Skimbareissu on pulkassa. Kopaonik on ihan mielenkiintoinen skimbakeskus, siinä oli jotain vanhan jugoslavian aikaista arkkitehtuuria, mutta kuitenkin erittäin toimivat hissisysteemit. Skimbaajatkin oli terveellä järjellä varustettuja, joten mitään isompaa häsläämistä rinteessä ei ollut.
Rinteet oli suht loivia, joten siellä oli aika paljon lapsia ja muuten hitaasti eteneviä. Tää viikonloppu on kovinta sesonkia ja kyllähän siellä paljon jengiä olikin. Keskus on kuitenkin niin levällään, ettei siellä mitään kummempia hissijonoja ollut. Lunta oli ihan älyttömästi. Keskukseen johtava pääreitti oli perjantaina poikki lumen paljouden vuoksi. Poliisit sit opasti kiertotielle, jota pitkin satuin löytämään perille. Navigaattorista ei löydy Serbian alueelta kuin Belgrad - Ateena moottoritie joten siitä ei apua ole. Eilen tie oli saatu auki ja kun tänään ajelin sitä, niin siellä oli paikoittain 4-5 metriä korkeat lumivallit, joten normi auralla sitä tietä ei pidetä auki.
Perjantai iltana, majatalon henkilökunta tuli kertomaan, että paikallinen taksikuski oli törmännyt mun kadunvarteen pysäköityyn autoon. Näinhän siinä oli käynyt ja takalamppu oli rikki. Majatalon omistaja oli nähnyt tapauksen ja otti taksin rekkarin ylös. Sit vaan poliisit paikalle ja rikosilmoitusta tekemään. No se ei kans tapahdu ihan käden käänteessä. Pari tuntia annoin tietoja poliiseille. Tänään kävin ennen lähtöä postissa maksamassa jonkun veron, että voin aikanaan saada rikosilmoituksen jäljennöksen. Olen kyllä todella yllättynyt, jos joku vakuutusyhtiö vahinkoni maksaa. Kävin tänään Pristinassa Audin huollossa kyselemässä lampun lasin hintaa ja liki 300 egee se muovin palanen maksaa. Harmitti tietty koko tapahtuma, mutta toisaalta pitää muistaa elämän realiteetit. Samaan aikaan samanlaisen harrastuksen parissa Itävallassa jää 20 vuotta mua nuorempi suomalainen kaveri lumivyöryyn ja menehtyy. Ehkä se 300 euroa ei ole ollenkaan niin iso summa, jos haluaa harrastaa kyseistä lajia.
Kopaonikissakin oli ihan hyviä offimestoja. Mulla oli offisukset mukanakin, menomatkalla muistin, että lumivyöryreppu jäi himaan. Ehkä hyvä, että jäi, olisin kuitenkin lähtenyt kikkaileen yksin sinne rinteiden ulkopuolelle. Eihän ne kaverit ole aina mikään henkivakuutus, kuten ei se vyöryreppukaan, mutta ei niistä tuossa harrastuksessa haittaakaan ole. Zell am Seessä apu vaan saapui liian myöhään paikalle.
Mutta, tämä viikko painetaan duunia ja perjantaina suunta Banskoon. Siellä lasketaan viikonloppuna naisten super suurpuikan maailmancuppia. Oon Banskossa 4 päivää, sit alkaakin helmikuu olla pulkassa. Pärähtää viimein vuosi Balkanilla käyntiin. Saas nähdä onko täällä töitä tarjolla koko vuodeksi. Kesäkuussa vähennetään paljon porukkaa, joten voi olla, että tullaankin jo kesäksi kotiin. Mutta sen aika näyttää.
Nyt aika näyttää niin paljon, että pitää lähteä hakemaan kämppis kentältä. Tämä oli hanen viimenen suomilomansa. 4 vuotta Balkanilla täyttyy kuukauden kuluttua.
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa ja jos lumi hankaloittaa aamulla duuniin menoa, niin sukset vaan esiin - hyvä on hiihtäjän hiihdellä...
eutyöläinen
