torstai 12. huhtikuuta 2012

Hyviä uutisia...


http://www.youtube.com/watch?v=2W4C_5RVenU

Hyvä biisi ja tänään täälläkin omalta osalta oikein ajankohtainen. Tosin jos toi biisi olis totta, niin mieluusti pakkaisin kamani vaikka ens viikolla ja ajelisin stadiin odotteleen kesää. Ihan näin hyvin asiat ei kuitenkaan maailmassa ole, jokunen kriisipesäke täällä on aina ja pysyy..

Mulla on hyvä viikko. Pistin tiistaina siirtoprosessin käyntiin ja tunnissa mulla oli jo lähes kaikki tarvittavat allekirjoitukset lomakeilla. Jotain pikku säätöä se vielä vaatii, mutta parhaassa tapauksessa muutan ens viikolla takaisin tarkailuyksikköön. Tällä hetkellä meidän yksikössä ei kai kukaan muu tiedä asiasta kuin mun päällikkö. Ens viikolla kai asia on kerrottava muillekin kavereille.

Eilen järjestettiin yllättäin köysilaskeutumis treenit kopterista. Mulle tuli mahdollisuus tehdä viimeinen näyttökoe FRIES Masterin (Fast Rope Insertion Extraction System) tutkintoon. Hommiin kuuluu lyhykäisyydessään johtaa ja valvoa köysilaskeutumista kopterissa ja informoida lentäjiä, mitä kopterissa tapahtuu. Pilotit kun ei näe kuin eteenpäin, joten olen niiden silmät sivulle, taakse ja alas. Varsinaisesta koulutukseta ja kirjallisista tenteistä oli jo pari kuukautta ja aikaa ei jäänyt asioiden kertaamiseen. Sinällään asiat oli kyllä muistissa, mutta kun eka kerran lyötiin kuulokkeet korville ja kytkettiin helikopterin sisäiseen radiojärjestelmään, niin olihan se uusi tilanne. Asiaa ei yhtään helpottanut todella heikko kuuluvuus johtuen kovasta roottorimelusta sekä muun miehistön mielenkiintoisesta etelä afrikkalaisesta aksentista. Parin harjoituskerran jälkeen kuitenkin pääsin hyvin sisälle systeemiin ja kun kopterin kapteeni antoi erittäin hyvää palautetta radiolla, niin mun kouluttaja tarjos jo yläfemmaa tiheään tahtiin. Kun kaikkiaan 14 kopterillista porukkaa oltiin laskettu köydellä alas, oli päivä ja ilta vihdoin pulkassa. Näyttökokeeseen kuului myös toiminta yöaikaan/pimeällä, koska silloin on omat rituaalit. Joskus puoli kymmenen aikaan, laskeuduttiin vika kerran ja pistettiin pillit pussiin. Oli kieltämättä hyvä fiilis, kun kopterin pääpilotti puristi kättä ja toivotti tervetulleeksi kopterin miehistöön.
Tutkinnolle on Suomessa aika vaikea keksiä käyttöä, mutta toisaalta eipä sieltä löydy kovin montaa tutkinnon suorittanutta FRIES Masteria. Ehkä jossain muualla kriisialueella tutkinnosta vois olla myöhemmin jotain hyötyä. Sen verran jo sovittiin mun pomojen kanssa, sekä nykyisen, että tulevan, että jos mua tarvitaan johonkin erikoishommiin, niin sit sinne mennään riippumatta siitä missä yksikössä oon duunissa. Näinhän se maalaisjärjellä ajatellen pitäis ehdottomasti ollakin, mutta näinhän se ei yleensä mene. Täällä jokainen hoitaa omat lehmänsä.. Mä oon ehtinyt suorittaa ajoluvat aika monenlaisiin panssaroituihin autoihin, joten hommia on tiedossa tulevaisuudessakin kun nykyiselle yksikölle operaatioita tulee. Tänään kävi ranskalainen isoin päällikkö juttelemassa. Mä olin ihan varma, että hän yrittää torpata mun siirron, mutta ukko tulikin onnitteleen tutkinnon johdosta. Ranskalaisille toi on todella iso juttu. Siinä hyvällä fiiliksellä sovittiin, että mä annan apua aina tolle yksikölle kun vaan oon Kosovossa. Kiva vaihtaa yksikköä, kun ainakaan kenelläkään pomolla ei ole herne nenässä.
Nyt jos kaikki menee pulkkaan, niin ehdin siirtämään kamani ennen Suomilomaa. Se oliskin todella optimihomma, että lomalta palatessa olis uudet kujeet odottamassa.
Mä latailen muutaman kopterikuvan tohon oheen, kun nyt ne sopii tähän hetkeen. Tuolla kopterilla ei tosin lennetty, kun se on edelleen pajalla talvella tapahtuneen pakkolaskun jäljiltä. Mut samanlainen Super Puma se on mihin mulla on kelpuutus.
Niin ja kaikille mukavaa viikonloppua. Meillä on maanantai taas vapaa, kun nyt vietetään ortodoksien pääsiäistä. Viime vkl oli katolilaisten vuoro. Kätevä homma kun saa ylimääräisiä vapaita...

suht tuore fries master