maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulurauhaa

Vuorossa on jo 4. jouluaatto Kosovossa, jokohan se olis viimeinen lajissaan. En kuitenkaan valita, se mikä täällä on erittäin hyvää, niin materialistinen jouluhössötys ei täällä juurikaan näy.
Tänään kun kävelin aamulla duuniin, matkan varrella olevilla raksatyömailla oli täys meininki päällä. Puolen päivän aikaan, kun meidät vapautettiin duunista, Mitrovicassa oli ihan arkinen aherrus käynnissä. Toki tämä on muslimienemmistöinen maa, mutta siitä huolimatta. Täällä kuitenkin ihannoidaan amerikkaa joka asiassa, mutta onneksi ei kuitenkaan joulun suhteen.

Eilen olin reipas ja duunailin lammaspataa. Kokkailu kesti 6 tuntia ja siitä tuli todella hyvää. Jossain vaiheessa tänä iltana lykkään sen uuniin lämpenemään ja nautiskelen sitä hyvän makedonialaisen punkun kera.
Vuoka oli niin täynnä lammasta, että sinne ei juurikaan mahtunut perunoita sekaan, joten tein lisukkeeksi porkkana, kukkakaali, parsakaali, pinaattimuhennosta asiaankuuluvin tuunauksin. Ei mitään kauniin näköistä, mutta todella hyvää ja vois olla jopa terveellistä..

Eilen kävin aamusta ostamassa vihanneksia. Täällä on hieman nihkeasti talvella tuoretta kamaa tarjolla. Valkosipulia ei meinannnut löytyä mistään. Tossa kylän reunassa on sellainen vihannestori. Siellä oli pyhänäkin muutama kauppias ja yhdella oli aivan loistavan näköisiä valkosipuleita. Mä sit otin niitä kourallisen ja annoin myyjäukolle. Hän pisti ne pussiin, mutta ei suostunut ottamaan rahaa ollenkaan. No mä ajattelin, että ei tällainen peli vetele ja aloin työntää puoliväkisin sille jotain kolikoita. Niiden kavereiden tienestit ei muutenkaan ole monta euroa päivässä ja äijällä oli kylän parhaat tuotteet myynnissä. Huomasin kuitenkin hyvin pian, että raha ei kelpaa ja tyrkyttäminen johtaa riitaan. Sit vaan nöyrä kiitos ja käsi sydämmelle kiitollisuuden merkiksi. Sit menin pikku leipomoon ostamaan pitaleitää. Ei sellaista mitä Suomessa myydään vacuumpakattuna, vaan tuoretta, jossa on väriäkin kunnolla pinnassa. Se leipomon myymälä on käytännössä pikkuinen ikkuna yhden talon seinässä. Nuori tyttö myyjänä, ostin pari leipää ja sit siinä oli hyvän näköisiä croissanteja myös ikkunassa. Kysyin mitä niissä on sisällä enkä saanut ymmärettävää vastausta. Lopputulema oli kuitenkin, että myyjä pisti croissantin samaan muovipussiin ja kertoi, että se on lahja häneltä. Himaan kävellessä mietiskelin mikä näitä ihmisiä riivaa. He ovat äärimmäisen köyhiä fyysisesti, mutta ovatko he sitä kuitenkaan henkisesti. Ne kaksi lahjaa jotka sain olivat tämä joulun parhaimmat lahjat. Ehkä vien huomenna lautasellisen lammaskeittoa sille valkosipulikauppiaalle, annetaan hyvän kiertää.
Vaihdan nuo niin mahtavat jellonan kuvat ajankohtaisempaan teemaan. Tuossa on sarja jouluna lapissa otettuja kuvia. Jokainen on otettu jouluaattona, vuosina 2005, 2006 ja 2008.

Niiden myötä toivotan rauhallista joulua kaikille.

Pekka