minuutin juttu, kun otetaan uus rekisteröintikuva ja lyödään passiin uus viisumi. Koko urakka kesti kuitenkin reilut 3 tuntia ja olin erittäin tyytyväinen, että tulin ajoissa paikalle. Kyllä näillä tietty olis hieman parantamisen varaa tuossa prosessissa. Suurimalle osalle ihmisistä viisumin jatkot myönnetään kunhan toimittaa dokumentit ja maksaa 50€ käsittelymaksun. Alkuperäisen viisumin sain Suomesta verkkohakemuksella 40€ hintaan. Suomalainen ei sinällään tarvitse viisumia tänne, vaan lentokentän leimalla saa oleskella täällä 30 vrk. Mikäli on pidempään reissussa, niin sitten pitää hakea jatkot, jotka saa 30 päivän ajaksi kerrallaan. Täällä oleskelee porukkaa aika paljon pidemmän aikaa, joten ruuhkaa oli. Täällä on myös melko paljon ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka myös joutuvat käymään sama byrokratian läpi vaikka niille kai myönnetään hieman pidempiä viisumeita. Bangkok Post on kirjoitellut, että Thaimaa suunnittelee lieventävänsä viisumisäännöksiä ja tuloleimalla saisi oleskella automaattisesti 90 vrk. Sääliksi kävi sitä porukkaa, jotka oli duunissa siinä virastossa. Osa ulkomaalaisista kävi todella lämpimänä, kun tajusivat, että urakassa menee koko päivä, eikä silti välttämättä ole uutta leimaa passissa. Siellä oli paljon ns vapaaehtoisia avustajia, jotka tarkasti hakemukset etukäteen, että ne on kunnossa, ennen kuin pääsi edes varsinaiseen toimistoon. Toisella jonotusnumerolla sit pääsi viemään dokumenttinipun poliiseille. Ruuhkaa ei tietty helpottanut, että maanantaina oli joku paikallinen pyhäpäivä ja toimisto oli kiinni. Mä kävin siellä keskiviikkona. Google arviointien perusteella maanantaina ja perjantaina sinne ei kannattanut edes yrittää mennä. Mä olin siellä keskiviikkona. No, se oli sellainen kokemus se. Huomattavasti ikävämpi juttu tapahtui maanantaina. Tässä hotlassa on käytännössä 4 ihmistä töissä. Yks kundi, joka istuu päivät respassa ja hän on ainoa joka puhuu englantia riittävästi. Toisinaan yöllä on respassa toinen kundi, mutta ei siinä joka yö ole ketään. Sitten on ollut 2 naista, jotka siivoaa ja tekee aamupalaa ja istuu välillä respassakin. Kukaan muu täällä ei ole aamupalaa ollut syömässä reilun 2 viikon aikana. Ihmettelin, kun respan päivävuoron kaveri oli vielä illallakin duunissa ja hän totesi, että hänen pitää tuurata kun on ollut tapaturma. No kaveri jatkoi vielä seuraavan vuorokaudenkin duunissa ja kyselin hieman lisää, että mitäs nyt. Sitten hän kertoi, että toinen näistä naisista oli kaatunut kotonaan ja kuollut sairaalassa vammoihinsa. Hänellä oli joku vamma jalassa ja kävely oli aika horjuvaa. Luonteeltaan todella positiivinen ihminen ja aina hymy kasvoilla teki mulla aamiaista. Se oli taas sellainen konkreettinen muistutus elämän hauraudesta. Hän oli vajaa 30 vuotias.

Mä oon tehnyt karttatiedustelua ja pähkäillyt reissun seuraavaa legiä. Tällä hetkellä vahvimpana ehdokkaana on lähteä junalla tammikuun alussa Uttaraditin kaupunkiin ja sieltä jatkaa fillarilla Mukdahaniin josta rajan yli Laosiin. Junamatkaa on kehuttu todella hienoksi, rata menee ihan eri reittiä kuin noi päätiet. Sillä välttyisi ajamasta ainakin pari päivää motarin reunaa. Kävin torstaina rautatieasemalla kyselemässä, saisko paikallisjunaan fillaria mukaan. Siinä ei ole varsinaista tavaravaunua, kuten monissa Bangkokiin menevissä junissa. Lipun myynnissä sanottiin, että ei käy. Odottelin kuitenkin niin kauan, että juna tuli laiturille ja kysyin asiaa konduktööriltä. Hän meinasi, että vois onnistua. Juna on samanlainen kuin Keravan paikallisjunat oli 30 vuotta sitten, mutta dieselmoottorilla eikä muutenkaan niin hyvässä kunnossa. Juna ajaa reittiä Chiang Mai - Nakhon Sawan ja se oli jo lähdössä aika reilusti myöhässä. Matkaa tais olla 180 km ja aikaa siihen menee vähintään 6 tuntia, jos juna kulkee aikataulussa. Tällä hetkellä tuo on pääsuunnitelma. Tänään lueskelin uutisia, että Kiinasta painaa tänne viileämpää keliä. Just katselin joulun ajan ennusteita ja näyttäisi, että päivällä on 26 ja yöllä enään 16 astetta. Mulla on aikaisemmista reissuista sellainen muistikuva, että joulu-tammikuussa täällä pitää illalla pistää pitkähihainen päälle ja pitkää lahjetta jalkaan. Tähän asti on kyllä oikein hyvin pärjännyt sortsit, t-paita yhdistelmällä. Sinällään ei haittaa yhtään, että hieman viilenee, edelleenkin keskipäivällä on niin kuuma, että fillarilenkit on parempi ajoittaa aamuun. Mulla on sellainen fiilis, että niitä hikisiä kilometrejä on edessä vielä ihan riittävästi, kunhan tuonne Vietnamin rannikolle asti pääsee. Täällä päivä tulee kohta päätökseen, pitää liittää muutama ruokakuva tähän loppuun ja lähteä tohon paikalliselle ghettogymille pikku jumpalle ennen päivällistä.