..on swahilia ja tarkoittaa matkaa.
Käsitykseni mukaan koko elämä sinällään on matka eli siis
safari.
Tällä safarilla joka suuntautuu tänne
afrikan savanneille on minulle erityinen merkitys. Se tuo esiin tuon
sisäisen pikkupojan, joka innostuu nähtyään noita fantastisia
luontokappaleita muutaman metrin päästä. Jotenkin tuntuu, että
tähän ei kyllästy koskaan. Ehkä se asia iskostui selkäytimeen
silloin pikkupoikana kun lauantai iltaisin istui telpin ääressä
katsomassa avaraa luontoa. Mutta asiaan; kirjoittelen tätä
itseasiassa Masai Marassa. Ollaan reissussa 2 turkkilaisen ja yhden
japanilaisen kaverin kanssa. Oppaana meillä on Charles, Kairi Tours
& Safaris firmasta. Ensin suunnattiin Lake Nakurulle, joka on
suolaisen veden järvi sisämaassa ja erittäin tunnettu lintujärvi.
Paikka on kuuluisa vaaleanpunaisista flamengoista. Järvestä
popsittu suolapitoinen safka värjää linnut vaaleanpunaiseksi. Nyt
kun oli satanut reippaasti jonkin aikaa, suolapitoisuus oli laskenut,
joten myös tiput olivat vaaleampia. Nakuru on tunnettu myös
sarvikuonojen suojelualueena. Luonnonpuisto on varsin pieni, joten
siellä on helppo bongata sarvikuonoja. Mekin nähtiin kunnon lauma.
Hieman kävi mielessä, että mitähän noi tykkää meistä, kun ne
ääntelehti oudosti ja lähestyi meitä. Jättivät kuitenkin
valkoiset Hiacet rauhaan. Seuraavana päivänä ajeltiin Masai Maraan
ja ehdittiin illaksi ajelulle luonnon puistoon.
Takana yksi sykähdyttävimpiä näkyjä
näillä reissuilla. Nähtiin leijona äiti 4 pennun kanssa. Alkuun
ei ollut näkyvissä kuin emo ja pari ruohikossa lymyävää pentua.
Kuvattiin niitä siinä hetki ja opas meinas, että lähdetään jo.
Mä sanoin että odotellaan vielä hetki. Oli jotenkin sellainen
fiilis, että ne pennut järjestää vielä kuvattavaa. Hetken päästä
iso norsulauma lähestyi leijonia. Ne haistoivat leijonat ja pitivät
sellaista meteliä, että jellonaemo murahteli pari kertaa ja kaks
muutakin pentua ilmestyi ruohikosta. Siinä oli pikku kissamaista
kirmaamista ja sen jälkeen perhe poistui puskiin. Sain muutamia
mahtavia näpsyjä niistä hetkistä.
Seuraavana päivänä tehtiin kokopäivä
ajelu luonnonpuistoon. Aamusta liikkeelle heti auringon nousutua.
Silloin tuolla savannilla tapahtuu eniten. Isot kissat nukkuu ainakin
yhtä paljon kuin pienemmät serkkunsa Suomessa. Keskipäivän
kuumuudessa ei oikein mitkään eläimet liiku. Amusta pongattiin
samoja leijonia kuin eilenkin. Löydettiin yksi uros haareminsa
kanssa. Siinä äijällä iski ilmeisesti aamuseisiö, kun se kiipes
yhden naaraan selkään. Sit nähtiin varmaan saqman suvun emo kahden
todella pienen pennun kanssa. Harmi vaan kun oli niin pitkä
ruohikko, että ne pennut melkein katos sinne. Puolentoista päivän
aikana on nähty leijonia liki 40, joten niillä menee ihan hyvin. Se
hieman huolestuttaa, että yhtään gebardia ei ole näkynyt.
Aikaisemmilla reissuilla niitä on nähnyt joka päivä ja yleensä
useita. Ehkä leijonien suuri määrä on ajanut gebardit ahtaalle.
Leijonat tappaa kyllä gebardin pennut aina, jos vaan mahdollista.
Emoja ne ei saa kyllä kiinni. Toivottavasti viimeisellä visitillä
luonnon puistoon gebardejakin näkyy.
Jatketaan tarinaa Mombasassa; kiva
syödä aamupalaa uima-altaalla, lämmintä +29 ja aurinko paistaa
täpöllä, eli näillä mennään. Mutta palataan vielä Masai
Maraan. Gebardeja ei näkynyt, harmillista sinällään, mutta ehkä
se kertoo enemmän siitä, että leijonien määrä on kasvanut ja se
vie elintilaa gebardeilta. Eka Maran reissu, etten nähnyt yhtään
gebardia. Toivottavasti ne vaan piileskelivät jossain, eivätkä ole
hävinneet kokonaan alueelta. Leijonia oli kyllä poikkeuksellisen
paljon, samoin seebroja. Niitä oli todella isoina laumoina.
Jokatapauksessa aivan mahtava reissu jälleen kerran. Maran
kuvakavalkadi joutunee odottelemaan, koska kuvien lataaminen verkon
yli näillä siirtonopeuksilla ei onnistu.Tuuppaan tuohon kuitenkin
muutaman kuvan 4 vintiö leijonapennun ja niiden yh äidin arjesta.
Jonain aamuna kirjoittelen tuoreimmat kuulumiset.
Mombasan kesis
