sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Malesia kutakuinkin taputeltu, sillan yli ja Singaporeen

Eilinen reitti 144km yhteensä 2202 km ja reitti https://connect.garmin.com/modern/activity/4397972030

Tänään Johor Bahru 91 km yhteensä 2293 km ja reitti https://connect.garmin.com/modern/activity/4401795959

Eilisessä ajelussa ei sen kummempaa. Lähdin aamusta liikkeelle ja olin jo Batu Pahat kaupungissa niin aikaisin, että ajattelin jatkaa vielä neljä kymppiä seuraavaan majoitukseen. Ajaminen oli helppoa, kun oli 6 päivää vaan pöjöttänyt Malakkassa. Ajon jälkeen kyllä hieman tuntui reisissä, kun käveli hotlassa portaita ylös. Muistini mukaan päivällä oli pari hauskaa tapahtumaa. Istuin kaupan portailla, join kokista ja söin jätskiä. Lämmintä oli just passelisti reilu 40 astetta. Päivällä oli aikaisemmin tullut kunnon sadekuuro, olin silloin just syömässä. Siinä kun istuskelin, niin toki taivaalla oli mustia pilviä. Paikallinen nainen tuli sit opastamaan turistia ja kertoi, että mun olis syytä laittaa sadetakki päälle ihan heti, koska voi sataa vettä. Olin tietysti suunnattoman kiitollinen saamistani ohjeista, mutta jätin gorerotsini laukkuun, missä se on ollut koko reissun ajan. Siinä kun taivastelin vielä omaa jääräpäisyyttäni, huomasin kun viereistä kanavaa pitkin ryömiskeli ihan hyvän kokoinen sisilisko. Sen verran se säikähti mua, että en saanut kuin pätkän sen häntää kuvaan. Oli samaa sukua, joka oli osallisena mun liikenneonnettomuuteen reilu viikko sitten.

Tänään kans lähdin ennen auringon nousua liikkeelle. Valoja en jaksanut viritellä fillariin, kun aurinko oli kuitenkin just nousussa. Päivä meni kutakuinkin niin kuin olin aavistellut. Reilu 30 kilsaa ennen Johor Bahrua reittini päättyi umpikujaan ja sit piti hieman miettiä mitä tekee. Vilkaisin nopeasti karttaa ja ajattelin lähteä jatkamaan 5 tietä, joka kiertää melkoisen lenkin pohjoisen kautta. Muistelin sit hetken ajettuani, että sekin tie tais muuttua motariksi jonkin ajan kuluttua. Tein sit sellaisen ratkaisun, että luotin Garminin harkintaan. Täppäsin pisteen Singaporen sillan kupeeseen ja lähdin ajamaan navin ohjeiden mukaan. Kertaakaan en päätynyt moottoritielle, vaikkakin sellaisia sen tapaisia teitä, missä oli 5 kaistaa suuntaansa ajelin. Ei ollut mitään herkkua, mutta siitäkin selvittiin. Päätin jo ajon aikana, että muutama börsta maistuu, kunhan pääsen perille ja juuri näin siinä kävi. Tulin just tuolta kyliltä pikku kävelyltä. Tossa ihan muutaman sadan metrin päässä, malesian kiinalaiset nosti kovasti osakkeitaan mun silmissä. Siellä oli muutaman sadan metrin matkalle katettu pöytiä ja rehellinen päiväkännien rakennus oli menossa. Paikka oli niin turvoksissa, että oli vaikea löytää vapaata jakkaraa. Pöytäseuraan liittyi myös nuori jantteri Bangladeshistä. Oli ollut 6 vuotta duunissa täällä. Siinä kun tein pikku lenkin, löytyi nepalilainen keskittymä. Siinä oli 4 nepalilaista ravintolaa ja muutama kauppa vierekkäin. Siinä niitä sen alueen vierastyöläisiä hengaili melkoisesti. Menin tottakai syömään nepalilaiseen. Niillä oli momoja listalla. Tilasin sellaisen, koska en ole syönyt momoja sitten 2014 Nepalin reissun. Ihan jäätävän hyviä momoja. Setti oli iso lautasellinen, mutta söin niitä silti kaksi, kun ei malttanut lopettaa. Nyt on mahan niin täynnä, että ei tarvitse pariin päivään syödä. Tein siinä samalla uudenvuoden lupauksen. Ajattelin opetella kokkailemaan momoja, vaikka tiedän, että se on melkoista käsityötä ei todellakaan helppo rasti.

Täältä ei tämän kummempaa, aamulla pitää jollain tapaa löytää reitti tuonne 40 metrin korkeudessa kulkevan sillan päälle, että pääsee tuonne Singaporeen. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

tuolta kajahtaa hyvät soundit

sisilisko luikkii piiloon
 
kyllä täällä kelpaa ajella

Pattaya bread, oli pakko maistaa

sunnuntai päiväkänösiä rakennellaan


tuonne sillalle pitäis huomenna päästä

pikku Nepali

kana momoja noita meni pari lautasellista

tämä on Tiksin mittakaavassakin ihan iso kaupunki