Surkya - Namche Bazaar - Gokyo

Yllättävän kova urakka katsella 2000 kuvaa läpi ja poimia niistä parhaimpia esittelyyn. Silmät väsyy kun tuijottaa 10 tuumaista näyttöä monta tuntia putkeen. Sinällään ollut kiva tehdä vaellus uudestaa tällä kertaa sängyssä pötkötellen ja bisseä hörppien. On siinä muutama lautasellinen momojakin syöty samalla..

Vaelluksesta muutama sana; Surkyan jälkeen Jiristä tuleva reitti yhdistyi Luklasta tulevaan reittiin ja se oli hienoinen kulttuurishokki. Toki kun monta päivää oli seurannut koneiden määrää Luklaa, tiesi olettaa, että siellä on aika paljon porukkaa. Täsmennyksenä sen verran, että Luklaan lennetään Dornier 228 koneilla, missä on ainoastaan 16 paikkaa matkustajille. Ihmisten määrä kuitenkin hieman yllätti. Toki samaa polkua mennään ylös ja alas, joten aamusta sitä porukkaa oli reilusti liikkeellä.

Namche Bazaar oli tietty kasvanut 12 vuodessa, mutta jotenkin se oli tapahtunut hillitysti. Namchesta suunta Thameen, missä otin varapäivän käyttöön. Oli oikeastaan pakko, kun muuten vertikaalia nousua muutaman vuorokauden sisällä olis tullut Gokyoon yli kilometri. Se oli tiennyt varmuudella ongelmia vuoristotaudin kanssa. Nyt tarkoitan nimenomaan vertikaalia nousua yöpymispaikkojen suhteen. Varapäivänä kävin patikoimassa läheiselle kukkulalle lähes 5 kilsan korkeuteen.

Eka varsinainen testi oli Renjo La. Thamen puolelta nousua solaan tulee kilometri. Se oli yks reissun rankimpia päiviä, eikä tilannetta helpottanut yhtään, että kiipeilyä edeltävänä yönä nukuin max 3 tuntia.
Eteneminen oli, kuin olis katsonut hidastettua filmiä, mutta yli mentiin. Toisaalta kaikki kaverit jotka aloittivat samaan aikaan tulivat vielä hitaammin. Gokyossa pari yötä, kiipesin siellä Gokyo Rin huipulle, noin 5300m. Tässä muutama kuva tuolta legiltä;