Jäljellä olevat kuukaudet vähenevät kovaa kyytiä, tässä pitää jo aloittaa henkinen valmistautuminen Suomeen paluun suhteen. 5 kuukauden päästä olen jo kotimatkalla ja luultavimmin alpeilla skimbaamassa. Huh, pitää tosiaan alkaa kääntää ajatuksia stadin suunnalle pikkuhiljaa. Tosin loppuaika on pehmeää laskua, vajaan 3 viikon päästä afrikka odottaa eutyöläistä, sen jälkeen vuorossa aasia muutamaan otteeseen. Tänään juttelin yhden meidän paikallistyöntekijän kanssa. Hänellä oli sellaista tietoa, että ensi talvesta on tulossa todella kova. Tänään täällä oli 30 astetta lämmintä ja sellaisena kelin pitäis jatkua ainakin tämä viikko. Eipä tuo kylmä talvi juuri haittaa, sen verran reilusti tuota lomaa.
Viikonloppuna vietettiin mun tupareita ja lauantaina oli suomalais kontingentin tapaaminen Pristinassa. Oli kiva nähdä vanhoja ja uusiakin kavereita. Aika pieneksi tää meidän porukka on kyllä kuivunut vuodesta 2010, kun itse aloitin täällä. Nyt on juhlat juhlittu ja voikin sit keskittyä treenaamiseen muutaman viikon. No keskiviikkona kyllä järjestetään duunissa grillibileet, kun ranskalaistiimi lähtee missiolta ja uusia kundeja on tullut yksikköön aika paljon. Ihan kiva, kun on yksikössä kuhinaa. Ei vaan jaksais taas aloittaa tutustumaan uusiin kavereihin, kun tietää, että kohta pakkaa kamat ja aika lähteä. Meidän yksiköstä lähtee helmikuussa noin kolmasosa vahvuudesta. Saadaan varmaan hyvät läksiäiset aikaan. Noh, ensin pitää kouluttaa uudet kaverit sisään yksikköön, ennenkuin suunnitellaan mitään läksiäisiä.
Balkanilla ei siis mitään ihmeellistä, mutta vielä on kesää jäljellä.
Mukavaa syksyn jatketta sinne Suomeen
eutyöläinen
