"..hei, hei, musta tuntuu, että mä meen..."
Suht sekava viikko kohta pulkassa. Huomenna noin puoli päivää duunis ja sit polkaisen Audin kohti Banskoa. Siellä kisataan naisten super suurpuikka, joten eiköhän siellä 4 päivää mene mukavasti.
Kyllä kolmeen työpäivään on mahtunut kaikenlaista. Yleensä päivät menee melko rutiiinilla, mutta tälle viikolle riittää monenlaista systeemiä. Meille tuli yksikköön 7 uutta kaveria. Mäkin sain sällin jakamaan mun hommia. Kiva nähdä alle kolmekymppinen kaveri, joka uhkuu intoa. Siinä itsekin virkistyy kummasti. Tosin ei nyt erityisen nukuksissa ole oltu, koska olen muutaman viikon ajan käynyt polkemassa kuntofillaria tunnin ennen duuniin menoa. Viimeisen viikon on ollut todella lämmintä - vihdoin, kesäksi kondikseen kampanja siis menossa..
Kevät ja alkukesä tuo tullessaan paljon muutoksia. Täällä keskitetään toimintoja, joten meidän leiriin tulee lisää porukkaa ja mun yksikkö muuttaa eri rakennukseen. Me saatiin ton uuden jantterin kans hommaks valmistella uudet tilasuunnitelman meidän osalta. Aika hyvä setti saatiin aikaseksi kaikenkaikkiaan.
Se mikä todellakin ihmetytti, niin tiistaina tuli yksikön ranskalainen pomo meidän huoneeseen ja avautui, että hän ei tarvitse kahta kaveria tekemään samaa hommaa. Kertoi suoraan, että toinen vois lähteä muihin hommiin. Uus jantteri oli ihan shokissa sen puhuttelun jälkeen. No mä rauhottelin sitä, että ton pomon mieleipiteillä tuon asian suhteen ei ole mitään arvoa. Tuollaiset henkilöstöasiat päätetään ihan eri taholla. Sitäpaitsi meidän ranskalainen pomo on missiolla ainoastaan 4 kuukautta. Hieman vaikuttaa, että hän yrittää siinä ajassa hämmentää niin paljon kuin mahdollista. Kai se jantteri oli sit avautunut asiasta joillekin, kun seuraavana päivänä tuli pari meidän yksikön ryhmänjohtajaa kysymään multa, että pitääkö huhut paikkansa. Kerroin, että onhan asiasta keskusteluja käyty. Sehän nostatti välittömästi kapinan, äijät olis sitä mieltä, että vääntävät päällikön solmuun. Mua tilanne lähinnä nauratti, kai sitä on parissa vuodessa tottunut kaikenlaiseen.
Ohimennen tiistaina mainitsi keskusteluista tarkkailuryhmän pomolle, missä olin aikaisemmin duunissa ja Mauro kysyi heti, että milloin palaan heille hommiin. Mä luulen, että kaikki nykyisen yksikön vanhemmat kaverit pelkää jo, että haen takaisin tarkkailuun duuniin.
Noh, mä olen ihan tyytyväinen nykyisiin hommiini ja duunikavereihin, katsotaan mitä kevät tuo tullessaan. Parin kuukauden sisällä jokatapauksessa julkistetaan, että paljonko täältä vähennetään väkeä ja mistä yksiköistä. Toisaalta hyvä tietää, että vaihtoehto on tarjolla ja vielä erittäin hyvä sellainen.
Tänään havahduin sellaiseen asiaan, että mulla on sopimusta tasan vuosi jäljellä. Eli jos kaikki menee pulkkaan, niin vuoden päästä ajelen jo kohti alppeja täydellä muuttokuormalla. Noh siihen on vielä tovi kuitenkin aikaa. Nyt tää tarina taas venyy, on paras lopettaa. Mä hiivin alakertaan ottamaan lasillisen palauttavaa punkkua treenin jälkeen. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
keväthangilla hiihtäjä
