Mitrovicassa ei mitään uutta. Paitsi, että meidän orastava talvi tyssähti alle viikossa. Nyt lunta ei ole enään kuin vuorilla ja ens viikon ennusteet lupailee yli 10 asteen lämpötiloja. Toisaalta en moiti ollenkaan, koska jo muutamassa päivässä tuli taas selväksi, että täällä ei kukaan osaa liikkua lumella. Ei sitten autolla eikä kävellen. Kun ei ole lunta, niin elämä on vaan helpompaa. Toisaalta olin jo asennoitunut tulevaan hiihtokauteen, joten toivottavasti sitä lunta riittää tuolla vuorilla.
Tänään olis just 2 kk missiota jäljellä, 34 kk siis takana. Suht vikkelään tuo aika on mennyt. Tosin loman jälkeiset viikot oli suht pitkiä. Osaltaan siihen vaikuttaa tämä helvetinmoinen flunssa mitä tällä hetkellä sairastelen. Hyvä juttu on siinä, että ei tarvii lomalla sairastaa. Rommiteellä olen yrittänyt lääkitä itseäni, aika heikoin tuloksin. Toisaalta tällä lääkityksellä sairastelu on mukavampaa.
Tänään aloitin jo lähtövalmistelut. Kävin vaihtamassa talvirenkaan Audiin. Nyt se on valmiina hyökkäämään ensin Bulgariaan skimbareissulle helmikuun alussa ja sit alppien kautta stadia kohti 2 kk päästä.
Pristinasta lähtiessä ajoin lihakaupan ohi ja tuli mieleen, että se on ainoa lammasta myyvä lihakauppa. Oli pakko pysähtyä ja hakea 3 kg jönttä lammasta. Tänä jouluna listalla on siis lammaspataa.
Tasan viikon kuluttua vaihdan rooliani eutyöläisestä kesämieheksi. Ens lauantaina klo 15 laskeudun Bangkokiin. Muutaman kaverin kanssa tiedossa uuden vuoden bileet. Tapaan siellä yhden jenkin kenen kanssa oli Kosovossa duunissa tarkkailuyksikössä. Samoin siellä on yks tuttu rajamies ihmettelemässä.
Lomaa olis 23 päivää, joten johonkin sit jatkan siitä. Jostain ajatuksiin nousi Boracay, Filippiineillä oon kyllä käynyt, mutta en siellä. Jos ei muuta niin siellä pitäis olla jonkinlaiset piitsit.
Hyvää joulua ja mahtavaa uutta vuotta kaikille.
Tuleva kesis
