Niin on taas työviikko pulkassa. Ja ihan kuten Irwinin aikaan, niin työviikon päättymistä on tietty aina syytä hieman juhlia. Nyt voi kyllä ihan hyvällä fiiliksellä juhlistaa hyvää oloaan. Ainakin eka duuniviikon jälkeen uudessa yksikössä, olen todella tyytyväinen. Onneks pidin pääni ja lähdin tuohon yksikköön duuniin, enkä palannut entiseen tarkkailuyksikkööni. Tietty se olis ollut helpoin ratkaisu mennä tuttuun porukkaan tekemään hommaa minkä osaa, tuttujen kavereiden kanssa. Tässä vaiheessa tuntuu, että toi valinta menee top 10 parhaiden valintojen joukkoon elämäni aikana. Ei ihan helppo valinta kaiken painostuksen keskellä, mut hyvä näin. Toki 1 viikko ei vielä ole koko totuus, mutta alku on erittäin lupaava.
Vielä kun välit ei menneet hakauksiin tarkkailuryhmän kundien kanssa, niin entistä parempi. Itseasiassa olen tänään menossa niiden kanssa johonkin yksityisbileisiin pieneen serbikylään. Siellä on meille ravintola varattu, luvassa tuhtia serbisafkaa, rakiaa ja jopa bändi soittamassa. En edes tiedä, ketä kaikkia sinne tulee, mutta ilta sen näyttää. Todella hienoa, kun pystytään olemaan kavereita, vaikken enään olekaan niillä duunissa. Itseasiassa yksiköiden välillä on hienoinen kissa - hiiri tilanne, onneks ei henkilöiden välillä.
Tällä viikolla on joka päivä ollut treenipäivä. Ei hullumpi homma, kun meidän leirissä on ihan hyvä sali. Treenaaminen on lähes puolipakollista, kun tossa jengissä pitää olla hyvässä kuosissa. Mä taidan olla porukan vanhimmasta päästä, mutta ei auta, kuin pysyä poikien peesissä.
Se alkava talvikin vetäytyi takaisin ja tää viikko on nautittu 20 asteen päivälämpötiloista. Eilen kävin juoksemassa Germiassa tunnin lenkin sortseissa ja t-paidassa. Ei voi moittia ollenkaan.
Noh, eipä täältä sen kummempaa. Juon Pejani loppuun ja päätän sisällöttömän tarinani täältä Balkanin Pariisista tähän.
Jälleen kerran mukavaa viikonloppua kaikille.
viikonlopputuristi
