Näin lauantai iltapäivällä lienee sopivaa ottaa pari lasillista Aussi punkkua Shirazin rypäleistä tehtyä ja summailla mitä taas on tullut tehtyä. Vuonna 2019 ajoin fillarilla mittarin mukaan 12 316 km ja siihen kului aikaa 590 tuntia. Nopsaan laskettuna se olis lähes 74 työpäivää, jos ajais 8 tunnin päiviä. Siihen ei tietty kuulu mitään ruokataukoja mukaan vaan ajoaikaa. Tietty jos olis ajanut kovempaa, kuten monet tekevät, olisi tietty vaikka 70 työpäivän ajolla... se tilastoista.
Palataanpa tähän reissuun; idean tähän reittiin sain 1.1.2019 Koh Kongissa Kambodiassa kanadalaiselta vanhemmalta herrasmieheltä. Hän oli frouvansa kanssa ajellut Aasiassa useasti, toivottavasti ajelee edelleen. Tällainen reissu on kohtuullisen yksikertainen toteuttaa, mutta siinä on silti omat haasteensa. Selkeänä etuna on pohjois - etelä siirtymä, joka tarkoittaa tähän aikaan vuodesta sivu myötätuulta varsinkin reissun alkuvaiheessa. Malesiassa sen vaikutus oli jo pienempi. Reittisuunnittelu on melko suoraviivaista; homma alkaa Bangkokista ja päättyy Singaporeen. Siihen jää liikkumavaraa, mutta näin jälkikäteen ajatellen loppujenlopuksi aika vähän, kun aika on suht rajattu. Matkan edistymistä on myös jossain määrin vaikeaa arvioida, kun pyöräilyssä ei oikein voi laskea tasaisen vauhdin taulukkoa. Osittain sen vuoksi päädyin Singaporeen hieman turhan aikaisin.
Maittain jos verailee, niin kyllä Thaimaa on selkeä ykkönen pyörämatkailumaana sanoisinpa koko kaukoidässä. Thaimaan tieverkosto on aivan ylivoimainen määrällisesti ja laadullisesti. Tiestö tarjoaa todella upeat mahdollisuudet käydä sellaisissa paikoissa, missä länkkäreitä ei näy, mutta silti siellä on peruspalvelut olemassa. Majapaikka, ruokaa ja juomaa löytyy erittäin helposti. Tietyillä aluella vaatii hieman suunnittelua, mutta pääsääntöisesti se majoituskin löytyy aina. Safka on hyvää ja halpaa ja vielä kun sen palauttavan norsujuomankin saa inhimilliseen hintaan, niin homma toimii.
Malesia oli mulle uusi kokemus fillarinsatulasta. Olin ihan tyytyväinen kokemaani, mutta täällä on tiettyjä puutteita jotka vaikuttaa siihen jokapäiväiseen tekemiseen. Tieverkosto on melko suppea ja liikennettä kuitenkin on reilusti. Päätiet oli melko huonossa kunnossa, paikoitellen jopa huonommassa kuin Suomessa. Reikäiset tiet ja kova liikenne on huono yhdistelmä, kun niitä kuoppia joutuu väistämään ja riski jäädä takaa tulevan auton kolhimaksi on kohtuullinen. Malesia on hintatasoltaankin kaikilta osin jossainmäärin kalliimpi kuin Thaimaa. Majoitus ja safka jonkin verran kalliimpaa. Olut sit jo lähes kolme kertaa kalliimpaa. Malesialainen ruoka on hieman tasapaksua, mutta eipä siellä mitään nasigorengia tarvitse pelkästään syödä, vaan vaihtoehtoja löytyy. Singapore nyt on oma lukunsa, ei sovellu mitenkään pyörämatkailuun, mutta toki aloitus tai loputuspisteeksi kyllä. Olisin halunnut ajaa reitin toisin päin, mutta se olisi tarkoittanut Thaimaassa kokoajan vastatuuleen ajamista, joten vanhana laiskana miehenä se ei ollut mikään vaihtoehto.
Tämän retken yhtenä tavoitteena oli kartoittaa paikkoja, missä voisi aikanaan vaikka eläkepäiviä viettää. Kyllä Thaimaassa sellaisia paikkoja tuli vastaan useitakin. Miksi ei joku Penang Malesiassa, mutta yhtään sen pidemmälle en Malesiaa jatkaisi. Itseäni jossain määrin tuntevinani, tiedän kyllä, että sellaista paikkaa täältä alueelta tuskin löytyy, missä pysyisin monta kuukautta paikoillaan. Tietynlainen konsepti kyllä on ajatuksen tasolla mielessä.
Kävelin eilen pitkähkön lenkin tuolla ytimessä mm Chinatown ja Marina Bay tuli katsastettua. Singapore jokea seurailin, kun se menee aika läheltä mun asuntoa. Kieltämättä olihan siinä hieman korkeampaa taloa joen varrella, kun mitä Keravanjoen varrella Tiksin kupeessa. Eilen oli pilvinen keli ja vetäkin satoi välillä, joten kuvat on melko haaleita. Tosin noita järkyttävän korkeita pilvenpiirtäjiä ei oikein järkevästi voi edes kuvata. Onhan siellä ihan uskomattomia rakennelmia, mutta kun ne on nyt muutaman kerran nähnyt, niin ne sitten on myös nähty. Tänäänkin on iltapäisäksi luvattu sadetta, joten eipä tarvitse lähteä kikkailemaan sen kauemmaksi kylille. Se kyllä sanottakoon Singaporelle kunniaksi, että vaikka esim tuo Marina Bay on täynnä valtavia pilvenpiirtäjiä, sinnekin on jätetty 1960 rakennettu tullirakennus. Näkyy varmaan jossain kuvissa pieni valkoinen pytinki pilvenpiirtäjien edessä. Samoin noita vanhoja rakennuksia on säästetty hienosti todella kalliilla paikoilla, eikä vaan jyrätty tasaiseksi ja rakennettu uutta. China townissa oli paljon katutaidetta, samantyyppisiä seinämaalauksia kuin Penangissa. Mietin vaan, kun Suomessa tehtäisiin tuollaista taidetta, niin äkkiä ne olis töherretty pilalle.
Huomenna loput kamat laatikkoon ja boski jeesusteipillä kasaan. Maanantai aamuksi pitää tilailla riittävän iso pirssi, että saa laatikon mahtumaan sinne. Mä katselen nuo kuvat vielä läpi ja teen varmaan kansion niistä tai jos ne on surkeita, niin lataan sivun alareunaan muutaman malliksi. No ei noi kovin kummoisia ole, mutta kansio tuosta sivupalkista kuitenkin löytyy. Tehkää virtuaalimatka Singaporeen, mä lähden vielä haistelemaan merituulia.
Tämä reissu on siltäosin taputeltu ja sehän tarkoittaa sitä, että sekavat tarinat painuu talviunille odottamaan seuraavaa reissua.
Palataanpa tähän reissuun; idean tähän reittiin sain 1.1.2019 Koh Kongissa Kambodiassa kanadalaiselta vanhemmalta herrasmieheltä. Hän oli frouvansa kanssa ajellut Aasiassa useasti, toivottavasti ajelee edelleen. Tällainen reissu on kohtuullisen yksikertainen toteuttaa, mutta siinä on silti omat haasteensa. Selkeänä etuna on pohjois - etelä siirtymä, joka tarkoittaa tähän aikaan vuodesta sivu myötätuulta varsinkin reissun alkuvaiheessa. Malesiassa sen vaikutus oli jo pienempi. Reittisuunnittelu on melko suoraviivaista; homma alkaa Bangkokista ja päättyy Singaporeen. Siihen jää liikkumavaraa, mutta näin jälkikäteen ajatellen loppujenlopuksi aika vähän, kun aika on suht rajattu. Matkan edistymistä on myös jossain määrin vaikeaa arvioida, kun pyöräilyssä ei oikein voi laskea tasaisen vauhdin taulukkoa. Osittain sen vuoksi päädyin Singaporeen hieman turhan aikaisin.
Maittain jos verailee, niin kyllä Thaimaa on selkeä ykkönen pyörämatkailumaana sanoisinpa koko kaukoidässä. Thaimaan tieverkosto on aivan ylivoimainen määrällisesti ja laadullisesti. Tiestö tarjoaa todella upeat mahdollisuudet käydä sellaisissa paikoissa, missä länkkäreitä ei näy, mutta silti siellä on peruspalvelut olemassa. Majapaikka, ruokaa ja juomaa löytyy erittäin helposti. Tietyillä aluella vaatii hieman suunnittelua, mutta pääsääntöisesti se majoituskin löytyy aina. Safka on hyvää ja halpaa ja vielä kun sen palauttavan norsujuomankin saa inhimilliseen hintaan, niin homma toimii.
Malesia oli mulle uusi kokemus fillarinsatulasta. Olin ihan tyytyväinen kokemaani, mutta täällä on tiettyjä puutteita jotka vaikuttaa siihen jokapäiväiseen tekemiseen. Tieverkosto on melko suppea ja liikennettä kuitenkin on reilusti. Päätiet oli melko huonossa kunnossa, paikoitellen jopa huonommassa kuin Suomessa. Reikäiset tiet ja kova liikenne on huono yhdistelmä, kun niitä kuoppia joutuu väistämään ja riski jäädä takaa tulevan auton kolhimaksi on kohtuullinen. Malesia on hintatasoltaankin kaikilta osin jossainmäärin kalliimpi kuin Thaimaa. Majoitus ja safka jonkin verran kalliimpaa. Olut sit jo lähes kolme kertaa kalliimpaa. Malesialainen ruoka on hieman tasapaksua, mutta eipä siellä mitään nasigorengia tarvitse pelkästään syödä, vaan vaihtoehtoja löytyy. Singapore nyt on oma lukunsa, ei sovellu mitenkään pyörämatkailuun, mutta toki aloitus tai loputuspisteeksi kyllä. Olisin halunnut ajaa reitin toisin päin, mutta se olisi tarkoittanut Thaimaassa kokoajan vastatuuleen ajamista, joten vanhana laiskana miehenä se ei ollut mikään vaihtoehto.
Tämän retken yhtenä tavoitteena oli kartoittaa paikkoja, missä voisi aikanaan vaikka eläkepäiviä viettää. Kyllä Thaimaassa sellaisia paikkoja tuli vastaan useitakin. Miksi ei joku Penang Malesiassa, mutta yhtään sen pidemmälle en Malesiaa jatkaisi. Itseäni jossain määrin tuntevinani, tiedän kyllä, että sellaista paikkaa täältä alueelta tuskin löytyy, missä pysyisin monta kuukautta paikoillaan. Tietynlainen konsepti kyllä on ajatuksen tasolla mielessä.
Kävelin eilen pitkähkön lenkin tuolla ytimessä mm Chinatown ja Marina Bay tuli katsastettua. Singapore jokea seurailin, kun se menee aika läheltä mun asuntoa. Kieltämättä olihan siinä hieman korkeampaa taloa joen varrella, kun mitä Keravanjoen varrella Tiksin kupeessa. Eilen oli pilvinen keli ja vetäkin satoi välillä, joten kuvat on melko haaleita. Tosin noita järkyttävän korkeita pilvenpiirtäjiä ei oikein järkevästi voi edes kuvata. Onhan siellä ihan uskomattomia rakennelmia, mutta kun ne on nyt muutaman kerran nähnyt, niin ne sitten on myös nähty. Tänäänkin on iltapäisäksi luvattu sadetta, joten eipä tarvitse lähteä kikkailemaan sen kauemmaksi kylille. Se kyllä sanottakoon Singaporelle kunniaksi, että vaikka esim tuo Marina Bay on täynnä valtavia pilvenpiirtäjiä, sinnekin on jätetty 1960 rakennettu tullirakennus. Näkyy varmaan jossain kuvissa pieni valkoinen pytinki pilvenpiirtäjien edessä. Samoin noita vanhoja rakennuksia on säästetty hienosti todella kalliilla paikoilla, eikä vaan jyrätty tasaiseksi ja rakennettu uutta. China townissa oli paljon katutaidetta, samantyyppisiä seinämaalauksia kuin Penangissa. Mietin vaan, kun Suomessa tehtäisiin tuollaista taidetta, niin äkkiä ne olis töherretty pilalle.
Huomenna loput kamat laatikkoon ja boski jeesusteipillä kasaan. Maanantai aamuksi pitää tilailla riittävän iso pirssi, että saa laatikon mahtumaan sinne. Mä katselen nuo kuvat vielä läpi ja teen varmaan kansion niistä tai jos ne on surkeita, niin lataan sivun alareunaan muutaman malliksi. No ei noi kovin kummoisia ole, mutta kansio tuosta sivupalkista kuitenkin löytyy. Tehkää virtuaalimatka Singaporeen, mä lähden vielä haistelemaan merituulia.
Tämä reissu on siltäosin taputeltu ja sehän tarkoittaa sitä, että sekavat tarinat painuu talviunille odottamaan seuraavaa reissua.
