sekavia tarinoita maailmalta: Mae Hong Son kierros ja toinen legi paketissa

28.11.2023 reitti: Chiang Mai 55 km (yhteensä 1588 km).

Tänä aamuna 29.11.2023 samassa hotellissa, mistä 10 päivää sitten lähdin liikkeelle, kello oli 06.15 kun heräsin nenääni tulvivaan paistetun pekonin tuoksuun hotlan keittiöstä. Ihan kiva fiilis, kun tiesi, että voi lompsia muutaman kerroksen alaspäin nautiskelemaan aamiaista ihan hissukseen. Tuolla kierroksella oli pakko lähteä kuuden pintaan jo liikkeelle, että ehtisi seuraavaan majapaikkaan hieman ennen kuumimpia hetkiä. Käytännössä aamiainen silloin tarkoitti, kupillista murukahvia samalla, kun pakkaili kamat kasaan. Ainoa paikka missä aamiaista olis ollut tarjolla, oli tuo Hot Coffee majatalo toiseksi viimeisenä yönä. Ne kuitenkin aloitti vasta klo 7 ja silloin oli pakko olla jo tiellä, kun sinä päivänä oli korkein vuori kiivettävänä. Banaaneita tuli kyllä syötyä ihan riittävästi ajopäivien aikana. Kyllä tuo kierros fillaristille on huomattavasti enemmän urheilusuoritus, kuin matkailukokemus. Tekisinkö kierroksen fillarilla jos olisin tiennyt millainen se on, no kyllä tekisin. On se retkipyöräilijälle jonkinlainen pyhiinvaellus. Toki sen vaativuus on tiedossa, joten ei siellä ruuhkaa retkipyöräilijöistä ole. Yhden malesialaisen pariskunnan tapasin ja yhden paikallisen sällin Chiang Maista koko kierroksen aikana. Maantiepyöräilijöitä tuli jonkin verran vastaan, mutta ne oli ajamassa päivälenkkiä. Lähtisinkö sitten toista kertaa kierrokselle, no kyllä, mutta silloin ajelisin kyllä prätkällä. Se antaisi huomattavasti enemmän liikkumavapautta, kun etappeja ei tarvitsisi suunnitella niin tarkkaan. Reitillä on majoitusta aika rajoitetusti Pain ja Mae Hong Sonin ulkopuolella. Fillaristi joutuu miettimään aika tarkasti, missä seuraavan yönsä nukkuu. Ei täällä silti luonnon armoille joudu, vaikka voimat loppuisi tai majatalot olis täyteen bookattuja. Ei muuta kuin tien poskeen ja peukku pystyyn. Olen aivan varma, että joku lavapaku poimii kyytiin ja vie sut seuraavaan kylään tai mihin ikinä oletkin menossa. Täällä autoista reilusti yli puolet on just lavapakuja ja niitä liikkuu ympäri vuorokauden, joten ihan kaikkeen ei sentään tarvitse varautua. Toistaiseksi en ole joutunut tuota teoriaani testaamaan käytännössä.

Hieman noista ajopäivistä Mae Hong Sonin jälkeen. 25.11.2023 päädyin viidakkoon tai paratiisiin, In Paradisum Resort, paikkaa voi luonnehtia, että sillä on takana loistava tulevaisuus. Se oli todella keskellä ei mitään. Majatalon pitäjä pariskunta oli kyllä oikein mainio. Siinä olis ollut parikyt kilsaa aikaisemmin useampia majataloja, mutta se olisi taas kasannut seuraavalle päivälle huomattavasti enemmän kiivettävää. Kolmen lepopäivän jälkeen ajo oli kuitenkin suht leppoisaa. Aamu oli pilvinen ja näkymä olikin maaginen, kun kiipesin pilvien yläpuolelle aamuauringossa.

Heti alkuun reidet lämpimäksi, tuolta tultiin...

...ja tuonne mennään, Garmin näytti 22% nousua,
siinä meinas eturengas keulia

Aamun sarastus pilvien yläpuolella

Seuraavassa laaksossa ajeltiin taas pilvessä...

Hyvä ruoka - parempi mieli

Paratiisi odottaa

Paratiiseja on eritasoisia..

Paratiisin mirrit päivähuililla

26.11.2023 etapilla oli jo hieman enemmän kiivettävää. Tähtäsin kylään, missä oli kaksi majataloa. Se oli oikeastaan ainoa mahdollisuus järjellisen ajomatkan päässä. Aamulla oli niin viileää +14 astetta, että piti vetää tuulirotsi päälle. Tämä etappi alkoikin lyhyellä alamäkiosuudella. Maisemat oli todella huikeat lähes koko päivän. Tuon reitin varrella viljeltiin maissia ja myös mansikoita. Tällä alueella on myös kahviviljelmiä, niitä ei kyllä tien varrella näkynyt. Muutaman tunnin ajamisen jälkeen eteen tupsahti kiva Kahvila ravintola. Siinä sai brunssin ja ahkeruuskahvit samalla kertaa. Kaupan päälle mielettömän hienot maisemat kahvilan patiolta.

Kahvien aikaan oli kova ja viileä tuuli. Tuli suorastaan kylmä, kun hikisenä istuskeli jonkin aikaa.

Noh, lämpö palasi nopeasti kun tauon jälkeen jatkoi ylämäkeen. Tavoitteena oli Mae Nachonin kylä. Sinne kun pääsin, niin suunnittelemani majatalo olikin kiinni. Parin kilsan päässä oli toinen optio, sieltä sain viimeisen huoneen. Hot Coffee Resort oli kiva mesta. Harmi vaan kun tulin sinne, niin keittiö oli kiinni enkä saanut kahvia, mitä oli kovin kehuttu. Illalla kun kokit tuli duuniin, en enään viitsinyt juoda kahvia, kun seuraavana aamuna oli tosi aikainen startti.

Maanvyöry oli vienyt aikaisemman tien,
joten tilalle rakennuttu hieman jykevämpi silta

Suunnistaminen tuossa metsässä ilman gepsiä voi olla haastavaa

Ahkeruuskahvi/brunssi ravintolasta oli hyvät näkymät

Näkymiä kahvilan patiolta

Harmaat alueet on maissipeltoja

Vuoristossa maanvyöryjä on aika paljon

Ahkeruuskahvit Hot Coffee resortin patiolla Mae Chaem joen varrella

27.11.2023 olikin vuorossa ns kuningataretappi. Piti kiivetä korkeimman huipun yli. Optiona olis ollut vielä kiipeäminen Doi Inthanonin huipulle. Lueskelin hieman juttuja sieltä ja riittävän moni nimesi sen pahimmaksi turistirysäksi, joten päätin jo ennen etappia käyttää senkin ajan vuoren toisella puolella altaalla palautusjuomien parissa. Jos edellisenä päivänä sai lähes kokoajan nautiskella hienoista näkymistä, tällä etapilla näkymät rajoittui edessä nousevaan tiehen ja tietä reunustavaan viidakkoon. Olihan se jossain määrin selviytymistaistelua sinne huipulle asti. Lähdin jo kuudelta liikkeelle otsalampun valossa sumuiseen keliin. Alkuun parikyt kilsaa oli ainoastaan muutama pienempi mäki, kunnes yhtäjaksoinen kiipeäminen alkoi. Onneks ostin vettä ja banaaneja viimeisestä kylästä, koska koko 4-5 tunnin aikana mitä kiipesin, ei ollut kuin yksi kioski, sekin oli ihan mäen huipulla. Vesi riitti eikä se enään niin maistunutkaan huipun lähestyessä, kun mielessä oli enemmän jo palautusjuomat. Tuo suunta, mistä vuorta tunkkasin ylös oli selvästi jyrkempi, kuin alastulopuoli. Jyrkimmillä kohdilla se oli 50 m vertikaalia kiipeämistä ja sen jälkeen huilia. Kaikki kiva loppuu aikanaan, joten myös tuon mäen korkein paikka tuli vastaan. Hieman huipun alapuolella, käytännössä risteyksessä mistä lähdettiin Doi Inthanonille, oli poliisin tarkastuspiste. Yks konstu tuli mullekin kertomaan, että ajat sit hiljaa alaspäin. Vedin kättä kypärään ja "yes sir" kommentilla eturengas alamäen suuntaan. Siinä oli 1,5 km vertikaalia laskua noin 20 kilsan matkalla. Oli kiva loikotella menemään ihan huolella. Eilen 28.11.2023 olikin enään seremoniallinen siirtymä Pingjoen varrella Chiang Maihin. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu. Nyt asustelen täällä Chiang Maissa koko joulukuun ja pähkäilen jossain vaiheessa, mitä teen sen jälkeen.

Nyt taidan kerätä rohkeutta ja lähteä hierontaan. Täytyy varmaan ottaa yks burana varuiks, jos se hieman vähentäis kipua. Näihin kuviin ja tunnelmiin...